Kurpitsapiirakka

Kurpitsapiirakka on amerikkalaisen kiitospäivän perinteinen ruokalaji, mutta kurpitsat näyttelevät keskeistä osaa Suomeenkin rantautuneessa Halloweenissa, ja miksei kurpitsapiirakka sopisi supisuomalaiseen kekriinkin. Mausteineen se tuoksuu herkullisen piparkakkumaiselta, etten sanoisi jouluiselta. 

Tämän noin tunnissa leivottavan kurpitsapiirakan salaisuus on valmis kurpitsahillo. Toki valmistuksen voi hillon puutteessa myös aloittaa ihan alusta, eli kuutioimalla, keittämällä ja soseuttamalla kurpitsan. Silloin piirakka ei tosin ole enää nopea, koska kurpitsan keittäminen lähes soseeksi on melkoisen aikaavievää puuhaa. 

Lopputulokseen päästäkseni yhdistelin aineksia useammasta eri kurpitsapiirakkaohjeesta. Pohjan ohjeen lainasin Maku-lehden reseptistä. 

Nopea kurpitsapiirakka

pohja: 

125 g voita

2 rkl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 keltuainen

täyte:

750 g kurpitsahilloa (ks. resepti) - voit korvata hillon keittämällä 750 g kuutioitua kurpitsaa, johon olet lisännyt sen verran vettä että kuutiot juuri peittyvät, kunnes kurpitsa on pehmeää ja soseuttaa sen* 

2 kananmunaa

1,75 dl maitoa

25 g sulatettua voita

hyppysellinen (0,25 tl) kutakin seuraavista: 

jauhettu tai raastettu muskottipähkinä

jauhettu inkivääri

jauhettu neilikka

kardemumma

*Jos keität kurpitsasoseen piirakkaa varten, tarvitset täytteeseen lisäksi 0,5 tl jauhettua kanelia ja 140 g sokeria. 

Nypi voi, sokeri ja vehnäjauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää munankeltuainen ja sekoita se taikinaan. Painele taikina pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. 

Esipaista pelkkää piirakkapohjaa 15 minuuttia 200-asteisessa uunissa (Peitä pohja leivinpaperilla ja laita päälle painoksi herneitä tms. Luin jostain hyvän vinkin, että piirakkapohjan paistamisessa voi käyttää apuna pieniä kolikoita ja niksi toimikin hyvin.) 

Piirakkapohjan paistuessa sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään. 

Ota piirakkapohja uunista ja lisää täyte. Pudota uunin lämpötila 175 asteeseen ja paista piirakkaa täytteineen vielä 35-40 minuuttia. 

Anna piirakan jäähtyä ja jähmettyä hyvin ennen tarjoamista. 

Lahmacun

Lahmacun on "itäisen Välimeren pizza." Näitäkin tuli tehtyä jo aikoja sitten, mutta bloggaaminen on jäänyt. Resepti oli Hesarissa 28.1.2016, ja muistaakseni siitä ei mennyt kuin viikko-pari, kun testasin sitä. Tämä ohje edustaa Turkin ja Armenian alueita, mutta samantyyppisiä systeemejä voi saada eteensä Levantissakin.

Hyviä olivat, ja helpompia kuin voisi luulla. Valmistelukaan ei vie tolkuttomasti aikaa. 

Lahmacun (8 kpl)

Pohja:
1,5 dl vettä
0,5 tl suolaa
1-2 rkl oliiviöljyä
n. 3 dl vehnäjauhoja

Täyte: 
pieni salottisipuli
2 valkosipulin kynttä
puolikas miedohko chilipalko
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl tomaattipyrettä
1 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
0,5 tl cayennepippuria
0,5 tl jeeraa (juustokuminaa)
0,5 tl paprikajauhetta
0,25 tl kanelia
400 g karitsan (tai pihvikarjan) jauhelihaa
suolaa, mustapippuria myllystä

tarjoiluun: hienonnettua salottisipulia, kuutioitua tomaattia ja kurkkua, korianteria tai lehtipersiljaa, limettilohkoja

päälle: n. 2 rkl chili- tai oliiviöljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, öljy ja jauhot ja alusta taikina tasaiseksi. Anna nousta vedottomassa paikassa noin kaksinkertaisesti (n. puoli tuntia). 

Tee täyte: kuori ja hienonna sipuli mahdollimman pieneksi. Kuutioi vhili. Sekoita sipulisilppu ja chili öljyn, tomaattipyreen, lehtipersiljan ja mausteiden kanssa. Lisää jauheliha ja sekoita tasaiseksi, mausta suolalla ja pippurilla. 

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Painele kohonneesta taikinasta kuplat pois. Kauli jauhotetulla pöydällä 8 soikeahkoa "pizzapohjaa". Painele täyte pohjille. 

Paista noin 8 minuuttia tai kunnes täyte on kypsä ja reunat kauniin ruskeat. 

Ennen syömistä lisää päälle sipulia, tomaattia, kurkkua ja yrttejä. Pirskota päälle hieman öljyä ja purista limettimehua. Kääri rullalle ja ysö (me emme käärineet rullalle, koska ahnehdimme omiimme liikaa täytteitä eikä niitä voinut enää rullata).  

Keskiaikaiset pikkupiirakat

Menneisyys on toinen maa, sanotaan. Olen aina mielelläni tutustunut muiden maiden ruokakulttuureihin, ja mikä olisikaan parempi tapa tutustua menneisyyteen kuin laittaa jonkin aikakauden ruokaa (ja syödä sitä). 

Näiden pienten piiraiden ohje on peräisin Tallinnassa toimivan Olde Hansa -ravintolan perustajien Auri Hakomaan ja Jukka Blomqvistin kirjasta Keskiajan keittiön salaisuudet. Värkkäsin niitä syksyllä Kotkan Katariinanpuiston Muinaistulille evääksi.

Paremmat kultapiiraat

taikina: 

450 g vehnäjauhoja (laitoin osan spelttijauhoja - speltin viljely oli keskiajalla yleistä)

225 g rasvaa (käytin voita, ankan laardia tai munuaisrasvaa suositellaan) 

2 kananmunaa

suolaa

Sekoita jauhot, rasva ja suola tasaiseksi massaksi. Lisää kananmunat ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna levätä vähintään 2 tuntia jääkaapissa.  

täyte:

250 g keitettyä, luutonta kanankoipea

350 g porsaan jauhelihaa (mieluiten karkeasti jauhettua)

1 rkl tuoretta, silputtua salviaa

1 rkl tuoretta, silputtua ruohosipulia

2 rkl tuoretta, silputtua persiljaa 

100 g keltasipulia silputtuna (2 keskikokoista sipulia)

1,5 dl kanalientä

1 dl vettä

4 kuivattua taatelia kuutioina (poista kivet ensin)

2 rkl rusinoita

2 rkl murskattuja, liotettuja manteleita

4 kpl kananmunan keltuaisia

1 tl maustesokeria* 

1 tl jauhettua inkivääriä

suolaa

hyppysellinen sahramia liotettuna tilkkaan lämmintä vettä

mustapippuria myllystä

Kuullota sipulit tilkassa oliiviöljyä. Lisää kana ja nesteet ja kiehauta. Lisää mantelit, taatelit, rusinat, sokeri ja tuoreet yrtit. Keitä hetki miedolla tulella. Lisää tuoreet yrtit, sahrami ja inkivääri. Keitä kunnes neste on siirappimaista. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Jäähdytä seos. Sekoita se sitten jauhelihan ja munankeltuaisten kanssa tasaiseksi massaksi. 

Kauli taikina n. 3 mm paksuksi levyksi jauhojen avulla. Ota taikinasta halkaisiljaltaan n. 15 cm ympyröitä esim. lautasta käyttäen (itse otin torttumuotilla pienempiä pyörylöitä). Voitele taikinapalojen reunat vatkatulla kananmunalla. 

Laita jäähtynyttä täytettä lusikalla taikinaympyrän toiselle puoliskolle, ja nosta toinen puolisko yli niin että voidellut reunat ovat vastakkain ja saat puolikuun muotoisen piirakan. Painele reunat haarukalla kiinni. 

Nosta piirakat pellille leivinpaperille ja voitele munalla. Paista 225 asteessa uunissa kauniin ruskeiksi.

* Maustesokeri: 1 dl valkoista kidesokeria, 1 dl tummaa muscovado-sokeria, 0,5 dl fariinisokeria, 2 rkl jauhettua kanelia, 0,5 tl jauhettua neilikkaa, 1 tl jauhettua inkivääriä, 0,5 tl jauhettua maustepippuria. Sekoita ainekset huolellisesti keskenään ja pakkaa ilmatiiviiseen pussiin tai purkkiin.

Sipuligalette

Maku-lehdestä 1/2015 löytyi galette-ohjeita. Niitä piti päästä heti testaamaan, ja ensimmäiseksi valikoitui tämä sipuligalette. Lehdessä taikinasta leivottiin useampi pieni piiras, mutta halusin kokeilla tähden muotoon taiteltua isompaa.

Sipuligalette 
(Maku 1/2015)

pohja:
1,5 dl spelttijauhoja
100 g voita
0,5 tl suolaa
0,5 dl tummaa olutta

täyte: 
3 keltasipulia
2 punasipulia
2 valkosipulin kynttä
2 rkl voita
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
2 rkl  juoksevaa hunajaa
2-3 rkl tuoretta, silputtua timjamia (minulla oli vain kuivattua tähän hätään, laitoin sitä hiukan vähemmän)
  Valmista ensin taikina: nypi sekaisin pehmeä voi, jauhot ja suola. Vältä paljoa vaivaamista. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään noin tunniksi. 

Taikinan jähmettyessä valmista täyte: kuori sipulit ja valkosipulinkynnet ja leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Silppua valkosipulinkynnet.

Kuullota sipuleita voissa pannulla ja hauduta sitten 20 minuuttia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes ne ovat pehmenneet. Mausta suolalla, pippurilla, hunajalla ja timjamilla. Anna jäähtyä.

Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä pyöreähköksi levyksi. (Tämän jälkeen nostin taikinan leivinpaperille uunipellin päälle helpottamaan sen käsittelyä.) Leikkaa taikinalevy viisikulmioksi, jonka sivujen keskelle leikkaat n. 4 cm poikkiviillot. Levitä täyte levylle jättäen reunoille pari-kolme senttiä tyhjää. Nosta taikinan liepeet täytteen päälle. Voitele reunat munalla ja ripottele päälle juustoraastetta (itse lisäsin raasteen ennen kuin nostin taikinan reunat).

Voit myös vain rypyttää reunat rennosti täytteen päälle. 

Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Sivumennen, galette sattuu olemaan myös naapurikaupungissa sijaitsevan erinomaisen konditorialeipomon nimi. Muutenkin täällä kaakonkulmalla on ilahduttavassa määrin pieniä, paikallisia leipomoita, joiden tuotteet ovat hyvin edustettuina paikallisissa ruokakaupoissa ja ne ovatkin sangen mainioita.

Sadonkorjuupiknikillä

Viime sunnuntaina olimme Malminkartanon fruticetumissa omenankorjuupiknikillä. Meitä suosi kesäisen lämmin ja aurinkoinen sää, joten päivä sattui mitä loistavin omenoiden poimimiseen ja eväiden syömiseen puutarhassa.

Vahvistettuamme itseämme Päivättären leipomilla cheddarmuffinseilla ja Pojan suunnittelemilla ja allekirjoittaneen toteuttamilla kolmioleivillä jaksoimmekin kerätä kolme kassillista omenoita.  (Omenakassien takana piiloutuneena myös kettukeittiön uusin tulokas.)

Väänsin eväsjälkkäriksi mukaan tällaisen omena-mustaherukkacobblerin, jonka alkuperäinen ohje on täältä. Käänsin omenan ja mustaherukoiden suhteet päälaelleen. Taikinan ainesmäärät ovat vähän viitteellisiä koska alkuperäiset mitat olivat kuppeina.

Omena-mustaherukkacobbler

taikina:
n. 0,6 dl pehmeää voita (laitoin arviolta 75 g) + nokare tai pari vuoan voiteluun
n. 0,8 dl sokeria 
2,5 dl leivontakarkeita vehnäjauhoja siivilöitynä
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1,75 dl maitoa

täyte:
2,5 dl mustaherukoita
5 dl omenaa kuutioina (käytin kolme kotimaista omenaa, joista poistin siemenkodat)
1,75 dl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe (jos olet viitseliäs - jos et, voit tehdä niin kuin minä ja lisätä ne suoraan taikinaan, leivinjauheen viimeisten jauhojen kanssa) ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. 

Sekoita toisessa kulhossa marjat, omenakuutiot ja sokeri. 

Voitele piirakkavuoka ja levitä marja-omenaseos vuoan pohjalle. Nostele sitten taikina nokareina täytteen päälle - täytettä saa jäädä näkyviin taikinanokareiden välistä. 

Paista uunissa 180 asteessa n. 40 minuuttia. 

Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Stilton-päärynäpiiraat

Tunnustan että olen hulluna Stiltoniin, melkein kuin Wallace Wensleydaleen. Niinpä sitä tuli ostettua jouluksi parikin aika isoa kimpaletta, kun sain sitä ihan aitoa ja alkuperäistä Lentävästä Lehmästä. Stilton näytteli sivuosaa joulupöydässä sekä pääaterialla salaatin kaverina että illan herkkupöydässä, jossa se esiintyi paitsi sellaisenaan, myös näissä Ruoka&Viinistä (8/2012) bongatuissa piirakoissa. 

Stilton-päärynäpiirakat (16 kpl noin karjalanpiirakan kokoisia)

taikina:
250 g huoneenlämpöistä voita
250 g (1 tlk) maitorahkaa
 n. 4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl sokeria 

Mittaa voi kulhoon pehmiämään hyvissä ajoin. 

Sekoita voi ja rahka. Yhdistä kuiva-aineet ja lisää jauhoseos voi-rahkaseokseen. Vaivaa mahdollisimman vähän. Muotoile taikinasta pallo ja anna sen jähmettyä kylmässä noin tunnin ajan. 

Jaa taikina 16-20 palaan (minusta on helpompaa jakaa neljällä jaollisia määriä kuin alkuperäisen ohjeen antama n. 18 kpl). Kaulitse palat jauhotetulla pöydällä 1-2 mm paksuiksi, n. 15 cm halkaisiljaltaan oleviksi pyörylöiksi. 

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

täyte:
3-4 päärynää (löysin kotimaisia päärynöitä!)
2 rkl makeaa chilikastiketta (meni enemmän)
1 dl pekaanipähkinöitä hienonnettuna (meni enemmän)
100 g Stiltonia (/Aurajuustoa)
1 tl chilihiutaleita*
1 tl sitruunan mehua (en mitannut, mutta luulisin että tätäkin meni enemmän)

Leikkaa päärynät ohuiksi viipaleiksi. Poista viipaleista siemenet (ja kanta). Hienonna pähkinät.

Voitele piiraiden keskiosat pullasudilla chilikastikkeella. Ripottele päälle pähkinärouhetta ja murenna homejuustoa. Nosta piirakoiden reunoja hiukan ja asettele 2-3 päärynäviipaletta jokaisen piirakan päälle. Ripottele lopuksi päärynöiden pinnale chiliä ja muutama tippa sitruunamehua.

Reunat voitelin kananmunalla, vaikka ohjeessa ei niin tehtykään, koska kaasu-uuni ei muuten oikein tahdo ruskistaa.

Paista piirakoita 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa.

*Luulin että meillä oli maustekaapissa rouhittua kuivatua chiliä, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Ne kokonaiset kuivatut chilit joita meillä on, ovat puolestaan mielestäni turhan tulisia tähän käyttöön. Jätin pinnalle ripoteltavan chilin siis pois. Olisin tietysti voinut vielä sivellä päärynät makealla chilikastikkeella, mutta en sitten enää viitsinyt. 

Pakko tunnustaa että nämä piirakat eivät olleet niin hyviä kuin olin kuvitellut reseptiä lukiessani niiden olevan. Piirakat ovat melkoisen rasvaisia, kun rasvaa tulee sekä taikinasta että juustosta. Uunista ottaessa rasva aivan lainehti pellillä, mutta imeytyi kyllä kohta takaisin piirakoihin. Parhaimmillaan piirakat olivat minusta jäähtyneinä, jolloin niiden rasvaisuus ei tuntunut niin päällekäyvältä ja mautkin tulivat paremmin esiin.

Omenaista piirakkaa

Arlan tuotenäytteenä tullut kermarahka päätyi omenapiirakan täytteeseen. Samaan piirakkaan tuli upotettua pari jo parhaat päivänsä nähnyttä kotimaista omppua ja purkinpohjallinen viimevuotista omenahilloa. Hävikistä herkuksi siis.

Kermarahka antoi mukavan pehmeän ja täyteläisen maun rahkatäytteeseen. Käyttämäni omenahillo ja omenat olivat aika kirpeitä, ja siksi ripotin hieman sokeria omenoiden päälle. Jos käytät makeaa hilloa, sokeria ei välttämättä tarvita. Kanelin lisäksi tai tilalle täytteeseen voisi laittaa tietysti myös vaniljasokeria, itselleni se tuli mieleen vasta jälkeenpäin, kun piirakka oli jo uunissa.

Rahkaomenapiirakka

pohja (kauramurotaikina):

150 g pehmeää voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

Aloita tekemällä taikina. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri keskenään, lisää sitten kananmuna ja sekoita hyvin. Lopuksi sekoita joukkoon jauhot ja kaurahiutaleet. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

täyte:

1 tlk (200 g) kermarahkaa

n. 1  dl omenahilloa

1 tl kanelia

Sekoita täytteen ainekset keskenään.  Levitä täyte taikinapohjalle.

lisäksi:

2-3 kotimaista omenaa 

hiukan sokeria

Pese omenat, poista siemenkodat ja leikkaa kapeiksi viipaleiksi. Lado omenaviipaleet rahkatäytteeseen omaa taiteellista näkemystäsi noudattaen. Ripota omenoille hiukan sokeria.

Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Neljän sipulin piirakka

Töistä tultuani aloin keitellä bigosta seuraavan viikon eväiksi. Sipulia pilkkoessani alkoi hieman hiukoa, ja mieleeni tuli että voisin tekaista sipulipiirakan iltapalaksi (sääli että sipuliviikko meni jo viime viikolla).

Ohjeen pohjana on ystävältä vuosia sitten saatu sipulipiirakan resepti, jonka alkuperä on jäänyt hämärän peittoon. Halusin kuitenkin laittaa piirakkaan monenlaisia sipuleita, ja sovitin reseptiä muutenkin uusiksi sen mukaan mitä kaapista löytyi. 
 

Neljän sipulin piirakka (2-4:lle)

taikina:

1 dl juoksevaa oivariinia tai 100 g pehmeää voita 

1 dl parmesan-raastetta

0,5 dl kermaa

n. 2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte:

voita

1 pienehkö purjo

1 punasipuli

1 keltasipuli

1-2 valkosipulin kynttä

n. 2 rkl balsamicoa

reilusti tuoretta tai kuivattua timjamia

hyppysellinen muskottipähkinää

mustapippuria, ripaus suolaa 

n. 1 tl juoksevaa hunajaa

--

1 dl kermaa

2 kananmunaa

1 dl parmesaaniraastetta

Valmista ensin taikina: sekoita oivariini, juustoraaste ja kerma ja lisää niihin vehnäjauhoja kunnes saat aikaan pehmeän mutta leipoutuvan ja käsistä irtoavan taikinan. Loppuvaiheessa vehnäjauhojen lisäämistä sekoita mukaan myös leivinjauhe. Pistä taikina syrjään - jos taikina tuntuu kovin löysältä voit panna sen hetkeksi viileään.

Viipaloi purjo, kelta- ja punasipuli sekä valkosipulin kynnet. Sulata pannussa hyvänlainen nokare voita ja kuullota sipuleita hetki. Lisää sitten balsamico, mausteet ja hunaja ja hauduttele vielä tovi sekoitellen, kunnes sipulit ovat pehmenneet mutta eivät ole vielä ihan löysiä. Siirrä syrjään tulelta. 

Sekoita kulhossa kerma, kananmunat ja juustoraaste.

Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi*. Painele taikina vuoan pohjalle ja noin puoliväliin reunoille. Kippaa päälle sipuliseos ja levittele tasaisesti pitkin pohjaa. Lopuksi valuta sipuliseoksen päälle munajuustokerma. 

Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia (tämä oli kaasu-uunissamme aivan optimaalinen aika, uudessa ja tehokkaassa sähköuunissa voisi riittää hiukan vähempi, 20-25 min). 

Anna piirakan jäähtyä vähän aikaa uunista ottamisen jälkeen ja tarjoa vaikkapa salaatin kanssa.

Vaikka itse sanonkin niin tämä oli melkein täydellistä. Piirakka oli niin hyvää että söimme sen Karhuherran kanssa kahteen pekkaan yhdeltä istumalta. Paistunut reuna maistui herkullisesti juustogrissiniltä.

*Irtopohjavuoan paperoiminen onnistuu helpoimmin ottamalla riittävän suuri suorakaiteen muotoinen pätkä leivinpaperia, sijoittamalla se irtopohjavuoan pohjan päälle, kiinnittämällä sitten reunus ja sen jälkeen saksimalla liiat pois. (Tämä menettely voi olla muille itsestäänselvyys mutta minulle ei ensimmäisellä kerralla ollut, kun ohjeessa käskettiin paperoida irtopohjavuoka.)

Karjalanpiirakat

Edellisestä karjalanpiirakoiden leipomisesta on ehtinyt kulua luvattoman paljon aikaa. En yleensä viitsi leipoa piirakoita kotona, koska yksin se on mielestäni hidasta ja isotöistä. Nyt kotipuolessa leivoin kuitenkin pitkästä aikaa yhden satsin äidin ja siskoni kanssa. Piirakat ovat hyviä, ja yhdessä niiden tekeminenkin käy nopeasti.

Karjalanpiirakat (30 kpl)

Aloita piirakoiden tekeminen keittämällä riisipuuro täytteeseen. 

riisipuurotäyte:

5 dl vettä  

2,5 dl puuroriisiä

1 l maitoa

lopuksi: 1 tl suolaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sekoita siihen riisi. Keitä miedolla lämmöllä kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä puuroa noin puoli tuntia miedolla lämmöllä, välillä sekoittaen. Varo pohjaan palamista! Mausta valmis puuro suolalla.

Anna puuron jäähtyä hyvin ennen kuin täytät piirakoita. Kuuma puuro pehmentää piirakanpohjat. 

taikina:

2 dl kylmää vettä

2 rkl öljyä

1 tl suolaa

2,5 dl ruisjauhoja

2,5 dl (hiivaleipä-)vehnäjauhoja

voiteluun:

voisulaa tai n. 25 g voita + 2 dl maitoa

Sekoita kylmään veteen öljy, suola ja jauhot. Vaivaa taikinaa hetki, niin siitä tulee sitkeämpää ja helpompaa käsitellä.

Jaa taikina kolmeen yhtä suureen osaan. Leivo taikinasta kolme 50 sentin kolikon kokoa läpimitaltaan olevaa pötkyä, jotka leikkaat 10 yhtä suureksi palaksi (yhteensä 30 palaa). Pyöritä palat palloksi ja litistä kevyesti. Laita litistetyt taikinapalat jauhotetulle pöydälle odottamaan tuorekelmun tai puolitetun ison pakastepussin alle ettei taikina kuivu. Jos pinoat paloja, ripota jauhoja niiden väliin etteivät ne tartu toisiinsa.

Kaulitse piirakanpohjat pulikalla: laita pöydälle reilusti hiivaleipäjauhoja, taputa taikinapyörylää hiukan litteämmäksi käsin ja ala kaulita pulikkaa vain kevyesti painaen. 

Ihannetapauksessa ohentuva taikinalevy alkaa pyöriä pulikan alla. Piirakanpohjan pitää olla "niin ohut että päivä paistaa ja kuu kumottaa sen läpi", ja muodoltaan se saa olla soikeahko. Laita valmiit pohjat limittäin pinoon, ja ripota reilusti jauhoja väliin etteivät ne tartu toisiinsa. Peitä kelmulla kuivumisen estämiseksi.

Laita piirakanpohjan keskelle reilu ruokalusikallinen riisipuuroa ja levitä se tasaiseksi, jättäen reunat paljaiksi reilun sentin verran.

Käännä sitten reunat toisesta päästä alkaen piirakan päälle samalla molemmilta puolin rypyttäen peukalon ja etusormen avulla niin että ikään kuin vedät taikinaa samalla piirakan päälle - tätä rypytysvaihetta en osaa selittää paremmin. Yrittämällä oppii.

Nosta piirakat lastalla uunipellille leivinpaperin päälle. Paista uunissa (keskitasolla) 250 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes puuro on saanut hieman väriä.

Voitele juuri uunista otetut kuumat piirakat heti voisulalla tai kasta ne nopeasti voisulan ja lämpimän maidon seokseen. Voitelemattomat piirakat ovat kuivia ja kovakuorisia.

Pane voidellut piirakat laakeaan astiaan limittäin ja peitä voipaperilla ja leivinliinalla. Anna kuorien pehmetä ja piirakoiden jäähtyä 20-25 minuuttia ennen tarjoamista. 

Piirakat voi täyttää myös ohrapuurolla, porkkanalla (1 kg porkkanoita keitetään, soseutetaan ja sekoitetaan 6 dl riisipuuroa) tai  perunasoseella. Mikään ei estä kokeilemasta täytteessä myöskään esim. lanttua tai punajuurta.

"Ketun keittiön piirakka"

Halusin testata Valiolta saatua yrttirahkaa, ja päätin leipoa piirakan. Niin ikään Valiolta mukaan saadussa Kotiruokaa-lehdessä oli helppo suolaisen piirakan ohje. Tapani mukaan sain kuningasajatuksen piirakan leipomisesta kaupassa matkalla töistä kotiin, ja muistin ohjeesta tasan sen, että piirakan päällä näytti olevan kirsikkatomaatteja. Onneksi pohjataikinaan tarvittavat ainekset löytyivät kaapista - no, ainakin suurin piirtein - ja piirakan täytteeksihän voi laittaa melkein mitä vain.

Tämä on ehkä helpoin ja nopein suolaisen piirakan pohja ikinä.

Piirakkapohja (vuoan halkaisija 25 cm)

2 ½ dl vehnäjauhoja

1/2 dl (kaura-)leseitä

1 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

3/4 dl laktoositonta maitojuomaa (/maitoa)

3/4 dl juoksevaa oivariinia (/rypsiöljyä)

Kuivat aineet sekoitetaan. Lisätään maito ja rasva ja sekoitetaan kuivien aineiden kanssa taikinaksi.

Minulla ei ollut kauraleseitä, mutta spelttileseitä oli. Juoksevan oivariinin tilalle laitoin rypsiöljyä.  Piirakkavuokani oli hieman liian iso, taikina piti levittää hyvin ohueksi jotta sain sen riittämään. Seuraavalla kerralla täytyy kasvattaa ainesmääriä hiukan.

Täytteeseen laitoin silputtua sipulia, purjoa ja mangoldia, jotka freesasin rypsiöljyssä, maustoin suolalla ja mustapippurilla ja sekoitin yrttirahkaan. Kirsikkatomaatit pääsivät koristamaan piirakan pintaa.

Piirakan paistoaika on 15-20 min 200-asteisessa uunissa. Omasta piirakastani tuli 20 minuutissa hiukan kuiva, joten kannattaa kokeilla lyhyempää aikaa.

Kokeilu oli onnistunut, yrttirahka sopii hyvin tällaiseen kasvispiirakkaan. Olisin tosin voinut hyvin pistää rahkaa toisenkin purkillisen ja tehdä muutenkin täytettä hiukan reilummin.

Poika halusi antaa piirakalle nimeksi Ketun keittiön piirakka.

Sesongin herkut: parsapiirakkaa ja raparperitoskaa

Onnistuinpa lopulta tekemään sitä parsapiirakkaakin, joka viimeksi muuttui sienipiirakaksi. Tämä ohje aloitti matkansa Voisilmäpelistä ja kiersi meille Soppakellarin kautta. Ja piirakka on kyllä kaikkien saamiensa kehujen arvoinen! Neljä henkeä söi tämän piirakan iltaruuaksi yhdeltä istumalta:

Niin hyvää kuin se onkin, hiukan enemmän väkeä tarvittiin tuhoamaan pellillinen Pastanjauhajien raparperi-toskapiirakkaa eli rappiotädin raparperipiirakkaa, joka tuli tietoisuuteemme Pata & Kattila -blogin kautta. Piirakka näyttää äkkiseltään isotöisemmältä kuin on - varsinkin kun käytettävissä oli lapsityövoimaa. Sähkövatkaimen käyttö on Pojan mielestä ehdottomasti miesten työtä, eikä minulla ole mitään sellaista työnjakoa vastaan.

Täydellisen rappion varmemmaksi vakuudeksi tämä turmiotäti korvasi margariinin voilla. Olen sitä mieltä, että silloin kun ylipäätään leivon, on turhaa kainostella ainesten kanssa. Kaasu-uuni paistoi pohjan näillä paistoajoilla ja lämpötiloilla mielestäni vähän turhan tummaksi, joten ensi kerralla kokeilen varmaankin miedompaa lämpötilaa. Haaveilen sellaisesta hellasta, jossa on kaasuliesi ja sähköuuni. Tai vielä mieluummin erillisestä kaasuliedestä ja uunista, joka on asennettu niin korkealle, ettei sitä käyttääkseen tarvitse pyllistellä lattianrajassa. Tämä jälkimmäinen ratkaisu vaatisi kuitenkin mittavampaa keittiöremonttia, joka puolestaan edellyttäisi lottovoittoa tai muuta äkkirikastumista.

Raparperi-toskapiirakka

4 munaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta 

100 g (=1 dl) sulatettua voita (margariinia)
1 dl maitoa 

5-7 raparperin vartta

Kuori ja pilko raparperinvarret pieniksi paloiksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää (keskenään sekoitetut) kuivat aineet*, hieman jäähtynyt rasva (jäähdyttäminen vesihauteessa nopeuttaa prosessia) ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina nuolijan avulla leivinpaperilla päällystetylle pellille ja ripottele päälle raparperinpalat. Paista piirakkaa 225 asteessa 10 minuuttia.

Piirakan paistuessa tee toskakuorrutus:

100 g voita (margariinia)
1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl maitoa
100 g mantelilastuja

Sulata voi ja sekoita siihen muut ainekset. Anna kiehahtaa, sekoita koko ajan. Lisää lopuksi mantelilastut. Levitä toska kuuman piirakan päälle ja paista vielä 10-12 minuuttia eli kunnes pinta saa hieman väriä. 

* Laiskuuttaan tämä täti ei myöskään vaivautunut sekoittamaan kuiva-aineita, totesi vain että niitä ole ennenkään tässä taloudessa sekoiteltu ja nakkasi leivinjauheen kyytiin viimeisen jauhodesin kanssa. Tämä suurpiirteinen menetelmä ei varmaankaan toimisi herkkien leivonnaisten kanssa kanssa, mutta kuivat kakut, piirakat ja pikkuleivät eivät ole nähdäkseni siitä hätkähtäneet.

Sieni-pekonipiirakka

Tarkoitukseni oli tehdä parsa-pekonipiirakkaa, siis tätä, mutta lähikaupassa ei ollut parsaa. Koska olin tulossa töistä ja olin nälkäinen, en jaksanut lähteä kauemmas parsaa etsimään, vaan päätin tehdä sen sijaan sieni-pekonipiirakan samalla ohjeella - paitsi että jätin sitruunamehun pois, laitoin tuoretta timjamia ja persiljaa ja unohdin täytteestä kananmunat. Viimemainitut olisi kyllä kannattanut muistaa, nyt täyte jäi löysäksi. Oikaisin myös käyttämällä valmista piirakkataikinaa, jota en vaivautunut esipaistamaan. Viitseliäämpi voi tehdä taikinan esimerkiksi alla olevan Soppakellarista nyysimäni ohjeen mukaan. 

Sieni-pekonipiirakka

pohja:
100 g voita
2½ dl vehnäjauhoja
2-3 rkl kylmää vettä

(ripaus suolaa)

Nypi sekaisin pehmeä voi ja jauhot (joihin olet sekoittanut suolan, jos käytät). Lisää varovasti sen verran vettä, että saat aikaan taikinan, josta voi muovata pallon. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja esipaista 10-15 min.

täyte:
200 g pieniä herkkusieniä
1 paketti (170 g) pekonia
1 keskikokoinen sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
3 munaa
150 g ranskankermaa
1 dl kuohukermaa
1 dl parmesania raasteena
reilusti tuoretta, silputtua timjamia ja persiljaa
mustapippuria myllystä
 

Puhdista ja puolita sienet. Viipaloi pekoni. Kuori ja silppua sipuli ja murskaa kuorittu valkosipulin kynsi. Paista ensin pekoni reippaalla lämmöllä, ja sen jälkeen ruskista sienet pekonin rasvassa. Lopuksi hauduta sipuli ja valkosipuli pehmeäksi (lisää tarvittaessa voita/rypsiöljyä). 

Sekoita ranskankerma, kuohukerma, parmesaaniraaste, kananmunat, yrtit ja pippuri kulhossa. 

Jos käytät valmistaikinaa, vuoraa tässä vaiheessa taikinalla pyöreä tai suorakaiteen muotoinen piirakkavuoka. Levitä sipulisilppu ja pekoni taikinapohjalle. Kaada sitten ranskankermaseos päälle, ja lopuksi asettele pinnalle sienenpuolikkaat. Paista uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia tai kunnes reunat ja täytteen pinta ovat saaneet väriä.

 

Maku oli kohdallaan, mutta voisiko mitään muuta ollakaan, kun täytteenä on sieniä ja pekonia? Määrän olisi voinut saman tien kaksinkertaistaa kolmelle aikuiselle ja yhdelle lapselle.

Parsapiirakkaa sitten seuraavalla kerralla.

Gluteeniton piirakka

Menneen lauantain vierasvaraksi värkkäsin äitini kanssa tällaisen helpon piirakan. Ohje on äidin muistin mukaan, alunperin kuulemma tattarijauhopussista löytynyt.

Gluteeniton kinkkupiirakka

pohja:

100 g voita

3 dl tattarijauhoja

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

1 dl vettä, maitoa tai kermaa

täyte:

3 munaa

1 tlk (120 g) smetanaa

200 g palvikinkkua kuutioina

150 g raastettua emmentalia

ripaus valkopippuria

silputtua persiljaa

Sekoita kuivat ainekset nyppimällä pehmeään voihin. Lisää neste. Painele taikina piirakkavuokaan ja paista pohjaa uunissa 200 asteessa 10-15 min kunnes reunat saavat aivan hieman väriä. 

Valmista täyte sekoittamalla kaikki ainekset kulhossa keskenään ja kaada ne pohjan päälle. Paista vielä 15-20 min kunnes täyte saa väriä.

Minusta piirakan pohjasta tuli turhan kuiva, tosin on vaikea sanoa kuinka paljon siihen vaikutti kaasu-uunin sammuminen välillä kesken paiston. Kokeilisin ehkä silti lisätä pohjaan vähän rasvaa tai nestettä tai molempia, tai vaikka smetanaa, niin kuin uusimman Hesarin Ruoka-liitteen venäläisissä piirakoissa. Täytettäkin voisi huoleti tehdä vähän reilumman annoksen. Nyt tattarin maku hallitsi mielestäni piirakkaa liikaa.

Kinkun sijasta piirakan täytteeseen voi käyttää myös savukalaa, ja tuskinpa kevyesti ruskistetut sienetkään, joko kinkun kanssa tai ilman, olisivat huono yhdistelmä.

Pinaattipiirakat

Joululta oli jäänyt yli vajaa paketti torttutaikinalevyjä, jotka piti saada käytetyksi pois. Hetken tuumailtuani päädyin tällaisiin kreikkalaisen spanakopita-piirakan innoittamiin piiraisiin - vai pasteijoiksiko näitä pitäisi nimittää.

Pinaattipiirakat (12 kpl)

6 valmista voitaikinalevyä (tai vastaava määrä kaulittavaa taikinaa)

125 g tuoretta pinaattia

200 g fetajuustoa tai salaattijuustoa

kourallinen tuoretta tilliä

oreganoa, basilikaa

ripaus jauhettua muskottipähkinää

mustapippuria 

Silppua tuore pinaatti esim. tehosekoittimen terällä ja sekoita siihen juusto niin että syntyy melko tasainen vihreä tahna. Mausta tillillä ja yrttimausteilla, mustapippurilla ja ripauksella muskottia. 

Leikkaa taikinalevyt puoliksi niin että syntyy 12 neliskanttista palaa. Laita täytettä levylle hiukan keskikohdan toiselle puolen. Taita levy kulmittain kaksinkerroin niin että syntyy kolmioita ja ummista reunat huolellisesti.

Voitele piirakat kananmunalla ja sirota halutessasi päälle esim. unikonsiemeniä. Paista uunissa 200 asteessa n. 12-15 min kunnes piirakat saavat väriä.

(pahoittelen kuvalaatua, parempi kamera on huollossa)

Käytin tähän tuoreita pinaatinlehtiä, mutta varmaankin pakastepinaatillakin onnistuisi. Täyte oli kuitenkin näinkin aika kosteaa, joten pakastepinaatista kannattaisi puristaa mahdollisimman paljon nestettä pois. Aidon fetajuuston sijasta laitoin salaattijuustoa, joka on koostumukseltaan samankaltaista mutta hieman vähemmän suolaista - ihan riittävän suolaisia piirakoista tuli näinkin.

Poika auttoi innokkaasti leipomisessa: käytti konetta pinaatinlehtien silppuamiseen, leikkasi taikinalevyt kahtia taikinapyörällä ja annosteli täytteen. Minun tehtäväkseni jäi vain täytteen valmistaminen ja piirakoiden ummistaminen, sillä Poika huolehti myös niiden voitelusta ja sirotteli unikonsiemenet. Kohta taidan saada keittiössä vapaavuoron!

Puolukkapiirakkaa

Ystäväni tarjosi minulle tätä piirakkaa punaherukasta tehtynä, ja tykkäsin niin paljon että pyysin reseptinkin - jonka tietysti sen jälkeen hajasijoitin. Onneksi jokseenkin samanlainen ohje löytyi Elovenan reseptiarkistosta. Alkuperäisen ohjeen rasva oli nestemäistä margariinia tai leivontamargariinia, mutta leivon niin harvoin, että olkoon sitten edes voilla leivottua.

Puolukkavuosi on tiemmä ollut huono. Täytteeksi käyvät tietysti muutkin marjat, ainakin nuo mainitut punaherukat toimivat mainiosti.

Puolukkapiirakka

100 g voita

1 muna

0,5 dl sokeria

1,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl vehnäjauhoja 

1 tl leivinjauhetta

päälle:

4 dl puolukoita

0,5 dl sokeria

(+ 1,5 rkl perunajauhoja, jos käytät pakastepuolukoita)

+ muruseos:

50 g sulatettua voita

0,75 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1,5 dl kaurahiutaleita

Sulata voi, ja sekoita siihen sokeri ja muna sekä vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaurahiutaleet. Voitele pyöreä piirakkavuoka ja painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille jauhotetuin käsin.

Tee muruseos täytettä varten: Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset keskenään.

Jos käytät pakastepuolukoita, sekoita niihin perunajauhot. Levitä puolukat taikinapohjan päälle ja ripottele sokeri perään. Levitä sitten puolukoiden päälle muruseos. 

Paista uunissa 200 asteessa noin 30 min. Nauti riittävästi jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa. 

Tattipiirakka

Tänä vuonna tuntuu herkkutatteja olevan metsät väärällään, kun useammassakin ruokablogissa on esitelty muhkeita sienisaaliita.

Innoituksen juustoiseen sienipiirakkaan sain meille jotakin kautta päätyneestä Julia Ponomarevan ja Aleksei Ponomarevin venäläisiä sieniruokareseptejä sisältävästä Vaskiratsastajan sienisalaatti -kirjasta. Alkuperäisessä ohjeessa täytteeseen pantiin myös keitettyä kananmunaa, mutta pahan tapani mukaan luin ohjetta tarkemmin vasta kun olin jo laittamassa ruokaa ja keitettyjen kananmunien puutteessa soveltelin reseptiä hieman. Tässä oma sovitukseni aiheesta:

Juustoinen herkkutatti-sipulipiiras

taikina:

100 g (suolatonta) voita

2 dl vehnäjauhoja

1 dl emmental-juustoraastetta

(tilkka kermaa tai vettä)

täyte:

1 rkl voita

2 keltasipulia silputtuna

3 dl kuutioituja herkkutatteja

2 valkosipulinkynttä murskattuna

(suolaa), mustapippuria

timjamia

1 dl kermaa

3 dl emmental-raastetta

Valmista taikina: nypi sekaisin voi ja jauhot ja sekoita joukkoon juustoraaste. Tarvittaessa notkista taikinaa tilkalla kermaa tai vettä. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Sitten on täytteen vuoro: Paistele sipulisilppua ja tattikuutioita pannulla voissa kunnes ne saavat hieman väriä. Mausta pippurilla ja timjamilla maun mukaan ja lisää halutessasi ripaus suolaa (muista kuitenkin että juustosta täytteeseen tulee suolaa). Anna jäähtyä jonkin aikaa.

Sekoita kulhossa kerma ja 3 dl juustoraastetta. Sekoita joukkoon tatti-sipuliseos. Kippaa koko komeus piirakkapohjan päälle ja levittele tasaiseksi.

Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes täyte on jähmettynyt ja pinta saa hiukan väriä. Anna jäähtyä hetki uunista ottamisen jälkeen ja tarjoa rapean salaatin kanssa.

Kuvat epäonnistuivat joten tällä kertaa polkkaus ilman kuvia.

Raparperimurua

Supliikkimies onnistui puhelinmyymään minulle halvalla Glorian tilauksen. Ensimmäisessä kotiinkannetussa lehdessä oli Pipsa Hurmerinnan suosikkireseptejä, joista löytyi useampikin makuhermoja kutkuttava. Niiden joukossa oli myös aprikoosicrumble.

Crumblen juuret ovat Wikipedian mukaan II maailmansodan aikana Britanniassa. Sen syntyyn johti elintarvikkeiden säännöstely, jonka vuoksi perinteisten piirakkapohjien leipominen ei onnistunut. Crumble onkin eräänlainen piirakka ilman pohjaa.

Crumble on ihanteellinen kesäleivonnainen. Taikina on helppo tehdä askeettisemmallakin mökillä, koska sormia kummempaa sekoitinta ei tarvita. Täyte voi olla mitä hedelmiä tai marjoja tahansa, ja paistoksen pinnalle taikinan sekaan voi lisätä myös pähkinöitä. Tärkeää on fariinisokeri, jolla saadaan aikaan crumblen rapea pinta. Aprikoosien puutteessa päätin kokeilla raparperiversiota. Taikinaa tein puolet alkuperäisestä.

Raparpericrumble

125 g voita

125 g (vähän reilu 2 dl) vehnäjauhoja

125 g sokeria, josta puolet kide- ja puolet fariinisokeria

5-7 raparperin vartta

3-4 tl sokeria

Sekoita voi, jauhot ja sokerit nyppimällä hiekkamaiseksi seokseksi.

Kuori raparperit ja pilko ne. Laita raparperit korkealaitaisen uunivuoan pohjalle ja sekoita joukkoon muutama teelusikallinen sokeria. Ripottele taikinaa raparperipalojen päälle. Ravista vuokaa välillä että taikinaa sekoittuu raparperipalojen joukkoon, ja ripota loppu taikina päälle. 

Paista uunissa 190 asteessa 30-45 minuuttia kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Anna jäähtyä tovi ja tarjoa runsaan vaniljakastikkeen kera.

Crumble ennen paistamista.

Ehkä jauhoja olisi pitänyt olla enemmän tai kyse oli siitä että voi oli liian pehmeää, koska jos taikinani jotain maalajia muistutti, se oli kyllä hiekansekaista savea. Lopputulos ei kuitenkaan ollut mielestäni yhtään epäonnistunut, mukavasti hampaissa rapsahtelevan kuoren alla oli ihanan pehmeää ja makoisaa taikina-raparperiseosta. Ketun keittiö suosittelee!

Ei mennyt niin kuin keittokirjassa...

Päivätär vieraili meillä ennen lähtöään pidemmäksi aikaa saarivaltakuntaan. Samalla hän toi meille lainaan kirjan classic british cookbook, josta paljastuu että paljon parjattu englantilainen keittiö on muutakin kuin fish&chips ja minttukastikkeessa keitetty eläinparka. Päivätär oli jo ennakkoon ehdottanut että laittaisimme parsa-pinaattipiirakkaa ja se kuulostikin kovin houkuttelevalta, joten olin käynyt kaupassa tekemässä tarvittavat hankinnat.

Aina kaikki ei kuitenkaan mene ihan putkeen. Alla käännöksenä alkuperäinen resepti ja suluissa toteutuneet määrät.

Parsa-pinaattipiirakka

valmis piirakkataikina

2 isoa perunaa keitettynä (/3-4 suomalaista isoa perunaa)

125 g (kuvasta päätellen noin ruohonkorren vahvuista) vihreää parsaa (/n. 400 g vihreää parsaa)

1 tl paprikajauhetta

50 g cheddaria raasteena

250 g tuoretta pinaattia (/pari-kolme kourallista)

3 munaa

2 dl paksua kermaa

suolaa, pippuria

Kaulitse piirakkataikina isoksi levyksi ja vuoraa sillä voideltu 28 cm halkaisijaltaan oleva korkealaitainen piirakkavuoka. Pistele haarukalla reikiä taikinapohjaan ja laita puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Keitä perunat kypsiksi, jäähdytä kylmällä vedellä ja viipaloi. Kuori parsat tarvittaessa ja poista puumaiset tyvet. Keitä parsoja 2-3 min ja jäähdytä ne kylmällä vedellä. Laita sivuun odottamaan.

Esipaista piirakkataikina: Laita piirakkataikinan päälle leivinpaperi ja täytä tasaisesti esim. riisillä tai keraamisilla 'paistopavuilla' (onko näillä joku nimikin suomeksi?). Paista 180 asteessa 15 min. Ota sitten leivinpaperi pois ja paista vielä 5 min että pohja saa hiukan väriä.

Täytä piirakka: laita pohjalle puolet perunaviipaleista, ripottele niille hyppysellinen paprikajauhetta, suolaa ja mustapippuria sekä neljännes cheddar-raasteesta. Levitä perunaviipaleiden päälle puolet pinaatista ja mausta samalla tavoin sekä lisää taas juustoa. Toista sama lopuilla perunaviipaleilla ja pinaatilla.

Sekoita munat ja kerma ja kaada suurin osa seoksesta täytteen päälle. Asettele parsat piirakan päälle ja kaada niille loput muna-kermaseoksesta. Paista 20-25 min kunnes piirakka on saanut hieman väriä.

Oma huomio: Anna jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoamista.

En tiedä oliko ohjeesta unohdettu jotakin, mutta ainakin tuli selväksi että englantilaiset parsat ovat paljon pienempiä ja perunat isompia. 250 g tuoretta espanjalaista pinaattia ei myöskään mitenkään päin olisi mahtunut piirakkaan. Vuoka oli ensimmäisten peruna- ja pinaattikerroksen jälkeen täynnä ääriään myöten. Pinaatti kannattaisi siis varmaankin ryöpätä ensin, vaikka sitä ei ohjeessa mainitakaan. Koska englantilaista double creamia vastaavaa tuotetta ei Suomesta saa, osa kermasta kannattaisi ehkä korvata ranskankermalla tai smetanalla jolloin täyteseoksesta tulisi paksumpaa ja kenties helpommin hyytyvää. Juustoa voisi mielestäni olla enemmänkin.

 Ei tämä hullummalta kuitenkaan maistunut, vaikka lopputulos ei kirjan kuvaa kovin paljon muistuttanutkaan.

Äidin lohipiirakka

Jos olin tammikuun keittojen lumoissa, helmikuussa olen saattanut kaikenlaisia aineksia kiusaukseen. Tällä kertaa syntyi lohikiusaus, mutta sen jälkeen valmiiksi viipaloitua lohta oli vielä puolen kiloa. Sille piti keksiä jokin sijoituspaikka. Turvauduin äitiin, jonka vinkeillä syntyi tämä perinteinen lohipiirakka.

Lohipiirakka 

600 g valmista voi- tai lehtitaikinaa

n. 300 g raakaa lohta viipaleina

2 dl puuroriisiä

3-4 keitettyä kananmunaa viipaloituna

100-150 g esim. ruohosipulituorejuustoa

tuoretta tilliä

musta- tai valkopippuria, suolaa

Ota taikina sulamaan. 

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita vielä lämpimään riisiin tuorejuusto ja mausteet ja anna jäähtyä.

Kaulitse sulanut taikina valmiiksi leivinpaperin päälle noin uunipellin kokoiseksi levyksi. Levitä vajaalle puolelle taikinalle kerroksittain riisiä, lohi- ja kananmunaviipaleita ja silppua päälle tuoretta tilliä maun mukaan. Jätä reunasta kaista paljaaksi. Käännä sitten taikinan toinen puoli piirakan kuoreksi ja ummista reunat. Voitele kananmunalla ja paista uunissa 200 asteessa kullanruskeaksi. 

Kauniimman piirakan vielä saat kun rakennat täytteen "nurinpäin" ja pyöräytät lopuksi piirakan leivinalustan avulla ympäri.

Poropiirakka

Tämä piirakka on helppo ja nopea tehdä vaikka yllätysvieraille, ja sitä paitsi hyvää. :)

Suppilovahvero-poropiirakka

1 pkt ruisperunataikinaa
0,5 l tuoreita suppilovahveroita (tai liotettuja kuivattuja suppilovahveroita)
100 g kylmäsavuporoa
1 pienehkö punasipuli
100 g (1 prk) kantarellituorejuustoa
n. 1 dl ruokakermaa
timjamia
mustapippuria


Sulata taikina ja painele se pyöreään piirakkavuokaan. Pilko tuoreet suppilovahverot ja kuutioi kylmäsavuporo. Silppua sipuli. Halutessasi voit käyttää sieniä ja sipulisilppua muhimassa voissa paistinpannulla, mutta ilmankin onnistuu. Sekoita sienet, sipuli ja poro tuorejuuston kanssa, notkista seos ruokakermalla. Mausta timjamilla ja mustapippurilla maun mukaan. Paista uunissa 200 asteessa n. 25-30 min kunnes piirakka alkaa saada hieman väriä.