sunnuntai 28. tammikuuta 2007

Vindaloo, Mr. Vimes!

Muistaakseni Pastanjauhajien Rosmariini taannoin tuumiskeli, ettei koskaan ole oikein innostunut intialaisen ruuan laittamisesta, koska siihen tarvitaan aina vähintään kymmentä erilaista maustetta. Minulle puolestaan osa intialaisen ruuan laittamisen viehätyksestä on juuri maustekaapin ekstensiivisessä käytössä. Vuosien harrastuneisuuden tuloksena - ja kiitos Hämeentien "etnosuoran" kauppojen - maustekaappimme onkin aika mittava.

Tämä oli toinen kerta elämässäni kun laitoin vindaloota. Edellisestä kerrasta on vuosia aikaa. Silloin laitoin ohjeen mukaan 15 kuivattua chiliä. Lajike lienee kuitenkin ollut eri kuin alkuperäinen. 15 oli ehdottomasti liikaa, jouduin lisäämään ruokaan puoli litraa jogurttia ennen kuin sitä saattoi ajatella syövänsä.

Hieman siis jännitti millainen lopputulos tällä kertaa tulee, mutta nyt se meni nappiin ainakin minun makuuni, eivätkä Karhuherra tai Päivätärkään jääneet valittamaan. Lämmittävä tulisuus päästi vielä muutkin maut oikeuksiinsa eikä kärventänyt suun limakalvoja. Viilentävää kurkkuraitaa kannattaa kuitenkin valmistaa riittävästi. Myös ruuan kanssa nautittu leipä tasoittaa chilin tulisuutta.

Tämäkin resepti on peräisin aiemmin mainitsemastani C. Panjabin kirjasta, jossa kerrotaan vindaloon syntyneen portugalilaisen ja intialaisen keittiön kohdatessa. (Ruuan nimi tulee portugalin viinietikkaa ja valkosipulia merkitsevistä sanoista.) Koska en noudattanut reseptiä aivan kirjaimellisesti, saatte tässä mukaellun version, joka vastaa paremmin sitä mitä kattilassamme kypsyi.


Goalainen porsasvindaloo

700 g porsaanlihaa (vindaloon voi valmistaa myös naudan- tai lampaanlihasta), kuutioituna
8 pienehköä punaista (luomu-) chiliä (alkuperäisen ohjeen mukaan 15 kuivattua), siemenet poistetaan TAI 3,5 tl cayennepippuria
1 tl kokonaisia roomankuminoita (jeera)
6 neilikkaa
5 cm kanelitankoa (laitoin noin teelusikallisen jauhettua kanelia)
10 mustapippuria
1/4 tähtianista
1 tl unikonsiemeniä
n. 3 tl raastettua tuoretta inkivääriä tai tölkistä
6 isoa valkosipulin kynttä
1 rkl tamarindia (saa kuivatun taatelin näköisenä levynä ainakin etnisistä ruokakaupoista, nykyisin mahdollisesti myös tuoreena hyvinvarustetuista ruokakaupoista?)
4 tl omenaviinietikkaa
0,75 dl ruokaöljyä
3 hienoksi silputtua (isoa) sipulia
0,5 tl sokeria
(15 currylehteä, jotka unohdin, mutta kuivattu currylehti kuulemma joka tapauksessa menettää makunsa, joten tämä ei ehkä ollut iso menetys)

Jos käytät kuivattuja chilejä, liota ne pehmeiksi vesitilkassa. Muussa tapauksessa hienonna chilit, mausteet, inkivääri, valkosipuli, tamarindi ja viinietikka sekä tilkka vettä tahnaksi sauva- tai tehosekoittimella. Sivele hiukan mausteseosta lihapaloille ja jätä maustumaan ainakin noin varttitunniksi.

Kuumenna öljy laakeassa kattilassa tai korkealaitaisessa kasarissa ja ruskista sipuleita öljyssä 15-20 min. Lisää maustetahna ja paista vielä viitisen minuuttia hämmentäen samalla. Lisää tarvittaessa tippa vettä.

Lisää lihakuutiot ja ruskista ne kauttaaltaan. Lisää sitten 1 l vettä (ja halutessasi suolaa). Hauduta liha kypsäksi miedolla lämmöllä, kannella peitettynä. (Sekoita joukkoon currylehdet ja hauduta vielä 3-4 minuuttia.)

Tarjoa basmatiriisin ja kurkkuraidan sekä naan-tyyppisen leivän* kanssa.



*Nykyisin ainakin Santa Maria -merkkistä naan-leipää saa ostaa joistakin ruokakaupoista. Kotimainen paksu perunarieska ajaa myös hyvin asian.

3 kommenttia:

Rosmariini kirjoitti...

Kääks, en tunnusta sanoneeni tuommoista! :) Pippurimylly tuumi vähän aikaa sitten, että intialaisen ruuan teossa on yleensä kamalan monta työvaihetta, mutta ei meillä toki mausteita vastaan mitään ole.

Ketturouva kirjoitti...

Noloa. Näin käy kun luottaa tunnetusti huonoon muistiinsa kun ei jaksa etsiskellä alkuperäistä kommenttia... Se olikin siis Pippurimylly, ja kommentikin oli hieman sinne päin. No mutta siinä tapauksessahan vindaloo melko vähävaiheisena voisi sopia teillekin. :)

Rosmariini kirjoitti...

Juu, ei hätää, sattuuhan näitä. :)

Vindaloo on kyllä tämän hetken suosikkini intialaisten sapuskoiden sarjassa. Pitkään on ollut suunnitelmissa tehdä sitä itsekin, mutta kun intialaisesta ravintolasta saa aina niin hyvää vindaloota kotipakettiin, niin en ole saanut aikaiseksi.

Niin ja kivaa, kun ehditte kiireistänne huolimatta bloggaamaan edes silloin tällöin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails