Sunday roast

Tarkoituksemme on ollut - Päivättären ehdotuksesta - jo pidemmän aikaa valmistaa perinteinen brittiläinen sunnuntailounas eli Sunday roast. Nimen mukaisesti aterian pääosassa on iso pala kuollutta eläintä, kuten paahtopaistia tai lampaanpaistia. Lihan kanssa tarjotaan paistettuja perunoita, vihanneksia (greens), lihan paistoliemestä suurustettua kastiketta (gravy) ja etenkin Yorkshiressa, josta tämä ateriakokonaisuus on tiettävästi alkujaan kotoisin, Yorkshiren vanukasta (pudding). Kerrotaan, että vanukasta oli tapana tarjota kastikkeen kanssa alkuruokana, jotta ruokailijat täyttivät vatsansa sillä ja kallista lihaa tarvittiin vähemmän. Tästä tavasta muistan lukeneeni kuvauksenkin jostakin James Herriotin eläinlääkärikirjasta.

Paistin virkaa sai tällä kertaa toimittaa jonkin aikaa pakastimessamme pyöriskellyt naudan sisäfilee, jonka paistoimme kokonaisena.

Kokonaisena paistettu sisäfilee

vajaa kilo naudan sisäfileetä, paksummasta päästä
oliiviöljyä ja voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria

Ruskista filee pannulla joka puolelta oliiviöljyn ja voin seoksessa ja hankaa pintaan suolaa ja mustapippuria. Laita vuoassa uuniin 200 asteeseen paistomittarilla varustettuna. Laitoimme lisäksi fileen paistopussiin, jotta se ei pääse kuivahtamaan liikaa ja paistoliemi on helppo ottaa talteen eikä pala vuoan pohjalle.

Käyttämässämme ohjeessa kehotettiin odottamaan kunnes sisälämpötila on 60 astetta, mutta osoittautui että meille lihansyöjille hiukan vähemmänkin paistamista olisi riittänyt.

Kastike paistoliemestä

n. 50 g voita
n. 50 g vehnäjauhoja
puoli litraa lihan paistolientä ja/tai vahvaa lihalientä esim. fondista (käytimme häränliha-punaviinifondia jatkeena)
hiukan soijakastiketta ja/tai worcestershirekastiketta tuomaan makua ja väriä
mustapippuria
(suolaa)

Valmista roux eli voi-vehnäjauhosuurus (itse teen tämän sulattamalla voin pannussa ja sekoittamalla siihen vehnäjauhot). Suuruksessa täytyy olla riittävästi rasvaa, että se ei ole kuivaa, ja tarpeeksi jauhoja jotta se suurustuu. Ruskista suurusta pannulla sopivasti. Lisää sitten neste vähitellen, koko ajan perinpohjin sekoittaen paakkuuntumisen estämiseksi.

Tämä kastike oli melko sakea, paksumpi kuin Englannissa syömäni ovat olleet, mutta en ole laihojen, joka puolelle lautasta leviävien kastikkeiden ystävä.

Lisänä ohitimme tällä kertaa paistetut perunat, koska halusin kokeilla Yorkshiren vanukasta. Siihen löytyi suomenkielinen ohje. Tällä vanukkaallahan - kuten käsittääkseni muillakaan perinteisillä englantilaisilla vanukkailla - ei ole mitään tekemistä suomeksi niin ikään vanukkaan nimellä kulkevien suklaa- ja vaniljajälkiruokien kanssa.

Yorkshiren vanukas (7-8 muffinssikokoista vanukasta)

100 g siivilöityjä vehnäjauhoja
1 iso kananmuna, tai 2 pientä
hiukan suolaa
1 tl mallasviinietikkaa (ei pakollinen)
2,5 dl maitoa
ruokaöljyä paistamiseen

Siivilöi jauhot kulhoon ja tee niiden keskelle kuoppa, johon rikot kananmunat ja lisäät suolan ja mallasetikan. Vatkaa ainekset sekaisin. Sekoita sitten joukkoon maito ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Jätä tekeytymään ainakin puoleksi tunniksi.

Kuumenna uuni 220 asteeseen. Laita noin teelusikallinen ruokaöljyä muffinssivuoan kuhunkin koloon ja kuumenna vuokaa uunissa 5 min. Ota vuoka uunista ja kaada taikina muffinssikoloihin, täyttäen niistä n. 3/4. Tee tämä mahdollisimman nopeasti, ettei vuoka ehtisi jäähtyä, ja laita sitten vuoka takaisin uuniin. Paista 10 min avaamatta luukkua välillä. Vanukkaat nousevat lähes kohokasmaisesti.

Olen kerran saanut Yorkshiren vanukasta Englannissa, ja silloin saamani vanukkaat olivat kuivahkoja ja rakenteeltaan tuulihattumaisia. Nämä omatekoiset puolestaan muistuttivat enemmän hyvin paksua pannukakkua - kenties taikinaa olisi kannattanut vispata enemmän?

Sen verran sentään joustimme brittiteemasta, että vihanneslisukkeen rooliin päässyttä parsakaalia ei keitetty harmaiksi, vaan ainoastaan höyrytettiin pyrkien jättämään nuput vielä vihreiksi ja napakoiksi.


Jälkiruuaksi laadin jo keskiajalta saakka tunnetun triflen. Ohjeen sain Englannissa oleskelleelta tutulta. Nykymuodossaan trifle on periaatteessa yksinkertainen, pappilan hätävaraa muistuttava jälkiruoka. Hiukan aikaa sen tekeminen kuitenkin vaatii, ja kannattaakin aloittaa jo edellisenä päivänä. Maljaan, mielellään läpinäkyvään sellaiseen, laitetaan kerroksittain sherryllä tai madeiralla kostutettua sokerikakkupohjaa, hedelmähyytelöä ja vaniljavanukasta (custard) ja/tai kermavaahtoa. Itse ryhdyin tarpeettoman kunnianhimoiseksi halutessani saada omaani useampia kerroksia. Lopputuloksen näette ohesta.


Opetus: hyytelökerrosten kannattaa antaa hyytyä perinpohjin ennen uusien kerrosten lisäämistä.

Tässä on kerroksittain sherryllä kostutettua sokerikakkupohjaa (valmis kakkupohja), vaniljavanukasta (pussista), hedelmähyytelöä (pussista) ja päällimmäisenä kermavaahtokuorrutus. Sekä vaniljavanukkaaseen että hedelmähyytelöön on lisätty ananas- ja persikkapaloja (tölkistä). Olisihan tuon vielä voinut koristella vaikka tuoreilla mansikoilla, jos niitä olisi sattunut löytymään.

Poika sai laatia itselleen tästä jälkiruuasta mehulla kostutetun oman version, josta tykkäsi kovasti.