Keskiviikko oli raskas päivä, Ketturouvalla vierähti miltei kymmenen tuntia kongressissa, jossa hän piti päivän viimeisen esitelmän, kun taas Karhuherra käytti lähes saman ajan Le Bourget'n ilmailumuseossa. Illan suussa 11. kaupunginosassa sijaitsevalle hotellillemme raahauduttuamme emme jaksaneet enää lähteä Marais'ta edemmäs kalaan, vaan kävimme kokemassa pienen, kotiruokaa (cuisine familiale) mainostavan ravintola Au Coin de Malte (Maltan kulma) lähellä Oberkampfin metroasemaa Rue de Maltella.
Pienessä ravintolassa oli puolenkymmentä pöytää, kaikki erilaisia, ja vaikutti siltä, että asiakaskunta koostui pääasiassa lähikulmien asukkaista, jotka käyvät Maltan kulmassa usein. Seinillä oli jonkun paikallisen taiteilijan näyttely ja pöydillä listaukset ja hinnasto esillä olevista töistä.
Tarjolla oli paria erilaista vaihtoehtoa alku-, pää- ja jälkiruokaa. Päädyimme valitsemaan alkupalaksi leikkelelautasen, pääruuaksi lampaankyljyksiä sipulikastikkeen, parsakaalin sekä ranskalaisten perunoiden kera, ja jälkiruuaksi paahtovanukasta. Ruokajuomaksi otimme karahvin talon punaviiniä.
Maltan kulma tarjoaa sitä mitä lupaakin, maukasta kotiruokaa ystävällisen ja epämuodollisen palvelun kera. Kolmen ruokalajin ateria juomineen kahdelle nautittiin hyvin kohtuulliseen kolmenkymmenen euron hintaan. Meitä viehätti ravintolan mutkaton tunnelma, tällaista pikku ravintolaa voisi olla mukava pitää itsekin.
lauantai 26. kesäkuuta 2010
Keskiviikko: Kotiruokaa Pariisissa
torstai 24. kesäkuuta 2010
Raid Paris - Ketun keittiö Pariisissa
Ketun keittiön väki toimitti Pojan mummolaan ja teki yhdistetyn työ- ja huvimatkan Pariisiin 7.-13.6. Tarkemmin ilmaistuna Ketturouva oli työmatkalla, kun taas Karhuherra keskittyi huvittelemaan.
Ranska tunnetaan kulinaristien maana, joten odotimme matkalta tietysti myös ruokaelämyksiä. Siinä suhteessa emme joutuneetkaan pettymään.
Tässä muutamia näkymiä pariisilaiseen ruokakulttuuriin. Pienet liha-, kala- ja juustokaupat sekä korttelileipomot ovat vielä kunniassa, ja niiden toinen toistaan houkuttelevammat tiskit ja näyteikkunat saavat veden kielelle.
Lounaaksi oli kätevää haukata vaikkapa pala mehevää quicheä tai täytetty patonki - ranskaksi sandwich, äännetään kutakuinkin samoin kuin englanniksi. Se kolmioleipä, joka muualla tunnetaan sandwichinä, tunnetaan Ranskassa pain de mie'nä, joka oikeastaan tarkoittaa paahto- tai vuokaleipää, josta toki ko. täyteleipä tehdään. Kahviloissa on usein kaksi hintaa, riippuen siitä ostaako asiakas patongin mukaansa vai syökö paikan päällä, ja hintaeroa voi olla useampi eurokin. Onneksi Pariisissa, varsinkin vasemmalla rannalla Latinalaiskortteleissa, löytyy monia pieniä puistomaisia paikkoja, joissa kauniilla säällä tällaisen kevyen lounaan mukavasti käy haukkaamassa. Koska Ranskassa on tapana syödä kunnon kolmen lajin päivällinen, emme ainakaan me tuon tukevampaa lounasta kaivanneetkaan. Ei edes Karhuherra, joka vietti päivät ahkerasti ympäri kaupunkia flaneeraten ja vieraillen museoissa.
Matkakertomuksen jatko-osissa tarkoituksemme on esitellä hiukan tarkemmin muutamia paikkoja joissa kävimme päivällisellä tai lounaalla.
Ranska tunnetaan kulinaristien maana, joten odotimme matkalta tietysti myös ruokaelämyksiä. Siinä suhteessa emme joutuneetkaan pettymään.
Tässä muutamia näkymiä pariisilaiseen ruokakulttuuriin. Pienet liha-, kala- ja juustokaupat sekä korttelileipomot ovat vielä kunniassa, ja niiden toinen toistaan houkuttelevammat tiskit ja näyteikkunat saavat veden kielelle.
Lounaaksi oli kätevää haukata vaikkapa pala mehevää quicheä tai täytetty patonki - ranskaksi sandwich, äännetään kutakuinkin samoin kuin englanniksi. Se kolmioleipä, joka muualla tunnetaan sandwichinä, tunnetaan Ranskassa pain de mie'nä, joka oikeastaan tarkoittaa paahto- tai vuokaleipää, josta toki ko. täyteleipä tehdään. Kahviloissa on usein kaksi hintaa, riippuen siitä ostaako asiakas patongin mukaansa vai syökö paikan päällä, ja hintaeroa voi olla useampi eurokin. Onneksi Pariisissa, varsinkin vasemmalla rannalla Latinalaiskortteleissa, löytyy monia pieniä puistomaisia paikkoja, joissa kauniilla säällä tällaisen kevyen lounaan mukavasti käy haukkaamassa. Koska Ranskassa on tapana syödä kunnon kolmen lajin päivällinen, emme ainakaan me tuon tukevampaa lounasta kaivanneetkaan. Ei edes Karhuherra, joka vietti päivät ahkerasti ympäri kaupunkia flaneeraten ja vieraillen museoissa.
Matkakertomuksen jatko-osissa tarkoituksemme on esitellä hiukan tarkemmin muutamia paikkoja joissa kävimme päivällisellä tai lounaalla.
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Englantilainen aamiainen yksissä kansissa
Tämä oli Karhuherralta loistokeksintö. Jos ei viitsi, ehdi tai muuten vain halua laittaa englantilaista aamiaista pitkän kaavan mukaan, saammeko esitellä Ketun keittiön ratkaisun:
Paista pekoniviipaleet kuivalla pannulla. Paista sen jälkeen kananmunat pekoninrasvassa ja lopuksi näytä pannua tomaattiviipaleille. Rouhaise hiukan suolaa kananmunalle ja tomaattisiivuille. Paahda leivät paahtimessa ja voitele ne. Kokoa leipäviipaleelle paistettu kannamuna, pekoni ja tomaattiviipaleet ja mausta worcestershirekastikkeella. Laita toinen leipäviipale kanneksi. Syö sellaisenaan tai leikkaa kolmioiksi. Nauti ruokaisana aamiaisena, nopeana lounaana tai vaikka tuhtina iltapalana.
English breakfast sandwich (kahdelle)
4 viipaletta vuokaleipää
2 paistettua kananmunaa
4 siivua amerikanpekonia
viipaloitu tomaatti
worcestershire-kastiketta
suolaa
voita vastaavaa levitettä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)