Vaihteeksi borssia

Laskeskelin, että blogissamme on peräti kolme borssiohjetta. Tässä tulee siis neljäs.

Tämä(kin) ohje on Lehmusoksien Mannerheimin pöydässä -kirjasta. Kuten tavallista kyseisen kirjan kanssa, tuotti ohje viitteellisyydessään hieman päänvaivaa. Lisäksi meillä ei ollut kaikkia reseptissä mainittuja raaka-aineita, ja koska oli sunnuntai-ilta, emme niitä saaneet hankituksikaan, ja raaka-ainesuhteetkin ovat erilaiset - alkuperäisessä ohjeessa oli peräti 1,5 kg lihaa! Toisaalta reseptin johdannossa todetaan, että borssi valmistetaan usein aineksista, joita kotona sattuu olemaan. Niinpä emme antaneet ruokakaapin pienten puutteiden haitata. Ohessa on suluissa mainittu ne ainekset, joita meiltä ei löytynyt, mutta kehotamme lukijaa kaikin mokomin lisäämään nekin.

Borssi on melko isotöistä, mutta palkitsee syöjänsä vain paranemalla pari seuraavaa päivää, joten keitä saman tien iso annos.
 
Borssi (kuudelle)


0,5 kg hyvälaatuista naudan keittolihaa (esim. rintaa - meillä sattui olemaan lapaa) 
3 l vettä
(150 g savukylkeä)
2 isoa porkkanaa
pieni selleri
(2 palaa lanttua)
1 palsternakka
2 sipulia
8 keskikokoista punajuurta
1 pieni tlk tomaattipyrettä
100 g voita
suolaa, kokonaisia mustapippureita
2 rkl vehnäjauhoja
5 (lihaisaa) nakkimakkaraa tms. - käytimme minibratwursteja, joita oli 10 kpl
3 laakerinlehteä 

tarjoiluun: smetanaa

Laita lihapala kokonaisena kylmään veteen ja kuumenna kiehuvaksi, kuori vaahto pois. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää karkeasti paloiteltuna 1 porkkana, puolikas selleri, puoli palsternakkaa, puolikas sipuli (sekä savukylki ja lanttu), laakerinlehti ja suolaa. Keitä miedolla lämmöllä kunnes liha on mureaa - me keitimme lihapalaamme pari tuntia.

Pese punajuuret huolellisesti ja laita ne kuorineen toiseen kattilaan, lisää niin paljon kylmää vettä että juuret peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä reippaasti kunnes punahiiret ovat melkein kypsiä mutta eivät vielä täysin pehmeitä. Nosta punajuuret kattilasta (pidä punainen keittoliemi vielä tallessa) ja kuori ne sekä leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Leikkaa loput liemijuurekset samalla tavalla. Leikkaa loput 1,5 sipulia ohuiksi viipaleiksi.

Kun liha on valmista, ota se syrjään ja siivilöi liemi talteen. 

Sulata isossa kattilassa 50 g voita ja kuullota sipulit ja kaikki muut juurekset paitsi punajuuret. Kun liemijuurekset alkavat notkistua, lisää suikaloidut punajuuret.

Sulata pienemmässä kattilassa toiset 50 g voita, lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi (=voi-jauhosuurus). Sen jälkeen lisää vähitellen n. 2,5 dl lihalientä suurukseen koko ajan sekoittaen. Seoksen pitäisi pysyä koko ajan kiehuvana. Lopputuloksena pitäisi oleman sakeahko kastike. Lisää  purkillinen tomaattipyrettä ja sekoita hyvin.

Kun punajuurisuikaleet ovat pehmenneet, lisää suuruste punajuurikattilaan. Lisää myös kokonaiset mustapippurit ja pari laakerinlehteä. Lisää kattilaan loput lihaliemestä ja anna kiehua vielä noin 10 minuuttia. Tarvittaessa lisää punajuurten keitinlientä, jos lientä tuntuu olevan liian vähän.

Paloittele makkarat, savukylki ja keitetty liha ja lisää ne borssiin. Tarkista suola ja anna kiehahtaa. Vaihtoehtoisesti voit laittaa keiton odottamaan seuraavaa päivää, ja kiehauttaa sen ennen tarjoamista.

Tarjoa smetanan kanssa.

Kylmä borssi kuvattuna hät'hätää lautasella ennen töihinlähtöä.

Aamiainen Lindsay S. Nixonin kanssa

Kuten aikaisemmista postauksista on käynyt ilmi, Finn Lectura julkaisi vegaaniruokabloggaaja Lindsay S. Nixonin keittokirjan Helpot ja nopeat kasvisherkut kuluneen viikonlopun Helsingin kirjamessuille. Kirjan markkinoinnin tiimoilta saimme myös kutsun tapaamaan bloggaaja-keittokirjailijaa aamiaiselle mennä-perjantaiaamuna kasvisravintola Silvopleehen.

Paikalla oli kirjailijan itsensä ja kustantajan edustajien lisäksi muutama meitä bloggaajia. Keskustelu sujui vilkkaasti ja välittömissä tunnelmissa. Selvisi sitten sekin, että Lindsay pilkkoo banaanin lautaselle ja pakastaa sen sitten. (Koska onnistuimme tänä viikonloppuna syömään hiukan tilaa pakastimeen, kokeilin tätä, mutta banaaniviipaleet jäätyivät kiinni lautaseen ja vaati hiukan työstöä irrottaa ne. Vadelma-banaanismoothiesta tuli kuitenkin hyvää. Jatkamme harjoituksia.)

Jutustelun lomassa herkuttelimme mm. tattari-taateli tuorepuurolla, kasviksilla täytetyillä sämpylöillä ja tuoreilla hedelmillä sekä jälkkäriksi nautituilla täyttävillä kakuilla. Jokunen idea meni lautaselta korvan taakse, samoin kuin päätös käydä joskus testaamassa Silvopleen lounastakin. 

Kiitos kaikille mukana olleille - meilläkin oli mukavaa! 

Nautitun aamiaisen voimin jaksoimme kierrellä Kirja- sekä Viini, ruoka ja hyvä elämä - messuilla useamman tunnin. Ikävä kyllä meillä ei ollut tilaisuutta mennä seuraamaan Lindsayn haastattelua ja kokkaamista lauantaina. Kamomillan konditoria sen sijaan kävi paikan päällä ja raportoi kokemastaan.

Happamia, sanoi Ketturouva pihlajanmarjoista

Keräsimme Pojan kanssa Kesäkodin pihapihlajasta ämpärillisen marjoja. Niitä sitten aikani parvekkeella säilytettyäni ryhdistäydyin lopulta hyytelönvalmistukseen. Ilahdutti kovasti kun löysin (itselleni entuudestaan tuntemattomasta) sauvajyväsen blogista vinkin tehdä hyytelö höyrymehusta. Eläköön, pois vaivalloinen siivilöiminen!

Pihlajanmarjahyytelö mehusta 

Keitä pihlajanmarjoista höyrymehu tavalliseen tapaan.

Siirrä mehu kattilaan ja lisää 100 g hillosokeria/1 dl pihlajanmarjamehua. Keitä kymmenen minuuttia, kuori vaahto. 

Lisää halutessasi 2-3 rkl konjakkia. Jos käytät atamonia, lisää myös se tässä vaiheessa pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita hyvin.

Tölkitä hyytelö puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin. 

Pihlajanmarjahyytelöstä voi tehdä esimerkiksi seuraavan jälkiruuan:

Pihlajanmarjalumi
(mukailtu Ruokavuosi-kirjasta) 

4 dl kuohukermaa
2 keltuaista
1-2 dl pihlajanmarjahyytelöä
(tomusokeria)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Vaahdota keltuaiset toisessa kulhossa, ja yhdistä vaahdot. Mausta seos maun mukaan pihlajanmarjahyytelöllä. Tarvittaessa lisää tomusokeria. Jaa annosmaljoihin ja jäähdytä jääkaapissa.

Halutessasi voit myös pakastaa seoksen jäädykkeeksi pakastimessa tai pakkassäällä ulkosalla.

Arpajaiset

Lupauksemme mukaan arvoimme banaaninpakastusvinkkejä jakaneiden kesken neljä kirjamessulippua. Onnetar suosi seuraavia: Canelia, Heleen, Jii ja Nti Papu sekä Yaelian.

 
Canelia ja Jii & Nti Papu, otatteko yhteyttä: tulikettu at iki piste fi, ja lähetätte osoitetietonne, niin saatte lippunne viikonlopuksi! Heleeniin ja Yaelianiin olen jo ottanut yhteyttä sähköpostitse.

Koska meille jäi sekä kauramaitoa että banaaneja, teimme tänä aamuna toisenkin pirtelökokeilun Helpot ja nopeat kasvisherkut -kirjasta. Tässä banaanipirtelössä eivät kirjan reseptin ainesosien suhteet mielestäni olleet oikein kohdallaan (ellei tarkoitus ole tehdä pikemminkin jäätelöä), joten laitan alle ne määrät, joilla pirtelö syntyi. Tästä yhden hengen annoksesta laajennetusta määrästä riittää hyvin kahdelle.

Banaanipirtelö (kahdelle)

2 pakastettua, mahdollisimman kypsää banaania
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
n. 2-3 dl kauramaitoa (tai soija-, tai riisi-)
n. 1 tl vaniljasokeria (0,25 tl vaniljauutetta)
0,5 tl jauhettua kanelia

Soseuta kaikki ainekset tehosekoittimella. Tarvittaessa lisää nestettä ja kaakaota maun mukaan.

Mitenkö me pakastimme banaanit? Kokonaisina kuoressaan. Pieni pakastimemme on niin täynnä syksyn satoa, ettei sinne mahdu enää ainuttakaan rasiaa, ja jotenkin sotii luontoani vastaan käyttää pakastuspusseja, kun banaanilla on oma, luonnon suunnittelema pakkaus. Kokonaisena pakastetun banaanin kuoren saa kohtuullisen vähällä vaivalla irti kun huuhtelee jäisen banskun nopeasti kuumalla vedellä ja sen jälkeen kuorii sen terävällä veitsellä. Tällöin kuori sulaa sen verran että veitsi pystyy siihen, mutta sisus pysyy vielä jäisenä. Lopuksi kannattaa kyllä lämmitellä sormiakin lämpimän veden alla. Eli parhaiten banaanin pakastaminen tosiaan onnistunee paloina rasiassa tai pussissa, kuten meille neuvottiinkin. 

Kuinka banaani pakastetaan?

Banaanin pakastaminen ei ollut koskaan tullut mieleenikään, olin kuvitellut ettei etelän hedelmä pakkasesta tykkää. Otsikon kysymys tuli kuitenkin ajankohtaiseksi kun saimme Finn Lecturalta ruokabloggaaja-keittokirjailija Lindsay S. Nixonin (www.happyherbivore.com) kirjan Helpot ja nopeat kasvisherkut, jossa on pitkälti toistasataa vegaanista reseptiä. Vaikka luonnehtisinkin meitä Ketun keittiössä pikemminkin onnellisiksi omnivoreiksi, kirjasta löytyi kaikenlaista houkuttelevaa. Pakastettu banaani on raaka-aine, jota kirjassa käytetään moneen smoothieen ja pirtelöön. Esimerkkinä tänään aamiaiselle koeponnistettu

Korvapuustipirtelö (1 annos)

1 pakastettu banaani
2,5 dl kaura-, soija- tai riisimaitoa (käytimme kauramaitoa)
0,5 tl jauhettua kanelia
0,25 tl vaniljauutetta (korvasimme noin teelusikallisella vaniljasokeria)
0,5 tl vaahterasiirappia (no, sitä saattoi lorahtaa hieman enemmän)

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi juomaksi. 

Enpäs kerrokaan vielä kuinka me ratkaisimme banaanin pakastamisen, mutta kannatti kokeilla,  hyvältä maistui pirtelö! 

Meillä on tilaisuus kysyä banaanin pakastamisesta kirjailijalta itseltään kun tapaamme hänet aamiaisella ensi perjantaina, sillä Lindsay Nixon on tulossa markkinoimaan kirjaansa viikonloppuna (26.-28.10.) järjestettäville Helsingin Kirjamessuille. Tiettävästi hän myös kokkaa messuilla lauantaina.

Sitä ennen esitämme kuitenkin kysymyksen teille, arvoisat lukijamme: kuinka te pakastatte tai pakastaisitte banaanin? 

Pika-arvomme 4 kpl Finn Lecturan lahjoittamia kirjamessulippuja niiden lukijoidemme kesken, jotka vastaavat kysymykseen kommentoimalla tähän viestiin maanantaihin 22.10. klo 24.00 mennessä. 

PS. Ketun keittiön vegaaniset tai helposti sellaiseksi muuntuvat ohjeet löydät reseptivalikoimastamme tunnuksella "kasvisruoka".

Flaamilainen pata

Ilmojen kylmetessä on mukavaa laittaa uuniin pata, ottaa se sieltä pari-kolme tuntia myöhemmin, ja nauttia sisällöstä. Tämä ohje on siitä keittokirjasta, jonka alkuperäisteoksesta oli vastuussa se Julia Child (apunaan vähemmän kuuluisuutta saaneet Louisette Bertholle ja Simone Beck kansilehden tekstin mukaan) eli Ranskalaisen keittiön salaisuuksista. Teimme 2/3 annoksen, jonka arvelisimme olevan riittävä neljälle hengelle, koska alkuperäisen mainitaan olevan kuudelle.

Padan seuraksi suosittelemme aivan ehdottomasti perunamuusia. 

Carbonnades à la flamande

(Oluessa haudutettua häränlihaa ja sipulia)

1 kg rasvatonta häränlihaa (lapaa tai ulkopaistia)

oliiviöljyä (tai tuoretta sulatettua ihraa!)

400 g viipaloitua sipulia

3 murskattua valkosipulin kynttä

suolaa ja mustapippuria

2-3 dl vahvaa lihalientä

4,5-6 dl vaaleaa olutta (pilsnerityyppistä)

1,5 rkl fariinisokeria

maustekimppu: 4 persiljanoksaa, laakerinlehti ja 6 timjaminoksaa / 0,5 tl kuivattua timjamia

Kuumenna uuni etukäteen 160-asteiseksi. Leikkaa liha n. 5-10 cm leveiksi ja 1 cm paksuiksi viipaleiksi. Kaada paksupohjaisen paistinpannun pohjalle 3 mm kerros oliiviöljyä (tai sulaa ihraa) ja kuumenna se melkein savuavaksi. Ruskista lihaviipaleet nopeasti muutama kerrallaan ja pane ne syrjään. 

Vähennä lämpöä. Sekoita sipuliviipaleet pannussa olevaan rasvaan (lisää rasvaa jos tarpeen), ja ruskista sipuleita kevyesti n. 10 min, välillä sekoitellen. Ota sipulit pois lämmöntä, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita joukkoon murskatut valkosipulin kynnet. 

Lado tulenkestävään pataan puolet ruskistetusta lihasta, mausta suolalla ja pippurilla, ja levitä päälle puolet sipulista. Toista tämä lopulla lihalla ja sipulilla. Hautaa maustekimppu lihaviipaleiden väliin.

Kuumenna lihaliemi paistinpannussa ja kaavi siihen kaikki pannuun hyytynyt paistoliemi. Kaada pataan lihan päälle. Lisää olutta niin paljon, että liha juuri ja juuri peittyy, ja sirota pataan fariinisokeri. Kuumenna pata kiehumispisteeseen liedellä. Pane sitten kansi pandan päälle ja siirrä pata lämmitetyn uunin alaosaan. Lämmön tulisi olla sellainen, että neste kiehuu koko ajan aivan hiljaa. 

Hauduta 2,5 tuntia. Kun ruoka on valmista, lihan pitäisi tuntua murealta haarukalla kokeiltaessa. 

Omenaista piirakkaa

Arlan tuotenäytteenä tullut kermarahka päätyi omenapiirakan täytteeseen. Samaan piirakkaan tuli upotettua pari jo parhaat päivänsä nähnyttä kotimaista omppua ja purkinpohjallinen viimevuotista omenahilloa. Hävikistä herkuksi siis.

Kermarahka antoi mukavan pehmeän ja täyteläisen maun rahkatäytteeseen. Käyttämäni omenahillo ja omenat olivat aika kirpeitä, ja siksi ripotin hieman sokeria omenoiden päälle. Jos käytät makeaa hilloa, sokeria ei välttämättä tarvita. Kanelin lisäksi tai tilalle täytteeseen voisi laittaa tietysti myös vaniljasokeria, itselleni se tuli mieleen vasta jälkeenpäin, kun piirakka oli jo uunissa.

Rahkaomenapiirakka

pohja (kauramurotaikina):

150 g pehmeää voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

Aloita tekemällä taikina. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri keskenään, lisää sitten kananmuna ja sekoita hyvin. Lopuksi sekoita joukkoon jauhot ja kaurahiutaleet. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

täyte:

1 tlk (200 g) kermarahkaa

n. 1  dl omenahilloa

1 tl kanelia

Sekoita täytteen ainekset keskenään.  Levitä täyte taikinapohjalle.

lisäksi:

2-3 kotimaista omenaa 

hiukan sokeria

Pese omenat, poista siemenkodat ja leikkaa kapeiksi viipaleiksi. Lado omenaviipaleet rahkatäytteeseen omaa taiteellista näkemystäsi noudattaen. Ripota omenoille hiukan sokeria.

Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Täytetyt sienet

Vietimme menneen viikon loppupuolen Kesäkodissa laittamassa paikkoja talvikuntoon. Aikaa jäi kuitenkin myös muuhun, mm. sienestämiseen ja ruuanlaittoon. Metsä oli valehtelematta täynnä suppilovahveroita.

Tuli sitten kokeiltua tällaista viritystä, jota olen mielinyt laittaa siitä saakka kun söimme ihania risottotäytteisiä grillattuja sienenlakkeja Ten Fourteenissa Clontarfissa.

Valitsin pohjaksi portobellon, koska se on riittävän iso ja lakki on kuppimainen, mutta jokin ryöppäämättä syötävä metsäsienikin soveltuisi. Täytteeksi tein tällä kertaa suppisohraton. Annoksesta tuli niin reilusti että siitä syötiin täysi ateria sienten täyttämisen lisäksi - risottoa tai ohrattoa on mielestäni hankalaa tehdä pientä määrää. Tämä on myös erinomainen tapa sijoittaa sienirisoton loput.

Suppilo-ohratolla täytetyt portobellosienet (neljälle alkupalaksi)

4 portobellosientä, jalat poistetaan 

Sienten jalat voi silputa ja lisätä risottoon yhdessä suppisten kanssa.

Suppisohratto:

oliiviöljyä

2 kourallista liotettuja kuivattuja suppilovahveroita + n. 2,5 dl liotuslientä tai 4-5 kourallista tuoreita sieniä silputtuna

1 kookas keltasipuli silputtuna

2,5 dl rikottuja, esikypsytettyjä ohrasuurimoita

n. 1/2 l kasvislientä + kuivattujen sienten liotusliemi (tai vajaa litra kasvislientä, jos käytät tuoreita sieniä)

pari nokaretta voita

nokare gorgonzolaa

tuoretta timjamia, lehdet riivittynä

suolaa, mustapippuria
parmesaania lastuina*

Mittaa oliiviöljy isoon paistokasariin. Lisää kasariin silputtu sipuli ja sienet ja kuullottele jonkin aikaa. Lisää sitten ohrasuurimot ja pyörittele kauttaaltaan öljyssä, kuullota vielä tovi. 

Ala tämän jälkeen lisätä nestettä vähän kerrassaan, samaan tapaan kuin risottoon, ja anna ohran kiehua miedolla lämmöllä. Jatka nesteen lisäämistä kunnes ohra on sopivasti kypsää, eli pehmennyttä mutta ei vielä puuroa - näppituntumani on että tämä vie hieman pidempään kuin riisin kanssa. 

Lisää lopuksi voi, gorgonzolajuusto (optionaalinen) ja timjami. Suolaa ja pippuroi.

Täytä portobellon lakit ohratolla ja sijoita päälle muutamia parmesaanilastuja. Paista uunissa 200 asteessa tai grillissä kunnes sienet ovat kypsiä (uunissa noin kymmenen minuuttia).

* Meillä ei ollut parmesaania, koska unohdin sen kotiin. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti lisäämään sitä, Karhuherra testasi sitä ylijäämäsieneen myöhemmin ja se oli kuulemma piste i:n päälle.

Suoritus oli hyvä, mutta ei vielä täysi kymppi. Kokeilemme tätä ehdottomasti ensi kesänä myös grillattuna versiona!