Pullavanukas

Olen jo pidemmän aikaa himoinnut laittaa pullavanukasta sen jälkeen kun söin erinomaisen hyvää sellaista Mokon brunssilla. Lopulta tilaisuus koitti, kun käsiin jäi mökkireissun jälkeen puolikas pullaleetta.

Tämä pullavanukkaan ohje on peräisin Valion reseptisivuilta. Lisäsin ohjeeseen kananmunan koska vaniljakastikkeen ja maidon jähmettyminen arvelutti. Voitelin vuoan vaikka reseptissä ei sitä käskettykään tehdä. Silti suunnitelmani kumota vanukas kauniiksi rinkulaksi lautaselle epäonnistui - se pysyi tiukasti kiinni kakkuvuoassa. Kaiketi vuoka olisi pitänyt myös jauhottaa - jatkamme kokeiluja. Maistuva ja helppo jälkkäri tästä kuitenkin tuli, poikakin kehui "erikoishyväksi".  

  Pullavanukas 

200-300 g kuivahtanutta pullaleettaa
2 dl omenahilloa
3,3 dl vaniljakastiketta (Valio Eila)
1 dl maitoa
(1 kananmuna)
kanelia
voita vuoan voiteluun

Pilko pulla kuutioiksi. Laita voideltuun vuokaan kerroksittain pullaa, hilloa ja taas pullaa. Ripottele kanelia päälle. Sekoita vaniljakastike, maito ja muna ja kaada vuokaan. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Hauki hyppää suuhun

Lähi-hypermarkettimme kalatiski on viikonloppuisin yleensä mukavasti varustettu. Halusin vaihteksi kokata sunnuntaipäivällisen kalasta, ja päädyin ostamaan haukifileetä. Pikainen googletus tuotti saaliiksi tämän alun perin Ilta-Sanomien Ruokalassa julkaistun ohjeen, joka saa hauen suorastaan hyppäämään suuhun.

Hauki-saltimbocca (neljälle)

n. 800 g haukifilee 
valkopippuria myllystä
suolaa
4 viipaletta ilmakuivattua kinkkua
16 salvian lehteä
voita 
1 dl kuivaa valkoviiniä

Leikkaa fileoitu hauki neljään palaseen. Suolaa palat ja mausta ne vastajauhetulla valkopippurilla. Sijoita jokaisen haukipalan molemmin puolin kaksi salvianlehteä ja kääri ne ilmakuivaan kinkkuun. 

Kuumenna pannu ja sulata siinä voi. Paista haukipaloja voissa noin 2 minuuttia molemmin puolin. Lisää viini, ja anna hautua vielä 3 minuuttia. 

Herkullista!

Vaihtelua hernekeitolle

Torstai on perinteisesti hernekeittopäivä. Jos kuitenkin sattuisi haluamaan jotain vähän muuta, tämä pasta tarjoaa nopean vaihtoehdon hernekeitolle ja maistuu kaikille "vauvasta vaariin".

Herne-kinkkupasta (4-6:lle)

500 g kiharaa spagettia (Myllyn paras)
150 g ilmakuivattua kinkkua viipaleina
200-300 g tuoreita sokeriherneen palkoja
50 g voita ruskistettuna
n. 0,5 dl oliiviöljyä
2-3 valkosipulin kynttä
suolaa ja mustapippuria myllystä
tarjoiluun: vastaraastettua parmesaania

Laita pastavesi kiehumaan isoon kattilaan. Huuhdo herneet ja leikkaa herneenpalot viistoon 1-2 cm pätkiksi. Leikkaa ilmakuivattu kinkku viipaleen pituussuunnassa suikaleiksi. Kuori valkosipulin kynnet ja murskaa ne esim. veitsen lappeella.

Kun pastavesi kiehuu, lisää veteen suola ja kihara spagetti. 

Pastan kiehuessa ryöppää herneet toisessa kattilassa pienessä määrässä vettä muutaman minuutin ajan tai höyrytä ne. Palot eivät saa tuntua sitkeiltä, mutta herneet saavat olla vielä rouskahtavia.Valuta herneet ja laita ne syrjään odottamaan kannen alla, että ne pysyvät lämpiminä.

Sulata pienessä kasarissa voi. Anna sen ruskistua (mutta varo polttamasta pohjaan!). Kuumenna toisessa pienessä kasarissa oliiviöljy, johon olet lisännyt murskatut valkosipulinkynnet. Anna kynsien kuullottua öljyssä jonkin aikaa jotta ne luovuttavat makunsa öljyyn.

Kun spagetti on valmista (al dente), valuta se ja kaada isoon tarjoilukulhoon. Sekoita joukkoon kinkkusuikaleet, ruskistettu voi ja öljy (poista valkosipulinkynnet). Viimeiseksi sekoita mukaan herneet ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Tarjoa vasta raastetun parmesaanin kanssa.

Valmistusaika: n. 30 minuuttia

Sienillä ja leipäjuustolla täytetyt kesäkurpitsat

Australialainen Jacob's Creek kutsui kokkaamaan kilvan kasvisruokaa uuden, Chardonnay-rypäleistä valmistetun Earth-Vine-Grape -luomuviinin lanseerauksen kunniaksi.

Halusin yhdistää Ketun keittiön kilpailuohjeessa kauden kasviksia ja jotain suomalaista. Tämä vuodenaika tarjoaa kasvisruoan laittajalle monipuolisesti hyvää: alkusyksystä kasvimaan anti on vielä parhaimmillaan, ja metsät ovat erilaisia sieniä väärällään.

Tämän ruoan voi valmistaa joko pääruuaksi tai alkupaloiksi.  

Kantarelleilla ja leipäjuustolla täytetyt kesäkurpitsat (pääruuaksi kahdelle/alkupaloiksi neljälle)

keskikokoinen vihreä kesäkurpitsa (tai kaksi kaunista pientä kesäkurpitsaa, jos teet tämän alkupaloiksi)
1 keskikokoinen keltasipuli
n. 0,5 litraa puhdistettuja kantarelleja
n. 25 g voita 
muutama ruokalusikallinen mietoa oliiviöljyä
1 pieni valkosipulin kynsi
muutama tuore rakuunan oksa
0,5 dl Jacob's Creek Chardonnay -viiniä
150 g leipäjuustoa
suolaa ja mustapippuria myllystä

Halkaise kesäkurpitsa pituussuunassa ja koverra siemenet pois. 

Kuori ja silppua sipuli. Hienonna sienet melko pieniksi paloiksi. Kuori valkosipulin kynsi ja murskaa se. Leikkaa leipäjuusto pikkusormenpään kokoisiksi kuutioiksi.

Kuumenna pannussa voi ja oliiviöljy ja lisää sipuli ja sienisilppu sekä valkosipuli. Hauduta niitä voi-öljyseoksessa sekoitellen kunnes sipuli alkaa olla kuullottunut ja sienistä irtoava neste on haihtunut. Riivi sitten sekaan rakuunan lehdet ja hulauta sieni-sipuliseoksen päälle puoli desiä viiniä. Anna kiehahtaa ja hauduta kunnes pannulla ei ole enää nestettä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Öljyä uunivuoka, joka on riittävän suuri kesäkurpitsan puolikkaille, ja aseta kurpitsat vuokaan. Siirrä sieni-sipulisilppu pannulta kulhoon ja sekoita joukkoon leipäjuustokuutiot. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Lusikoi sieni-sipuliseos kurpitsanpuolikkaiden täytteeksi. 

Uunita kesäkurpitsoita 200 asteessa 20 minuuttia. Kesäkurpitsa ei saa olla löysä, vaan sen pitää olla kypsä mutta vielä hiukan narskahtava.  

Sienten ja chardonnayn maut sopivat mielestäni hyvin yhteen. Viinin hapokkuus taittaa voi-öljyseoksessa haudutetun sipulin ja sienten rasvaisuuden ja raikastaa kokonaisuuden. Kantarellin jäljittelemätön maku pääsee oikeuksiinsa miedon kesäkurpitsan ja pehmeänmakuisen leipäjuuston kanssa, jotka kruunaa rakuunan vivahdus.

Sadonkorjuupiknikillä

Viime sunnuntaina olimme Malminkartanon fruticetumissa omenankorjuupiknikillä. Meitä suosi kesäisen lämmin ja aurinkoinen sää, joten päivä sattui mitä loistavin omenoiden poimimiseen ja eväiden syömiseen puutarhassa.

Vahvistettuamme itseämme Päivättären leipomilla cheddarmuffinseilla ja Pojan suunnittelemilla ja allekirjoittaneen toteuttamilla kolmioleivillä jaksoimmekin kerätä kolme kassillista omenoita.  (Omenakassien takana piiloutuneena myös kettukeittiön uusin tulokas.)

Väänsin eväsjälkkäriksi mukaan tällaisen omena-mustaherukkacobblerin, jonka alkuperäinen ohje on täältä. Käänsin omenan ja mustaherukoiden suhteet päälaelleen. Taikinan ainesmäärät ovat vähän viitteellisiä koska alkuperäiset mitat olivat kuppeina.

Omena-mustaherukkacobbler

taikina:
n. 0,6 dl pehmeää voita (laitoin arviolta 75 g) + nokare tai pari vuoan voiteluun
n. 0,8 dl sokeria 
2,5 dl leivontakarkeita vehnäjauhoja siivilöitynä
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1,75 dl maitoa

täyte:
2,5 dl mustaherukoita
5 dl omenaa kuutioina (käytin kolme kotimaista omenaa, joista poistin siemenkodat)
1,75 dl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe (jos olet viitseliäs - jos et, voit tehdä niin kuin minä ja lisätä ne suoraan taikinaan, leivinjauheen viimeisten jauhojen kanssa) ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. 

Sekoita toisessa kulhossa marjat, omenakuutiot ja sokeri. 

Voitele piirakkavuoka ja levitä marja-omenaseos vuoan pohjalle. Nostele sitten taikina nokareina täytteen päälle - täytettä saa jäädä näkyviin taikinanokareiden välistä. 

Paista uunissa 180 asteessa n. 40 minuuttia. 

Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Sokeriherneitä ja pastaa

Loppukesä palkitsee puutarhurin vaivat runsain mitoin uuden sadon kasviksilla.Tämä pasta syntyi pohdinnasta, miten käyttää runsasta sokerihernesatoamme, vaikka sokeriherneet toki ovat herkullisia ihan sellaisenaankin pikaisesti ryöpättyinä voisulan ja suolan kanssa.

Sokerihernepasta (3-4:lle)

400 g tuorepastaa (fettucine tai vastaava)
n. 200 g sokeriherneen palkoja
50 g voita
0,5 dl hyvää oliiviöljyä
2-3 valkosipulin kynttä
1 pieni, kuivattu chili
reilusti tuoretta, silputtua basilikaa, persiljaa ja minttua
suolaa, mustapippuria

parmesaania tarjoiluun

Huuhdo sokeriherneet, poista kannat ja leikkaa palot viistosti reiluhkoiksi pätkiksi. Ryöppää tai höyrytä herneet - jätä palot vielä rouskahtaviksi. Laita myös pastavesi tulelle.

Liiskaa valkosipulinkynnet. Kaada pannuun öljy ja kuumenna se. Lisää litatut valkosipulinkynnet ja chili ja anna tiristä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Sulata toisessa astiassa sillä välin voi. Silppua yrtit.

Keitä tuorepasta suolatussa vedessä al denteksi - tähän menee vain pari-kolme minuuttia. Poista öljystä valkosipulinkynnet ja chili.

Valuta pasta ja kippaa se tarjoilukulhoon. Lisää voisula, valkosipuliöljy ja herneet sekä slputut yrtit, mausta pippurilla ja suolalla ja sekoita hyvin.  Ripauta päälle vielä sormisuolaa ja tarjoa parmesaaniraasteen kera.

Pihvit suklaakastikkeella

Täytin hiljattain vuosia. Taitaa olla aika myöntää tosiasiat ja tiputtaa se "varhais" keski-ikäisen edeltä.

Syntymäpäiväni kunniaksi sain valita mitä syödään. Olen jo pitkän halunnut kokeilla suklaakastiketta pihveille, joten sitä tehtiin. Osapuilleen noudatin tätä ohjetta ainesten osalta, mutta määrät säädin itse.

Sakea suklaakastike

2,5 dl punaviiniä
laakerinlehti
pieni nippu tuoreita timjaminoksia
1 luomuappelsiinin raastettu kuori
hyppysellinen chiliä
hyppysellinen kanelia
mustapippuria 
(pieni tilkka lihafondia)
(syötävien kukkien terälehtiä - laitoin hiukan safloria ja laventelia, koska näitä minulla sattui olemaan)

n. 70 g tummaa suklaata (70% kaakaota)
ripaus suolaa
1-2 tl hunajaa

Mittaa kastikekattilaan viini ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä reippaalla lämmöllä viitisen minuuttia.

Siivilöi mausteviini ja palauta se kattilaan. Pidä kattila miedolla lämmöllä ja lisää paloiteltu suklaa vähän kerrallaan koko ajan sekoitellen niin että suklaa sulaa. Tarkista maku ja säädä se kohdalleen, itse lisäsin hiukan hunajaa. Keittele hiljaisella tulella vielä sen aikaa, että kastike hieman sakenee.

Suussa sulavaa mureiden pihvien ja suklaan kaveriksi sopivan täyteläisen punaviinin kera. Suklaakastikkeessa on tuhdisti makua, ja arvelimme että sitä kannattaisi kokeilla myös riistan kanssa.

Meze

Heidi toivoi alkuvuodesta, että jakaisimme hiukan enemmän vierailla mailla hankittuja ruokakokemuksiamme. Olkaapa siis hyvät:

Juhannuspäivänä teimme makumatkan Lähi-itään. Päätimme kattaa juhanusvieraillemme meze-pöydän. Meze tarkoittaa Lähi-idän maissa alkupalapöytää, jossa pienistä kulhoista tarjoillaan erilaisia ruokalajeja. Keskeisessä osassa ovat varsinkin monenlaiset tahnat. Matkaoppaanamme meillä oli Jordanian Cooking Step by Step -keittokirja, jonka ovat laatineet Lina Chebaro Baydoun & Nada Mosbah Halawani.

Ruokailu tapahtuu oikeaoppisesti leivänpalaa apuna käyttäen: ohuesta, litteästä vehnäleivästä revitaan suuhun sopivia paloja, joihin oikeaa kättä käyttäen pyyhkäistään tahnaa tai poimitaan salaattia tai lihapaloja, ja sitten leipäpala laitetaan suuhun.

Karhuherra paistoi pitaleivät grillissä. Tässä ne ovat jo hieman lässähtäneet. 

Meze-pöydästämme löytyivät itseoikeutetusti tutut

tabbouleh

fattoush

sekä mutabbal ja tietenkin hummus (kuvassa), mutta myös muutama uusi tuttavuus.  

Se, jonka mielestä seuraava kastike muistuttaa tsatsikia, ei ole väärässä laisinkaan. Sama ottomaanivaltakunnan mukana levinnyt ruokakulttuuri kattaa koko itäisen Välimeren piirin, paikallisin vivahtein. Esimerkiksi jordanialaisessa ruuassa mausteita käytetään vain vähän. Yleisin mauste on lehtipersilja, joka maistuu niin tabboulehissa kuin fattoushissakin. Tavallinen arkiruoka on vilja- ja kasvisvoittoista, liha on juhlaruokaa jota tarjotaan vieraille.

Kurkku-jugurttisalaatti

2,5 dl maustamatonta paksua jugurttia (turkkilaista/kreikkalaista)
puolikas tuore kurkku josta siemenet on poistettu, tai 1-2 avomaan kurkkua vastaavasti käsiteltynä
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 tl kuivattua tai 1 rkl tuoretta minttua
ripaus suolaa
(vettä ohentamiseen)

Lopputuloksen pitäisi olla jossain määrin ohuempi ja huomattavasti vähemmän valkosipulinen kuin kreikkalainen tsatsiki. Tarjoa kurkku-jugurttisalaatti jauhelihavartaiden kanssa.

Jauhelihavartaat, kufta

500 g hienoksi jauhettua lampaan tai naudan jauhelihaa
erittäin hienoksi silputtu keskikokoinen sipuli
2 rkl hienoksi silputtua sileälehtistä persiljaa
0,5 tl paprikajauhetta
suolaa 

Sekoita ainekset hyvin. Jaa taikina noin saksanpähkinän kokoisiksi palloiksi ja puristele grillivartaiden ympärille. Grillaa jauhelihavartaat käännellen niitä jotta ne paistuvat tasaisesti. Voit paistaa ne myös pannussa voissa tai voi-öljyseoksessa.   

Härkäpapu on kotoisin Lähi-idästä, ja yksi maailman vanhimpia viljelykasveja. Nimestään huolimatta se ei ole papu lainkaan, vaan virna. 

Härkäpapumössöä, fûl, syödään Egyptissä ja Lähi-idässä yleisesti aamiaiseksi, mutta se sopii hyvin myös meze-pöytään. Sen voi laittaa edellisenä päivänä ja lämmittää, maku vain paranee.

Fûl (tämän ruokalajin nimen näkee usein englanniksi translitteroituna "foul")

2-3 dl kuivattuja härkäpapuja
vettä
1-2 murskattua valkosipulin kynttä
keskikokoinen keltasipuli 
suolaa, mustapippuria

Tarjoiluun:
silputtua lehtipersiljaa
sitruunalohkoja
chiliöljyä (tuoreista vihreistä tai kuivatusta punaisesta chilistä)

Liota härkäpapuja vähintään yön yli runsaassa vedessä. 

Huuhdo pavut hyvin ja laita ne kattilaan, johon lisäät raikasta vettä sen veran että pavut peittyvät. Keitä papuja vähintään puolitoista tuntia, mieluiten pari-kolme tuntia miedolla lämmöllä. Halutessasi voit lisätä 1-2 valkosipulin kynttä sekä karkeasti silputtua sipulia ja hauduttaa sen pehmeäksi. Lisää tarvittaessa vettä.

Ota osa härkäpavuista erikseen ja soseuta ne esim. sauvasekoittimella. Sekoita sose takaisin kattilaan niin että härkäpapupata sakenee. Mausta suolalla ja pippurilla ja koristele persiljasilpulla.

Tarjoa fûlin kanssa sitruunalohkoja joista jokainen syöjä voi puristaa mehua omaan annokseensa. Mausteeksi sopii myös chiliöljy. 

Tätipäivällinen: pääruoka

Tätipäivällisen pääruuan suhteen päädyin keveän kesäiseen pastaan. Koska avokadopasta on niin laajalti tunnettu ja syöty, valinta osui toiseen Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-kirjan pastaan, jota olen mielinyt laittaa heti siitä asti kun reseptin luin.

Sitruuna-anjovispasta (neljälle)

2 sitruunaa (yhden mehu, kahden kuori raastettuna)
1-2 valkosipulinkynttä
8-10 anjovisfileetä (jos mahdollista, käytä oliiviöljyyn säilöttyjä suolattuja fileitä, joita myydään Suomessa nimellä sardelli) 
n. 4 dl raastettua parmesaania
3 keitettyä kananmunaa
0,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
lehtipersiljaa, ruohosipulia, tilliä ja basilikaa, kourallinen kutakin
mustapippuria myllystä
suolaa

400 g fusilleja

Pastakastikkeen voi valmistaa suoraan tarjoilukulhoon.  

Aloita keittämällä kananmunat ja jäähdyttämällä ne. 

Laita pastavesi tulelle.  

Pese sitruuna huolellisesti ja raasta sen kuori sekä purista joukkoon kahden sitruunan mehu. Pilko valkosipuli ja anjovikset ja lisää ne kulhoon. Raasta pari-kolme desiä parmesaania joukkoon. 

Painele keitetyt kananmunat haarukalla hienoksi. Silppua yrtit. Sekoita munat ja yrttisilppu, pippuri ja suola sekä oliiviöljy kastikkeeseen. Maista että suolaa ja sitruunaa on sopivasti.

Keitä pasta suolatussa vedessä kunnes se on al dente. Valuta, mutta pidä pari desiä lientä tallessa. 

Sekoita pasta ja kastike kulhossa. Ohenna kastiketta tarvittaessa keitinliemellä. Ripota päälle kourallinen parmesaania ja tarjoa. 

Kirjassa kehutaan tämän pastan sopivan kuumana kesäpäivänä, ja niin se tosiaankin tekee. 
Kastikkeessa on melkoisesti pilkkomista ja hienontamista, mutta lopputulos palkitsee vaivan! Kirjassa luvataan, että pasta on mainiota myös seuraavana päivänä kylmänä nautittuna, mutta sitä en päässyt testaamaan, sillä tädit söivät ja santsasivat viimeisetkin fusillit.

Tätipäivällinen: alkupalat

Minulla on kolme hurmaavaa ystävää. Yhdessä muodostamme Tädit. Keskinäisissä tapaamisissaan Tädit arvostavat kuohuviiniä sekä hyvää ruokaa ja harjoittavat näiden voimin tapahtuvaa maailmanparannusta.

Minulla oli heinäkuun alkupuolella kunnia olla pitkästä aikaa Tätipäivällisten emäntä. Koska päivälliset järjestettiin arki-iltana töiden jälkeen, ruuan piti olla suhteellisen nopeaa ja helppolaittoista, mausta tinkimättä. Koska oli lämmin sää, halusin tarjota jotain kesäisen keveää ja kuitenkin riittävän ruokaisaa.

Innoitusta hakiessani nappasin käteeni Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-kirjan ja löysinkin sieltä oivat alkupalat lämpimään kesäiltaan. Molemmat ohjeet ovat neljälle.

Ceviche

200 g kalaa (kuhaa, siikaa, lohta)
1 limetin mehu
1/2 sitruunan mehu
1 valkosipulin kynsi
1 punainen chili
suolaa, mustapippuria
 
1 keltainen paprika
korianteria ja ruohosipulia silputtuna

Purista limetistä ja sitruunasta mehu kulhoon ja lisää murskattu, hienonnettu valkosipuli, silputti chili (ilman siemeniä) sekä suolaa ja mustapippuria. Kuutioi kala ja sekoita se mausteliemeen. Anna marinoitua puolesta tunnista kolmeen varttiin.

Poista paprikasta siemenet ja kuutioi se. Silppua yrtit. Sekoita kalan joukkoon ja tarkista suola. Tarjoa!

- Reseptissä käytetyn kuhan sijasta käytin cevicheen merilohta.

Ceviche tuntui kaipaavan jotain kaveria lautaselle, joten nappasin kolme avomaankurkkua ja tein niistä tämän salaatin:

Kurkkusalaatti 

2 kiinteää kurkkua (käytin avomaankurkkuja, joita laitoin kolme kookkaapuoleista)
1/2 rkl sokeria
1/2 rkl suolaa
tilliä ja persiljaa silputtuna
mustapippuria
1 dl riisiviinietikkaa

Kuori ja halkaise kurkut ja poista siemenet lusikan avulla. Leikkaa kurkut sormen paksuisiksi viipaleiksi ja ripottele niille suolaa ja sokeria. Anna kurkkujen tekeytyä parikymmentä minuuttia. Valuta ja kuivaa. 

Laita kulhoon kurkkuviipaleet, silputut yrtit, mustapippuria, hieman suolaa ja riisiviinietikka. Sekoita ja tarjoa. 

Raikkaat kurkut sopivat hyvin chilin ja limetin puraiseman cevichen seuraksi! 

Raparperijäätelö

Raparperijäätelö tuo mieleen muistumia rapaperipiirakasta ja vaniljakastikkeesta. Helppo jäätelö syntyy DanSukkerin glukoosisiirapilla. Mehu antaa makua jäätelömassaan ja hillokeraidoista siihen tulee mukavia sattumia. Ripottele jätskiannoksen pinnalle kauramurua.

1 annos jäätelömassaa

Raparperimehu 
HS Ruoka

1,5 l kuorineen pilkottuja raparperinvarsia
1,5 l vettä
1,5 dl sokeria
puolikkaan sitruunan mehu

Huuhdo varret mutta älä kuori raparperia. Pilko varret pieniksi. ja mittaa vesi kattilaan. Lisää raparperi. Keitä puolisen tuntia. 

Siivilöi mehu. Palauta mehu kattilaan ja kattila tulelle, lisää sokeri ja keitä vielä sen aikaa kuin kestää sokerin sulaa. Lisää puolikkaan sitruunan mehu ja pullota (mehua tulee n. 1,5 litraa). Jäähdytä.

Raparperihilloke

5 raparperin vartta, kuorittuna ja pilkottuna
1 dl vettä
1 dl sokeria

Mittaa vesi kattilaan ja lisää raparperi. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä n. 20 min että raparperi pehmenee. Lisää sokeri, sekoita ja keitä vielä sen verran että sokeri sulaa. Jäähdytä.

Kauramuru

1 dl isoja kaurahiutaleita
1 tl voita
0,5 dl hunajaa

Sulata voi ja hunaja pannussa. Sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja paahda niitä sekoitellen viitisen minuuttia. Levitä jäähtymään leivinpaperin päälle uunipellille. 

Raparperijäätelön valmistus: 

Sekoita jäätelömassa tämän ohjeen mukaan. Lisää joukkoon noin desilitra laimentamatonta raparperimehua. Valuta noin puolet jäätelömassasta alumiinivuokaan, valuta sekaan raitoina raparperihilloketta ja valuta loput jäätelömassasta päälle. Pakasta yön yli ja nauti kauramurujen kanssa.

Possu ja siideri ne yhteen sopii

Helteisenä iltana kesäkuun alkupuolella kävimme maistelemassa Hartwallin uutta Happy Joe -luomuomenasiideriä (ja taisipa tulla samalla maisteltua koko tuoteperhe läpi) ja samalla herkuttelemassa Sami Tallbergin kokkauksilla. Happy Joe olikin oikein mukava tuttavuus, kuiva, englantilaistyyppisen omenainen kaveri.

Oheisella reseptillä osallistumme Happy Joe -reseptikilpailuun. Resepti sisältää siis aivan häpeämätöntä tuotesijoittelua.

***
 
Tarkoituksemme oli grillata. Tarkoituksemme oli myös kirmailla niityllä keräämässä villiyrttejä salaattiin. Tarkoitus oli siis hyvä, mutta sään haltijat puuttuivat suunnitelmiin järjestämällä kekkereille kaatosateen, ja taisipa joku salamakin välähtää.

Eipä anneta tunnelman sateesta turmeltua. Pidetään kekkerit kotona ja käytetään grillin sijasta paistinpannua. Käydään sateenvarjon kanssa kumisaappaat jalassa nyppimässä takapihalta salaattiin sitä syötäväksikelpaavaa mitä siellä nyt sattuu kasvamaan.

Ja sitten kokataan, satoi tai paistoi.
  
Siiderissä marinoidut possunkyljykset  (neljälle)

- Kaikkihan tietävät että possu ja omena kuuluvat yhteen niin kuin, no, omena paistetun possun suuhun.

Tarvitset: 
4 kpl hyviä possunkyljyksiä
yhden kirpeähkön omenan viipaloituna
muutaman suuren salvianlehden revittynä
suolaa ja mustapippuria
teelusikallisen (intiaani-)sokeria
pullollisen Happy Joe Organic -siideriä

Näillä pääset alkuun. Myöhemmin tarvitset vielä 

ison purjosipulin
2 rkl voita 
2 rkl vehnäjauhoja
possun paistoliemen

Sekoita kaikki ainekset omenasta siideriin, kaada ehjään pakastuspussiin ja laita liha pussiin marinoitumaan vähintään tunniksi. Kääntele välillä pussia että marinadi pääsee kaikkialle.

Kun kyljykset ovat saaneet olla siiderikylvyssään sopivan ajan, laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Leikkaa iso purjo renkaiksi. Voitele uunivuoka ja levitä purjorenkaat sen pohjalle.

Ota possunkyljykset marinadista, mutta pidä marinadi tallessa pussissaan. Kuivaa possunkyljykset ja ruskista ne nopeasti pannulla voi-öljy -seoksessa. Siirrä ne purjosipulipedille uunivuokaan ja valuta päälle marinadin neste. Näppärimmin tämä käy ottamalla marinointipussi ja leikkaamalla siitä kulma auki, jolloin isommat sattumat jäävät pussiin. Peitä vuoka kannella tai foliolla.

Uunita kyljyksiä noin 15-20 minuuttia kunnes ne ovat kypsiä ja mureita. Pidä kyljykset lämpiminä ja siivilöi paistoliemi talteen. Tee vaalea voi-jauhosuurus ja kiehauta paistoliemi kastikkeeksi kyljyksille. Mausta tarpeen mukaan mustapippurilla ja suolalla.

Possunkyljysten marinoituessa ehtii hyvin tehdä niille kaveriksi salaattia, johon laitoimme

punaista ja vihreää lehtisalaattia, puoli kerää kumpaakin
poimulehden nuoria lehtiä ja kukkia
ruoholaukan kukkia 
pannussa kullanruskeaksi paistettua halloumijuustoa
pari kourallista paahdettuja cashew-pähkinöitä 

Halloumista saat vähemmän suolaista kun liotat sitä puolisen tuntia kylmässä vedessä ennen kuin leikkaat sen viipaleiksi ja paistat kuumalla pannulla oliiviöljyssä molemmin puolin. Pannun on syytä olla tosi kuuma ettei juusto ala sulaa ennen kuin se paistuu.

Salaattia raikastamaan teimme vielä siideripohjaisen kastikkeen.

Siideri-vinaigretteen tarvitset:

noin kolme ruokalusikallista miedonmakuista oliiviöljyä
reilun teelusikallisen valkoista balsamicoa 
ripauksen suolaa
ropauksen mustapippuria
n. 1/3 pullollista Happy Joe Organic -siideriä

Yhdistä kaikki kastikeen ainekset tiiviskorkkisessa pullossa ja hölskytä sekaisin. Maista että maku on kohdallaan. Anna maustua jonkin aikaa.  

Kastike erottuu seistessään. Ravista kastike sekaisin ennen kuin avaat korkin ja valuttelet sitä salaatin päälle.

Ruokajuomaksi sopii tietysti omenainen Happy Joe Organic -siideri. :)

Kun istuimme pöytään, sadekin oli lakannut, ilta-aurinko tavoitteli puiden latvoja ja taivaalla tummia pilviä vasten näkyi sateenkaari!

Munkit ja sima

Tämä bloggaus on melkein kaksi kuukautta odotellut viimeistelyään, mutta vaikka munkit ja sima yhdistyvätkin yleensä vappuun, mikä estää tekemästä niitä vaikka juhannukseksi? Kuplivainen sima on raikas kesäjuoma ja ystävät voi yllättää munkkikesteillä!

On oikeastaan aika yllättävää, että ennen vappua 2013 en ollut koskaan ennen a) paistanut munkkeja b) tehnyt simaa. Olen kuvitellut molempien olevan jotenkin isotöisiä, mutta munkithan syntyvätkin käden käänteessä ja sima käy melkein itsekseen.

Munkkirinkilät (20 kpl)

3 dl maitoa
25 g hiivaa
0,5 tl suolaa
0,75 dl sokeria
0,5 tl kardemummaa 
1 muna
0,5 dl juoksevaa margariinia 
n. 7 dl vehnäjauhoja

2 l rypsiöljyä paistamiseen 

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murustele siihen hiiva. Sekoittele kunnes hiiva liukenee. Lisää sokeri, suola, kardemumma, muna ja juokseva margariini. Alusta jauhot nesteeseen vähitellen ja vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa kulhon seinämistä. Laita taikina liinalla peitettynä lämpimään, vedottomaan paikkaan kohoamaan noin puoleksi tunniksi.

Kun taikina on kohonnut, leivo siitä kaksi tankoa ja leikkaa ne kumpainenkin 10 palaan. Pyörittele paloista palloja. Laita jauhotetulle alustalle ja peitä liinalla, anna kohota taas puolisen tuntia.

Laita öljy kuumenemaan isoon kattilaan. Sillä välin kun öljy kuumenee, puhkaise sormella munkkipalloihin reikä ja pyöritä sitä hiukan isommaksi. 

Öljyn pitäisi olla 180-asteista. Jos et omista lämpömittaria, kokeile öljyn kuumuutta pienellä palalla vaaleata leipää. Öljy on kyllin kuumaa kun se alkaa kuplia välittömästi kun leipäpala pudotetaan siihen. Liian kylmä öljy imeytyy munkkitaikinaan ja lopputulos on kamala.

Laske munkkirinkilät kuumaan öljyyn yksitellen, niin monta kuin kattilaan mahtuu ilman että ne tarttuvat kiinni toisiinsa. Pyöräytä rinkilät ympäri kun ne ovat ruskistuneet toiselta puolen, ja paista myös toinen puoli. Nosta öljystä reikäkauhalla. 

Jäähtyneet munkit voi kuorruttaa tomusokerikuorrutteella ja kieritellä nomparelleissa, mutta oma suosikkini on kyllä perinteinen sokerissa pyöräytetty munkki. Sokeri tarttuu parhaiten vielä kuumiin munkkeihin, ja munkit ovat parhaimmillaan tuoreina, heti kun ne ovat jäähtyneet sen verran että niitä kärsii syödä polttamatta sormiaan tai suutaan.  

Sima vaatii kieltämättä hiukan munkkeja enemmän suunnitelmallisuutta, koska sen pitää ehtiä käydä useampi päivä. Tämä simaohje löytyi Ilta-Sanomien Ruokala-sivuilta Elsa-mummon siman nimellä. Valmistin ohjeen määrästä puolet, josta siitäkin tuli lähemmäs neljä litraa. 

Elsa-mummon sima

1 l vettä
250 g fariinisokeria
250 g kidesokeria
1,5 luomusitruunan mehu ja raastettu kuori
l kylmää vettä

1 tl hiivaa+ 0,5 dl vettä

sokeria
rusinoita

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää siihen sokeri. Hämmentele kunnes sokeri on liuennut. Lisää sitruunamehu ja raastettu sitruunankuori sekä kylmä vesi ja sekoita hyvin. Kun sima on jäähtynyt kädenlämpöiseksi, lisää hiiva, jonka olet liuottanut vesitilkkaan. Anna käydä kattilassa vuorokauden ajan. Pullottaessa lisää 1-2 tl sokeria ja 5-10 rusinaa per pullo.

Kokeilin eri määriä sokeria. Omasta mielestäni parasta tuli siitä pullollisesta, jossa oli 1 tl sokeria / 0,5 l simaa.

Minulle kävi niin, että lähikaupastamme oli hiiva lopussa, ja sen takia pääsin siman tekoon hiukan liian myöhään, vasta lauantai-iltana. Yritin nopeuttaa käymistä pitämällä pullotettua simaa alkuun huoneenlämmössä, mutta siitä huolimatta sima oli parhaimmillaan vasta vappupäivää seuraavana päivänä, eli pullottamisen jälkeen käymiseen meni vielä neljä päivää.

Tervetuloa kesä!

Kettuperhe on viettänyt alkukesästä liikkuvaa elämää, jonka vuoksi blogissa on ollut hiljaista.

Tässä tunnelmakuvia ja ruokahetkiä kesäkuun helteiltä Kesäkodista.

Pikkupalsternakkojako? Ei, vaan koiranputken juuria. Keitin pestyt ja kuoritut juuret suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä ja lisäsin tarjoiluun voisulaa ja persiljasilppua, mutta maku oli silti kitkerähkö. Ehkä uuni ja hunaja toimisivat?

Kesän ensimmäisen grilliaterian raikastivat nuorilla mustaherukanlehdillä maustetut hölskytyskurkut. 

 

Entrecôten eli tuttavallisemmin läskianteron seurana ikisuosikkimme lyttypotut sekä uppopaistettua kukkakaalia (on muuten ainoa tapa jolla kypsennetystä kukkakaalista saa mielestäni syömäkelpoista).

 

Pannulla paistetut pikkuahvenet ja rannalta kerätty ruohosipuli kuuluvat kesään.

Keittiöpuutarha saatiin hyvälle alulle torilta ostettujen yrtintaimien avulla.

Iltaisin meitä ilahduttivat upeat auringonlaskut.

Vappupäivällinen 2013

Sää ja mukavuudenhalu saattavat haitata brunssia Ullanlinnanmäellä, mutta sisällä syöminen ei säätä säikähdä. Meillä on perinteenä nauttia toukokuun ensimmäisenä päivänä vappupäivällistä sisareni Päivättären kanssa. Näin tapahtui tänäkin vuonna.

Alkupalalla nautimme grillattua parsaa ja kampasimpukoita salsa verden kera.

Grillatut kampasimpukat

oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Kuivaa kampasimpukat ja sivele ne oliiviöljyllä. Grillaa simpukoita tai paista niitä parilalla niiden koosta riippuen 1-3 minuuttia puoleltaan kunnes liha on valkoista ja simpukoissa kaunis pinta. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Salsa verden ohje on mukailtu tästä Nigel Slaterin ohjeesta, kuitenkin vähentäen anjovista ja kapriksia, ettei niiden maku peittäisi parsan ja kampasimpukoiden omia makuja. Basilikaa laitoimme hieman reilummin.

Salsa verde

kourallinen sileälehtistä persiljaa
hieman reilumpi kourallinen basilikaa
1 valkosipulin kynsi
2 öljyyn säilöttyä anjovisfileetä (sardellianjovista)
kapriksia
oliiviöljyä

Surraa ainekset esimerkiksi sauvasekoittimella (rustiikimpi lopputulos tulee silppuamalla kaikki käsin). Maistele maku kohdalleen. Anna kastikken maustua noin tunnin verran ennen tarjoilua. Tarkista maku.

Pääruuaksi oli muistaakseni MeNaiset -lehdestä bongattuja ihanan pehmeän mureita karitsan ulkofileitä yrtti-juustokuorrutuksella sekä Appelsiineja ja hunajaa -blogin hunajaisia maa-artisokkia, jotka saivat kaverikseen myös pikkupalsternakkoja plantaasin kevätsadosta.

Yrtti-juustokuorrutetut karitsanfileet

1 karitsan ulkofile / syöjä
suolaa, mustapippuria
timjamia
sileälehtistä persiljaa
n. 50 g fetajuustoa 
50 g voita
3 viipaletta vaaleaa leipää muruina
(oliiviöljyä) 

Murusta leipä ja justo ja silppua yrtit. Sekoita voin kanssa tasaiseksi taikinamaiseksi tahnaksi. Laita jähmettymään jääkaappiin.

Ruskista karitsanfileet pannussa ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaulitse jäähtyneestä juusto-yrttitahnasta ohut levy jokaisen fileen päälle. 

Kuumenna uuni tällä välin 200 asteeseen. Laita fileet voideltuun uunivuokaan ja paista noin viisi minuuttia kunnes lihan sisälämpötila on 55 astetta (medium).

Meille kävi sikäli hullusti että persiljaa oli turhan niukasti, koska sitä meni myös salsa verdeen. Lisäksi en saanut aikaan kovin notkeaa taikinaa pelkästä juustosta ja voista, joten lisäsin seokseen hieman oliiviöljyä.

Karitsan kypsyys onnistui aivan täydellisesti, liha oli kauniin ruusunpunaista ja aivan uskomattoman mureaa. Laittaisin seuraavalla kerralla fileiden kuorrutteeseen myös jotakin mikä toisi raikkautta makuun jota nyt hallitsivat aika tavalla voi ja juusto sekä leipä, vaikka toki siinä timjamikin tuntui. Voisi kokeilla vaikkapa lisätä hiukan raastettua sitruunankuorta ja kenties myös minttua. 

Hunajaiset maa-artisokat ja pikkupalsternakat

500 g maa-artisokkia
12 kpl pikkupalsternakkoja

2,5 rkl hunajaa
3,5 rkl oliiviöljyä
2 rkl tuoretta tai kuivattua timjamia
suolaa, mustapippuria

Kuori maa-artisokat ja palsternakat kylmään veteen. Isompia artisokkia ja palsternakkoja voi lohkoa hiukan, jotta palat ovat enemmän tasakokoisia. 

Sekoita keskenään hunaja, öljy, timjami, suola ja pippuri.

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää suolaa. Keitä noin 5 minuuttia, kunnes artisokat ja palsternakat ovat aavistuksen pehmenneet. Valuta vesi pois, siirrä ne uunivuokaan ja kaada päälle hunaja-timjami-öljy. Kypsennä 220-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Vappupäivällisen jälkiruoan  oli perinteikkäästi tehnyt Päivätär, joka toi herkuteltavaksemme ihanan raikkaan ja keväisen jäädytetyn mansikka-pistaasikakun.

 

Pikalounas

Tunnustan että olen ihan mahdottoman laiska laittamaan ruokaa pelkästään itselleni. Niinpä turvauduin tänään lounaaksi tuoretäytepastaan, jolle surautin tämän improvisoidun peston. Todellista pikaruokaa, aikaa peston valmistuksen aloittamisesta sen valmistumisen meni viitisen minuuttia.

Ketturouvan improvisoitu tomaattipesto (3-4:lle)

kymmenkunta kypsää kirsikkatomaattia
tuoreita yrttejä: minulla oli basilikaa, minttua ja rakuunaa pieni kämmenenpohjallinen kutakin
kourallinen pinjansiemeniä
pari-kolme ruokalusikallista hienoksi raastettua parmesaania
loraus hyvää oliiviöljyä
n. 0,5 tl (intiaani-)sokeria
liraus balsamicoa
mustapippuria, suolaa

Pyöräytä puolitetut tomaatit, yrtit, pinjansiemenet ja parmesaani tahnamaiseksi seokseksi esimerkiksi sauvasekoittimella.  Sekoita kulhossa joukkoon oliiviöljy, sokeri, balsamico ja suolaa sekä pippuria maun mukaan.

Keitä (tuore-)pasta suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Annostele lautasille, lusikoi sopiva määrä pestoa päälle ja sekoita joukkoon.

Pastan ja peston kaveriksi nakkasin lautaselle vielä kuutioitua mozzarellaa (sitä pehmeää valkoista). Tuli aika hyvää, vaikka itse sanonkin!

Sipulirenkaat

Seurasimme ahkerasti kotisohvallamme MasterChef-kisaa. Koska ruuanlaittoa katsoessa tulee nälkä, meille muodostui tavaksi laittaa jotain pientä syötävää jota napsimme katsellessamme. Hampurilaisjakso innoitti meidätkin tekemään sipulirenkaita.

Sipulirenkaat

1 keskikokoinen sipuli/syöjä

frittitaikina:
vehnäjauhoja
vissyä (tai olutta)
suolaa

öljyä friteeraamiseen

Kuori sipulit ja leikkaa ne renkaiksi. Sekoita frittitaikina: sen pitäisi olla löysää mutta ei liian valuvaa. Maista suola.

Kuumenna öljy laakeassa kattilassa. Se on valmista kun tipauttaessasi pisaran taikinaa öljyyn se alkaa välittömästi kuplia kiivaasti ja taikina nousee pintaan. Jos öljy on liian kylmää, taikina imee sitä ja lopputuloksena renkaista tulee öljyisiä.

Kasta sipulirenkaat frityyriin ja nosta öljyyn. Varo etteivät renkaat tartu toisiinsa. Tarvittaessa käännä renkaat kun ne ovat paistuneet pohjapuolelta kullanruskeiksi.

Nosta sipulirenkaat esim. reikäkauhalla valumaan talouspaperin päälle.

Sinappimajoneesi

1 keltuainen
öljyä
valkoviinietikkaa
dijon-sinappia

Vatkaa keltuainen hyvin sekaisin. Sen jälkeen vatkaa sekaan öljyä ohuena nauhana kunnes majoneesin koostumus sakenee sopivasti. Lisää hiukan valkoviinietikkaa taittamaan rasvaisuutta. Sinappimajoneesi syntyy lisäämällä perusmajoneesiin djon-sinappia (maistele milloin sitä on sopivasti!).

Teimme majoneesin neitsytrypsiöljyyn. Ei se huonoa ollut, mutta joku miedomman makuinen öljy olisi voinut toimia paremmin.

Aamiaisleivät

Aamiaisleipien ohje löytyi taannoin Arla Keittiön sivuilta, kun etsiskelin ohjeita brunssia varten. Sillä kertaa leivät jäivät toteuttamatta, mutta innostuin tekaisemaan niitä tässä eräänä sunnuntaiaamuna muutamaa viikkoa myöhemmin.

Menin tosin omin päin korvaamaan voin juoksevalla oivariinilla, liekö sitten sen syytä että omat leipäni jäivät vähän littanoiksi verrattuna esikuvaansa ja olivat hiukan turhankin mureita (lue: murenevaisia). Maistuivat kuitenkin.

Aamiaisleipäset (4 kpl)

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
suolaa
50 g voita
200 g (1 prk) raejuustoa

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Paloittele voi ja murustele se jauhoseoksen joukkoon. Lisää raejuusto ja sekoita ainekset nopeasti tiiviiksi taikinaksi. Jaa taikina neljään osaan ja muotoile pyöreiksi leipäsiksi leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista (uunin keskitasolla) n. 15 minuuttia.

Kotijäätelöä ilman konetta

Jäätelön tekeminen kotona ilman jäätelökonetta on tavannut olla hankalaa ja työintensiivistä, koska massaa on ollut tarpeen sekoitella jäähtymisen aikana useita kertoja. Isoon, kalliiseen jäätelökoneeseen meillä ei ole oikein ollut varaa, eikä keittiössämme tarpeeksi säilytystiloja. Toisaalta en ole halunnut ostaa meille pientä, halpaa jäätelökonetta koska eihän sellaisella saa tehtyä tarpeeksi jätskiä kolmihenkiselle perheelle, saati jos haluaisi tarjota vielä vieraillekin.

Nyt on kuitenkin tulossa ratkaisu kotijäätelön himoon: glukoosisiirappi tulee kauppohin toukokuussa! Glukoosisiirappi on viljapohjaista siirappia, joka ei kiteydy pakastimessa sokerin tavoin.

Kotijäätelö glukoosisiirapin kanssa syntyy näin:

Kotijäätelö ilman konetta (n. 1,5 l)

3 kananmunaa
ripaus hienoa suolaa 

3 dl kuohukermaa
1 dl tomusokeria
1 dl glukoosisiirappia
1 vaniljatanko

Erottele keltuaisetja valkuaiset toisistaan omiin kulhoihinsa.

Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi suolaripauksen kanssa. (Muista käyttää kuivia välineitä!)

Siivilöi tomusokeri keltuaisten joukkoon ja vatkaa vaahdoksi. 

Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi erillisessä kulhossa. 

Halkaise vaniljatanko ja kaavi vaniljansiemenet kermavaahdon joukkoon. Lisää kermavaahtoon myös glukoosisiirappi ja sekoita tasaiseksi.

Yhdistä vaahdot ja sekoita ne keskenään käsin esim. taikinanuolijalla. Tässä vaiheessa voit lisätä massaan esim. suklaahippuja, suklaakastiketta, tuoreita marjoja tms.

Kaada kuohkea jäätelömassa 1,5 l vetoiseen astiaan, esim. foliovuokaan, ja peitä kannella. Pakasta 12-15 tuntia. Ota pehmenemään hiukan ennen tarjoilua. 

Me pääsimme maistelemaan tällä tavoin tehtyä kotijätskiä taannoisessa BSH-kodinkoneiden bloggaajatilaisuudessa, ja saimme pari pulloa siirappia kotona testattavaksi. Ja testattu on, ahkerasti.  Olemme tehneet wienernougatia, suklaata ja pistaasia, joista viimemainittu tosin vaatii vielä hiukan tuotekehittelyä koostumuksen parantamiseksi. Makuyhdistelmissä vain mielikuvitus on rajana.

Oikeaoppisesti tämä ei kuulemma ole jäätelöä, koska aineksia ei keitetä. Menee kuitenkin täydestä kuin väärä raha. Lisää tätä ja isommat lusikat!

 

Wienernougatjätskiä ja suklaakastiketta

Pistaasijäätelöpalloja

Sata ja yksi tapaa käyttää tuorekelmua

Kävimme taannoin vaihteeksi bloggaajatilaisuudessa, tällä kertaa Lauttasaaressa BSH:n näyttelytiloissa. Tilaisuuden teemana olivat kevään juhlat.

Kokki Aki Wahlman näytti kuinka kelmun ja leivinpaperin avulla voi höyryttää kalaa jos ei satu omistamaan höyrytyskoria (vinkki pantu korvan taa mökkioloja varten) sekä keittää uppomunia jotka onnistuvat takuuvarmasti.

Wahlman esitteli myös höyrytystoiminnolla varustettua uunia (tuolla uuneja ja liesiä katseltuani tiedän millaiset haluan keittiööni sitten joskus kun on varaa siihen Unelmien Keittiöremonttiin - sitä odotellessa jatkamme lottoamista ;)

Maistiaisannos höyrytettyä lohta ja vihanneksia sekä mainiota Grüner Veltliner Meinklang -valkoviiniä.

Maistiaisten lisäksi Wahlman oli onneksi laittanut meille myös seisovan pöydän salaatteineen ja lihavartaineen, mitä ainakin tämä suoraan töistä paikalle sännännyt kotikokkaaja arvosti.

Lisäksi pääsimme tutustumaan hurmaavaan Kinuskikissaan ja hänen herkullisiin leipomuksiinsa sekä kotijäätelön valmistukseen ilman jäätelökonetta ja veivaamista. Ihan totta. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Uppomunia piti heti seuraavana viikonloppuna kokeilla kotona:

 
Kahvikuppi siis vuorataan reilun kokoisella kelmun palalla ja muna sijoitetaan kuppiin. Sekaan voi lisätä etikkaa, sitruunaa tai mitä nyt mielii - me lisäsimme tabascoa.

Sitten kiepautetaan kelmu pussiksi ja varmemmaksi vakuudeksi pyöräytetään toisesta kelmunpalasta naru, jolla pussi sidotaan kiinni. Ja sen jälkeen pussi upotetaan hiljalleen kiehuvaan veteen tarvittavan muutaman minuutin ajaksi.