Aluksi saimme nauttia kahvia, mehua - tietysti Valion - ja täytettyjä leipiä samalla kun kuuntelimme lyhyen esittelyn isäntämme toiminnasta. Täytyy tunnustaa että siinä tuli esiin yllättävän paljon sellaista, mitä emme tienneet tai olleet edes tulleet ajatelleeksi - ilmeisesti Valio on niin "tuttu" että siitä on kuvitellut tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen.
Sen jälkeen päästiin tutustumaan makujen maailmaan - ja samalla hajujenkin, ovathan useimmat mauiksi mielletyt aistimukset itseasiassa retronasaaleja hajuja, kuten opimme. Lyhyen esitelmän jälkeen saimmekin itse kokeilla tunnistammeko makuja ja hajuja.
Perusmaut purkeissa
Maistelutestissä kokeilimme, tunnistammeko perusmaut. Hyvin tunnistimme. Useimmat liuokset olivat hyvin miedon makuisia, mutta karvas liuos maistui niin kitkerältä, että ihmettelin melkoisesti kun Karhuherralla oli vaikeuksia tunnistaa sitä! Selitys kuitenkin löytyi: ihmisissä on geneettisesti kolmea tyyppiä karvaan maun erottamisessa. Yksi ryhmä aistii sen erittäin voimakkaasti, kun taas toinen tuskin huomaa. Kolmas on sitten näiden väliltä. Ilmeisesti me kuulumme noihin ääripäihin.
Tuoksuttelutikkuja
Hajutestissä nuuskuteltiin ruoka-aineiden aromeja muoviputkiloista. Se ei mennyt aivan yhtä hyvin kuin makutesti - kaakao tuoksui mielestäni lihaliemeltä ja vadelmaa väitin mustikaksi. Päänvaivaa tuotti myös karkkituoksu - jotain hedelmää haeskelin, ja karkit tulivat mieleen, mutta en oivaltanut että "karkki" on oma tuoksunsa. Kaakaon tuoksu oli aivan selvä tapaus sen jälkeen kun se kerrotiin, mutta vadelma tuoksui minusta edellen pikemminkin mustikalta. Nenäni oli tosin vähän tukossa, joten voin syyttää sitä.
Tuotteen matka maustamattomasta valmiiseen
Lopuksi saimme vielä maistella ja vertailla erilaisia kehittelyvaiheita ja valmista tuotetta tiramisu-rahkasta ja puolukkajugurtista. Tässä vaiheessa aika alkoi ikävä kyllä käydä vähiin, joten tuotteiden vaiheet käytiin läpi aika pika pikaa jotta päästiin illan pääasiaan, eli valmistamaan yhdessä ruokaa Valion koekeittiössä.
Bloggaajat jaettiin neljään ryhmään, joista jokainen sai "valiolaisen kummin", meidän ryhmämme jopa kaksi. Kukin ryhmä valmisti yhden tai pari ruokalajia. Itse päädyin ryhmään, jonka tehtäväksi tuli laatia pääruoka ja salaatti. Karhuherra puolestaan oli ryhmässä, joka teki pääruuan lisäkkeen sekä jälkiruokakääretortun. Kaiken lisäksi suurin osa ruokalajeista vielä valokuvattiin ammattikuvaajan toimesta! Kuvausta saattoi käydä myös seuraamassa - itse en juurikaan ehtinyt kuvaushuoneeseen kurkkiman, mutta Karhuherra toivon mukaan otti vinkit talteen.
Salaattia valmistellaan kuvaukseen
Vilskettä riitti, kun lähemmäs kaksikymmentä ihmistä pyöri ruuanlaittopuuhissa, mutta hauskaa oli. Ihan ilman kommelluksiakaan ei selvitty: pääsin juuri nimittämästä itseäni ADHD-kokiksi ja kehumasta yrittäväni keskittyä paremmin, kun mittasin liikaa Dijon-sinappia salaattikastikkeeseen. Onneksi lipsahdus oli helppo naamioida lisäämällä himpun verran myös muita aineksia, ja lopputulos maistui hyvältä. Tästä huolimatta minulle uskottiin myös Pumpkin Jamin Marin eteen päätyneen ahvenannoksen kastikkeen laatiminen. Vapaasti sävellettyyn kastikkeeseen päätyi kolmen juuston ruokakermaa, luomuappelsinimehua, valkopippuria ja sitruunabasilikaa sekä hiukan vaaleaa maizenasuurustetta.
Kastiketta kalalle
Kokit ja potit -blogin Hannele toimi maistajana ja kokeli, olivatko lopputulokset syötäviä. (Hannele-rukka joutui jo säntäämään taksiin kohti lentokenttää ennen kuin me muut olimme ehtineet edes pöytään saakka.)
Lopulta kaikki oli valmista ja istuimme pöytään. Ja kyllä olimmekin taas onnistuneet laittamaan yhdessä hyvää ruokaa! Nämä ruuanlaittoa sisältävät bloggaajatilaisuudet ovat mielestäni kaikkein hauskimpia.
Hiillostettu lohitartar alkupalana
Kantarellikeittoa (ihanaa!) ja omenateeleipää
Pääruoka lisäkkeineen: possun sisäfilepihvit paprikaisella kastikkeella ja Aura-timbaali
Juuston maistelulaudat herättivät ihastusta. Tarjolla täyteläistä Oltermannia ja 18 kk(!) kypsytettyä Mustaleimaa omena-inkiväärihillokkeen kera
Tiramisu-rahkalla täytetty kääretorttu muuntautuu häpeilemättä leivokseksi
Rento tunnelma, hauska seura ja hyvä ruoka saivat meidät viihtymään pöydässä liki iltayhdeksään.
Ketun keittiö kiittää isäntäväkeä ja kaikkia mukana olleita mukavasta illasta!
PS. Käytetyt ohjeet olivat kalan kastiketta lukuunottamatta Valion koekeittiön kehittelemiä. Samoja ohjeita - ja ammattilaisen ottamia kuvia laittamistamme ruuista! - voi bongata marraskuussa ilmestyvästä Valion Kotiruokaa-lehdessä.
4 kommenttia:
Kiitos seurasta! Oli kiva tavata.
Mukavaa kun pääsitte mestoille! :D
t. JP
Oli kyllä todella upea iltapäivä!! Oli mukava nähdä!
Hannee, Jussi-Pekka ja Kirsi, kiitos samoin. :)
Lähetä kommentti