Kiissoppaa

Kun olin lapsi, meillä oli aina viikonloppuisin jälkiruokaa, yleensä äidin keittämää marjakeittoa, kiisseliä tai vispipuuroa. Ylijäämät syötiin sitten alkuviikosta väli- ja iltapaloina. Itse olen aika laiska jälkkäreitä laittelemaan, mutta toisinaan kiissoppaa tulee tehtyä välipalana nautittavaksi.

Nimitys "kiissoppa" johtuu siitä, etten ole oikein oppinut hallitsemaan erilaisten marjojen happamuuden ja perunajauhojen määrän, sen juuri oikean keittoajan sekä täysin mahdollisesti myös auringonpilkkujen määrän ja kiertotähtien asentojen herkkää vuorovaikutusta, joten on aina sattuman kauppaa, kuinka sakeaa keitoksesta tulee. Teoriassa kiissopalle on kuitenkin olemassa seuraava ohje, joka ei ole peräisin kotitaloustunnilta (tiivistemehusta tehty terveellinen mehukiisseli johon pakastemarjat lisätään vasta keittämisen jälkeen jolloin C-vitamiini säilyy) vaan äidiltä (Marjakiisseli). 

Kiissoppa

1 l vettä

4 dl pakastemarjoja

1,5 dl sokeria / litra

3-4 rkl perunajauhoja (keitto) tai 5-6 rkl perunajauhoja (kiisseli)

Ota n. 2/3 nesteestä kattilaan ja kippaa hyiset marjat kylmään veteen ja kuumenna kunnes kiehuu. Vähennä lämpöä, lisää sokeri ja sekoita kunnes se on liuennut. Sekoita perunajauhot loppuun nestemäärään (n. 2,5 - 0,5 l vettä riippuen kiissoppasi tilavuudesta)* ja lisää perunajauho-vesiseos marjakeitokseen ohuena nauhana jatkuvasti pohjia myöten sekoittaen. Kun kiissoppa pulpahtaa kerran, se on valmista, jos tavoitteena on sakeampi lopputulos. Nestemäisemmän kiissopan synnyn kannalta pulpahdusten määrällä ei ole juuri merkitystä.

No, jos ihan totta puhun, niin tuo maaginen pulpahdusten määrä ei tunnu vaikuttavan lopputulokseen ainakaan omalla kohdallani yhtään mitenkään.

*Tämä vinkki on sisareni Päivättären ystävältä, ja se toimii oikeasti paremmin kiissopan kanssa kuin pikkutilkka vettä.

Käytän toisinaan kiissopan liemenä veden sijasta sopivassa suhteessa laimennettua höyrymehua, ja sinäkin voit tehdä niin. Jos mehu on sokeroitua, vähennä sokerin määrää.

Laihan kiissopan voi halutessaan syödä vaikkapa puuron kanssa tai murustella sekaan viimeiset joululta jääneet piparit. Tylsät kaupan kaurakeksit ovat myös ihan parhaimmillaan tässä tarkoituksessa. Paksumpi kiissoppa sopii syötäväksi sellaisenaan, kenties kermavaahdolla koristeltuna, tai sen seuraksi voi laatia vaniljakiisselin ja tarjota sen herraskaisesti kerroskiisselinä.

Jos et viitsi keittää kiisseliä, vielä helpompi jälkiruoka syntyy laittamalla pakastemarjat kulhoon ja antamalla niiden sulaa jonkin aikaa. Lopputuloksen päälle rutkasti paksua vaniljakastiketta ja niitä keksin- tai piparinpaloja. Maistuu todistetusti niin lapsille kuin aikuisillekin.