Kanaa, salsicciaa ja fenkolia

Meillä nähdään ruokapöydässä todella harvoin siipikarjaa, koska Karhuherra ei erityisemmin pidä kanasta enkä välitä ostaa tehotuotettuja broiskuja. Luomukanat taas ovat lähihyperagorastamme yleensä loppu, vaikka tarina kertoo että niitä voisi sieltä pakastealtaasta löytää. Kanan ja fenkolin yhdistelmä salsiccialla ryyditettynä kuulosti kuitenkin kokeilemisen arvoiselta, ja Hakaniemen hallista löytyivät tarvittavat ainekset salsicciaa myöten.

Ohje on Tessa Kirosin keittokirjasta Limoncello and Linen Water (2012). Meillä on yksi Kirosin aiemmista keittokirjoista, Twelve, ja kaikki mitä olemme siitä kokanneet on ollut onnistunutta. Niinpä odotukseni olivat myönteiset, ja linja piti myös tämän ohjeen suhteen. Rustiikkien kanapadan makumaailma on mieto mutta sielua lämmittävä.

 Kanaa, salsicciaa ja fenkolia (neljälle)

1,2 kg kana (/broileri), nahka poistetaan ja kana leikataan kahdeksaan osaan
2 fenkolia
3 rkl oliiviöljyä
1 sipuli silputtuna
1 sellerinvarsi silputtuna
1 iso valkosipulin kynsi silputtuna
3 salsiccia-makkaraa
1,25 dl valkoviiniä
1 tl fenkolin siemeniä murskattuna
0,5 l kuumaa vettä
suolaa, mustapippuria

Huuhdo kanapalat ja kuivaa ne. Leikkaa fenkolista kuivat kannat (mutta älä poista niin paljon että fenkoli hajoaa) ja latvat, pidä mahdolliset lehdet tallessa. Leikkaa fenkoli pystysuunnassa melko isoiksi lohkoiksi. 

Kuumenna öljy isossa kannellisessa paistokasarissa ja lisää sipuli- ja sellerisilppu. Kuullota. Lisää valkosipuli, ja sen alkaessa tuoksua purista makkarat kuorestaan ja murustele makkaramassa pannuun. Paistele kunnes makkara on saanut väriä. Lisää sitten kanan palat ja ruskista ne ympäriinsä. 

 
Lisää viini ja anna kiehahtaa niin että se haihtuu. Lisää fenkolilohkot, murskatut fenkolinsiemenet sekä suolaa ja pippuria. Lisää vesi, peitä kasari kannella ja anna muhia kolmesta vartista tuntiin. Lopuksi poista kansi ja anna liemen kiehua kokoon noin kymmenen minuuttia.

Nosta pata tulelta ja koristele ruoka fenkolin lehdillä. Tarjoa leivän kera. 

Tämä oli myös ensi kohtaamiseni kokonaisen kanan kanssa, mutta ihan kunnialla siitä selvittiin. Irrotin pataan koivet, siivet ja rintalihat. Loput luista lihoineen säästin ja keitin niistä kanaliemen. 

Risottoa ystäville

Kutsuimme ystäviä syömään, pitkästä aikaa. Sattumoisin minulta oli poistettu edellisenä päivänä poistettu viimeinenkin viisaudenhampaani, mutta näiden nimenomaisten ystävien kanssa tätä päivällistä oli puhuttu jo kauan, enkä halunnut enää lykätä sitä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Niinpä tuumailin kokoon tällaisen pehmeän menun:

Polentacrostinit gorgonzolatäytteellä

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Kananmaksarisotto Padovan tapaan

Tiramisu

Crostinien ohje on peräisin Tessa Kirosin Twelve -kirjasta, ja olemme sen jo aikaisemmin polkanneetkin (linkki aiempaan postaukseen löytyy menusta). Poikakin tykkäsi salaatista ja crostineista, mutta risotto ei maistunut. Pojalla tuntuu olevan vahvat ennakkoluulot kaikkia sellaisia ruokia kohtaan, joiden ainekset eivät ole selvästi erotettavissa.

Kananmaksarisoton ohje löytyi Maarit Enkovaara-Astraldin Pastatieto-kirjasta. Ohjeessa mainitun varsisellerin jätin pois, koska sitä tuntuu olevan myynnissä vain isoina pakkauksina, joista meillä lähes poikkeuksetta jää suurin osa pilaantumaan jääkaapin vihanneslokeroon, minä kun en mikään suuri sellerinystävä ole. Tämän takia Italian lipusta jäi ikävä kyllä puuttumaan vihreä väri.

Karhuherra ihmetteli, eikö ohjeessa tosiaankaan ole valkoviiniä. Ei ollut, mutta ei se meitä estänyt sitä lisäämästä, ja viini on mukana myös alla olevassa ohjeessa. Osuutensa täyteläiseen makuun oli myös Puljongin lihaliemellä. Sekä maksaa että pekonia meillä oli hiukan reilummin kuin ohjeessa mainitaan. Rosmariiniakin laitoin mielestäni reilummin, mutta olisin voinut panna vieläkin reippaammalla kädellä, nyt se ei juurikaan maistunut. Ohjeessa annettua juuston määrää voi pitää viitteellisenä - me raastoimme sitä ruokailua varten vielä lisää.

Kananmaksarisotto Padovan tapaan (neljälle)

400 g arborio- tai vialoneriisiä

n. 200 g broilerinmaksaa

vajaa 75 g voita

3 rkl oliiviöljyä

30 g amerikanpekonia (n. 3 viipaletta)

1 pieni porkkana

(pala varsiselleriä)

1 pieni sipuli

1 iso kypsä tomaatti

5 salvianlehteä tai n. 1,5 tl rosmariinia

n. 1,25 l kana- tai lihalientä (meillä oli 1 l lihalientä, joka oli juuri sopiva määrä)
1,5 dl kuivaa valkoviiniä

5 rkl parmesaania raastettuna

suolaa

Huuhtele ja puhdista broilerinmaksat ja säilytä ne viileässä vedessä. Lämmitä kana-/lihaliemi ja pidä lämpimänä. Kuori ja hienonna sipuli, porkkana, (selleri), pekoni ja salvia/rosmariini. Kuori ja paloittele tomaatti. Tomaatin kuoriminen käy helpoiten niin että leikkaat siihen ristiviillon ja kalttaat sen upottamalla sen hetkeksi kiehuvaan veteen. Sen jälkeen kuori irtoaa melkein itsestään.

Pane laajapohjaiseen kattilaan tai paistokasariin n. 25 g voita ja oliiviöljy ja lisää sipuli, porkkana, pekoni ja salvia/rosmariini (ja selleri). Ruskista kevyesti niin että pekonin rasva sulaa ja kasvikset pehmenevät. Lisää tomaatti.

Lisää riisi kasviksiin ja sekoita muutama minuutti. Pidä sitten risotto miedolla lämmöllä niin että se pysyy juuri kiehuvana, ja lisäile kuumaa lientä vähitellen riisin joukkoon sitä mukaa kuin se imeytyy. Sekoittele ahkerasti.

Risoton muhiessa leikkaa broilerinmaksat hyvin pieniksi palasiksi ja ruskista ne toisessa pannussa noin ruokalusikallisessa voita. Mausta maksat suolalla ja lisää ne riisin joukkoon noin 5 min ennen kuin risotto on kypsää (eli kun riisi alkaa vaikuttaa melkein valmiilta - itse testaan tämän aina maistelemalla, riisi saa olla tarjottaessa vielä aivan hiukkasen al dente). Itse lisäsin maksat ja viinin yhtä aikaa sen jälkeen kun kaikki lihaliemi oli käytetty. Kun risotto on valmista, sekoita siihen loput voista ja noin puolet parmesaanista ja tarkista suola. Anna maustua vielä minuutin pari ja tarjoa parmesaaniraasteen tai -lastujen kanssa. 

Tarinaa tiramisusta seuraa tuonnempana.

Ankanrintaa Gordon Ramsayn tapaan

Kun taannoin olimme sunnuntaina syömässä äijäruokaa Arin luona, Karhuherra keksi samaisesta Gordon Ramsayn keittokirjasta reseptin ankanrinnalle karviaiskastikkeessa. Koska resepti vaikutti hyvältä ja karviaisiakin meillä oli vielä pakastimessa, Karhuherra esitti spontaanin päivälliskutsun. Ankka ja varhaiskaali järjestyivät ongelmitta Hakaniemen hallista. Ainoastaan yksi reseptin ainesosa tuotti meille päänvaivaa, nimittäin japaninpippuri. Sen puutteen japanilaisruokaa harrastava Ari pystyi onneksi korjaamaan.

Ankanrintaa karviaiskastikkeessa varhaiskaalin kera

(lähde: Gordon Ramsay, Sunnuntairuokaa ja muita herkullisia reseptejä)

1 ankanrinta / syöjä, n. 175 g kpl (Gordonin ankat ovat pienempiä, nämä kromosomiankanrinnat painoivat 750 g 2 kpl)

3 rkl japaninpippureita (/jauhettua japaninpippuria)

merisuolaa, mustapippuria

kastike:

3 dl sokerilientä (3 dl sokeria, 5 dl vettä, 1/2 sitruunan kuori)

150 g karviaismarjoja

1,5 dl punaviiniä

1,5 dl ruskeaa kanalientä tai ankkalientä (käytimme valmista kanalientä)

3 rkl karviaismarjahilloa / hunajaa

nokare voita

varhaiskaali

pari nokaretta voita

Paahda japaninpippureita kuivassa pannussa kunnes ne alkavat tuoksua. Kaada ne huhmareeseen, lisää hiukan merisuolaa ja mustapippuria ja rouhi. Leikkaa ankanrintoihin rasvapuolelle ristikkäisiä viiltoja ja peitä ne mausteseoksella. Jätä maustumaan tunnin ajaksi. - Koska Arin pippuri oli valmiiksi jauhettua, hyppäsin paahtamisen ylitse, ja maustoin ankanrinnat yksinkertaisesti japaninpippurin, mustapippurin ja merisuolan seoksella.

Valmista sokeriliemi: keitä 3 dl hienoa sokeria ja puolikkaan sitruunan kuori (vain keltainen osa!) 5 dl:ssa vettä n. 5 min ajan. Ota 3 dl lientä erikseen kattilaan, loput voi säästää jääkaapissa myöhempää käyttöä varten. Lisää karviaiset ja keitä hiljalleen 2-3 min. Jätä marjat jäähtymään sokeriliemeen.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Asettele ankanrinnat nahkapuoli alaspäin kuivaan uuninkestävään pataan ja kypsennä hyvin matalalla lämmöllä kunnes suurin osa rasvasta valuu pois (10-15 min).

Ankan tiristessä pannussa keitä punaviiniä kattilassa 7-8 min kunnes sen tilavuus on vähentynyt puoleen. Lisää kanaliemi ja keitä jälleen kunnes nesteen tilavuus on vähentynyt puoleen.

Nosta lämpöä ja ruskista ankanlihaa kunnes nahka muuttuu rapeaksi. Käännä ankanrinnat ja ruskista toiselta puolelsta 1-2 min. Pane pata kuumaan uuniin ja paista 8-10 min jos halaut lihan olevan puolikypsää - sen pitäisi tuntua painettaessa kimmoisalta.

Kun ankka on uunissa, sekoita karviaismarjahillo kastikkeeseen ja lisää nokare voita antamaan kiiltoa. Valuta karviaismarjat, lisää ne kastikkeseen ja lämmitä. Mausta maun mukaan (suolalla ja mustapippurilla, oletan).

Kun ankka on valmis, anna sen tekeytyä vielä 10 min lämpölevyn päällä (vaihtoehtoisesti folion sisällä). Valmista kaalilisuke: Laita kuumaan pannuun pari nokaretta voita ja kypsennä varhaiskaali nopeasti. Mausta reilusti ja jaa varhaiskaali lämmitetyille lautasille. Leikkaa ankanliha vinosti paksuiksi viipaleiksi ja asettele ne viuhukamaisesti varhaiskaalin pälle. Lusikoi kastiketta viipaleiden päälle ja ympärille ennen tarjoilemista.

Jälkkäriksi laitoimme pakastimentyhjennysprojektia, eli pakkasmarjoja kuuman kinuskikastikkeen kanssa. Yhteen aikaan laitoin kinuskikastiketta usein, mutta jostakin käsittämättömästä syystä sitä ei ole tullut laitettua pitkään aikaan (no, totta puhuen se syy on yksi epäonnistunut kinuskikastike...). Yksinkertaisesti hyvää.

Kinuskikastike

(Ruokavuosi)

1 dl sokeria

1 dl siirappia

2 dl kuohukermaa

nokare voita

(inkivääriä, vaniljasokeria tms. maustamiseen jos niin halutaan)

Keitä sokeria, siirappia ja kermaa sekoitellen kunnes kastike sakenee. Lisää nokare voita ja halutessasi mausta inkiväärillä tai vaniljasokerilla, sekoita tasaiseksi. Kaada kuuma kinuskikastike vielä hiukan jäisien marjojen päälle.

Kuvat olivat vähällä jäädä kokonaan ottamatta, kun kameran salama pamahti ensimmäisen kuvan ottamisen yhteydessä. Onneksi on myös ulkoinen salamalaite, ja kuvista tulee sillä kieltämättä parempia. Ikävä kyllä jälkiruuan kohdalla loppui sitten kamerasta akku.

Muisteluita ja maapähkinäkeittoa

Minulla on - useiden melkein käyttämättömien keittokirjojen lisäksi - valtavat arkistot melkein kahden vuosikymmenen ajalta lehdistä talteen otettuja ja kavereilta saatuja reseptejä. Vaikka nykyisin reseptihakuni tapahtuu useimmiten syöttämällä hakusana googleen, en näistä analogisista arkistoistanikaan raaski luopua.

Sitä paitsi reseptit heijastavat hauskasti aikaansa. Esimerkiksi ennen EU-aikaa talteen otetusta linssikeiton reseptistä löytyy vinkki, että punaisia linssejä  kannattaa etsiä hyvin varustettujen kauppojen luontaistuoteosastolta. Nykyisinhän linssejä ja papuja ja monia eksoottisempiakin aineksia saa suunnilleen jokaisesta lähimarketista isommin etsiskelemättä.

Olen enimmäkseen aika suunnitelmallinen ruuanlaittaja, mutta toisinaan on kivaa toimia spontaanimmin (lue: aina ei viitsi lähteä käymään kaupassa). Silloin selailen arkistoitani innoitusta hakien, ja saatanpa toteuttaakin jonkin reseptin, kuten tämän siskolta saadun maapähkinäkeiton. Ohjetta piti hiukan mukauttaa siihen, mitä kaapeissa sattui löytymään.

Maapähkinäkeitto (neljälle)

2 sipulia silputtuna

2 rkl maapähkinäöljyä

1 tlk valkosipulimaustettua tomaattimurskaa (370 g)

8 dl vettä

2 rkl makeaa chilikastiketta

1 rkl tuoretta inkivääriä raasteena/ 2 rkl inkivääritahnaa

0,75 dl maapähkinävoita*

suolaa

250 g kypsää broileria kuutioina (alkup. reseptissä 400 g hunajamarinoituja suikaleita)

Kuullota silputut sipulit öljyssä. Lisää tomaattimurska (maustamatonkin käy vallan mainiosti mutta silloin haluat ehkä lisätä kynnen tai pari tuoretta valkosipulia), vesi ja mausteet ja keitä noin vartin ajan. 

Halutessasi soseuta keitto. 

Lopuksi lisää maapähkinävoi nokareina ja kypsä, kuutioitu broileri, ja sekoittele kunnes maapähkinävoi on liuennut. Kuumenna kiehuvaksi. Jos käytät raakaa broileria, hauduttele keittoa miedolla lämmöllä n. 10 min kunnes broileri on kypsää. 

*Minulla oli maapähkinävoita purkin pohjalla jäljellä noin puolet siitä mitä alkuperäisessä reseptissä (1,5 dl). Täydellä määrällä keitosta olisi varmasti tullut sakeampaa ja makeampaa, mutta mukava, paahteinen maapähkinän maku siihen syntyi tälläkin määrällä. Oli niin hyvää että piti ottaa toinenkin lautasellinen.

Peltopyy päärynäpuussa - SATVRNALIA MMDCCLII

26.12. Viime vuonna Saturnaliassa oli niin hauskaa, että päätimme ottaa uusintakierroksen tänä vuonna. Saturnalia oli siis tuo muinaisten roomalaisten talven suuri juhla, jota vietettiin Saturnuksen kunniaksi - no niin, pitkälti samaan tapaan kuin me vietämme joulua: syömällä, juomalla ja antamalla lahjoja.

Edellisellä kerralla olimme jääneet kaipaamaan leipää, joten tänä vuonna päätin korjata puutteen. Dalbyn ja Graingerin The Classical Cookbook sisältää yhden leipäohjeen, joka on ohrasämpylöille. Roomalaiset eivät kuitenkaan varsinkaan myöhempinä aikoina arvostaneet ohraa leipäviljana, joten korvasin ohjeen ohrajauhot täysjyvävehnällä - nykyisenlaista valkoista vehnäjauhoa ei antiikin aikana tunnettu. Valmistus täytyi aloittaa jo edellisen vuorokauden puolella, koska leivälle tehdään eräänlainen juuri, joka jätetään vuorokaudeksi tekeytymään.

ANTIIKKISET SÄMPYLÄT

juuri:

n. 1 dl kokojyvävehnäjauhoja

1 tl tuoretta tai 0,5 tl kuivahiivaa

2-3 rkl lämmintä vettä

Tee juuri: liuota hiiva ruokalusikalliseen lämmintä vettä ja vaivaa jauhot sekaan, lisää tarvittaessa 1-2 rkl vettä. Muovaa taikinasta litistetty pallo, paina sen keskelle peukalolla kuoppa ja laita kuoppaan 2 tl lämmintä vettä. Jätä tekeytymään lämpimään paikkaan kannen alle vähintään vuorokaudeksi.

taikina:

n. 7,5 dl kokojyvävehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

lämmintä vettä

Sekoita jauhoihin suola, juuri ja hunaja, ja sekoita taikinaksi lisäämällä tarpeen mukaan lämmintä vettä. Vaivaa hyvin ja jätä nousemaan lämpimässä paikassa peitettyyn kulhoon, kunnes taikinan koko on kaksinkertainen. tJaa taikina 12 osaan ja leivo pyöreiksi sämpylöiksi. Nostata jälleen lämpimässä liinalla peitettynä.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuumenna myös leivinpelti ja jokin astia, jota voit käyttää pellin kantena. Voitele pelti oliiviöljyllä ja aseta sämpylät kahdeksi ympyräksi, kuusi kumpaankin, niin että reunat juuri ja juuri koskettavat. Peitä leivinpelti kannella ja paista 15-20 minuuttia kunnes sämpylät ovat kullanruskeita ja kuulostavat koputtaessa ontoilta.

27.12. Pojan avustamana tein jälkiruuan valmiiksi jo alkuiltapäivästä.

PIPPVRINEN MAKEA KAKKV

225 g spelttijauhoja (3,2 dl)
1 tl leivinjauhetta (mahtoiko roomalaisilla olla jotain vastaavaa?)
0,5 tl rosmariinia
100 g rouhittuja manteleita
1 tl kanelia
4 rkl makeaa sherryä (käytimme rusinaviiniä)
4 rkl rypälemehua
1 rkl hunajaa

1 tl rouhittua mustapippuria
maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nesteet toisessa kulhossa keskenään maitoa lukuunottamatta. Sen jälkeen sekoita nesteet jauhoihin ja lisää niin paljon maitoa että saat löysähkön taikinan. Kaada taikina (voideltuun ja jauhotettuun) irtopohjavuokaan. Paista uunissa 190 asteessa 30 min. Lopuksi voit valuttaa kakun päälle juoksevaa hunajaa ja koristella sen rouhituilla hasselpähkinöillä.

Huolimatta kakun nimestä alkuperäisohjeestamme (English Heritagen julkaisemasta kirjasesta Roman Cookery) ei löytynyt pippuria. Niinpä lisäsin sitä teelusikallisen, joka oli Dalby&Graingerin klassillisessa keittokirjassa toisenlaisen pähkinäkakun kohdalla mainittu määrä. Roomalaiset tunkivat pippuria kaikkialle, koska se oli kaukaa tuotua, kallista ja näin ollen hienoa. (Jotkut asiat ne eivät ihmisluonnossa tunnu miksikään muuttuvan...)

klo 16.02 Ari on saapunut ja pääsemme tositoimiin. Ketturouvan vaivatessa sämpylätaikinaa Karhuherra ja Ari laativat kurkut marinoitumaan.

Mulsumia tehdessämme Ketturouva totesi Tämä alkaa lämmetä. jolloin Karhuherra ja Äijä totesivat yhteen ääneen Täälläkin alkaa lämmetä (Asterix Belgiassa). Poika halusi tälläkin kertaa viiniä, mutta tälläkin kertaa olemme julmia. Ketturouva maistoi ja totesi, että lämpötila ei ole turmellut alkoholia. Poika sai tyytyä rypälemehuun.

16.54 Poika osallistuu ruoanlaittoon huhmaroimalla omalaatuisella tekniikalla ja kirkonkelloja muistuttavalla metelillä mustapippuria.

17.10 Poika varmistaa, että kakussa ei ole myrkkyä ja samalla me aikuiset, jotka emme oikeastaan ole ehtineet syödä ennen illallista, aloitamme mulsumin nauttimisen. Bacche bene venias! eli Tervetuloa Bacchus!

17.25 Äijä vääristelee Ketturouvan sanoja sä jäät kokonaan ilman muotoon Ketturouva sanoo, että Äijä ei koskaan saa.

17.35 Mulsumin liikuttamina koimme pakottavaa tarvetta kuunnella erään hienoimmista joululauluista The Pogues & Kirsty McColl - Fairytale Of New York.

17.52 Poika pyrkii Ketturouvan hameen alle. Kovin on oidipaalista, mutta ehkä se sopii teemaan.

18.12 Sämpylät on leivottu.

18.27 Simpukoiden valmistus alkaa.

IN MITVLIS

500 g keitettyjä sinisimpukoita

0,5 dl kalakastiketta
puolikas purjo siivuina

1 tl roomankuminaa

1 dl rusinaviiniä
1 rkl kynteliä

2,5 dl valkoviiniä

2,5 dl vettä

Jos käytät tuoreita simpukoita, huuhtele simpukat ja puhdista ne. Olosuhteiden pakosta käytimme kuitenkin pakastettuja sinisimpukoita, sillä tuoreet simpukat pitäisi pystyä hankkimaan samana päivänä kuin ne on tarkoitus syödä.

Sekoita kalakastike, viini, vesi, rusinaviini ja mausteet sekä purjo. Keitä lientä noin 10 minuuttia ja lisää simpukat. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehahtaa hetken. Jos käytät tuoreita simpukoita keitä niitä 10 minuuttia ja heitä pois kaikki, jotka eivät ole auenneet keitettäessä.

In mitulis liquamen, porrum concisum, cuminum, passum, satureiam, vinum, mixtum, faciem aquatius et ibi mitulos coques.

18.39 Ketturouva tuomitsee sämpylät nousseiksi ja tyrkkää pellin uuniin, peittäen sen toisella syvemmällä uunipellillä.

Linnuissa on jonkin verran kiinni höyhenten jämiä

18.51 Simpukat ovat liemessä.

19.07 Pääsemme käsiksi alkupaloihin.

Kommentteja alkupaloista: Simpukat ovat hyviä. Kastike on hyvin suolaista. Kun käyttää valmiiksi keitettyjä simpukoita, joissa on jo suolaa, kalakastikkeen määrää voisi jonkin verran vähentää. Sämpylät olivat hyviä liemen kanssa.

19.25 Alkuruoka on syöty ja siirrymme valmistamaan pääruokaa.

PAAHDETTVA PELTOPYYTA KASTIKKEESSA

2 peltopyytä

pippuria

1 rkl liperiä eli lipstikkaa

½ tl minttua

2 tuoksuruutan lehteä

1½ dl sekoittamatonta viiniä

1 rkl kalakastiketta

3-4 rkl oliiviöljyä

(maizenaa)

Kuumenna 2-3 rkl öljyä pannussa ja pane linnut rintapuoli alaspäin pataan Kääntele lintuja kunnes ne ovat kauttaaltaan kauniin värisiä. Ripottele pintaan pippuria. Paista 175 ° uunissa 25-30 minuuttia.

Lisää viini kasariin. Lisää öljy, kalakastike ja minttu. Kuumenna. Lopuksi lisää silputtu tuore lipstikka ja tuoksuruuta ja mausta mustapippurilla sekä halutessasi suurusta.

Annettakoon varmuuden vuoksi alkuperäinenkin resepti, joka on tosin keitetylle peltopyylle:

In perdice et attagena et in turture: piper, ligusticum, mentam, rutae semen, liquamen, merum et oleum, calefacies.

19.52 Peltopyyt menivät uuniin.

20.01 Sienten kypsentäminen aloitetaan. Karhuherran käristäessä sieniä pannulla hunajassa Ketturouva laatii papulisäkkeen.

FABACIAE VIRIDES ET BAIANAE - vihreät ja Baian pavut

500 g vihreitä papuja
0,5 dl kalakastiketta
1-2 rkl oliiviöljyä
1 rkl silputtua korianteria
1 tl kuminansiemeniä
puolikas silputtu purjo

Keitä pavut muiden ainesten kanssa.

Edes Karhuherralla ei ollut mitään hajua, millaisia ovat tai olivat Baian pavut, joten käytimme viime kesänä plantaasilla kasvatettuja vihreitä papuja. 

20.13 Sienet ja pavut ovat valmiina. Tiput tuntuvat vielä melko kimmoisilta, ja päätimme mieluummin syödä ne kypsinä.

20.17 Se on hassun makuista sanoo Ketturouva peltopyyn kastikkeesta.

Haluaisin kyllä huomauttaa, että sanoin kastikkeen olevan oudon makuista. Ei hyvää tai pahaa, vaan outoa. Kastike oli pieninä määrinä ihan ok, mutta jos siitä haluaisi hyvää, pitäisi tehdä useampia kokeiluita ja viilailla määriä.

Peltopyy ei oikein vakuuttanut. Eivätkä kaasu-uunin paisto-ominaisuudet - vielä puolen tunnin paistamisen jälkeen linnut olivat hädin tuskin kypsiä. Pieniä, luisia, sitkeitä, maku muistuttaa kanaa. Konsensus taisi olla, että peltopyy saa meidän puolestamme jäädä sinne päärynäpuuhun. Sienet olivat kuitenkin hyviä, kuten aina, ja pavutkaan eivät hullumpia, vaikka ehkä vähentäisin niissäkin kalakastikkeen määrää. Arin tuoma viini oli oikein hyvää.

Päätimme aterian pähkinäkakulla, joka jostakin syystä jätti nousematta uunissa. Ensi kerralla taidan käyttää taikinan sekoittamiseen sähkövatkainta. Pojan - joka muuten karsasti koko ateriaa sämpylöitä lukuunottamatta - mielestä kakku oli tulista, ja mustapippurin puraisu siinä kyllä tuntuikin.

Klo 22 Äijä lähti kotiinsa koska oli vaarassa muuten nukahtaa sohvallemme. 

Lähdeteokset:

Apicius: Roomalainen keittokirja (toim. Tuulikki Elo et al.) (peltopyy ja kastike, latinankieliset reseptit)
Antique Roman Dishes - Collection - ilmeisesti testattuja käännöksiä Apiciuksen alkuperäisresepteistä (päätellen siitä että määrät mainitaan) (pavut ja simpukat)
Roman Cookery - Recipes & History (pähkinäkakku)
A. Dalby & S. Grainger, The Classical Cookbook (mulsum, sienet, sämpylät ja marinoidut kurkut)

Jollei jouluna saada sampea, mitä sitten syödään?

Tänäkin vuonna Ketun keittiö piti kiinni linjastaan, jonka mukaan jouluna ei laiteta perinteistä jouluruokaa. Alkupaloina herkuttelimme juopuneilla viikunoilla ja ohraleipäpaloille sivellyllä Hauhalan hanhenmaksapateella joululahjaksi saadun puolukkahyytelön kera.

Pääruoka tuotti tänä vuonna hiukan päänvaivaa. Alkujaan tarkoituksemme oli valmistaa sampea luostarin tapaan, mutta kalaonni ei suosinut. Kun myös kakkosvaihtoehtona ollut fasaani lensi karkuun, oli meidän tyytyminen ankkaan. Jouluisen ankan ohje löytyi samasta lehdestä kuin sinihomejuuston kanssa nautittujen piparitikkujen. Koska alkuperäinen ohje oli alkupala-ankalle, tuplasin mausteseoksen määrän. Suolan määrää en kuitenkaan kaksinkertaistanut.

Jouluinen ankanrinta (neljälle)

(alkuperäinen ohje Kotivinkki 17/2009)

2 ankanrintaa

mausteseos:

2 tl kanelia

2 tl suolaa (laitoin vähemmän, arviolta 1-1,5 tl)

3 tl inkiväärisosetta (Rajah) tai raastettua, tuoretta inkivääriä maun mukaan

reilusti silputtua, tuoretta timjamia

oliiviöljyä

mustapippuria

Leikkaa ankanrintaan viiltoja nahkapuolelle - tämä estää sen käpristymisen pannussa paistettaessa. Voitele sitten lihapuoli mausteseoksella. Laita ankanrinnat nahkapuoli alaspäin hiukan esilämmitettyyn pannuun ja paista niitä melko miedolla lämmöllä jonkin aikaa, niin että nahka käristyy ja niistä irtoaa reilusti rasvaa. Käännä sitten ankanrinnat ja paista 2 min maustepuolelta.

Siirrä ankanrinnat uunivuokaan ja paista 150 asteessa n. 8 min, niin että ankka jää sisältä ruusunpunaiseksi. Viipaloi tarjolle.

Kastikkeen valmistin juopuneiden viikunoiden liemestä suurustamalla sekä lisäämällä hiukan kermaa, suolaa ja mustapippuria. Kastike oli maultaan makea, jopa kinuskimainen, mutta sopi hyvin ankan kaveriksi.

Lisukkeeksi laadimme jo viime vuonna hyviksi havaittuja ruusukaaleja pekonin ja saksanpähkinöiden kanssa.
 

Leivoin - tai oikeammin leipäkone leipoi - aterialle myös jouluisen pähkinä-hedelmäleivän. Oheinen ohje on leipäkoneelle, mutta leivän voi tietysti leipoa myös käsin ja paistaa uunissa.

Pähkinä-hedelmäleipä (n. 750 g)

3 dl vettä
2 rkl juoksevaa hunajaa
pari rkl rypsiöljyä

3 dl kauraisia sämpyläjauhoja
vajaa 4 dl erikoisvehnäjauhoja
ripaus suolaa
1,5 tl kuivahiivaa

n. 1 dl pilkottuja kuivattuja luumuja ja aprikooseja
n. 1 dl karkeasti rouhittuja hassel- ja saksanpähkinöitä

Pilko pähkinät ja hedelmät. Lisää ainekset kuivahiivaan asti leipäkoneen vuokaan ja käynnistä perusohjelma. Kun äänimerkki ilmoittaa, että on aika lisätä aineksia, lisää pilkotut pähkinät ja hedelmät. Paistoin leivän normioletusta tummemmalla paistolla, koska leivät ovat normipaistoajalla tupanneet jäämään vaaleanpuoleisiksi, ja tällä kertaa väristäkin tuli onnistunut.

Jälkiruuasta vastasi tuttuun tapaan kakkuleipurina aiemminkin ansioitunut Päivätär, jonka anti joulupöytään oli tällä kertaa valkoisella marsipaanilla kuorrutettu, suklaatorttupohjasta ja puolukkahyytelöstä koostuva täytekakku.

Sipulibhajit ja voikananpoika

Kun minulla nuorena ei rahattomana opiskelijana ollut varaa matkustella ympäriinsä, aloin tutustua muihin kulttuureihin syömällä. Intialainen ruoka vei kieleni heti ravintolassa tapahtuneella ensikosketuksella, ja siitä saakka olen itsekin yrittänyt opetella sitä laittamaan. Suureellisimmillaan laitoin silloisen yksiöni postimerkin kokoisessa keittiössä kymmenkunnalle kaverille seitsemän ruokalajin intialaisen aterian, ja tarjosin alkupalaksi sipulibhajeja. Siihen aikaan en ollut vielä Ketturouva, vaan pelkkä Kettu, eikä blogeista oltu vielä kuultukaan.

Voitte ehkä kuvitella mikä taivas intialaisen ruuan ystävälle oli eräs keski-englantilainen kaupunki, jonka asujaimistosta liki puolet on juuriltaan Intian niemimaalta, mikä näkyi ravintolatarjonnassa. Ystäväni M:n kanssa meillä oli yliopiston lähellä kantapaikka, jossa saimme aina ilmaisena alkupalana herkullisen meheviä sipulibhajeja.

Sipulibhajeista alkupaloiksi oli puhetta Karhuherran kanssa jo viimeksi currya syödessämme, mutta asia olisi varmaan jäänyt unhoon, elleivät Pastanjauhajat olisi hiljattain värkänneet kasvisbhajeja. Puolittain tuli sitten luvattua että julkistan sipulibhajien ohjeen piakkoin. Tämä resepti on peräisin Classic Indian -keittokirjasta, josta ei ollutkaan tullut laitettua mitään ikiaikoihin.

Kikhernejauhoja saa ainakin etnisistä ruokakaupoista, samoin kuin alla olevien reseptien sisältämiä eksoottisempia mausteita. Olen laittanut alkuperäisen ohjeen sisältämän vihreän chilin sulkuihin. Jätin sen pois, koska alkuperäisessä ohjeessa tulisuus mielestäni hukuttaa sipulin maun, ja lisäksi toivoin Pojankin rohkaistuvan maistamaan näitä.

Sipulibhajit (20-25 kpl)

3,5 dl kikhernejauhoja (gram flour/besan)
0,5 tl chilijauhetta
1 tl kurkumaa
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl asafoetida-jauhetta
rouhittuja ryytineidon (nigella/black onion seed), fenkolin ja kuminan siemeniä, 0,5 tl kutakin
2 isoa sipulia ohuina viipaleina
(2 vihreää chiliä pilkottuna, ilman siemeniä)
nippu tuoretta korianteria silputtuna
suolaa
vettä
öljyä uppopaistamiseen

Sekoita jauhoihin chili, kurkuma, leivinjauhe ja asafoetida sekä ripaus suolaa. Lisää rouhitut siemenet, sipulisuikaleet, (chilit) ja tuore korianteri ja sekoita hyvin. Lisää vähitellen kylmää vettä kunnes olet saanut aikaan paksuhkon taikinan.

Kuumenna öljy laakeassa astiassa (me käytämme tähän tarkoitukseen wokkipannua). Pudota lusikallisia taikinaa kuumaan öljyyn ja uppopaista kullanruskeiksi molemmin puolin. Valuta hyvin ja tarjoa kuumina.

Kuvassa ryytineidon, fenkolin ja jeeran siemeniä.

Vaikka intialaiset ruuat tulevatkin lämpimästä ilmanalasta, minulle mausteiset curryt ovat talviruokaa. Pääruokana söimme voikananpoikaa, murgh makhani, jälleen kerran Camellia Panjabin Intialaisesta keittokirjasta. Luullakseni en tätä nimenomaista ruokaa ollutkaan tullut aikaisemmin laittaneeksi, tai ainakin siitä on kauan. Panjabin mukaan kyseessä on tyypillinen ravintolaruoka, johon on alkujaan käytetty tandooriuunissa paistettua kanaa, ja kastike on valmistettu lisäämällä voita ja tomaattia uunissa kananpojista valuneeseen lihamehuun. Johtuen Karhuherran aversiosta kanaa - tai oikeammin broileria - kohtaan, meillä tätä siivekästä valmistetaan erittäin harvoin. Intialainen tai muu hyvin maustettu ruoka onkin lähes ainoa muoto, jossa Karhuherran voi saada kanaa syömään.

Voikananpoika (neljälle)

900 g broileripaloja (esim. koipireisiä ja/tai rintapaloja)

marinadi:

4,5 dl maustamatonta, ruuanlaittoon sopivaa jugurttia (suosin turkkilaista, rasvaa 10%)

6 valkosipulin kynttä

1x1 cm tuoretta inkivääriä tai vastaava määrä säilöttyä raastetta

2/3 tl punaista chili- tai paprikajauhetta

1/4 tl jauhettua korianteria

0,5 tl jauhettua roomankuminaa (jeeraa)

0,5 tl garam masala-jauhetta

0,5 tl suolaa

2 tl limettimehua

(hiukan tandooriväriä)

ruokaöljyä paistamiseen

Soseuta valkosipuli ja inkivääri. Sekoita sose, mausteet, suola ja limettimehu jugurttiin.

Tee luisiin broileripaloihin viiltoja veitsellä. Marinoi niitä vähintään tunti, mutta mieluummin pidempään, jopa yön ylitse (kuten me teimme).

Kuumenna öljy isossa, paksupohjaisessa pannussa (käytin jälleen taginea) ja lisää broileripalat marinointiliemineen. Hauduta kypsäksi miedolla lämmöllä, käännelleen broileripaloja silloin tällöin.Itse kypsensin kanoja jugurttikastikkeessa noin tunnin taginen kannen alla, ennen kuin otin kannen pois ja keitin vajaan puolen tunnin ajan kastiketta kokoon.

Lopuksi valmista kastike.

Makhani-kastike:

700 g kaltattuja, soseutettuja tomaatteja (jotka korvasin tomaattimurskalla, ja se toimi hyvin, mutta purkitetut luumutomaatit olisivat ehkä ajaneet asian vielä paremmin)
(0,5 tl kuivattuja sarviapilan lehtiä - näitä meillä ei ollut)
75 g kovaa voita
0,5 tl paprikaa
muutama tippa viinietikkaa
1/4 tl jauhettua garam masalaa
suolaa
0,4 dl kevytkermaa*

*Olettaisin että alkuperäinen englanninkielinen termi on ollut single cream, jossa on 12% rasvaa. Itse käytin 10% ruokakermaa, mutta koska ruokaa ei enää kuumenneta kerman lisäämisen jälkeen, myös kevytkermaa voi käyttää.

Paista tomaattisosetta pannussa 5 min (että nestettä haihtuu). Lisää voi ja paprika ja anna kiehua hiljalleen noin minuutin ajan. Maista happamuus, ja lisää tarvittaessa muutama tippa viinietikkaa, jotta seos maistuu happamalta. Lisää garam masala (ja kuivatut sarviapilan lehdet) ja suolaa maun mukaan. Lopuksi sekoita joukkoon kerma. Kaada valmis kastike broilerinpalojen päälle ja sekoita. Tarjoa heti. 

Tämä curry on maultaan hapahko ja täyteläinen mutta vain miedosti mausteinen. Koostumus onnistui mielestäni hyvin, ja taginessa kana muhi mureaksi ja meheväksi. Ehdottomasti onnistuneimpia yrityksiäni curryn alalla.

Jälkkäriksi sopivan kevyttä oli hedelmäsalaatti kookoskastikkeella. Salaatitiin tarvitut banaanit ja mandariinit paloitteli Poika, josta on jo oikeasti apua keittiössä.

Kookoskastike hedelmille

2 dl kookoskermaa (tai paksua kookosmaitoa)
2 dl maitoa
1 rkl perunajauhoja
1 keltuainen 
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Sekoita perunajauhot maitoon paakkujen välttämiseksi. Vispaa sitten kattilassa sekaisin kookoskerma, maito (+perunajauhot), keltuainen ja sokeri. Kuumenne kastike kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Älä anna kiehua. Nosta kastike jäähtymään ja mausta vaniljasokerilla. Tarjoa hedelmäsalaatin kanssa.  

Thaipyttis

Lempinimen thaipyttis on keittiössämme saanut paistettu riisi, jonka ohje tuli aikanaan bongattua - mistä muualtakaan kuin Hesarin Ruokatorstaista (kiitokset oivallisista sivuista Hesariin). Aivan kuten kotoisampikin pyttipannu, tämä on tähderuokaa, jota voi viritellä sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Oheinen resepti on siis suuntaa-antava, ja edustaa paistettua riisiä siinä muodossa kuin se meidän taloudessamme useimmiten syödään.

Paistettu riisi (kahdelle isolle ja yhdelle pienelle nälkäiselle)

muutama desilitra tähteeksi jäänyttä keitettyä riisiä (puuroutumatonta, esim. basmati tai jasmiiniriisi sopii hyvin tähän ruokaan)
150-200 g kalkkunan fileesuikaleita (voi käyttää myös possua tai tähteeksi jäänyttä lihaa, mutta sitä ei meidän taloudessamme yleensä jää)
2-3 rkl punaista thai-currytahnaa
1 sipuli silputtuna
2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
200 g esim. vihreitä papuja, pikkuporkkanoita, parsakaalin nuppuja tai sokeriherneitä
1 tomaatti silputtuna
3 kananmunaa
2 tl hienoa sokeria (demerara)
2 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)
maapähkinäöljyä paistamiseen

Sekoita 1 rkl currytahnaa kalkkunasuikaleisiin ja paista ne wokissa öljyssä sopivan kypsiksi. Kippaa lihat sivuun odottamaan.

Lisää öljyä, kuumenna ja paista sipulit ja valkosipulit. Lisää sitten 1-2 rkl currytahnaa, riisi, paistetut lihat, kasvikset, kalakastike ja sokeri. Kääntele ainekset kunnolla sekaisin ja paista jonkin aikaa käännellen, jotta ne kuumenevat kunnolla ja kauttaaltaan.

Sekoita munien rakenne rikki. Lisää munat ruuan joukkoon niin että siirrät riisiä hiukan syrjään ja kaadat ohuelti kananmunaa kuumaan wokkiin, annat hetken hyytyä ja kaavit sitten "munakkaan" riisin joukkoon, jatka tätä kunnes kaikki kananmuna on kypsennetty.

Lisää lopuksi muiden ainesten joukkoon tomaatti, kuumenna vielä hetki, ja thaipyttis on valmista nautittavaksi.

Otetaan mitä kaapista löytyy

Olisi mielenkiintoista tietää mitä muut ruokabloggaajat laittavat silloin kun pitää nopeasti improvisoida jotakin niistä aineksista mitä nyt kaapista sattuu löytymään, koska ei ole muistanut syödä koko päivänä eikä ole käynyt kaupassa tai muutenkaan ennalta suunnitellut päivän ruokaa.

Minun tapauksessani lopputuloksena on yleensä jonkinlainen "pyttipannumainen" pöperö. Tämän päivän pöperö syntyi seuraavista aineksista:

Kanaa, vihanneksia ja couscousta (yhdelle)

1 kypsä broilerin rintafile
oliiviöljyä
pieni sipuli
vihreä paprika
n. 10 vihreää papua
0,25 dl pinjansiemeniä
tuoretta basilikaa ja persiljaa
sitruunamehua
mustapippuria, suolaa

1 dl (esikypsennettyä) couscousta keitettynä pakkauksen ohjeen mukaan

Silppusin sipulin ja pilkoin pavut ja paprikan melko pieniksi, sitten haudutin niitä jonkin aikaa pannulla oliiviöljyssä. Lisäsin sekaan pinjansiemenet ja kuutioidun kanan ja paistoin vielä jonkin aikaa. Lopuksi lisäsin silputut yrtit, maustoin pippurilla ja suolalla ja roiskaisin päälle sitruunamehua. Tämän keitoksen sekoitin kypsään couscousiin. Nälkä on paras mauste, mutta ei tämä pöperö hassumpaa ollut.

Mangokalkkunan paluu

eli uusi vuosi, vanhat kujeet

Ensiksi ilmoitusasia, kettuväen keittiö - ja muukin huusholli - muuttaa kevään aikana isompiin tiloihin, ja kyseiseen muutokseen liittyvistä valmisteluista johtuen harvanpuoleinen bloggaustahtimme tuskin tihenee ainakaan lähitulevaisuudessa.

Tämän blogin ensimmäisten kokkausten joukossa oli possua mangosalsassa, jota tuli sittemmin kokeiltua myös kalkkunasta valmistettuna. Kalkkunakokeilu poiki lopulta seuraavan variaation alkuperäisestä ohjeesta. Mikäpä olisi sopivampi aloitus uudelle blogivuodelle.

Kalkkunaa mangokastikkeessa (kahdelle)

250-300 g marinoimattomia kalkkunan filésuikaleita
2 rkl öljyä
2 dl kookosmaitoa
4 rkl mangochutneya
2 rkl makeaa thai-chilikastiketta
valkosipulin kynsi murskattuna
1-2 rkl limettimehua

Paista kalkkunasuikaleet pannussa. Lisää kookosmaito ja anna kiehua hiljalleen noin 5 min. Lisää mangochutney, valkosipuli ja chilikastike. Keitä vielä pari-kolme minuuttia. Lisää lopuksi limettimehu.

Sopii tarjottavaksi esimerkiksi riisin kanssa.

Mahdollisia lapsellisia lukijoita ehkä kiinnostaa, että tämä ruokalaji maistui myös Pojalle, jonka osuus tosin otettiin sivuun ennen chilikastikkeen lisäämistä. Tähän mennessä ruuanlaitto ei ole siinä mielessä ollut kovin haasteellista, että Poika on syönyt lähinnä vauvanruokaa, joko kotitekoista tai kaupan purkkisellaista silloin kun äitiä laiskottaa. Uusia haasteita on kuitenkin tänä vuonna edessä, kun ruuan pitäisi sopia ja kelvata myös yksivuotiaalle.

Pistaasikananpoika

Tavoitteenani on talven mittaan esitellä muutamia intialaisia ruokia. Täyteläisen mausteisine makuineen se nimittäin sopii minusta hyvin kylmään vuodenaikaan. Erilaisia keittokirjoja on tässä taloudessa useita, mutta monia niistä tulee harvoin avattua muualta kuin parin suosikkireseptin kohdalta. Yksi poikkeus kuitenkin on: olen keittänyt Camellia Panjabin Intialaisen keittokirjan melkein kannesta kanteen.

Viime viikonloppuna Karhuherra oli omissa menoissaan, joten kokkasin vaihteeksi kanaa iltaa istumaan tulleille ystäville. (Ja vaikka Karhuherra ei yleensä halua nähdä kyseistä siivekästä lautasellaan, maistui tämä kanakorma seuraavana päivänä hänellekin.)

Pistaasikananpoikakorma (4:lle)

1 kg broileria (käytin fileetä, mutta periaatteessa kaikki osat käyvät)
100 g suolattomia, kuorittuja pistaaseja
8 vihreää chiliä
5 rkl kevytkermaa
3 rkl maustamatonta jugurttia
2 silputtua sipulia
ruokaöljyä
2,5 x 1 cm pala tuoretta inkivääriä hienonnettuna
6 isoa valkosipulin kynttä murskattuna
3/4 tl garam masalaa
1/8 tl jauhettua kurkumaa
2 laakerinlehteä
3/4 tl jauhettua valkopippuria
1 1/4 tl fenkolinsiemeniä
1 silputtu tomaatti
suolaa
1 tl jauhettua (vihreää) kardemummaa
2 rkl silputtuja korianterinlehtiä

Pilko kana melko pieniksi paloiksi.

Keitä pistaaseja 10 min 2,5 dl:ssa vettä. Valuta pistaasit ja anna niiden jäähtyä (tai jäähdytä kylmällä vedellä huuhtomalla) ja hiero ohut kuorikerros pois. Hienonna pistaasit ja 4 vihreää chiliä kerman kanssa tahnaksi teho- tai sauvasekoittimella.

Ruskista sipulit kevyesti ruokaöljyssä. Lisää inkivääri, valkosipuli, garam masala, kurkuma, laakerinlehdet, valkopippuri ja fenkolinsiemenet ja paista pari minuuttia. Lisää sitten pistaasiseos ja paista toiset pari minuuttia. Lisää broilerinpalat ja paista 5 min. Lisää tomaatti, jogurtti, loput chilit ja suolaa maun mukaan. Lisää 3 dl kanalientä tai vettä ja keitä 15-20 min kunnes broileri on kypsää. Ripottele korianterisilppu ja kardemumma pinnalle juuri ennen tarjoilua.

Unohdin chilit kauppaan, joten korvasin ne laittamalla puolikkaan vihreän paprikan ja teelusikallisen chilijauhetta. Suolattomia pistaaseja on vaikea löytää, niitä voi yrittää etsiä etnisistä ruokakaupoista. Itse olen tuonut pistaasit ulkomailta - kyllä vain, ihan tämä ruokalaji mielessäni.

Pistaasikanan kanssa sopivat tarjottavaksi keitetty basmatiriisi, mangochutney ja kurkkuraita (puolikas raastettu kurkku, 2,5 dl maustamatonta jugurttia, ripaus suolaa, jeeraa ja paprikajauhetta sekä hieman silputtua korianteria). Kuvan lautasella myös tomaatti-sipulicachumber (tomaatti, puolikas sipuli, ja neljännes vihreää paprikaa silputaan hienoksi, lisätään tilkka limettimehua, suolaa, pippuria ja silputtua korianteria). Naan-leipää saa nykyisin hyvinvarustetuista ruokakaupoista, mutta myös vehnä- tai perunarieska ajaa mainiosti asian. Halutessaan leivän voi lämmittää ja voidella voisulalla tai sulatetulla gheellä (puhdistettua voita). Olemme kokeilleet leipoa naania myös itse, mutta siitä lisää toisen kerran.

Waterzooie, mikä surkea sapuska

Ehkä ylläoleva Asterix-sitaatti kuvastaa pikemminkin ranskalaista käsitystä belgialaisesta ruuasta, meistä tämä Belgian kansallisruoka on ollut myönteinen lisä kokkauksiimme. Jokaisella perheellä on kuulemma oma reseptinsä, ja waterzooie voidaan kanan lisäksi tehdä myös kanista tai kalasta. Oheinen pikaversio on ehkä vähemmän perinteikäs, mutta silti keskimääräistä parempi kanakeitto.

Waterzooie (n. 8 hengelle)

1 kg kuutioitua kanan rintafilettä
vehnäjauhoja
voita/öljyä paistamiseen

2 purjoa
2 perunaa
2 porkkanaa
2 rkl voita
suolaa
jauhettua valkopippuria

1,5 l kanalientä (tai kasvislientä)
(tai 1,25 l lientä+2,5 dl valkoviiniä)
4 persiljanoksaa
4 timjaminoksaa
2 laakerinlehteä

2 dl kermaa
1 munankeltuainen

Kuutioi kanan rintafilepalat ja kieritä kuutiot vehnäjauhoissa. Paista kanakuutiot paistinpannussa.

Leikkaa peruna ja porkkana pieniksi kuutioiksi, viipaloi purjo. Hauduta kasviksia kattilassa voissa 5 min. ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää kanaliemi (ja viini), paistetut kanakuutiot, persilja, timjami ja laakerinlehdet ja keitä 10 min. Lopuksi sekoita kerma ja keltuainen ja lisää ne keittoon, anna kiehahtaa.