Herkullinen tattisaalis

Vietimme jo perinteeksi tulleella tavalla syyskuun ensimmäisen (pitkän) viikonlopun jättäen jäähyväiset Kesäkodille talven ajaksi. Talon töiltä jäi aikaa myös syksyisessä metsässä samoiluun, joka palkitsikin meidät valtaisalla herkkutattisaaliilla:

Tatteja on nyt kuivattu ja pakastettu (ja tietysti myös syöty). Tässä tatinkuivatusta Kesäkodissa:

Poika kaulassaan tattihelmet:

Horsmahortaa ja ahventa viinissä

Tämä ruoka tuli laitettua jo aikoja sitten, mutta haluan kiikuttaa sen tänne talteen jotta muistan sen ensi keväänä. 

Kuten nykyisin kaikki Suomessakin tietävät, horta on kreikkaa ja tarkoittaa ruohoja. Mitä tahansa seudulla kasvavia, syötäväksi kelpaavia kauden villivihreitä siis. Olen jo pidemmän aikaa havitellut hortaa kotimaisista aineksista, ja kun Sillä Sipulin Merituuli meni vinkkaamaan että horsma kelpaa syötäväksi myöhemminkin kesällä, päätin kokeilla horsmanlatvahortaa.

Kreikassa syömäni horta on tarjoiltu runsaan oliiviöljyn kera sitruunalohkolla koristettuna, ja niinpä kieräytin horsmanlatvat oliiviöljyyn. Öljyni oli kuitenkin tarpeettoman kuumaa, osa horsmista meni vähän kuivanrapsakoiksi, kun hortassa yrttien pitäisi olla vielä meheviä. Siihen sitten ripaus suolaa ja sitruunamehua päälle. Osoittautui että osa horsmistamme oli jo hieman yli-ikäisiä ja kitkerähköjä maultaan, mutta periaatteessa vaikutti toisenkin kokeilun arvoiselta. 

Suolatut ahvenfileet paistoin sitruunaöljy-voi seoksessa pannulla nopsasti molemmin puolin - pieni ahvenfile paistuu todella lyhyessä ajassa! Varsinaista pikaruokaa siis. Lopuksi lorautin pannuun reilun desin verran valkoviiniä, jonka annoin kiehahtaa pannuun jääneen rasvan kanssa ja valutin paistettujen ahvenfileiden päälle. Ehdottomasti jatkojalostamisen arvoinen idea tämäkin. 

Paljastuksia Ketun keittiöstä

En yleensä tartu meemeihin, mutta tämä Kulinaarimurulassa vastaan tullut meemi liittyy läheisesti ruuanlaittoon ja oli sitä paitsi minusta aika hauska.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?

Varhaisin on varmaankin joulupiparien tekeminen äidin kanssa. Maustepiparitaikinan teko oli kiehtovaa, varsinkin se vaihe jossa siirappia ja mausteita kuumennettiin kattilassa. Eriväristen jauheiden sekoittaminen ruskeaan mönjään oli kuin noidan keittiöstä ja kattilasta nousi ihana tuoksu.

Kuka on vaikuttanut ruuanlaittoosi eniten?


Äijä-Ari, joka herätti minussa keittotaidollisen kunnianhimon, ja oma äitini, jonka ansiosta tiedän, miltä hyvä ruoka maistuu. Äidiltä olen myös saanut kaikki perusreseptit kuten karjalanpaistin ja vispipuuron ohjeet.


Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?

Ei, mikä johtuu ehkä siitä että niin kauan kuin asuin äidin lihapatojen ääressä, en itse juurikaan kokkaillut (poislukien nuo piparinleipomiset ja sen sellaiset). Varhaisimmat yritelmäni sen jälkeen kun muutin pois kotoa eivät siedä tarkempaa muistelua.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?

Mikä tahansa ohje, jossa on liivatetta, joutuu suoraa päätä ö-mappiin - liivate ja minä emme vain sovi yhteen. Ihan tavallista pullataikinaa kohtaan tunnen myös kammoa, johtuen traumaattisesta kokemuksesta teini-iässä.  Pullapitkoksi aiottu tuotos muistutti uunista tultuaan enemmän hiiltynyttä halkoa, ja oli sisältä raaka.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiöväline ja suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiin tulee?

Hyvät veitset, merkkifriikki en ole, mutta veitsen täytyy olla terävä ja tarpeeksi painava että leikkaaminen sujuu helposti eikä ole ärsyttävää nysväämistä. Rakastan myös Iittalan All steel -teräskulhoja, ne ovat käytännöllisesti katsoen tuhoutumattomia.

Suurin pettymys on ehkä Hackmanin Matador -pannu, jonka piti kestää kovia lämpötiloja. Silti se kärventyi meillä parissa vuodessa pilalle. 

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?

Tykkään laittaa maksamakkaraa ja juustoa samalle leivälle, ja se on Karhuherran mielestä omituista. Muut kummallisuudet, kuten juusto-kaakaoleivät ja ruisleivän voin ja ketsupin kanssa, olen jättänyt lapsuuteen.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?

Kala, kreikkalainen jugurtti hunajan kanssa, juustot... äh, ei kolme riitä. Ainakin pekoni pitäisi vielä saada mahtumaan mukaan.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?

Jälkiruokia, olen todella laiska tekemään jälkkäreitä. Arkiruuanlaitosta puuttuu myös kokeilua ja viitseliäisyyttä, tulee toistettua niitä samoja helppoja, säilytystä ja lämmitystä kestäviä keittoja, laatikoita ja kiusauksia.

Minttu-pähkinäpesto

Poika oli vähän kipeä, joten täytyi jäädä kotiin tarkkailemaan tilannetta. Päivätär ilahdutti minua ja Poikaa vierailemalla luonamme. Siitä saatiinkin hyvä syy ottaa kokeiltavaksi tämä

Manteli-pistaasi-minttupesto

(Gloria kesäkuu 2010)

1,5 dl mintunlehtiä

1,5 dl tuoretta basilikaa

yhteensä 1,5 dl manteleita, pistaaseja ja pinjansiemeniä (laitoin 0,5 dl kutakin)

100 g kirsikkatomaatteja

1 dl oliiviöljyä

3 rkl tryffeliöljyä

1 dl vastaraastettua parmesaania

suolaa, mustapippuria

Murskaa peston ainekset huhmareessa tai tehosekoittimessa. Tarjoa pastan ja parmesaanin kanssa.

Yksinkertaista ja hyvää! Kuin myös tämä Sorsanpaistajan polkkaama salviapesto, jota hiljattain kokeilimme hyvällä menestyksellä - Poikakin kehui että hyvää oli.

Synttärijuhlintaa

Vietimme menneenä viikonloppuna Päivättären ja vähän allekirjoittaneenkin synttäreitä Kesäkodissa. Hellepäivän päätteeksi nautittu juhlaruoka valmistui kätevästi grillissä. 

Persiljassa marinoidut grillatut fenkolit

(Glorian Ruoka & Viini 5/2010)

4 fenkolia

1 dl lehtipersiljaa 

1 valkosipulinkynsi

1 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl hunajaa

0,75 dl oliiviöljyä 

0,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria myllystä

Halkaise fenkolit ja keitä niitä noin vartin verran suolalla maustetussa vedessä, niin että ne ovat vielä napakoita. Valuta fenkolit.

Hienonna lehtipersilja ja murskaa valkosipuli kulhoon. Lisää viinietikka, hunaja ja oliiviöljy, mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele fenkolit yrttiöljyyn ja anna marinoitua.

Grillaa fenkoleita noin 3 minuuttia molemmin puolin. Sivele ne lopuksi yrttiöljyllä. Tarjoa salaatin ja grillatun halloumijuuston kanssa*. 

*Lehdessä fenkoleiden kanssa tarjottu romesco-kastike olisi ollut hiukan liian ylivoimaista valmistaa Kesäkodin oloissa, joten sen jätimme väliin.

Pinaatti-paprikatäytteiset lampaanrullat vartaissa

(Glorian Ruoka & Viini 5/2010)

2 isoa karitsan ulkofilettä

1 rkl oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

100 g pinaattia

2 paahdettua paprikaa tai 1 dl valmiita paahdettuja paprikoita

ripaus suolaa

4 rosmariinin oksaa tai varrastikkua

2 rkl oliiviöljyä

Paahda paprikat: grillaa niitä erittäin kuumalla lämmöllä kunnes kuori on täysin mustunut. Kääntele paprikoita pari kertaa grillauksen aikana. Pane kuumat paprikat muovipussiin, sulje pussi ja anna jäähtyä puoli tuntia. Vedä mustunut kuori irti, poista kanta ja siemenet. Valele oliiviöljyllä. Leikkaa paprikat pituussuunnassa n. 1 cm suikaleiksi.

Halkaise karitsanfileet pituussuunnassa niin että saat kaksi pitkää, ohutta fileenpuolikasta. Leikkaa sitten kumpikin puolikas pituussuunnassa vielä neljäksi suikaleeksi niin että saat yhteensä 8 pitkää fileensuikaletta. (Tässä täytyy kyllä todeta että meidän fileistämme ei näin montaa reilun sentin levyistä suikaletta saanut, parhaastakin tuli 3/puolikas, onneksi olin varautunut useammalla fileellä.)

Hauduta pinaatti pehmeäksi (1-2 min) pannussa oliiviöljyssä, johon olet lisännyt murskatun valkosipulinkynnen.

Levitä ohut kerros pinaattia fileesuikaleille. Jätä n. 5 cm toisesta päästä tyhjäksi, koska täyte puristuu ulospäin rullattaessa. Pane pinaattien päälle muutama rosmariinin lehti ja laita päällimmäiseksi paprikasuikaleet. Rullaa fileet tiukasti aloittaen täytetystä päästä. Työnnä sitten rullat varrastikkuihin. Jos haluat, voit varrastaa rullat myös rosmariininoksiin, silloin tee niihin ensin reiät varrastikulla. 

Sivele rullien pinnat oliiviöljyllä ja grillaa 2-3 minuuttia/puoli.

Lisuke rullille valmistui oman palstan kesäkurpitsasta, tomaateista ja kotimaisesta chevrestä* kaasu-uunissa melkein itsestään:

Tomaatti-kesäkurpitsapaistos

(Yhteishyvä Ruoka 8/10)

1 kesäkurpitsa

2 isoa tomaattia

100 g vuohenjuustoa viipaleina

oliiviöljyä

2 tl provencale-yrttiseosta tai soveltuvia yrttejä maun mukaan

suolaa, mustapippuria

3 rkl parmesaaniraastetta

Viipaloi kesäkurpitsa, tomaatit ja vuohenjuusto. Nostele viipaleet limittäin öljyttyyn uunivuokaan ja ripottele pinnalle mausteet ja parmesaaniraaste. Kypsennä 225-asteisessa uunissa n. 25 min.

*Käytin tähän Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä ostamaani kotimaista chevreä, jossa oli kaunis, pehmeä maku.