Aloittaessamme tätä blogia pian jo kolme vuotta sitten uhosimme, että kalapuikkoja ei meidän keittiössämme ole nähty eikä tulla näkemäänkään. Vaikka täytyy tunnustaa että toisinaan lapsiperheemme iltaruoka lipsahtaa eineslinjalle, kalapuikot eivät ole edelleenkään uineet pakastealtaasta haaviin. Sen sijaan mieleni on jo jonkin aikaa tehnyt omatekoisia kalapuikkoja, jollaisia äitini tapasi tehdä kun olin lapsi. Koska Karhuherra on sitä mieltä että pakasteseiti ei ole kala (eikä broileri ole lintu), tilaisuus tuli lopulta tänään Karhuherran lähdettyä reissuun. Kaikessa yksinkertaisuudessaan niitä tehdään näin:
Kalapuikot
1 pkt (400 g) pakasteseitiä palana
Leikkaa jäinen kala n. 0,5 cm paksuiksi puikoiksi niin pian kuin se onnistuu. Leivitä puikot.
Leivitykseen tarvitset:
pari kananmunaa sekoitettuna
korppujauhoja
valkopippuria, suolaa
Sekoita kananmunat yhdellä lautasella ja korppujauhot, suola ja valkopippuri toisella. Kieräytä kalapuikot ensin kananmunassa ja sitten korppujauho-suola-pippuriseoksessa.
Paista kalapuikot melko miedolla lämmöllä kullanruskeiksi esim. voin ja sitruunalla maustetun rypsiöljyn seoksessa.
Oli muuten yllättävän vaikeaa löytää kalapuikkoihin tarvittavaa seitiä. Pakastettuna sitä toki oli mitä monenlaisimmissa muodoissa, fileenä, valmiiksi leivitettynä ja juustolla täytettynä. Mutta sitä aivan peruspakasteseitiä, jota ennen myytiin isona suorakaiteen muotoisena palana, ei löytynyt. Lähimmäksi pääsin ostamalla rasiallisen valmiita annospaloja.
Markettien valikoimat olivat lapsuudessani kovin eri näköiset kuin nykyisin. Tuoreita vihanneksia oli talvella niukasti saatavilla. Meillä syötiin paljon etikkasäilykkeitä kuten maustekurkkuja ja punajuuria. Tuontivihanneksia edustivat kiinankaali ja Espanjasta lennätetyt kurkut, jotka maistuivat pahalta. Porkkanaraaste on mielessäni jotenkin äärimmäisen 70-lukulaista. Parasta porkkanaraastetta tulee raastinraudan hienommalla terällä, kun joukkoon lisää vielä vähän appelsiinimehua.
Kuvaamiseen sopivat kerrankin täydellisesti nuo DDR:ssä valmistetut aidot 70-luvun lautaset.
3 kommenttia:
Kerrassaan ihastuttavan retro annos - jotenkin tuli hakemattakin mieleen se Saksasta löytynyt, DDR:n ajoilta koskemattomana säilynyt asunto... Ihan tuossa vähän aikaa sitten kauppareissulla ajattelin ostaa seitiä, mutta en sitten edes etsinyt - tiedä sitten olisinko niitä perinteisiä löytänytkään. Kummallista kehitystä, uusavuttomat ihmiset eivät kai osaa käyttää edes keittiöveistä.
Barytonic, ihmettelin ihan samaa pakasteallasta kolutessani. Mutta ehkä seiti on sellainen tyypillinen puolivalmiste, jota laitetaan nopeasti perheelle iltaruuaksi.
Ja kiistatta nopeudessa eineskalapuikko voittaa omatekoisen kirkkaasti, millä voi olla merkitystä jos nälkäinen jälkikasvu kirkuu jaloissa. Maku onkin sitten toinen juttu...
täytyypä (häpeäkseni) tunnustaa, että vaikka kanaa leivitän itse, ei ole tullut mieleenkään leivittää kalapuikkoja itse. seuraavaksi tulee.
meillä porkkanaraasteeseen laitetaan ananasta tölkistä mehuineen ja rusinoita. Koko perheen lempparia.
Lähetä kommentti