Pihvit suklaakastikkeella

Täytin hiljattain vuosia. Taitaa olla aika myöntää tosiasiat ja tiputtaa se "varhais" keski-ikäisen edeltä.

Syntymäpäiväni kunniaksi sain valita mitä syödään. Olen jo pitkän halunnut kokeilla suklaakastiketta pihveille, joten sitä tehtiin. Osapuilleen noudatin tätä ohjetta ainesten osalta, mutta määrät säädin itse.

Sakea suklaakastike

2,5 dl punaviiniä
laakerinlehti
pieni nippu tuoreita timjaminoksia
1 luomuappelsiinin raastettu kuori
hyppysellinen chiliä
hyppysellinen kanelia
mustapippuria 
(pieni tilkka lihafondia)
(syötävien kukkien terälehtiä - laitoin hiukan safloria ja laventelia, koska näitä minulla sattui olemaan)

n. 70 g tummaa suklaata (70% kaakaota)
ripaus suolaa
1-2 tl hunajaa

Mittaa kastikekattilaan viini ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä reippaalla lämmöllä viitisen minuuttia.

Siivilöi mausteviini ja palauta se kattilaan. Pidä kattila miedolla lämmöllä ja lisää paloiteltu suklaa vähän kerrallaan koko ajan sekoitellen niin että suklaa sulaa. Tarkista maku ja säädä se kohdalleen, itse lisäsin hiukan hunajaa. Keittele hiljaisella tulella vielä sen aikaa, että kastike hieman sakenee.

Suussa sulavaa mureiden pihvien ja suklaan kaveriksi sopivan täyteläisen punaviinin kera. Suklaakastikkeessa on tuhdisti makua, ja arvelimme että sitä kannattaisi kokeilla myös riistan kanssa.

Minttusuklaakaakao

Kun pakkaslukemien luvataan täällä etelässäkin vaipuvan -15 asteeseen, on ulkoa tultua mukava lämmitellä kuumalla kaakaolla.

Minttusuklaakaakao (yksi annos)

2,5 dl (täys-)maitoa

2 After Eight -suklaata

3 tl kaakaojauhetta

Mittaa kaakaojauhe mukiin, lisää tilkka kylmää maitoa ja sekoita huolellisesti  niin että syntyy tahnamainen lopputulos. 

Kuumenna loppu maito kattilassa sekoitellen. Maidon alkaessa lämmetä (se käy äkkiä) taita After Eight -suklaat ja lisää ne kattilaan. Sekoita kunnes suklaa ja minttutäyte ovat liuenneet ja maito kuumaa (ei vielä kiehuvaa). 

Kaada kuuma minttusuklaamaito mukiin kaakaotahnan päälle ja sekoita hyvin. Koristele haluamallasi tavalla.

Suklaan ja vadelman vastustamaton liitto

Paholaisen vadelmakakku löytyi sekin Glorian Ruoka&Viini lehden tuoreimmasta numerosta (3/2010). Kondiittorimme Päivätär laati kakkupohjan edellisenä päivänä ja allekirjoittanut keitteli vadelmakastikkeen valmiiksi. Ennen ateriaa kakku vain täytettiin ja koristeltiin.

Vadelmainen paholaisenkakku

Pohja:

100 g tummaa suklaata

4 dl vehnäjauhoja

2,5 dl kaakaojauhetta

4 dl sokeria

0,25 tl suolaa

2 kananmunaa

200 g ranskankermaa

1 dl rypsiöljyä

1-1,5 tl piparminttuaromia

1 tl valkoviinietikkaa

2 dl kiehuvan kuumaa vettä

+ rypsiöljyä vuoan voiteluun

irtopohjavuoka

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele irtopohjavuoka öljyllä.

Rouhi suklaa. Sekoita se ja kuivat aineet kulhossa. Lisää kananmunat, ranskankerma, öljy, piparminttu ja viinietikka. Sekoita tasaiseksi. Lisää kuuma vesi ja sekoita hyvin.

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla n. 1 tunti 15 min. Kokeile kypsyys tikulla - kakun on tarkoitus jäädä sisältä kosteaksi! Peitä kypsä kakku foliolla, ettei kosteus pääse haihtumaan, ja anna sen jäähtyä vuoassaan puoli tuntia. Sen jälkeen nosta kakku vuoasta ja anna jäähtyä vielä vähintään 2,5 tuntia ennen täyttämistä. Huom! Tee viimeistään tässä vaiheessa vadelmakastike valmiiksi!

Vadelmakastike:

600 g (1,2 l) (pakaste-)vadelmia

1,5 dl hyytelösokeria

Keitä vadelmia kattilassa noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat soseutuneet. Siivilöi soseesta siemenet ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää hyytelösokeri ja keitä kunnes sokeri on liuennut. Kaada kastike puhtaaseen kulhoon ja jäähdytä.

Täyte:

400 g rahkaa

250 g mascarponejuustoa

3-4 rkl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

3/4 dl vadelmakastiketta

200 g (4 dl) tuoreita vadelmia

Valmista täyte sekoittamalla rahka, mascarpone, tomusokeri, vaniljasokeri ja vadelmakastike. Sekoita tuoreet vadelmat varovaisesti täytteen joukkoon. 

Kostutukseen:

0,5 dl maitoa

2 tl vaniljasokeria

Leikkaa kakku kolmeen kerrokseen ja ala rakentaa sitä kakkuvadille. Kostuta kerrokset vaniljamaidolla sitä mukaa kun kokoat kakkua. Levitä ensimmäiselle kerrokselle vadelmatäytteestä puolet. Jätä reunoille täyttäessäsi sentin verran tyhjää sillä täyte pursuaa kakun välistä ulospäin. Nosta seuraava suklaakakkukerros päälle ja täytä samalla tavalla. Lopuksi  nosta ylin kerros paikalleen, ja kuorruta kakku.

Kakun koristeeksi:

300 g vadelmia ja karhunvatukoita

2 dl vettä + 1 dl hyytelösokeria tai valmista kakun glaseerausainetta

mintun tai (sitruunamelissan) lehtiä

Valmista kakun glaseerausaine ohjeen mukaan tai tee glaseeraus keittämällä 1 dl hyytelösokeria 2 dl:ssa vettä kunnes sokeri on liuennut. Anna jäähtyä hiukan. Kasaa marjat kakun päälle ja sivele ne glaseerausaineella. Koristele kakku mintun- tai sitruunamelissan lehdillä ja tarjoa vadelmakastikkeen kanssa.

Italialainen ruokavieras

Meillä oli eilen ilo kestitä päivällisvieraana ulkomaista kollegaa. Oli tietenkin alusta asti itsestäänselvää että yritämme tarjota jotakin sellaista mitä ei muualla saa, eli mahdollisimman suomalaisia tai ainakin pohjoisia makuelämyksiä. Koska halusimme aterian varmasti onnistuvan, emme ryhtyneet uusiin keittotaidollisiin kokeiluihin, vaan pysyimme enimmäkseen tutuissa ja toimiviksi todetuissa resepteissä. Alkuruokien ja jälkkärin kanssa sentään uskaltauduimme hiukan kokeilemaan. Meillä oli kiitollinen vieras, hänelle tuntui maistuvan kaikki mitä eteen kannettiin.

Aterian alkajaisiksi laadimme kolmea sorttia alkupaloja: kylmäsavupororullia lapinrieskan päällä, kirjolohenmätiä smetanan kanssa ruisleipäpaloilla ja kylmäsavulohirullia.

Kylmäsavupororullat

100 g kylmäsavuporoleikkelettä

1 rasia (100 g) kantarellituorejuustoa

mustapippuria

jaloviinaa (/konjakkia)

+ lapinrieskoja

Sekoita kantarellituorejuustoon mustapippuria ja jaloviinaa maistellen seos sopivaksi. Levitä kylmäsavuporoleikkeleet tuorekelmun päälle limittäin ja voitele syntynyt levy tuorejuustoseoksella. Pyöritä levy rullalle kelmun avulla ja laita rulla kelmussaan jäähtymään joksikin aikaa (mielellään pakastimeen että rulla jähmettyy). Ota lapinrieskasta pieniä pyörylöitä esim. pienen lasin avulla. Leikkaa terävällä veitsellä rullasta viipaleita ja laita ne tarjolle rieskapalojen päälle.

Kylmäsavulohirullat
(ohje: Valio)

150 g kylmäsavulohta viipaleina

100 g maustamatonta tuorejuustoa

reilusti silputtua tilliä

1,5 tl sinappia

n. 1 rkl sitruunamehua

mustapippuria 

(suolaa)

Sekoita tuorejuustoon tilli, sinappi, mustapippuri, sitruunamehu ja halutessasi suolaa. Levitä kylmäsavulohiviipaleet limittäin tuorekelmulle ja voitele lohilevy juustoseoksella. Rullaa levy kelmun avulla ja laita viileään jähmettymään. Leikkaa jähmettynyt rulla viipaleiksi terävällä veitsellä.

Vinkki rullien leikkelyyn: jäähdytä rullat ensin esim. pakastimessa melko koviksi ja pyyhi veitsi puhtaaksi jokaisen viipaleen jälkeen. Pororulla ei ollut aivan tarpeeksi kylmää ja pyrki hajoamaan leikatessa. 

Smetanamäti

100 g kirjolohenmätiä

100 g smetanaa

pieni silputtu punasipuli

mustapippuria, suolaa

Valuta mäti esim. kahvinsuodattimessa. Sekoita ainekset ja anna maustua jonkin aikaa viileässä. Levitä reilusti smetanamätiä pienille ruisleipäkolmioille (käytä esim. Leivon leipomon varrasleipää).

Pääruokana tarjosimme vehnäjauho-suola-valkopippuriseoksessa leivitettyä ja annospaloina sitruunaöljyn ja voin seoksessa paistettua kuhaa korvasienikastikkeen ja rakuunaporkkanoiden kera (porkkanat tietenkin oman maan satoa).

Väliruokana olivat pienet leipäjuustot ja lakkaliköörillä terästetty lakkahilloke. Lämmitin leipäjuustoja hetken mikrossa, ja vieraamme kehui makua erittäin hyväksi.

Makeaksi jälkiruoaksi nautimme vielä pienet kulholliset mansikka-suklaavaahtoa, joihin innoitus löytyi Valion Ruokavuosi-lehdykästä 4/2005. Kaikki sen ajan tuotekokeilut eivät kaiketi ole kestäneet aikaa, koska niitä ei enää kaupasta löydy, mutta hyvin onnistui mielestäni tämäkin sovellus:

Mansikka-suklaavaahto (n. 6 annosta)

(alkuperäinen ohje: Valio)

2 dl kuohukermaa

1 tlk (2 dl) valio fraichea, 5 % (alkup. valio fraiche vanilla)

2 tlk vaniljasokeria

0,5 dl sokeria

suklaavaahtoon: 

100 g tummaa suklaata (esim. talous- tai leivontasuklaata)

mansikkavaahtoon:

3-4 dl (pakaste-)mansikoita soseena

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa fraicheen sokeri ja vaniljasokeri ja lisää seos kermavaahdon joukkoon. 

Soseuta mansikat toisessa kulhossa. Lisää mansikkakulhoon n. kolmannes kermavaahtoseoksesta ja sekoita se mansikkasoseen kanssa. Säästä n. 2/3 kermavaahtoseoksesta suklaavaahtoa varten.

Sulata suklaa mikroaaltouunissa kuumentamalla 30 sek. 350 W kerrallaan ja sekoita välillä. Vatkaa hiukan jäähtynyt sula suklaa loppuun kermavaahtoseokseen. 

Lusikoi vaahdot annosmaljoihin niin että ne pysyvät erillään ja koristele esim. tummasuklaarouheella (70%). Jäähdytä pari tuntia ennen tarjoamista.

Alkuperäisessä ohjeessa mansikkavaahtoon lisättiin vielä 2,5 rkl sokeria, mutta sen jätin pois. Minusta makean suklaan ja mansikan yhdistelmä oli tällaisenaan juuri passeli.

Suklaamuffinssit

Leipomisvimma ei päättynyt Pojan synttäreihin.

Taannoin halloumimuffinsseja tehdessäni huomasin että muffinssit* ovat paljon helpompia ja nopeampia tehdä kuin olen luullut. Tänään leivoin vierasvaraksi näitä mahtavia suklaamuffinsseja. Muffinssireseptejä löytyy kuukkelilla pilvin pimein. Tällä kertaa valinta perustui siihen, että ainekset piti löytyä kotoa ja sekä sokeri että kananmunat olivat vähissä (loput menivätkin taikinaan aika tarkkaan).

Suklaamuffinssit (10-15 kpl)

200 g suolatonta voita

2,5 dl sokeria

3 munaa

4,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

100-150 g rouhittua tummaa suklaata

2 dl maitoa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan vatkaten huolellisesti.

Sekoita kuiva-aineet keskenään suklaata lukuunottamatta. Lisää jauhoseos taikinaan vähitellen. Lisää sitten suklaarouhe ja viimeiseksi maito. 

Nostele taikinaa lusikoilla isoihin muffinssivuokiin tai voideltuihin muffinssipellin koloihin. Paista uunissa 225 asteessa 15-20 min.

Lopputulos oli erittäin kuohkea ja riittävän suklainen. Ohjeen mukaan muffinsseja piti tulla 10 kpl isoissa irtovuoissa, mutta muffinssipellillä niitä syntyi 15.

*Tiedän: jonkun oikeakielisyyssuosituksen mukaan niiden pitäisi olla muffineita (engl. sing. muffin), mutta pidän kiinni lapsena omaksumastani muffinssista kahdellä ässällä.

Pojan syntymäpäivät, osa 2

Jotenkin Pojan synttäreistä pääsi tänä vuonna kehittymään viikon mittainen juhlakausi, joka alkoi viime lauantaina ja päättyi tänään. Yllätyksekseni olen myös löytänyt itsestäni ainakin aloittelevan sokerileipurin. Tämän päivän vieraille tarjottu kakku sai inspiraationsa Pingun syntymäpäiväjuhlat -jaksosta.

Pingun kakun päällä näytästäisi olevan suklaakuorrutus, jonka päällä on jonkinlainen violetti systeemi, ja koristeena lumiukkokynttilä. Suklaakuorrutus syntyi näppärästi Fazerin tummasta leivontasuklaasta, jonka sulatin pakkauksen ohjeen mukaan mikrossa ja terästin pienellä nokareella voita estämään liian nopeaa jähmettymistä. Violetti räntsäys tuotti enemmän päänvaivaa. Yritys värjätä vaaleanpunaista marsipaania sinisellä elintarvikevärillä johti loppujen lopuksi eräänlaiseen sinimarmoroituun vaaleanpunaiseen marsipaaniin, mutta onneksi Poika kelpuutti sen. Kakun kruunasi valkoisesta marsipaanista cocktail-tikkujen avulla rakennettu lumiukko lakritsihatussaan, silminä ja nappeina suklaakrokantteja, ja nenänä oikea porkkananpala (josta erittyvä neste tosin pitkän päälle sai marsipaanin liukenemaan). 

Pingun kakun tarkemmasta koostumuksesta ei ole tietoa. Tein kakkupohjan samalla ohjeella kuin Kettu Kettusen synttärikakun. Nyt kun olen oppinut kaasu-uunissa paistamisen niksit, pohja onnistui erittäin hyvin ja oli mukavan mehevä. Paistoaika oli 200 asteessa noin 25 min. Kakun täytteeksi muussasin banaania.

Kuten siilikakku, tämäkään kakku ei maistunut lapsille kovin hyvin. Yhdelle oli liian suklaista, toinen ei tykännyt marsipaanista, kolmas ei maistanut ollenkaan ja sankari itse söi pelkät kuorrutteet. Tumman suklaan ja marsipaanin liitto miellytti kyllä itseäni, mutta niin makeaa oli tämäkin kakku, että pieni pala riitti vallan mainiosti.

Kettu Kettusen syntymäpäivät

Kettu Kettunen, Pojan rakkain lelu ja alter ego, täytti tänään kuulemma kolme ja puoli vuotta. Leivoimme Ketun syntymäpäivän kunniaksi suklaakakun. Vaatimuksena ohjeelle oli, että aineksia varten ei tarvinnut lähteä kauppaan. Pikainen reseptihaku netistä sanalla "suklaakakku" ei tuottanut ainuttakaan sopivaa ohjetta, joten turvauduin vuonna miekka ja kypärä arkistoimiini resepteihin, ja johan tärppäsi. Pojan toimiessa sähkövatkaimen käyttäjänä syntyi siis Ketulle syntymäpäiväkakku.

Suklaakakku

4 kananmunaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
1,5 dl sokeria
1,25 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaakaojauhetta

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Vatkaa sitten joukkoon sokeri pienissä erissä. Vatkaa sekaan keltuaiset. Lopuksi siivilöi vehnäjauho ja kaakaojauhe kulhoon, sekoita ne hyvin keskenään ja kääntele varovaisesti vaahdon joukkoon.

Päällystä kakkuvuoka leivinpaperilla ja voitele ja jauhota se. Kaada taikina vuokaan. Paista uunissa 200-225 asteessa 8-10 min.

Kun en ole mikään sokerileipuri, en oikein ymmärtänyt tätä kakkuvuoan paperoimista, mikä näkyi lopputuloksessa - kakusta tuli omituisen kantikas kun paperin laskokset painoivat sitä uunissa. Jos joku osaa kertoa, kuinka irtopohjavuoka oikeaoppisesti paperoidaan, vinkkejä vastaanotetaan vastaisen varalta. Paperia oli hankalaa voidella vuoassa, joten lopulta otin sen pois vuoasta, voitelin, jauhotin ja laitoin vasta sen jälkeen takaisin vuokaan.

Paistoaika ei ainakaan kaasu-uunissa pitänyt paikkaansa sinne päinkään, sain käyttää reilusti kaksinkertaisen ajan kakkuni paistamiseen vähän reilun 200 asteen lämpötilalla. Oletin että kakun on tarkoitus olla kypsä läpikotaisin, koska ohjeessa kehotettiin halkaisemaan se, kostuttamaan rommilla ja täyttämään suklaavaahdolla. Meillä ei ollut suklaavaahtoa ja rommikin jäi päivänsankarin alaikäisyyden takia väliin, mutta Kettu Kettusen puhallettua kynttilät nautimme kakkupalojen kanssa vaniljakastiketta ja vadelmia.

Summertime and the livin' is easy...

Keittiö Piemonten sydämessä heitti kesä-heinäkuun ruokahaasteen teemaksi jazzin. Mielikuvitukseni karkasi heti syvään etelään: New Orleans, Mississippi...

Jazzin kotiseudulla fuusioituivat kielet ja kulttuurit. Ranskalaiset ja espanjalaiset uudisasukkaat, mustat ja intiaanit sulautuivat kreoliväestöksi. Kaikki nämä toivat vaikutteita tietenkin myös ruokakulttuuriin. Ja kreolikeittiön tuotoksista varmaankin tunnetuin on gumbo.

Gumbo mielletään tavallisesti merenelävistä valmistetuksi keitto- tai pataruuaksi, mutta sukellus gumbon maailmaan osoitti varsin tavallista olevan että gumbossa on myös kanaa, toisinaan makkaraa tai possuakin. Mikä sitten tekee gumbosta gumbon? About Southernfood -sivuston mukaan välttämättömiä perusainesosia on vain kolme: roux, eli ruskistettu rasva-jauhosuurus, okra (afrikkalaisperäiseltä nimeltään gombo, josta tulee ruokalajin nimi) ja mielikuvitus. Selailtuani gumboreseptejä tartuin siis toimeen ja aloin käyttää mielikuvitustani. Yhdistelin ainesosia, joita gumboresepteissä näytti esiintyvän, ja lisäsin niihin omia lempiaineksiani. Eikä siitä tietenkään ilman sieniä selvitty.

Fuusiogumboa Ketturouvan tapaan (4:lle)

600 g possun lapaa (luulla)
5 siivua amerikanpekonia
300 g (2 kpl) mausteista (raaka-)makkaraa
200 g herkkusieniä
1 keskikokoinen bataatti
2 pientä vihreää paprikaa
1 iso sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
1 tlk (400 g) okraa
1 tlk (400 g) kaltattuja tomaatteja omassa liemessään
öljyä paistamiseen (maissi-, rypsi- tms.)

roux:
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja

lisäksi:
n. 0,5 l lihalientä
1 dl punaviiniä
20 tippaa tabascoa
2 laakerinlehteä
1 rkl kuivattua timjamia
suolaa, mustapippuria
1 rkl intiaanisokeria

lopuksi:
n. 50 g tummaa suklaata (70% kaakaota)
loraus rommia

Kuutioi liha, viipaloi makkara ja pekoni. Kuutioi sipuli, paprika ja kuorittu bataatti. Leikkaa sienet lohkoiksi. Pilko kaltatut tomaatit saksilla, pidä mehu tallessa. Valuta okra.

Ruskista pannussa liha, makkara, pekoni ja sienet kukin vuorollaan ja laita ne sivuun odottamaan. Lopuksi kuullota sipulia, paprikaa, bataattia ja murskattua valkosipulia hetki öljyssä.

Valmista roux: sulata voi valurautapadassa tai isossa kasarissa (perinteinen astia on ns. Dutch oven, jalallinen rautapata) ja sirota joukkoon vehnäjauhot. Ruskista seosta ahkerasti sekoitellen, varo polttamasta jauhoja, koska silloin suurus on pilalla! Kun suurus on sileää ja kauniin ruskeaa, lisää siihen lihaliemi ohuena norona samalla koko ajan perusteellisesti sekoittaen paakkuuntumisen välttämiseksi.

Lisää syntyneeseen kastikkeeseen silputut tomaatit liemineen, sipuli ja valkosipuli, paprika, bataatti, pekoni, possukuutiot, sienet ja makkarat. Lorauta sekaan viini ja lisää mausteet. Lisäsin tässä vaiheessa myös okran, mutta tölkkiokraa käytettäessä kannattaisi ehkä lisätä okra vasta kypsennyksen loppupuolella, koska pitkässä haudutuksessa se hajoaa aivan atomeiksi.

Hauduttele reilun tunnin ajan miedolla lämmöllä kannen alla välillä sekoitellen. Lisää sitten Mississipin mutaa symboloiva tumma suklaa, lorauta sekaan rommi ja tarkista maku. Lisäile suolaa, mustapippuria ja tabascoa jos on tarvis. Tarjoa keitetyn riisin kanssa.


En ole koskaan syönyt "aitoa" gumboa, joten en tiedä muistuttaako tämä gumbo esikuvaansa missään määrin, mutta hyvää se oli, paras sävellykseni sitten hobittipiirakan vaikka itse sanonkin. Uskaliaasti koekaniineiksi kutsutut ruokavieraatkin santsasivat, mikä on mielestäni aina paras kiitos kokkaajalle. Reiluksi arvioimani annos katosi neljään pekkaan miltei viimeistä tippaa myöten.

Kokkausmusiikiksi täytyi tietenkin valita jazzia. Vaikka kokkailinkin fuusiogumboa, fuusiojazz ei ole koskaan kolahtanut eivätkä loputtoman pitkät trumpettisoolotkaan hyväile korviani, mutta Billie Holiday sopi hyvin tunnelmointiin vaikka Lady Day ei New Orleansissa vaikuttanutkaan.

Suklaata pataan

Taannoin suklaaruokahaasteen yhteydessä tuli lupailtua toistakin suklaata sisältävää pääruokaohjetta. Tässä se nyt on. Ohje on peräisin Pepita Aris'in Espanjalaisesta keittokirjasta.

Ystävämme A. järjesti reseptin ja viinin ja me hankimme ruoka-ainekset, joista sitten yhdessä kokkaamalla syntyi tämä kaikin puolin suositeltavissa oleva makuelämys. Ainakaan tässä tapauksessa useampi kokki ei siis tarkoittanut huonompaa soppaa.

Carne con chocolate (4-6 annosta)

oliiviöljyä
1 kg luutonta, rasvatonta naudanlihaa kuutioituna (käytimme sisäpaistia)
1 tl paprikajauhetta (laitoimme kyllä enemmän)
150 g savupekonia tai pancettaa kuutioina
1 iso sipuli pilkottuna (alkuperäisessä ohjeessa "espanjansipuli", mutta tietämättä mikä se on laitoin tavallisen keltasipulin)
4 porkkanaa paksuina viipaleina
1 ison purjon valkoinen osa viipaloituna
6 valkosipulinkynttä, murskataan
225 g (ruskeita) herkkusieniä viipaleina
4 tomaattia kaltattuina, kuorittuina ja ilman siemeniä, pilkotaan
3 rkl vehnäjauhoja
12 rouhittua mustapippuria
(1 siansorkka - tätä meillä ei ollut)
2,5 dl punaviiniä
1 laakerinlehti
4 timjamin oksaa (tai pari tl kuivattua timjamia)
1,5 dl espanjalaista brandya (sen puuttuessa käytimme suomalaista jaloviinaa)
450 g pieniä, kiinteitä perunoita (tai isompia lohkottuna)
25 g 70% tummaa suklaata rouhittuna
suolaa, mustapippuria
(tuoretta persiljaa koristeluun)

Kuumenna pari ruokalusikallista oliiviöljyä isossa paistinpannussa. Mausta lihakuutiot paprikajauheella ja ruskista ne sitten parissa erässä kovalla lämmöllä (lisää öljyä tarvittaessa).

Kuumenna 1 rkl öljyä isossa padassa ja paista pekoni tai pancetta. Lisää sipuli, porkkana ja purjo, kun pekonin rasva alkaa sulaa. Kypsennä miedolla lämmöllä, kunnes sipuli on pehmennyt.
Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappeella ja lisää pataan sienten ja tomaattien kanssa. Kypsennä sekoittaen miedolla lämmöllä, ripottele sekaan jauhot, sekoita hyvin ja kypsennä vielä hetken aikaa.

Lisää sitten pataan liha, suola ja pippurirouhe (sekä siansorkka). Lisää tilkka viiniä, sekoita hiukan ja lisää sitten loput viinistä voimakkaasti sekoittaen sekä laakerinlehti ja timjami. Kuumenna kiehuvaksi, pane kansi päälle ja laita uuniin 175 asteeseen hautumaan tunniksi ja vartiksi.

Kun liha on ollut lähemmäs tunnin uunissa, keitä perunat: pane ne kiehuvaan veteen ja keitä 15 minuuttia. Ota pata uunista ja lisää siihen perunat, suklaa ja brandy. Laita pata takaisin uuniin ja hauduta vielä puoli tuntia. Ota siansorkka pois, jos olet sellaista käyttänyt, tarkista nesteen määrä ja maku.

Alkuperäisessä reseptissä oli lisäksi 3 dl lihalientä, joka meiltä kuitenkin unohtui, koska missään kohtaa ohjeessa ei mainittu, milloin se on tarkoitus lisätä, ja koska - kieltämättää - kokkia oli tässä vaiheessa jo marinoitu punaviinillä. Oletettavasti sitä voi lisätä nesteeksi, jos pata uhkaa kuivua. Me emme sitä jääneet kaipaamaan.

Huolimatta suklaan melko pienestä määrästä tämän ruuan maku oli yllättävän voimakkaasti suklainen. Ruokalaji on hyvin lihaisa, niin kuin voi päätellä lihan ja perunoiden suhteesta, ja niinpä sen kanssa sopii tarjota myös jotakin lisuketta. Ainakin suklaachilin kanssa käyttämämme villiriisisekoitus toimi erinomaisesti kun lämmitimme tähteitä seuraavana päivänä.


Padan kanssa kannattaa nauttia leipää, jolla voi pyyhkiä kastikkeen lautaselta. Innostuimme kokeilemaan Artesaanin lämmitettävää ja itsemaustettavaa focacciaa, joka ei ollut yhtään hassumpaa. Pinnasta tuli uunissa mukavan rapsakka. Hyvä vaihtoehto laiskalle tai kiireiselle leipurille.

Suklaapadan keralla nautittu viini oli muuten italialainen, ei espanjalainen, tarkemmin sanoen Toscanasta tuleva Villa Pillo (2004), jonka maku meistä soveltuikin erinomaisesti tämän ruuan seuralaiseksi.

Chili con chocolate

Tunnustaudun Pastanjauhajien Rosmariinin sukulaissieluksi siinä, että suklaa sellaisenaan ei juurikaan vetoa minuun - mutta sitäkin paremmalta se maistuu ruuassa tai leivonnaisissa, mitä tummempana ja runsaampana, sen parempi. Alun perin tarkoituksemme oil osallistua lokakuun ruokahaasteeseen toisella ruokalajilla, mutta Hesarin ruokatorstain suklaachili oli liian houkuttelevaa että sitä olisi voinut jättää kokeilematta, sillä chilin ja suklaan yhdistelmä on maku joka ainakin minuun kolahtaa, ja lisäksi aika alkoi käydä vähiin. Odotettavissa on siis lähitulevaisuudessa toinenkin suklaaruokaresepti...

Resepti on siis Helsingin sanomien ruokatorstaista 11.10.07, mutta muokkasin sitä oman makuni mukaiseksi, etenkin mitä tulee suklaan määrään. Alkuperäistä reseptiä noudattaen aikaansaatu lopputulos ei vastannut odotuksiani vaan maistui mielestäni vetiseltä ja kitkerältä, joten kasvatin suklaamäärää kaksinkertaiseksi ja lisäsin sokeria päästäkseni tavoittelemaani täyteläisen suklaiseen makuun. Lisäksi lisäisin vielä neljännesteelusikallisen chilijauhetta, koska jäin kaipaamaan chilin jälkipuraisua.

Suklaalla höystetty chili con carne

500 g naudanpaistia leikattuna n. 1 kuutiosentin kappaleiksi
1 iso sipuli silputtuna
1 valkosipulin kynsi silputtuna
1/2 dl öljyä
2 tl paprikajauhetta
1 tlk tomaattipyreetä
2 tuoretta punaista chiliä, siemenet poistettuna ja silputtuna
1/2 tl oreganoa
1 laakerinlehti
500 g tomaattimurskaa
2 dl punaviiniä
100 g 70% tummaa suklaata
200 g kypsiä kidneypapuja (tölkistä)
2-3 tl demerara-sokeria
0,25 tl chilijauhetta
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Leikkaa liha noin kuutiosentin kokoisiksi paloiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Poista chilistä siemenet (suosittelen leikkaamaan chilit kahtia ja kaapimaan siemenet pois teelusikalla ynnä pesemään kädet huolellisesti chilin käsittelyn jälkeen ennen silmien hieromista tai limakalvokosketusta - en ole kokeillut kumpaakaan, mutta kaverit ovat kertoneet).

Ruskista sipulisilppu ja liha öljyssä kahdessa erässä padassa tai kannellisessa paistokasarissa.

Lisää tomaattipyree ja paprikajauhe ja hauduta hetki. Lisää chilisilppu, oregano, laakerinlehti, tomaattimurska ja punaviini. Sekoita kunnolla ja hauduta kannen alla kypsäksi (tulkitsin tämän niin, että kunnes liha on erittäin mureaa).

Lisää pataan pavut ja suklaa. Mausta maun mukaan sokerilla, suolalla ja mustapippurilla ja anna hautua vielä 15 min. Koostumuksen tulisi olla sakea.

Nautimme suklaachilin kanssa villiriisisekoitusta ja Stockmannin maalaischapataa sekä punaviiniä.


Ateriasta tuli varsinainen "death by chocolate", sillä jälkiruuaksi söimme Pastanjauhajien hiljattain bloggaamalla ohjeella tehtyä suklaafondantia (tosin tummasuklaasydämellä) Ingmannin Golden -vaniljajäätelön ja tuoreiden viikunoiden kera. Tuli todettua että 200 asteessa kaasu-uunissa fondanteja olisi voinut paistaa hieman pidempään kuin 10 min.

Voiko suklaata olla liikaa?

Taloudessamme Karhuherra on oikeasti se suklaan syöjä, mitä tummempaa sen parempaa. Itse pidän suklaasta eniten jälkiruokien ja leivonnaisten muodossa. Viime viikonloppuna Karhuherra oli pikkujouluilemassa, ja Päivätär viihdyttämässä Poikaa ja minua. Jotakin herkkua piti valmistaa, ja päädyin kokeilemaan Domestic Goddess'in blogista löytämääni brownieta. Alkuperäisen ohjeen taikina on aivan valtava, joten tässä puolitettu ohje suomeksi. Puolikkaasta ohjeesta tuli sopivasti 23x30 cm laidalliseen vuokaan.

Lumen täplittämä suklaabrownie

200 g tummaa suklaata
200 g suolatonta voita
3 munaa, huoneenlämpöisiä
175 g sokeria
1 tl vaniljasokeria tai 0,5 rkl vaniljaekstraktia
110 g (vähän vajaa 2 dl) vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
125 g valkoista suklaata lastuina
tomusokeria pinnalle

Sulata tumma suklaa ja voi paksupohjaisessa kattilassa. Siirrä kattila sivuun ja anna jäähtyä hetki.

Vatkaa munat, sokeri ja vaniljasokeri keskenään. Lisää ne suklaaseokseen ja vatkaa hyvin. Kääntele joukkoon jauhot ja suola, ja sekoita lopuksi valkosuklaalastut taikinaan.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan, ja paista 180 asteessa 25-35 min kunnes pinta on hiukan vaaleamman ruskea ja kuivunut, mutta sisus on vielä pehmeä.

Anna jäähtyä noin tunti ja leikkaa neliöiksi, sirota tomusokeria päälle.

Yksinkertaisuuden vuoksi tumman suklaan ja voin määrät ovat himpun isompia kuin alkuperäisessa reseptissä. Kaasu-uunissamme tuo 25 min oli juuri passeli paistoaika. Tomusokerin jätimme pois, mutta epäilemättä browniet ovat sillä kuorrutettuna edustavamman näköisiä.

Näistä aineksista lopputulos ei voi olla kuin hyvää, tosin brownie oli niin makeaa että toinen pala oli jo vähän liikaa. Maku oli mielestämme vielä parempi seuraavana päivänä, joten jos pystyt, säilytä brownieta yön yli.

Nieriää, parsaa ja perunamuusia

Jos joku on huomannut alkaa ihmetellä, miksi reseptien ilmestyminen ottaa viikonkin verran, selitys lienee paikallaan. Tietokonetta on kyllä mahdollista käyttää kaksikuinen vauva sylissä samalla kun imettää, mutta pidempien tekstien kirjoittaminen yhdellä kädellä on turhan työlästä. Tämä ateria syötiin siis pitkänäperjantaina.

Koska pitkäperjantai on vielä paastonaikaa, päätimme laittaa kalaruokaa. Paria viikkoa aikaisemmin Ketturouva oli havainnut kauppahallissa nieriää, ja koska emme kumpikaan olleet aiemmin syöneet kyseistä lohensukuista, uteliaisuus heräsi. Nieriän seuralaiseksi valmistettiin pinaattiperunamuusia sekä tämän kevään ensimmäiset vihreät parsat.

Uunissa paistettu nieriä (4:lle)

n. 1 kg nieriä, fileoituna
3-4 dl hienonnettua vaaleaa leipää, esim. ranskanleipää*
75 g voita tai margariinia
2 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
1 valkosipulin kynsi
suolaa, pippuria

Sekoita keskenään hienonnettu leipä, pehmeä rasva, persilja ja ruohosipulisilppu sekä murskattu valkosipuli tahnaksi. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Laita nieriäfileet nahka alaspäin voideltuun uunivuokaan ja levitä leipäseos niiden päälle. Peitä vuoka foliolla ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 15 min. Poista sitten folio ja paista vielä 10 min.

*vinkiksi: leipää kannattaa ennen murentamista kuivattaa viipaleina muutaman tunnin ajan tai paahtaa kevyesti leivänpaahtimessa



alkuperäinen resepti kirjasta Herkutellaan kalalla (kirj. Rasmusson & Lundin) on kokonaiselle peratulle kalalle, joka täytetään ja kuorrutetaan

Jälkiruuasta huolehti jälleen Päivätär, joka toi pöytään synnillisen herkullisen suklaakakun.

Taikina:

170 g (vähäsuolaista) voita
150 g tummaa suklaata
4 munaa
2 dl sokeria
2 rkl manteli/pähkinärouhetta
4 rkl vehnäjauhoja

Kuorrutus:

3/4 dl kuohukermaa
50 g tummaa suklaata
50 g maitosuklaata

(tarjoiluun kermavaahtoa)

Voitele keskikokoinen, tasapohjainen vuoka. Leikkaa pohjalle leivinpaperi ja voitele sekin. Jauhota vuoka.
Sulata taikinan voi ja suklaa vesihauteessa.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota suuressa kulhossa keltuaiset ja sokeri. Vatkaa valkuaiset toisessa kulhossa kovaksi vaahdoksi. 
 
Ota suklaa-voisula vesihauteesta ja vatkaa, kunnes se jäähtyy hiukan. Lisää reilu ruokalusikallinen valkuaisvaahtoa ja vatkaa hyvin. 
 
Sekoita voi-suklaaseos muna-sokerivaahtoon ja vatkaa jälleen voimakkaasti. 
 
Lisää mantelirouhe ja jauhot. Lopuksi sekoita valkuaisvaahto taikinaan hellästi mutta perusteellisesti.

Kaada seos vuokaan ja paista 150-asteisessa uunissa n. 50 min., kunnes kakun reunat irtoavat vuoasta. 

Jäähdytä kakku ja kumoa vasta sitten. Kakun kuuluu näyttää vähän likilaskuiselta.

Kuumenna kuorrutuksen kerma kiehumispisteeseen, älä keitä. Lisää suklaa paloiteltuna ja anna sulaa. Sekoita. Jäähdytä huoneenlämmössä silloin tällöin sekoittaen.

Poista leivinpaperi kumotun kakun pinnalta ja levitä jähmeä kuorrutus kakun päälle ja reunoille tasaisesti lastalla. Anna vetäytyä jääkaapissa yön yli (ei ihan välttämätöntä...).

Voi tarjoilla kermavaahdon (tai vaniljajäätelön?) kanssa. Jos haluaa hienostella, voi koristella esim. hedelmillä tai tomusokerilla.

Taikinan voi maustaa mantelin sijaan myös appelsiininkuorella.

Ohje Kodin Kuvalehti 8/2003. Julkaistu myös WSOY:n Herkkujen pikkujättiläisessä.