Herkkutattipasta

Menneenä helleviikonloppuna kävimme jättämässä Kesäkodille jäähyväiset talven ajaksi. Jäivät pataruuat leivinuunissa tällä kertaa laittamatta kun lämpötila kiipesi ulkona varjossakin 24 asteeseen eikä pudonnut edes yöllä alle 18 asteen.

Sienestämässä kuitenkin kävimme. Viime syksyisen kaltaista herkkutattisaalista emme saaneet, mutta kohtuullisen sentään. Lisäksi löytyi haperoita, kelpoinen sato punikkitatteja, muutama nuori lehmäntatti, jokunen kangastatti sekä hyvä karvalaukkuapaja, jota täydensimme kangassienillä ja mustarouskuilla. Ei siis hullumpi saalis kokonaisuudessaan.

Herkkutatit olivat aika matoisia, eikä niitä puhdistamisen ja tuoreeltaan nauttimisen jälkeen jäänyt kuin yksi kuivurillinen. Onneksi viime vuodenkin tattisaalista on vielä jäljellä toista purkillista.

Tämä oivallinen tattikastikeohje löytyi Barilla-pastapakkauksesta. Yksinkertaista ja hyvää.

Penne rigate alla boscaiola (neljälle)

350 g penne-pastaa

50 g kuivattuja, liotettuja herkkutatteja

tattien liotusliemi

50 g voita

1 keskikokoinen sipuli

1 laakerin lehti

1 rkl tomaattipyrettä

2 rkl silputtua persiljaa

suolaa, mustapippuria myllystä

Liota tatteja pari tuntia lämpimässä vedessä. Valuta tatit, mutta säästä liotusvesi. Pilko tatit hienoksi.

Silppua sipuli ja ruskista se voissa. Lisää tatit, tattien liotusvesi, suola, tomaattipyre ja laakerinlehti. 

Keitä 20 minuuttia miedolla lämmöllä. 

Keitä pennet, sekoita ne kastikkeen kanssa ja lisää silputtu persilja ja pippuri.

Karviaishullutus

Etsiskellessäni käyttötapoja karviaisille törmäsin useisiin brittiresepteihin jälkiruualle nimeltä gooseberry fool, vapaasti suomentaen "karviaishullutus". Oheinen Nigel Slaterin resepti on tarkoitettu vihreille karviaisille, ja koska palstallamme on vihreä karviaispensas, käytin niitä, mutta miksipä tätä ei voisi tehdä punaisistakin, kunhan ne ovat kirpeitä. Lopputulos olisi varmaankin silloin vaaleanpunaista. Monissa ohjeissa neuvottiin myös lisäämään kermavaahtoon hiukan seljankukkamehua tuomaan makuun terää, mutta tässä sitä ei ole. Runsaasta kermasta huolimatta lopputulos ei karviaisten kirpeyden ansiosta maistu kuitenkaan lällyltä.

Karviaishullutus (kuudelle)

450 g kirpeitä (vihreitä) karviaisia

3-4 kukkuraista ruokalusikallista sokeria

1-2 rkl vettä

3 dl kuohukermaa

Puhdista karviaiset poistamalla kannat ja kuivat kukanjämät. Laita ne pieneen kattilaan ja lisää pari ruokalusikallista vettä ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia kunnes karviaisten kuoret ovat haljenneet. Jäähdytä. Survo sosetta tarvittaessa haarukalla hienommaksi. 

Vatkaa 3 dl kuohukermaa paksuksi mutta vielä pehmeäksi vaahdoksi (joka saisi olla alkujaan hiukan kovempaa kuin oheisessa kuvassa, koska karviaissose tekee kermavaahdosta uudestaan juoksevampaa) . 

Kääntele sekaan jäähdytetty karviaissose ja tarjoa. 

Karviainen ei ole karvas

Pakastimeen piti saada tilaa tämän vuoden sadolle, joten täytyi äkkiä keksiä käyttöä parille kilolle karviaismarjoja. Olen aikaisemmin keitellyt niistä hilloa tai kiisseliä mansikoiden kanssa, mutta nyt halusin vaihteeksi tehdä jotain ihan muuta.

Onneksi Anna-lehdessä (30/2011) oli karviaisohjeita, muun muassa tämä houkuttelevalta kuulostanut karviaistrifle. Kun kaikki vaadittavat ainekset joko löytyivät kotoa tai olivat helposti hankittavissa, tuumasta toimeen vain.

Karviaistrifle (4-6:lle)

12 cantuccini-mantelikeksiä

Karviaisseos:

250 g punaisia karviaisia

1 dl sokeria

0,5 dl Vin Santoa

Kermaseos:

1 prk (250 g) mascarponejuustoa

1 prk (150 g) ranskankermaa

3 rkl sokeria

0,5 dl Vin Santoa

pinnalle: paahdettuja mantelilastuja

Valmista ensin karviaissose (voi tehdä jo edellisenä päivänä): laita puhdistetut ja huuhdellut karviaiset kattilaan sokerin ja viinin kanssa ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes karviaiset hieman pehmenevät. Jäähdytä. 

Sekoita mascarpone ja ranskankerma, mausta seos sokerilla ja viinillä. 

Nostele tarjoilumaljoihin kerroksittain karviaisseosta, murskattuja keksejä ja kermaseosta. Anna mehustua viileässä vähintään tunnin ajan ennen tarjoilua.

Pakastemarjoista keitetystä karviaisseoksesta tuli aika mehuisaa, joten kokosin jälkiruuan tällä kertaa niin päin, että laitoin karviaissoseen jälkiruokamaljoihin pohjimmaiseksi, sitten mascarponevaahdon ja päälle huhmareessa rouhitut cantuccini-keksit. Mehustumisaikaa ei siis tarvittu.

Poika sai oman (viinittömän) versionsa, mutta hänen makuunsa karviaisseos oli liian kirpeä. Sokeria olisi voinut omastakin mielestäni olla karviaissysteemissä hieman enemmän.

Kesäkurpitsakeitto

Tekemistäni kesäkurpitsakeitoista on tullut yleensä jollakin tapaa laihan makuisia, mutta nyt olen vihdoin löytänyt todella maukkaan kesäkurpitsakeiton ohjeen. Tämä löytö on BBC Foodista. Keitto käy kevyestä ruuasta neljälle, mutta sopisi varmaankin myös alkukeitoksi jolloin siitä riittäisi useammallekin.

Kesäkurpitsa-parmesaanikeitto (4-6:lle)

60 ml neitsytoliiviöljyä (laitoin hieman vähemmän)

2-3 valkosipulin kynttä silputtuna

1 kg vihreitä kesäkurpitsoita n. 1x1 cm kuutioina

kourallinen basilikan lehtiä silputtuna

750 ml kanalientä (tai kasvislientä)

60 ml ruokakermaa

jauhettua valkopippuria

kourallinen (sileälehtistä) persiljaa silputtuna

50 g raastettua parmesaania

suolaa

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa keskilämmöllä. Lisää valkosipuli, kesäkurpitsa ja basilika ja kypsennä noin 10 minuuttia kunnes kesäkurpitsat saavat hiukan väriä ja pehmenevät. Mausta valkopippurilla. Lisää sitten kanaliemi ja keitä vielä 8 minuuttia ilman kantta. 

Poista kattila tulelta. Ota syrjään 1/3 keitosta ja soseuta loput 2/3 sileäksi. Palauta  molemmat keiton osioit kattilaan. Lisää kerma, persilja ja parmesaani ja anna vielä keiton kuumeta kiehuvaksi, mutta älä enää keitä. Tarkista suola.

Tarjoa suolan, mustapippurin ja krutonkien tai hyvän leivän kanssa. Me laitoimme keittoon Ruislandian savupororuislastuja, jotka toimivat sen kanssa kuin häkä.

Kesäkodin ahvenkeitto

Kesäkodissa viikonloppua viettäessämme meillä oli onnea saada lahjaksi vastapyydettyjä ahvenia. Päätin keittää niistä sellaisen kalakeiton, jota muistan lapsena saaressa syöneeni kesäisin. Ahvenessa on paljon pieniä ruotoja, mikä tekee siitä vähän hankalan keittokalan. Tässä keitossa ahvenet kypsennetään kokonaisina ja ruoditaan kypsinä, mikä helpottaa ruotojen poistamista.

Ahvenkeitto (neljälle)

8-10 perunaa

iso sipuli

pari porkkanaa

vettä

maustepippuria

merisuolaa

5 keskikokoista, perattua ahventa (suomut, sisälmykset ja kidukset poistettu)

tilliä

1-2 dl maitoa/kermaa

(silputtua ruohosipulia/sipulin vartta)

(voideltu ruisleipäviipale) 

Kuori ja pilko perunat muutamaan osaan. Kuori ja pilko porkkanat. Lohko sipuli. Laita perunat, porkkanat ja sipulilohkot isoon kattilaan ja lisää vettä sen verran että ne peittyvät kokonaan. Lisää jokunen maustepippuri ja suolaa. Pane kattila tulelle ja keitä kunnes perunat ovat puolikypsiä.

Lisää sitten kokonaiset ahvenet keittoon päällimmäiseksi ja keitä miedolla lämmöllä kunnes kalat ovat kypsiä, eli liha on valkoista ja irtoaa helposti ruodoista, mutta ei vielä niin pehmeää että kala hajoaa. Nosta kypsät ahvenet keitosta tarjoiluvadille ja pidä lämpiminä. Lisää maito/kerma, reilusti tuoretta tilliä ja halutessasi silputtua ruohosipulia (minulla sitä ei nyt sattunut olemaan). Kuumenna liemi ja tarkista suola. Voit voidella viipaleen hapanleipää ja asettaa sen voipuoli alaspäin keiton pinnalle tuomaan makua ennen kuin tuot keiton pöytään.

Kata pöytään sekä syvät että matalat lautaset. Jokainen syöjä ruotii ahvenensa ja voi lisätä sen keittolautaselleen tai syödä kalan ja keiton erikseen.