Testattu: Sunnuntain piparkakkutalon kaavat

Jonakin heikkona hetkenä tulin luvanneeksi Pojalle että voimme tehdä piparitalon - taisi päästä käymään sillä viimekertaisella visiitillä Heinolan Heilaan. Poika ihasteli myynnissä olleita piparitaloja, á 30 euroa, ja säästäväinen äiti totesi että tuollaisenhan me teemme helposti itsekin. Sen jälkeen Poika muistutti asiasta kiitettävän tiheästi kunnes ei auttanut kuin ryhtyä lunastamaan lupauksia.

Päätin että vaivojen säästämiseksi mökki tehdään valmiista pakastetaikinasta, ja mieluiten myös valmiilla piirustuksilla. Varustauduin siis puolellatoista kilolla Sunnuntai-piparitaikinaa ja tulosteella tuoteperheen piparitalon kaavoista, joita hiukan yksinkertaistin jättämällä mm. kattoikkunat pois. Ja sitten kaulittiin, leikattiin ja paistettiin toista tuntia. Pizzaleikkuri on muuten oiva apuväline piparitalon osien leikkelemiseen.

Kun osat olivat jäähtyneet, koristelimme ne vieraaksi tulleen Päivättären suosiollisella avustuksella. Koristelu kannattaa tehdä mahdollisimman pitkälle valmiiksi silloin kun osat ovat vielä vaakatasossa, koska silloin koristetahna ei ala valua sinne sun tänne. Paras tahna syntyy kananmunanvalkuaisesta ja tomusokerista sekoittamalla, vaikka lasten kanssa puuhastelevan voikin olla helpompi käyttää valmiita sekoituksia - meillä oli molempia.

 Sen jälkeen päästiinkin siihen haasteellisimpaan vaiheeseen, eli talonrakennukseen. Teoriassahan piparitalon voi koota myös sillä valkoisella sokeritahnalla liimaamalla, mutta aikaisemmat käytännön kokemukset ovat osoittaneet että pipariliimana sulatettu sokeri on lyömätön. Varovainen sen kanssa täytyy kuitenkin olla, koska se on KUUMAA.

Täytyy sanoa, että jos ei tulisi minusta rakennusarkkitehtiä, niin hiukan toivomisen varaa nämäkin piirustukset jättivät. Katto on niin jyrkkä että se oli todella vaikeaa saada liimatuksi paikoilleen. Tässä vaiheessa toinen aikuinen käsipari oli tarpeeseen. Ohjeessa mainittu pohjan koko, 22 x 28 cm, vaikuttaa myös aika pieneltä, koska leipomani pohja oli n. 26 x 34 cm ja silti teki tiukkaa saada talo mahtumaan sille hiukan vinottain.

 

Hirvipihvejä ja uunijuureksia

Viime viikonloppuna maakuntamatkalta palatessamme poikkesimme jälleen kerran Heilaan, ja muiden tuotteiden ohessa (mm. kuivattuja mesiangervon kukkia, Kolatun Vuohijuustolan Valma-valkohomejuustoa, Päivärinteen ruislastuja, savustettua possunfilettä ja konjakkisalamia, johon eritoten Poika on ihastunut) innostuimme ostamaan hirven filepihvit. Viikkoa myöhemmin sunnuntaina sitten nautimme nämä ostokset mustatorvisienikastikkeen ja uunijuuresten kanssa. Pihvit paistoimme niin kuin  pihvit yleensäkin, tosin nämä olivat hiukan vinoon leikattuja, mikä hankaloitti optimaalisen kypsyysasteen saavuttamista. Liha oli kuitekin mureaa, eikä mennyt kauttaaltaan läpikypsäksi. Voimakkaan makuinen mustatorvisienikastike komppasi mukavasti hirvipihviä, ja uunijuurekset olivat oivallinen lisukevalinta. Kokonaisuus oli siis onnistunut.

Uunijuurekset

3-4 porkkanaa

pieni lanttu

pulska palsternakka

muutama valkosipulin kynsi 

oliiviöljyä/rypsiöljyä

juoksevaa hunajaa

suolaa, mustapippuria

Kuori juurekset ja pilko ne suuhun sopiviksi haarukkapaloiksi. Kuori valkosipulin kynnet ja halkaise tai viipaloi ne. Laita juurespalat ja valkosipuli uunivuokaan. Valuta päälle öljyä ja pari-kolme ruokalusikallista juoksevaa hunajaa, mausta suolalla ja mustapippurilla ja sekoita. Paista uunissa 200 asteessa 40-50 minuuttia kunnes juurekset ovat sopivasti pehmenneet.
 
Jälkiruokana herkuttelimme juustoilla, kuten juuri mainitulla Valmalla. Juusto oli niin kypsää että pelkäsin sen jo muuttuneen kitkerän ammoniakkiseksi, mutta vielä mitä - maku oli hieno ja pehmeä.

7.12. Korjaus: väitin että juusto oli Verneriä. Ei ollut. Nyt on korjattu, ja tekstissä on oikean juuston nimi.

Pikkupurtavaa pikkujouluihin

Leivoimme Pojan kanssa ystäväperheen pikkujouluihin viemisiksi helppoja voitaikinatankoja, joihin sain vinkin äidiltäni. Valmiit pakastetaikinalevyt leikellään pitkiksi suikaleiksi, jotka kierretään "korkkiruuville", voidellaan kananmunalla ja maustetaan esim. seesamin- tai unikonsiemenillä ja merisuolalla.

Helpoimmaksi osoittautui ensin voidella suikaleet, kieritellä ne siemenissä ja kiertää suikale vasta lopuksi. Teimme sekä unikonsiemenillä että seesamin- ja sipulinsiemenillä koristeltuja versioita.

Pastaa siskonmakkarasta

Arjen pyörityksessä keittotaidolliset kokeilut ovat jääneet vähiin, ja valtaa ovat pitäneet vanhat, hyväksihavaitut ruuat jotka osaan vääntää vaikka silmät ummessa vasen käsi selän taakse sidottuna. Viime aikojen kokkailuista mainita kannattaa kuitenkin fasaani, joka oli keittiömme kontribuutio Kekrikekkereihin (ja samalla marraskuun ruokahaasteeseen).

Päivänä muutamana sattui kaupasta tarttumaan mukaan paketti siskonmakkaroita. Aluksi ajattelin tehdä niistä soppaa, mutta sitten muistin viimeksi soppaa kokatessani suunnitelleeni tekeväni siskonmakkarasta pastaa. Sattumoisin sopiva pastakin tuli ihan hakematta mieleen. Tätä herkkua irlantilainen ystäväni kokkasi meille toissa kesänä, ja sitä on pitänyt itsekin yritellä siitä saakka. Vihdoin osuivat kuu ja kiertotähdet suotuisiin asemiin.

Maryn umbrialainen makkarapasta

n. 25 g voita

2 silputtua sipulia

n. 250 g tuoremakkaraa (3 siskonmakkaraa)

1,25 dl valkoviiniä

reilu 1 dl kermaa + reilu ruokalusikallinen smetanaa*

vajaa 1 dl parmesaaniraastetta

reilu 0,5 l pennepastaa

Silputtua sipulia haudutetaan miedolla lämmöllä voissa kunnes se on pehmeää. Lisätään kuorestaan puristettu makkaramassa pienen marmorikuulan kokoisina palloina ja kaadetaan perään viini. Haudutellaan taas miedolla lämmöllä noin 10 min ja lisätään kerma ja smetana, keitetään kokoon. Ropsaus parmesaaniraastetta nopeuttaa kastikkeen sakenemista. Lopuksi sekoitetaan joukkoon keitetty pasta.

* Mary käytti tämän ruuan valmistukseen double creamia, paksua kermaa jollaista ei saa Suomesta. Me olemme havainneet, että smetanalla vahvistettu kerma vastaa melko hyvin italialaista, miedosti hapatettua, paksua panna dello chefiä, ja sitä käytimme tässäkin herkullisin tuloksin.

Kermasta, valkoviinistä ja sipulista hautuu hienon makuinen kastike, ja maultaan mieto siskonmakkara istui siihen vallan mukavasti. Kovin voimakkaasti maustettu makkara ei tähän kastikkeeseen sopisikaan, koska se hukuttaisi muut maut alleen.

Nälkäisiä taisimme olla syömään käydessämme, sillä muistin kameran vasta kun lautasen olivat jo miltei tyhjiä, joten kuva tulee perässä jahka seuraavan kerran laitamme tätä pastaa.

 (Kuvaa ei tarvinnut odottaa kovin kauan, lisätty 4.12.)

Patapaisti kyytön lihasta

Kyytön lihaa on kehuttu kovin maukkaaksi mm. Sillä sipulissa. Pakkohan sitä siis oli ostaa, kun sitä tuoreena sattui lihatiskillä eteen poiketessamme tapamme mukaan Heinolan Heilaan maakuntamatkalta palatessamme. Ostimme sievän pienen sisäpaistipalan, ja päätimme laittaa siitä patapaistia. Paisti valmistui Ruokavuoden Ranskalaisen patapaistin ohjeella. Kotimaisen alkuperäislihan kunniaksi vaihdoimme ohjeen konjamiinit jaloviinaan. Porkkanat ja sipulit tulivat omalta palstalta, ja timjami ja persilja parvekkeelta.

Suomalainen patapaisti kyytön lihasta

750g-1 kg kyytön sisäpaistia

50 g siansivua viipaleina

2 rkl jaloviinaa (konjakkia)

3 rkl suolatonta voita

1 rikottu vasikanluu

1 iso porkkana

1 iso sipuli

suolaa, valkopippuria

maustekimppu (purjon vihreää osaa, muutama persiljanoksa, timjamia, laakerinlehti)

1 rkl tomaattipyreetä

3-4 dl valkoviiniä

3-4 dl lihalientä (tai vettä)

200 g pikkusipuleita (7 pientä keltasipulia)
voita

400-500 g porkkanoita (3 isoa porkkanaa)

1 tl perunajauhoja (/maissitärkkelystä) liemen suurustamiseen

Suikaloi possunsivu ja marinoi sitä jonkin aikaa jallussa. Silavoi paisti possunsivusuikaleilla ja sido se. Kuori ja paloittele sipuli ja porkkana. 

Ruskista sidottu paisti ja vasikanluu voissa. Hiero paistin pintaan suolaa ja pippuria. Lisää pataan pilkottu porkkana ja sipuli. 

Sekoita tomaattipyre, valkoviini ja lihaliemi. Kaada nestettä pataan niin että se peittää lihan. Lisää maustekimppu. Hauduta paistia 150-asteisessa uunissa 1-1,5 tuntia lihapalan koosta riippuen.

Kuori pikkusipulit ja ruskista ne kevyesti voissa pannulla. Lisää ne ja kuoritut porkkanat pataan paistin ympärille ja hauduta vielä reilut puoli tuntia.

Ota paisti, porkkanat ja pikkusipulit padasta. Kiedo paisti folioon vetäytymään ja pidä porkkanat ja sipulit lämpimänä. Siivilöi paistinliemi padasta ja suurusta se kastikkeeksi. Leikkaa paisti ohuiksi viipaleiksi ja pane tarjolle sipuleiden ja porkkanoiden kanssa.

Toteutus ei mennyt ihan näiden sävelten mukaan, koska meidän pataamme ei yksinkertaisesti mahtunut enää lisää porkkanoita - olisikohan alkuperäiset ainekset pitänyt välillä kalastaa padasta pois? Sipulit hautuivat kyllä padassa mukavan maukkaiksi ja mehukkaiksi, mutta porkkanoista tein rakuunaporkkanoita. Lisäkkeeksi keitimme täysjyväohraa, joka on kivaa vaihtelua perunalle ja sopii takuulla paremmin kyytön seuraksi kuin riisi.

En osaa sanoa, maistuiko kyyttö erilaiselta kuin tavallinen nauta olisi maistunut. Mureaa liha kyllä oli, ja pitkästä kypsytysajasta huolimatta se oli sisältä vielä ruusunpunaista uunista tullessaan. Tuli huomattua, että suola ja pippuri kannattaisi hieroa paistin pintaan jo ennen kuin se kiedotaan possusuikaleisiin. Jallukin olisi voinut maistua enemmän, ehkä sitä voisi lorauttaa vähän pataankin lihan kaveriksi.

Hyvää lientä jäi reilusti jäljelle, sitä sopii käyttää vaikkapa bigoksen liemenä.