Tällä kertaa meillä kävi torstaina keittiöhengetär, joka loihti hernekeitosta ja pannarista vähän erilaiset versiot. Olipa juhlavaa istua työpäivän jälkeen valmiiseen ruokapöytään. Kiitokset Päivättärelle vielä kerran!
Hernesosekeitto (2:lle)
200 g pakasteherneitä
nippu kevätsipulia (n. neljä vartta)
3 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
1 dl (ruoka)kermaa
rakuunaa
suolaa, pippuria
Keittele herneitä ja silputtua sipulia kasvisliemessä noin vartin ajan. Soseuta. Lisää kerma ja mausteet ja kuumenna tarvittaessa uudestaan (älä keitä). Keitto on valmista nautittavaksi.
Hedelmäpannukakku
3 munaa
6 dl maitoa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä/sulatettua margariinia
1-2 hapanta omenaa (esim. Granny Smith)
1-2 banaania
kanelia & fariinisokeria
Riko munat ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää puolet maidosta ja vispaa joukkoon jauhot, suola ja sokeri. Lisää loppu maito ja rasva ja anna turvota hetki. Kuori sillä aikaa hedelmät ja poista omenista siemenkodat. Viipaloi hedelmät. Hiero omenarenkaiden pintaan kanelin ja fariinisokerin sekoitusta.
Kaada taikina korkealaitaiselle voidellulle tai leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja lado omena- ja banaaniviipaleet pinnalle. Ripota vielä kaneli-fariinisokeriseosta banaanien päälle. Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia ja nauti vielä lämmin pannari vaniljakastikkeen kanssa.
Pitää vielä kommentoida, että tämä hernekeitto oli niin kauniin keväisen vihreää ja pehmeän makuista, että siitä voisi laatia vaikka pääsiäisaterian alkukeiton.
3 kommenttia:
Mä olen aina luullut, että Kustaa Vaasa määräsi kaikki Ruotsi-Suomen asukkaat syömään hernekeittoa torstaisin, että kuivatut herneet tulisivat syödyiksi tasaisesti pitkin vuotta eikä vain keväällä, kun ei ole muuta ruokaa jäljellä.
Tuorehernesosekeittoa on minunkin pitänyt jo tovi kokeilla. Näyttää kyllä niin herkulliselta tuo teidän soppa, että hernekeittopäivä koittaa keltaisessa keittiössäkin varmaan ennemmin kuin arvaankaan. :)
Tintin, minä puolestani olen kuullut että joku myöhempi Ruotsin kuningas olisi ollut ärtsoppaan niin mielistynyt että määräsi armeijan syömään sitä kerran viikossa... :) Mutta tuo katolilaiseen aikaan juontuva selitys kuulostaa kyllä todennäköisemmältä.
Martina, tässä tapauksessa keräämme kunnian vierailevan tähden keitoksista. :)
Lähetä kommentti