maanantai 9. kesäkuuta 2008

Korva, joka onkin oikeastaan sieni

korvasieni oikeastaan.
(Tai sinne päin, vapaasti Kirsi Kunnasta mukaellen. )

Häpeä tunnustaa, mutta suhtauduin vuosikaudet epäluuloisesti korvasieniin. En voinut käsittää, mitä ideaa niiden syömisessä on - voiko sellainen, joka myrkyllisyytensä vuoksi täytyy keittää kahdesti ennen kuin sen voi syödä, maistua enää miltään? No, onneksi kuitenkin kerran sitten maistoin korvasientä, ja huomasin, että kyllä vain voi maistua, vieläpä oikein herkulliselta. Nyt mieli on palanut korvasienijahtiin jo monta kevättä, mutta toistaiseksi sienet on pitänyt jahdata ruokakaupan vihanneshyllystä.

Myöhäiseksi sunnuntaipäivälliseksi söimme kevyesti parsaa ja pannussa paistettuja ahvenfileitä korvasienimuhennoksen kera.

Korvasienimuhennos
(Järvinen ym.: Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut)

0,5 l tuoreita tai 25 g kuivattuja korvasieniä
2 rkl voita / margariinia / öljyä
1 sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl maitoa
2 dl kermaa
0,5 tl yrttisuolaa (meillä ei ollut, laitoin tavallista suolaa vain)
0,25 tl valkopippuria
loraus kuivaa sherryä (alkup. 1 rkl)
2 rkl persiljasilppua

Korvasienet pitää ensiksi ryöpätä keittämällä sieniä runsaassa vedessä kahteen kertaan 5 minuutin ajan (ota aika siitä kun vesi alkaa taas kiehua lisättyäsi sienet kattilaan). Välillä valuta sienet ja huuhtele ne huolella kylmällä vedellä. Kuivattuja korvasieniä liotetaan ensin ainakin 2 tuntia, jonka jälkeen ne ryöpätään kuten tuoreet sienet.

Hauduta esikäsiteltyjä, hienonnettuja sieniä ja silputtua sipulia kattilassa voissa/öljyssä. Ripottele jauhot joukkoon ja sekoita hieman. Lisää maito ja kerma vähitellen, koko ajan sekoitellen. Anna hautua hiljalleen n. 10 minuuttia.

Mausta muhennos ja tarkista maku. Jos käytät sherryä, anna muhennoksen hautua vielä hetki sherryn lisäämisen jälkeen.


7 kommenttia:

ari kirjoitti...

Mistäköhän minä olen saanut päähäni, että korvasienet, jotka kieltämättä ovat jumalaisia, pitää ryöpätä kolmeen kertaan.

Kaupasta löytyy purkista korvasieniä ja koska karhu- ja quiche-kokeiluissani purkkikanttarellit toimivat niin hyvin niin olen päässyt purkkikorvasienien suhteen vaiheeseen "nuo lienevät valmiiksi vaarattomiksi käsiteltyjä".

Huhtasieniä tekisi mieli joskus päästä maistamaan.

Tusla kirjoitti...

Jopas on herkullisen näköistä!

Korvasienijahti olisi kiva toteuttaa, tähän mennessä olen löytänyt tasan sen yhden kappaleen...

Hauska yhteensattuma, meillä on juuri nuo samat lautaset. En ole kovin usein törmännyt!

Ketturouva kirjoitti...

ari, jostain syysta mullakin oli kasitys, etta korvasienet pitaisi ryopata kolmesti, mutta kun kahdesta paikasta sai lukea, etta kaksi ryoppaysta riittaa, niin seurasin ohjetta, ja hengissa tassa viela ollaan. Joskin talla hetkella ilman aakkosten pisteita, koska olen matkalla saarivaltakunnassa. Tuli juuri syotya mainiota sienipiirasta (peppered mushroom pie), joka muistutti paljon taannoista voitokasta kokkaustamme, paitsi pekoni puuttui.

Ketturouva kirjoitti...

tuslalle viela lautaskommentti, tykkaan noista vihreista, mutta useimmiten ruokakuvista tulisi kylla kauniimpia valkoisilla lautasilla, joten pitaisi kai hankkia muutama sellainenkin.

ari kirjoitti...

Mä en ole ollut kovinkaan tyytyväinen valkoisten lautasten käyttämiseen ruoan kuvaamisessa - edes silloin kun olen käyttänyt kauniita japanilaisia lautasiani kuluneiden ystävieni hyvin tuntemien lautasten sijaan. Mustiin olen ollut tyytyväinen.

Ehkä tilanne muuttuu kun tuhosin suuren osan kesälomarahoista Nikonin SB-800-salamaan ja 60 mm makro-objektiiviin.

ari kirjoitti...

Olipa sanajärjestys: ystäväni siis eivät ole kuluneita vaan ne vanhat lautaseni.

Ketturouva kirjoitti...

Ehkä valkoinen ei sitten ole ihanteellinen, mutta tuo vihreä saa aina jotenkin kummallisen värin valokuvissa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails