Café Engel on ollut Senaatintorin laidalla kauan, ja minäkin olen ehtinyt istuskella siellä lukemattomat kerrat juttelemassa tuntikaudet ystävien kanssa, alkaen siitä syksystä, jolloin kirkassilmäisenä fuksina saavuin Helsinkiin pian parikymmentä vuotta sitten.
Café Engel oli välillä pitkään suljettuna remontin takia ja ehdin jo pelätä että se kokee saman kohtalon kuin sympaattiset Kiseleffin basaarin käsityöläiskaupat ja muut pikkupuodit, jotka katosivat turisteille suunnattujen design-kauppojen tieltä. Onneksi sentään ei.
Koska istuskelen nykyisin kahviloissa harvemmin kuin toivoisin, kävin Engelissä ensimmäistä kertaa remontin jälkeen vasta vuodenvaihteen jälkeen. Hiukan huolestutti, miten remontissa tehdyt muutokset ovat vaikuttaneet tunnelmaan, mutta Engelin viihtyisyys tuntui olevan ennallaan, ja siellä on edelleen pöytiintarjoilu, jota Helsingissä ei kai ole enää Engelin lisäksi muualla kuin Ekbergillä.
Nautin vihdoin Engelissä elämäni ensimmäisen macaronin - tämän trendin suhteen en ole vain jälkijunassa, vaan suorastaan jäänyt laiturille. Nyt ehkä ymmärrän, mistä kaikki se kohu. Macaronissa oli ohut rapsakan kova pinta, mutta sisus oli ihanan kuohkea ja aivan suli suuhun. Muun hyvän lisäksi Engelin macaronit eivät ole mitään sormenpään kokoisia, vaan käyvät hyvinkin leivoksesta. Oivallinen seuralainen kupilliselle hyvää kahvia. Olen myyty.
PS. Café Engel sijaitsee yhdessä Helsingin vanhimmista taloista, ja sen lattian alla on tehty myös arkeologisia kaivauksia.
5 kommenttia:
Ihana Engel, minäkään en ole käynyt siellä remontin jälkeen. Pitäisi kyllä. Toivottavasti siellä on vielä ihanat aamiaiset ja sopivan ahdasta.
Moi! Sinun blogi on aivan ihana! :)
Olen aina nähnyt macaronin vain netissä tai TV:ssa, en koskaan syönyt niitä. Ne näyttävät söpöltä ja varmasti maistuvat hyvältä!
Linnea, aamiaisten kohtalosta ei ole tietoa - edellisestä onkin aivan liian kauan. Ahtaus on kyllä ennallaan.
Piparipulla, kiitos kehuista, mukavaa että tykkäät. :) Minullekin tuo oli ihka ensimmäinen macaron.
Aamiaista saa ihan perinteiseen malliin, muistaakseni kahteen saakka. Ja ne Engelin macaronit ovat kyllä ihanan isoja! Ja wink wink, macaronien tekeminen ei oikeasti ole ollenkaan hankalaa.
Riikka, aamiaista kahteen asti - asiaa. :) Taitaa olla parempi että minä jonka jauhopeukalo on keskellä kämmentä jätän ne macaronit kahvilassa nautittavaksi. Eipähän tule yliannostusta. ;)
Lähetä kommentti