Poika sai jostakin päähänsä haluta rusinakeittoa. Koska kaapista löytyi rusinoiden lisäksi myös kuivattuja taateleita ja viikunoita, päätin keittää vähän monipuolisempaa sekahedelmäsoppaa. Itse en ole ikinä ollut kuivatuista hedelmistä tehtyjen keittojen tai kiisseleiden ystävä, ja täytyy tunnustaa, että ei minusta tullut sitä tälläkään kertaa, joten voi olla, että tämä jää ainutkertaiseksi kokeiluksi.
Sekahedelmäkiisseli
(alkuperäinen ohje)
200-300 g kuivattuja hedelmiä
1 l vettä
3 rkl hedelmäsokeria (ehkä vähän enemmänkin voisi laittaa makeamman lopputuloksen saavuttamiseksi)
3 rkl perunajauhoja sekoitettuna tilkkaan vettä
Liota hedelmät litrassa vettä yön yli että ne pehmenevät. Keitä niitä sitten liotusvedessään n. 20 min. Lisää hedelmäsokeri ja sekoita hyvin. Nosta kattila tulelta ja suurusta veteen sekoitetulla perunajauholla huolellisesti sekoittaen, ettei perunajauhosta tule paakkuja. Laita takaisin tulelle siksi aikaa että kiisseli juuri ja juuri kiehahtaa, ja nosta syrjään jäähtymään. Tarjoa jäähtyneenä.
lauantai 28. helmikuuta 2009
Sekametelisoppa
perjantai 27. helmikuuta 2009
Papuja pataan
Aikomukseni oli alkujaan laittaa papupataa laskiaisena, mutta sitten olimme sekä laskiaissunnuntain että tiistain reissussa. Myös tämä resepti on Tessa Kirosin kirjasta Twelve. Kiros kertoo, että pavut ovat Toscanassa tyypillinen raaka-aine.
Kannattaa huomauttaa heti alkuun, että jos käyttää kuivattuja papuja, valmistelu täytyy aloittaa edellisenä iltana laittamalla pavut likoon.
Salsicce e fagioli
toscanalainen makkara-papupata 6:lle
500 g kuivattuja valkoisia papuja, esim. cannellini
3 valkosipulin kynttä
2 salvian oksaa, tai pari teelusikallista kuivattua salviaa
2 rkl oliiviöljyä
n. 600 g italialaista salsiccia-raakamakkaraa*
400 g tlk kaltattuja tomaatteja omassa mehussaan, silputtuna
(suolaa, mustapippuria)
*Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin käyttämään italialaista possumakkaraa. Italialaistyyppisiä raakamakkaroita ei kuitenkaan ole tarjolla pilvin pimein, joten käytimme Reinin lihan hyväksi havaittua karitsa-salsicciaa.
Huuhdo pavut ja liota niitä kylmässä vedessä yön yli.
Valuta ja huuhtele liotetut pavut. Laita ne kattilaan ja lisää kylmää vettä niin paljon että pavut peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi, kuori vaahto pois. Lisää keitinveteen kaksi kokonaista, kuorittua valkosipulin kynttä ja yksi salvian oksa (tai noin 1 tl kuivattua salviaa). Keitä papuja 1-1,5 tuntia.
Kun pavut alkavat olla kypsiä, paista makkarat oliiviöljyssä isossa kasarissa. Pistä haarukalla pari reikää makkaran kuoreen ennen paistamista, ja paista sitten kohtuullisella lämmöllä kunnes makkarat ovat joka puolelta kauniin ruskeita. Lisää viimeinen valkosipulinkynsi ja salvianoksa tai n. 1 tl kuivattua salviaa sekä silputut tomaatit. Maista, lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria ja hauduta noin 15 min, kunnes tomaatit ovat pehmenneet.
Valuta keitetyt pavut, mutta ota n. 2,5 dl keitinlientä talteen. Lisää pavut makkara-tomaattisoosin seuraksi kasariin ja hauduta kymmenkunta minuuttia. Ohenna soosia sekoittamalla joukkoon 1,25-2,5 dl papujen keitinlientä ja hauduta vielä kymmenisen minuuttia. Tarkista maku. Tarjoile lämpimänä.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on maukas, tuhti talviruoka. Koska liotin papuja vielä työpäivänkin yli, lyhyempikin keittoaika olisi riittänyt - nyt pavut pääsivät tunnin keittämisellä vähän liikaakin muhentumaan.
Kannattaa huomauttaa heti alkuun, että jos käyttää kuivattuja papuja, valmistelu täytyy aloittaa edellisenä iltana laittamalla pavut likoon.
Salsicce e fagioli
toscanalainen makkara-papupata 6:lle
500 g kuivattuja valkoisia papuja, esim. cannellini
3 valkosipulin kynttä
2 salvian oksaa, tai pari teelusikallista kuivattua salviaa
2 rkl oliiviöljyä
n. 600 g italialaista salsiccia-raakamakkaraa*
400 g tlk kaltattuja tomaatteja omassa mehussaan, silputtuna
(suolaa, mustapippuria)
*Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin käyttämään italialaista possumakkaraa. Italialaistyyppisiä raakamakkaroita ei kuitenkaan ole tarjolla pilvin pimein, joten käytimme Reinin lihan hyväksi havaittua karitsa-salsicciaa.
Huuhdo pavut ja liota niitä kylmässä vedessä yön yli.
Valuta ja huuhtele liotetut pavut. Laita ne kattilaan ja lisää kylmää vettä niin paljon että pavut peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi, kuori vaahto pois. Lisää keitinveteen kaksi kokonaista, kuorittua valkosipulin kynttä ja yksi salvian oksa (tai noin 1 tl kuivattua salviaa). Keitä papuja 1-1,5 tuntia.
Kun pavut alkavat olla kypsiä, paista makkarat oliiviöljyssä isossa kasarissa. Pistä haarukalla pari reikää makkaran kuoreen ennen paistamista, ja paista sitten kohtuullisella lämmöllä kunnes makkarat ovat joka puolelta kauniin ruskeita. Lisää viimeinen valkosipulinkynsi ja salvianoksa tai n. 1 tl kuivattua salviaa sekä silputut tomaatit. Maista, lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria ja hauduta noin 15 min, kunnes tomaatit ovat pehmenneet.
Valuta keitetyt pavut, mutta ota n. 2,5 dl keitinlientä talteen. Lisää pavut makkara-tomaattisoosin seuraksi kasariin ja hauduta kymmenkunta minuuttia. Ohenna soosia sekoittamalla joukkoon 1,25-2,5 dl papujen keitinlientä ja hauduta vielä kymmenisen minuuttia. Tarkista maku. Tarjoile lämpimänä.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on maukas, tuhti talviruoka. Koska liotin papuja vielä työpäivänkin yli, lyhyempikin keittoaika olisi riittänyt - nyt pavut pääsivät tunnin keittämisellä vähän liikaakin muhentumaan.
Tunnisteet:
kuukausiruuat,
makkaraa,
makumatkailua,
padat,
palkokasvit
torstai 26. helmikuuta 2009
12 kuukautta: helmikuu
Kuukauden ruuan kokkailu jäi kiireiden takia jälleen loppukuuhun. Ohje on siis jälleen peräisin Tessa Kirosin kirjasta Twelve, mutta kirjasin sen tähän siinä muodossa kuin itse sitä valmistimme.
Orecchiette ai broccoli
Parsakaalia ja orecchiettea 2-3:lle
parsakaali (n. 300 g)
3 rkl oliiviöljyä
valkosipulinkynsi murskattuna
pieni, kuivattu chili
n. 5 oliiviöljyyn säilöttyä anjovisfileetä
250 g orecchiette-pastaa tai vastaavaa
n. 1 dl pastan ja parsakaalin keitinlientä
vajaa 1 dl raastettua parmesaania (alkuperäisessä ohjeessa käytettiin kuivattua ricottaa, mutta parmesaani mainittiin vaihtoehtona)
Paloittele parsakaali nupuiksi. Kuori varresta puumainen kerros pois ja pilko se pieniksi paloiksi. Kuumenna pastankeittokattilassasi pastan keittämiseen riittävä määrä vettä kiehuvaksi, ja keitä siinä parsakaali, kunnes se on hiukan pehmennyt. Siirrä parsakaalin nuput reikäkauhalla lautaselle, jätä varrenpalaset kattilaan. Pidä keitinvesi kiehuvana sillä välin kun leikkaat nuput suunnilleen saman kokoisiksi kuin orecchiettet. Siirrä mahdolliset varrenkappaleet takaisin kiehuvaan keitinveteen ja lisää sinne pasta; keitä pakkauksen ohjeen mukaan.
Sillä välin kun pasta kiehuu, valmista kastike: kuumenna oliiviöljyä, chiliä, murskattua valkosipulia ja anjoviksia isossa kasarissa kunnes valkosipuli alkaa tuoksua ja anjovikset pehmenevät. Hajota anjovikset paistolastalla. Lisää pienet parsakaalinuppuset ja sekoittele muutama minuutti, jotta ne saavat makua. Kumoa sekaan valutettu pasta ja lisää hiukan keitinlientä; sekoita jotta kastike levittyy joka puolelle. Lisää lopuksi raastettu juusto ja sekoita hyvin. Tarjoa heti.
Pasta oli mukavan kevyt ja raikas, ja kokkaamme sitä varmasti toistekin. Ensi kerralla voisi vaivautua hankkimaan sitä ricottaakin.
Tähänastinen vaikutelma Kirosin kirjasta on, että reseptit kuulostavat herkullisilta, mutta monet niistä ovat melko suuritöisiä ja sisältävät raaka-aineita, joita ei aivan lähimarketista löydy, mikä rajoittaa kirjan käyttämistä arkikokkailuun. Tämäkin pasta vaatii hiukan näpertelyä parsakaalin parissa, ja kahdesta kokista oli ehdottomasti etua - sillä välin kun pienin parsakaalinuppusia, Karhuherra keitti pastan ja valmisti anjoviskastikkeen.
Orecchiette ai broccoli
Parsakaalia ja orecchiettea 2-3:lle
parsakaali (n. 300 g)
3 rkl oliiviöljyä
valkosipulinkynsi murskattuna
pieni, kuivattu chili
n. 5 oliiviöljyyn säilöttyä anjovisfileetä
250 g orecchiette-pastaa tai vastaavaa
n. 1 dl pastan ja parsakaalin keitinlientä
vajaa 1 dl raastettua parmesaania (alkuperäisessä ohjeessa käytettiin kuivattua ricottaa, mutta parmesaani mainittiin vaihtoehtona)
Paloittele parsakaali nupuiksi. Kuori varresta puumainen kerros pois ja pilko se pieniksi paloiksi. Kuumenna pastankeittokattilassasi pastan keittämiseen riittävä määrä vettä kiehuvaksi, ja keitä siinä parsakaali, kunnes se on hiukan pehmennyt. Siirrä parsakaalin nuput reikäkauhalla lautaselle, jätä varrenpalaset kattilaan. Pidä keitinvesi kiehuvana sillä välin kun leikkaat nuput suunnilleen saman kokoisiksi kuin orecchiettet. Siirrä mahdolliset varrenkappaleet takaisin kiehuvaan keitinveteen ja lisää sinne pasta; keitä pakkauksen ohjeen mukaan.
Sillä välin kun pasta kiehuu, valmista kastike: kuumenna oliiviöljyä, chiliä, murskattua valkosipulia ja anjoviksia isossa kasarissa kunnes valkosipuli alkaa tuoksua ja anjovikset pehmenevät. Hajota anjovikset paistolastalla. Lisää pienet parsakaalinuppuset ja sekoittele muutama minuutti, jotta ne saavat makua. Kumoa sekaan valutettu pasta ja lisää hiukan keitinlientä; sekoita jotta kastike levittyy joka puolelle. Lisää lopuksi raastettu juusto ja sekoita hyvin. Tarjoa heti.
Pasta oli mukavan kevyt ja raikas, ja kokkaamme sitä varmasti toistekin. Ensi kerralla voisi vaivautua hankkimaan sitä ricottaakin.
Tähänastinen vaikutelma Kirosin kirjasta on, että reseptit kuulostavat herkullisilta, mutta monet niistä ovat melko suuritöisiä ja sisältävät raaka-aineita, joita ei aivan lähimarketista löydy, mikä rajoittaa kirjan käyttämistä arkikokkailuun. Tämäkin pasta vaatii hiukan näpertelyä parsakaalin parissa, ja kahdesta kokista oli ehdottomasti etua - sillä välin kun pienin parsakaalinuppusia, Karhuherra keitti pastan ja valmisti anjoviskastikkeen.
Tunnisteet:
kaalit,
kasvikset,
keittokirjat,
kuukausiruuat,
pasta
torstai 19. helmikuuta 2009
Asia on pihvi
Kun blogimme oli vielä tuore, Poika, tuolloin 2,5 kk, oli ensimmäistä kertaa tätikummillaan Päivättärellä hoidossa muutaman tunnin. Sen kunniaksi laitoimme pihvejä sherrysinihomekastikkeen kera. Nyt Poika, joka täytti juuri 3 vuotta, on ollut viettämässä hiihtolomaa mummolassa, ja juhlistimme tänä iltana tilannetta samalla ruokalajilla. Voisi todeta, että siitä on tullut jo perinne.
Naudan sisäfileestä valmistetut pihvit olivat juuri sopivia, sisältä lämpimiä mutta eivät kypsiä. Seurakseen pihvit ja kastike saivat höyrytetyn parsakaalin lisäksi Pastanjauhajien esittelemät lytätyt potut (olisiko tämä alkukielellä smashed potatoes?), joista tuli hiljattaisen kokeilun perusteella kertaheitolla kestosuosikki Kettulan keittiössä. Juomana nautimme argentiinalaista Ketturouvan nimikkoviiniä.
Muistaako joku vielä jäätelöannoksen nimeltä Banana Split? Siihen kuului puolikas banaani ja kolme jäätelöpalloa sekä koristeena paperinen päivänvarjo. Taisi siinä jotain kastikettakin olla päällä. Lapsuudessani tuo päivänvarjo oli aivan erityisen hieno juttu, koska niitä ei voinut ostaa jokaisesta itseään kunnioittavasta marketista niin kuin nykyisin. Säilytin yhtä vuosikausia.
Jälkiruoka tuli Tuulentuvasta, josta pihistin nämä banaanit kinuskikastikkeen ja jäätelön kera.
Kinuskibanaanit (2:lle)
3 kypsänlaista banaania
valmista kinuskikastiketta
vaniljajäätelöä
(kanelia, mantelirouhetta)
Kuori banaanit, puolita ne pituussuunnassa ja aseta mikronkestävään astiaan. Valuta kinuskikastiketta päälle oman taiteellisen näkemyksesi mukaan ja höystä halutessasi kanelilla ja mantelirouheella (emme käyttäneet kumpaakaan). Mikrota täydellä teholla 3 min. Nauti vaniljajäätelön kanssa. Yksinkertaista ja hyvää.
(Onnistuihan se kuvan lataaminenkin lopulta.)
Naudan sisäfileestä valmistetut pihvit olivat juuri sopivia, sisältä lämpimiä mutta eivät kypsiä. Seurakseen pihvit ja kastike saivat höyrytetyn parsakaalin lisäksi Pastanjauhajien esittelemät lytätyt potut (olisiko tämä alkukielellä smashed potatoes?), joista tuli hiljattaisen kokeilun perusteella kertaheitolla kestosuosikki Kettulan keittiössä. Juomana nautimme argentiinalaista Ketturouvan nimikkoviiniä.
Muistaako joku vielä jäätelöannoksen nimeltä Banana Split? Siihen kuului puolikas banaani ja kolme jäätelöpalloa sekä koristeena paperinen päivänvarjo. Taisi siinä jotain kastikettakin olla päällä. Lapsuudessani tuo päivänvarjo oli aivan erityisen hieno juttu, koska niitä ei voinut ostaa jokaisesta itseään kunnioittavasta marketista niin kuin nykyisin. Säilytin yhtä vuosikausia.
Jälkiruoka tuli Tuulentuvasta, josta pihistin nämä banaanit kinuskikastikkeen ja jäätelön kera.
Kinuskibanaanit (2:lle)
3 kypsänlaista banaania
valmista kinuskikastiketta
vaniljajäätelöä
(kanelia, mantelirouhetta)
Kuori banaanit, puolita ne pituussuunnassa ja aseta mikronkestävään astiaan. Valuta kinuskikastiketta päälle oman taiteellisen näkemyksesi mukaan ja höystä halutessasi kanelilla ja mantelirouheella (emme käyttäneet kumpaakaan). Mikrota täydellä teholla 3 min. Nauti vaniljajäätelön kanssa. Yksinkertaista ja hyvää.
(Onnistuihan se kuvan lataaminenkin lopulta.)
Tunnisteet:
hedelmät,
jälkiruuat,
kastikkeet,
liha,
nauta
tiistai 17. helmikuuta 2009
Makeannälkään
Niin kuin olen aiemminkin kertoillut, olen aina pitänyt leipomista jotenkin työläänä ja vaivalloisena. No, tuli jälleen huomattua, ettei se sitä välttämättä olekaan. Mieleni teki jotakin hyvää työpäivän päälle, mutta enpäs tarttunutkaan kaapissa majailevaan Fazerin siniseen vaan pyöräytin marjapiirakan. Ei tämä varmaankaan Kotilieden reseptikilpailua voittaisi, mutta syntyy kaapissa olevista aineksista kädenkäänteessä ja minun makeannälkäni se sopivasti tyydyttää.
Hirmuhelppo marjapiirakka
150 g voita tai leivontamargariinia (tai n. 1,5 dl nestemäistä rasvaa)
1 dl sokeria
1 kananmuna (ei liene välttämätön)
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
lisäksi esim. 1 tl kanelia tai vaniljasokeria
täytteeksi pakastemarjoja
hiukan sokeria
tarjoiluun vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta
Vatkaa rasva ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa vaahdoksi. Lisää vaniljasokeri/kaneli jos haluat, ja jauhot vähitellen. Kotitaloustunnilla opetettiin sekoittamaan leivinjauhe jauhojen sekaan, mutta itse laiskana heitän sen viimeisen jauhodesin kanssa kulhoon.
Kaavi taikina nuolijalla piirakkavuokaan ja painele piirakanpohjaksi. Sirottele päälle pakastemarjat ja lisää halutessasi niiden päälle hiukan sokeria. Paista uunissa 200 asteessa n. 25 min ja nauti kuumana vaniljajäätelön tai jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa.
Hirmuhelppo marjapiirakka
150 g voita tai leivontamargariinia (tai n. 1,5 dl nestemäistä rasvaa)
1 dl sokeria
1 kananmuna (ei liene välttämätön)
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
lisäksi esim. 1 tl kanelia tai vaniljasokeria
täytteeksi pakastemarjoja
hiukan sokeria
tarjoiluun vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta
Vatkaa rasva ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa vaahdoksi. Lisää vaniljasokeri/kaneli jos haluat, ja jauhot vähitellen. Kotitaloustunnilla opetettiin sekoittamaan leivinjauhe jauhojen sekaan, mutta itse laiskana heitän sen viimeisen jauhodesin kanssa kulhoon.
Kaavi taikina nuolijalla piirakkavuokaan ja painele piirakanpohjaksi. Sirottele päälle pakastemarjat ja lisää halutessasi niiden päälle hiukan sokeria. Paista uunissa 200 asteessa n. 25 min ja nauti kuumana vaniljajäätelön tai jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa.
perjantai 6. helmikuuta 2009
Naudanliharullat
Sunnuntaipäivälliseksi tuunasin Mysi Lahtisen naudanliharullia. Paistovaihetta lukuunottamatta nämä syntyvät nopeasti. Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty koskenlaskijajuustoa ja lihaliemen lisäksi nesteenä valkoviiniä. Ei se viini varmaan hukkaan olisi mennyt tässäkään.
Naudanliharullat vuohenjuustotäytteellä (kahdelle)
n. 300 g naudan sisäpaistia (n. 150 g/syöjä)
voita
salottisipuli hienoksi silputtuna
0,5 dl silputtua tuoretta persiljaa
n. 1 rkl silputtua tuoretta timjamia
vuohenjuustoa sormenpaksuisina tikkuina
3 dl lihalientä
suolaa, mustapippuria
kastikkeeseen lisäksi:
loraus kermaa
ruskeaa maizena-suurustetta
mustapippuria, tarvittaessa suolaa
Leikkaa naudanliha melko ohuiksi siivuiksi ja nuiji niitä kevyesti, tai jos käytät valmiiksi leikattuja pihvejä, nuiji niitä tarvittaessa hiukan ohuemmiksi. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.
Valmista sipuliseos: kuullota salottisipulisilppu pannulla voissa. Sekoita lopuksi sipulisilppuun persilja ja timjami. Levitä sipuliseos pihveille. Rouhi päälle hieman mustapippuria ja hiukan suolaa. Aseta pihville myös noin sormenpaksuisina tikkuina vuohenjuustoa niin että se jää rullatessa rullan keskelle. Rullaa pihvit ja kiinnitä cocktail-tikulla. Ruskista ne pannulla voissa tai voi-öljyseoksessa ja laita uunivuokaan, johon lisäät 3 dl lihalientä (teimme liemen naudanliha-punaviinifondista, jota käytimme 3 desilitraan 1,5 rkl). Pane vuoka uuniin 180 asteeseen ja paista n. 50 min. Kääryleet kannattanee paistamisen aikana välillä kääntää nesteessä (tätä ei tullut tehtyä, mikä johti yläpinnan lievään kuivumiseen).
Laadin rullien oheen kastikkeen yksinkertaisesti paistoliemestä: Ota rullat uunista ja siirrä liemi uunivuuasta kasariin. Pidä rullat lämpimänä kun kiehautat lihaliemen. Lorauta sekaan kermaa, suurusta maizenalla ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mustapippuria ja suolaa.
Olen huomannut että jos lihan kanssa syö jonkin hiilihydraattipommin, olo on usein aika ähkyinen. Niinpä rullat saivat kaverikseen höyrytettyjä ruusukaaleja ja hunajoituja sieniä. Herkkusienet oli ostoskoriin lisännyt Poika, joka ei kuitenkaan halunnut edes maistaa niitä. Ilmeisesti Poika oli koko ajan ajatellutkin minua, sillä syödessämme hän tuumasi:"Äiti, sinä pidät sienistä."
Naudanliharullat vuohenjuustotäytteellä (kahdelle)
n. 300 g naudan sisäpaistia (n. 150 g/syöjä)
voita
salottisipuli hienoksi silputtuna
0,5 dl silputtua tuoretta persiljaa
n. 1 rkl silputtua tuoretta timjamia
vuohenjuustoa sormenpaksuisina tikkuina
3 dl lihalientä
suolaa, mustapippuria
kastikkeeseen lisäksi:
loraus kermaa
ruskeaa maizena-suurustetta
mustapippuria, tarvittaessa suolaa
Leikkaa naudanliha melko ohuiksi siivuiksi ja nuiji niitä kevyesti, tai jos käytät valmiiksi leikattuja pihvejä, nuiji niitä tarvittaessa hiukan ohuemmiksi. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.
Valmista sipuliseos: kuullota salottisipulisilppu pannulla voissa. Sekoita lopuksi sipulisilppuun persilja ja timjami. Levitä sipuliseos pihveille. Rouhi päälle hieman mustapippuria ja hiukan suolaa. Aseta pihville myös noin sormenpaksuisina tikkuina vuohenjuustoa niin että se jää rullatessa rullan keskelle. Rullaa pihvit ja kiinnitä cocktail-tikulla. Ruskista ne pannulla voissa tai voi-öljyseoksessa ja laita uunivuokaan, johon lisäät 3 dl lihalientä (teimme liemen naudanliha-punaviinifondista, jota käytimme 3 desilitraan 1,5 rkl). Pane vuoka uuniin 180 asteeseen ja paista n. 50 min. Kääryleet kannattanee paistamisen aikana välillä kääntää nesteessä (tätä ei tullut tehtyä, mikä johti yläpinnan lievään kuivumiseen).
Laadin rullien oheen kastikkeen yksinkertaisesti paistoliemestä: Ota rullat uunista ja siirrä liemi uunivuuasta kasariin. Pidä rullat lämpimänä kun kiehautat lihaliemen. Lorauta sekaan kermaa, suurusta maizenalla ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mustapippuria ja suolaa.
Olen huomannut että jos lihan kanssa syö jonkin hiilihydraattipommin, olo on usein aika ähkyinen. Niinpä rullat saivat kaverikseen höyrytettyjä ruusukaaleja ja hunajoituja sieniä. Herkkusienet oli ostoskoriin lisännyt Poika, joka ei kuitenkaan halunnut edes maistaa niitä. Ilmeisesti Poika oli koko ajan ajatellutkin minua, sillä syödessämme hän tuumasi:"Äiti, sinä pidät sienistä."
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Spaghetti alla carbonara
Tämä pastakastike on peräisin Lazion maakunnasta Keski-Italiasta. Sen synnystä ja nimestä on varmaan enemmän teorioita ja legendoja kuin mistään muusta pastakastikkeesta vaikka se lienee melko tuore tulokas. Yhtä kaikki mainio ja ravitseva ruoka talviselle päivälle täällä hankien keskellä Suomessakin.
Resepti on tälläkin kertaa peräisin Maarit Enkovaara-Astraldin Pastatieto-kirjasta, hieman säädettynä.
Spaghetti alla carbonara
4 annosta
400 g spagettia (tai linguineä tahi bucatinia)
100 g amerikanpekonia pieneksi viipaloituna (tai guancialea tahi pancettaa, jos sattuu löytymään)
1 rkl oliiviöljyä
3 huoneenlämpöistä kananmunaa
1 dl raastettua pecorino-juustoa
suolaa
mustapippuria
3-4 rkl ruokakermaa
50 g voita
Ruoan onnistumiselle on erityosen tärkeää, että kaikki ainekset ovat huoneenlämpimiä. Munat erityisesti kannattaa ottaa hyvissä ajoin lämpenemään samoin sekoitusastia kannattaa lämmittää esimerkiksi kuumalla hanavedellä.
Valmistaminen kannattaa aloittaa kiehauttamalla pastavesi ja laittamalla pasta kiehumaan. Muut vaiheet tehdään pastan kiehuessa.
Pekoni ruskistetaan öljyssä ja pidetään lämpimänä. Munat sekoitetaan tarjoiluastiassa kevyesti vatkaten ja niiden joukkoon lisätään juustoraaste, hiukan suolaa, mustapippuria ja kerma. Voi sulatetaan erikseen ja sen annetaan ruskistua kevyesti.
Sekoita keitetty spagetti kananmuniin sekoitusastiassa ja kaada päälle kuuma pekoni ja voisula. sekoita hyvin niin, että kananmunat kypsyvät ja tarjoa heti. Tarkoitus on saada munat kypsiksi mutta ei kokkelimaiseksi. Toisaalta liian viileässä tarjoiluastiassa munat jäävät veteliksi. Pienellä harjotuksella tämäkin alkaa luistaa nopeasti ja se vaiva kyllä kannattaa nähdä. Tämä on oikein hyvä kastike. Myös Poika piti tästä kovasti.
Resepti on tälläkin kertaa peräisin Maarit Enkovaara-Astraldin Pastatieto-kirjasta, hieman säädettynä.
Spaghetti alla carbonara
4 annosta
400 g spagettia (tai linguineä tahi bucatinia)
100 g amerikanpekonia pieneksi viipaloituna (tai guancialea tahi pancettaa, jos sattuu löytymään)
1 rkl oliiviöljyä
3 huoneenlämpöistä kananmunaa
1 dl raastettua pecorino-juustoa
suolaa
mustapippuria
3-4 rkl ruokakermaa
50 g voita
Ruoan onnistumiselle on erityosen tärkeää, että kaikki ainekset ovat huoneenlämpimiä. Munat erityisesti kannattaa ottaa hyvissä ajoin lämpenemään samoin sekoitusastia kannattaa lämmittää esimerkiksi kuumalla hanavedellä.
Valmistaminen kannattaa aloittaa kiehauttamalla pastavesi ja laittamalla pasta kiehumaan. Muut vaiheet tehdään pastan kiehuessa.
Pekoni ruskistetaan öljyssä ja pidetään lämpimänä. Munat sekoitetaan tarjoiluastiassa kevyesti vatkaten ja niiden joukkoon lisätään juustoraaste, hiukan suolaa, mustapippuria ja kerma. Voi sulatetaan erikseen ja sen annetaan ruskistua kevyesti.
Sekoita keitetty spagetti kananmuniin sekoitusastiassa ja kaada päälle kuuma pekoni ja voisula. sekoita hyvin niin, että kananmunat kypsyvät ja tarjoa heti. Tarkoitus on saada munat kypsiksi mutta ei kokkelimaiseksi. Toisaalta liian viileässä tarjoiluastiassa munat jäävät veteliksi. Pienellä harjotuksella tämäkin alkaa luistaa nopeasti ja se vaiva kyllä kannattaa nähdä. Tämä on oikein hyvä kastike. Myös Poika piti tästä kovasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)