Tammikuussa kävin viikinkiravintola Haraldissa Tampereella. Tunnelmasta vastasi loistava seurue, ja ruoka oli hyvää. Erityisesti minua miellytti se, että ravintola käytti paljon kotimaisia raaka-aineita ja mm. pienempien tuottajien valmistamia juustoja ja jäätelöitä.
Helmikuun huippuhetki oli ehdottomasti bloggaajille järjestetty tilaisuus Helkan keittiössä. Menneenä vuonna pääsimmekin mukaan moniin hauskoihin ja herkullisiin bloggaajatilaisuuksiin ja -tapaamisiin. Toivottavasti niitä on luvassa myös tälle vuodelle!
Maaliskuussa osallistuimme monien muiden tavoin Helkan keittiön reseptikilpailuun. Äänestyksessä jäimme muistaakseni puolivälin tietämille, mutta tärkeintä ei tietenkään ole voitto vaan jalo kilpa. Ja saimmehan joka tapauksessa kiitokseksi osallistumisesta Helkan keittiöön kahden hengen lahjakortin, jonka kävimme lopulta lunastamassa tuossa hiukan ennen joulua. Herkkua oli niin Karhuherran konjakki-pippurikastikkeessa tarjoiltu pihvi kuin oma savustettu fileeni punaviinikastikkeen kera. Alkupalasapaksista meihin teki erityisen vaikutuksen sienitarteletti (mikä yllätys!) ja jälkiruuaksi nauttimamme juustot ja suussa sulava suklaakakku vahvistivat aterian tason kautta linjan.
Huhtikuun parasta antia oli tutustuminen sampeen, jota olimme jo pidemmän aikaa mielineet päästä maistamaan. Luonnonvarainen sampi on uhanalainen laji, jota ei pidä syödä, mutta kotimaisen kasvatetun sammen voi syödä hyvällä omallatunnolla. Sammen päästä ja "ruodosta" keittelin muuten myöhemmin liemen lohiseljankaan, josta tuli myös aivan yltiöhyvää ja täyteläisen makuista.
Toukokuussa kokkasimme ahkerasti arkeen ja juhlaan. Äitienpäivänä herkuttelimme mm. grillatulla parsalla ja täytetyllä taimenella. Tutustuimme myös raakaruokaan.
Kesäkuussa kokoonnuimme lajitovereiden kanssa piknikille Sinebrychoffin puistoon, ja tarjolla oli niin hauskaa seuraa kuin herkkua monenlaista, kuten arvata saattaa. Seuraavana päivänä lähdimmekin sitten matkalle Roomaan. Ehdottomasti kirkkain ruokamuisto matkaltamme on ateria, jonka nautimme Ristorante Sora Maria e Arcangelossa pienessä Olevano Romanon kylässä. Se ansaitsisi kyllä oman muistelupolkkauksensa vaikka näin jälkeenkin päin.
Heinäkuussa helteet hellivät. Nautimme elämästä Kesäkodissa ja teimme retkiä lähisaariin. Itse emme (valitettavasti) kalasta, mutta onneksi paikallinen kalastaja kävi myymässä meille vastapyydettyä merilohta, jota tuli laitettua useammallakin tavalla, mm. viskigraavattuna.
Minulle henkilökohtaisesti elokuun paras hetki oli pullakirouksen päättyminen. Metsäretkiltä saimme saaliiksi paitsi muhkeita mustikoita myös kelpoisan sadon herkkutatteja. Palstalta korjasimme loppukesästä mm. kesäkurpitsavonkaleita, vihreitä papuja ja vadelmia.
Syyskuun postaukset jäivät vähiin johtuen siitä että vietimme lähes koko kuukauden vierailla mailla herkutellen Alin kokkauksilla - tutuksi tulivat mm. kibbe-pullat. Alin falafel-resepti on vielä testaamatta.
Lokakuullekin sattui mukava bloggaajatilaisuus, tällä kertaa Valion isännöimänä. Täytyy sanoa että kaikkein hauskimpia ovat kyllä nämä tapaamiset, joissa päästään yhdessä kokkaaman ja tietysti myös syömään herkulliset lopputulokset.
Marraskuussa laitoimme bigosta - parasta koskan - Hakaniemen hallin puolalaisen kauppiaan antamin vinkein ja muistelimme Roomaa paistamalla pizzaa. Vietimme myös jälleen yhden hauskan ja herkullisen illan, tällä kertaa aluksi chileläisiä Cono Sur -viinejä maistellen ja sen jälkeen aterialla ravintola Yumessa. Erityisesti pääruokana tarjottu rapea ankka vei aivan kielen mennessään! Yllätys oli se, kuinka hyvin Cono Sur Viognier kävi sushin ja sashimin kaveriksi. Tämä yhdistelmä kannattaa pitää mielessä.
Joulukuun alussa reissasin Berliinissä ihmettelemässä joulutoreja ja maistelemassa currywurstia. Joulua vietimme vanhempieni luona ja söimme äidin laittamaa perinteistä jouluruokaa niin että napa naukui. Onnistunutta oli myös hirvenpaisti.
Aivan tavoitteeseemme ylittää vuoden 2010 polkkausmäärä emme päässeet - syytän työkiireitä, jotka haittasivat ajoittain harrastusta pahasti. Useammin kuin kerran suunniteltu polkkaus jäi tekemättä ajanpuutteen vuoksi. Siinä mielessä tavoitteeseen kuitenkin pääsimme, että kaikille kuukausille tuli enemmän kuin kaksi postausta, lukuunottamatta syyskuuta, edellä mainitusta syystä.
Ja sitten ne uuden vuoden lupaukset.
Viime maaliskuussa julistamani kalakokkaustavoite jatkuu vielä. Lupaan raportoida maaliskuun lopussa hankkeen onnistumisesta. Tällä hetkellä "kala" on blogimme asiasanalistan ykkönen (59 ohjetta kalalle)! En ole alkanut eritellä kaloja lajin mukaan - mitä mieltä te lukijat olette, pitäisikö niin tehdä?
Olemme jo jonkin aikaa yrittäneet olla ostamatta keittokirjoja, mutta taisipa niitä pari-kolme tänäkin vuonna jostakin kotiimme ilmestyä, vaikka hyllyssä on entuudestaankin vino pino kirjoja joista emme ole vielä koskaan mitään kokanneet. Siksi lupaammekin nyt vuoden 2012 aikana kokata joka kuukausi yhdestä sellaisesta keittokirjasta, joka on vielä kokonaan "korkkaamatta".
Herkullista vuotta 2012 itse kullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti