Maksapihvit, joista en muistaakseni lapsena niin suuresti välittänyt, ovat nykyään herkkuani. Meillä oli Ylimuulin välityksellä Metsäojan tilalta ostettua luomuylämaankarjan maksaa, josta pihvit tehtiin. Maksa oli erittäin hyvälaatuista ja siitä tuli tosi mureat pihvit.
Maksapihvit kastikkeessa (kuudelle)
1 kg naudan maksaa
2 tl suolaa
1,5 dl vehnäjauhoja
2-3 sipulia suikaloituna
voita
vettä
2 dl (ruoka-)kermaa
n. 6 maustepippuria
valinnaisia lisiä kastikkeeseen:
viipaloitua pekonia, ruskistettuna
viipaloituja (herkku-)sieniä, ruskistettuna
Jos mahdollista, yritä valita maksan pala, joka ei näytä kovin kalvoiselta ja suonikkaalta. Leikkaa maksa noin sentin paksuisiksi viipaleiksi, poista veitsellä pintakalvot ja leikkaa pois isot suonet.
Suikaloi sipuli ja hauduta se pehmeäksi voissa paistinpannussa, siirrä kattilaan. Jos haluat kastikkeeseen pekonia tai sieniä tai sekä että, paista ne tässä välissä - pekoni rapsakaksi, viipaloituja sieniä (voissa) sen verren että neste haihtuu, ja siirrä nekin kattilaan.
Sekoita vehnäjauhoihin reiluhkosti suolaa. Pyöräytä maksapihvit jauhoissa ja paista ne vähin erin pannussa niin että pihvi saa kauniin ruskistuneen pinnan eikä tihku enää nestettä. Siirrä valmiit pihvit kattilaan.
Lopuksi kaada pannuun noin litra vettä ja kuumenna se kiehuvaksi. Kaada maksakattilaan vettä ja sen mukaansa irrottamia paistoliemiä niin paljon, että pihvit juuri peittyvät. Lisää muutama maustepippuri ja hauduta pihvejä n. 20 min hiljaisella tulella. Lisää kerma, ja hauduttele kastiketta vielä kymmenkunta minuuttia. Tarkista suola.
7 kommenttia:
Minulle taas on käynyt kummallisesti päinvastoin: lapsena pidin maksasta, mutta nykyään se maistuu liikaa maksalta. Maksamakkaraa ja -pasteijaa sen sijaan syön edelleen mielelläni.
Kummallista, koska ruoan maistuvuus on muuten laajentunut aikuistuessa.
Ajattelin juuri ihan samaa kuin Ari: monet ruuat, joita lapsena soin mukisematta ja jopa tykkasin, eivat tosiaankaan maistu enaa. Enka edes yrita syoda niita. Johtunee siita, etta lapsena en saanut koskaan valita, mita soin.
Muuten kulinaarinen maailma ja makumaailma on huomattavasti laajentunut. Olisinko teini-iassa syonyt yhtakaan naista ruokalajeista, joita taalla Kaakkois-Aasiassa on tavallisesti tarjolla? Tuskin.
Mulle maksa on taas aikuisiällä palautunut herkkujen listalle. Erityisesti vasikanmaksa ja poron maksa. Liotan niitä yleensä vielä jonkin aikaa maidossa ennen paistamista, maku mietonee.
Juuri tuolla tavalla perinteisesti tehty, muusin ja pekonin kanssa tarjottu maksa saa kyllä sylkirauhaset toimimaan. Herkullisen näköistä!
Maksapihvit hyvällä puolukkahillolla maistuu edelleen. Ehkä lapsena tehtiin niin vahvaa maksaseoksesta että oli liian "maksainen" maku.
Maksalaatikot on puistatus.
ari, maksamakkarahan on enimmäkseen jauhoja... (tykkään kyllä maksamakkarasta, ja olen aina tykännytkin)
tei, makumaailma on mullakin laajentunut merkittävästi aikuisiällä - olen itsekin oppinut vasta teini-iän jälkeen pitämään mm. voimakkaista juustoista, kypsennetystä kaalista yms.
Essi M., poron maksa oli minusta hämmästyttävän mietoa sen kerran kun olen sitä syönyt! Hyvää on myös lampaan maksa siihen tyyliin kuin sitä Lähi-idässä tarjotaan runsaan sipulin kanssa paistettuna/grillattuna (pitäisikin koittaa tehdä itse).
Nelli, maksalaatikosta en välitä vieläkään, joskus laittamaani omatekoista kyllä söi mutta ei siitäkään mitään herkkua tullut. Jauhemaksapihveistä sen sijaan tykkään.
Niinhän se. Sama muuten oli kun tein pari joulua sitten itse maksapasteijaa. Sekin maistui liikaa maksalta :) Sitä voisi kyllä tuunata: lisää kermaa.
Mekin teimme joku vuosi takaperin maksapasteijaa, jossa oli mielestäni yksi vika: se ei maistunut tarpeeksi maksalta. :D
Lähetä kommentti