Jänisragu

Kävi niin, että käsiimme päätyi jänis. Ei tosin ilmielävä, vaan sangen kuollut. Siitä sitten ruokaa laatimaan. Karhuherra löysi Ruokalasta tämän ohjeen jänisragulle ja rosmariini-pappardellepastalle.

Tuoreen jäniksen valmistaminen onkin varsinaista slow foodia: ennen kuin päästiin varsinaiseen ruuanlaittoon asti, jänis sai riippua liiterissä viikon päivät. Itse ruuanlaittoon kannattaa myös varata pari-kolme tuntia aikaa. Lopputulos kuitenkin palkitsee kärsivällisen kokkaajan moninkertaisesti!

Jänisragu

2 kpl jäniksen paisteja
1 porkkana
1 sipuli
3 varsisellerin oksaa
6 kaltattua luumutomaattia
1 rosmariinin oksa
2 timjamin oksaa
2 laakerinlehteä
suolaa
150 g voita
valkopippuria
vettä
1/2 l punaviiniä

Kastike:
4 dl kokoonkeitettyä haudutuslientä
1 dl kermaa
100 g sieniä (käytimme pakastettua herkkutattia, mutta herkkusienetkin käyvät)
puolikas sipuli 
1 kaltattu luumutomaatti
30 g  (n. 0,5 dl) vehnäjauhoja
30 g voita

Pappardelle:
200 g tuorepappardelleä
1 rkl hienonnettua rosmariinia
100 g voita (laitoimme hieman vähemmän)
1 sitruunan mehu (laitoimme puolikkaan)
 
Jänisraguhun tarvitset jäniksestä paistit, eli takakoiven ja lonkan muodostaman osan. Jos patasi ei ole vallan valtava, kannattaa vemmelsäären koipi katkaista polven kohdalta. 

Mausta paistit suolalla ja pippurilla ja anna niiden maustua noin puoli tuntia.

Sulata voi haudutuspadassa ja ruskista paistit kevyesti. Kaada sitten pataan vettä niin, että paistit peittyvät. Anna liemen kiehahtaa ja kuori kauhalla pintaan kertynyt vaahto. 

Kuori porkkanat ja kuutioi ne. Lohko sipuli (sitä ei tarvitse kuoria, kuori antaa liemeen makua). Paahda porkkanat ja sipulit  kuivalla pannulla melkein mustiksi. Juuresten paahtuessa kalttaa luumutomaatit ja pilko varsiselleri (me oikaisimme käyttämällä säilyketomaatteja, mutta jos käytät tuoreita, kalttaa tässä vaiheessa 7 tomaattia - yksi tulee kastikkeeseen).

Lisää pataan paahtuneet juurekset, sellerit ja tomaatit. Mausta laakerinlehdillä, timjamilla, suolalla ja valkopippurilla. Kaada joukkoon punaviini ja anna padan hautua miedolla lämmöllä noin 1,5 tuntia.

Kun jänis on ollut padassa noin tunnin, voit valmistaa pastataikinan tekeytymään vaikkapa täältä löytyvällä ohjeella.
 

Nosta kypsät jänispaistit padasta ja siivilöi liemi. Laita liemi kattilaan ja keitä kokoon kunnes siitä on jäljellä noin 4 dl - meillä lientä oli miltei 2 litraa, joten otimme siitä vain osan jota keitimme reippaasti kokoon, muuten tässä liemen keittelyssä olisi mennyt ikä ja terveys. Liemen kiehuessa irrota jäniksen lihat luistaan ja pilko ne kuutioiksi.

Lopuksi valmista kastike. Kuutioi sipuli, sienet ja kaltattu luumutomaatti. Ruskista sipulit ja sienet voissa. Lisää tomaatti ja sekoita joukkoon vehnäjauhot. Lisää joukkoon kokoon keitetty haudutusliemi. Sekoita kastike tasaiseksi ja viimeistele kermalla. Tarkista maku, suolaa ja pippuroi tarvittaessa. Lopuksi lisää joukkoon kuutioitu jäniksenliha ja sekoita hyvin.

Keitä tuorepasta suolalla maustetussa runsaassa vedessä. Sekoita kypsän pastan joukkoon ruokalusikallinen hienonnettua rosmariinia ja 100 g voita. Mausta vielä sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Rakenna annokset lautasille. 

Poropitaleivät

Teimme näitä leipiä jo kertaalleen kokeiluluontoisesti. Niistä tuli sen verran hyviä, että päätimme ottaa uusintaoton ja polkata sen.

Tarvitset leipiin
- 1-2 pitalepää / syöjä
- poronkäristyslihaa
- piparjuurituorejuustoa + tilkka kermaa
- punasipulia
- salaattia
(- maustekurkkuja)

Pitaleipätaikinan ohje on peräisin Valion Kotiruokaa-lehdestä 1/2013.

Pitaleivät (8-12 kpl)

2 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
1 tl hienoa merisuolaa
0,5 tl sokeria
2 dl kreikkalaista jugurttia
7 dl durumvehnäjauhoja tai tavallisia vehnäjauhoja (laitoimme puolet ja puolet)
0,75 dl juoksevaa oivariinia tai rypsiöljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri ja jugurtti ja alusta taikinaan jauhot. Vaivaa taikinaa kunnolla, että siihen tulee sitkoa. Lisää lopuksi rasva. Ripota taikinan pinnalle vähän jauhoja ja kohota vedottomassa paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi. 

Jaa taikina 12 osaan (me teimme hieman isompia leipiä, joita tästä taikinasta tulee 8). Pyörittele "pulliksi" jauhoja apuna käyttäen, ja kauli pullat n. 1 cm paksuiksi pyöreiksi leiviksi, halkaisiljaltaan n. 15 cm. Laita leivät leivinpaperilla päällystetylle uunipellille (koosta riippuen mahtuu 4-6 kpl/pelti) ja anna kohota hyvin leivinliinalla peitettynä lämpimässä paikassa noin puoli tuntia. 

Paista leivät 225 asteessa uunin keskiosassa 12 min tai kunnes ne ovat kypsiä. Pitaleivät saavat olla kuplamaisia, jolloin ne on helppo halkaista ja täyttää. Ota uunista ja anna jäähtyä hetken, ettet polta näppejäsi. 

Leipien ollessa uunissa valmista

Poronkäristys

hyvä nokare voita
ohuena siivuna olevaa poronkäristyslihaa
tilkka vettä
suolaa, mustapippuria

Anna voin sulaa pannussa. Kun voi alkaa tiristä, lisää pannuun liha ja ruskista se. Lisää tilkka vettä ja hauduta muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tässä tarkoituksessa on sitä parempi mitä ohuempaa käristykseen käytettävä liha on. Pakastettuna levynä saatava ohut poronkäristysliha toimii tarkoitukseen erittäin hyvin, kun sen repii silpuksi paistamisen yhteydessä.

Sekoitimme piparjuurituorejuustosta ja ruokakermasta löysähkön tahnan, jolla voitelimme halkaistut leivät reilusti. Sitten vain täytetään leivät kypsällä käristyslihalla, salaatilla ja ohueksi siivutetulla punasipulilla sekä halutessa maustekurkkusiivuilla ja syödään.

Joulupäivän hirvenpaisti

Tänä vuonna vietimme joulua äidin lihapatojen ääressä, mikä tarkoittaa että enimmäkseen saimme käydä valmiiseen, notkuvaan pöytään. Ainoa panokseni jouluruokiin oli hirvenpaistin ja sen kastikkeen valmistaminen. Ohje paistin marinadille ja kastikkeelle löytyi äitini vanhasta Ruokavuosi-kirjasta (v. 1975 painos, "Hirvenpaisti Sakkolan tapaan"). Paistovinkit tulivat hirvenmetsästäjältä. Pelkän paistoliemen suurustamisen sijaan tuunasin kastiketta kermalla ja hunajalla - kannattaa maistella mistä itse tykkää.

Hirvenpaisti ja kastike (kuudelle)

n. 1,3 kg painoinen hirvenpaisti (meillä kulmapaisti)

marinadi: 

3dl rypsiöljyä

0,5-1 dl soijakastiketta

1 rkl suolaa

rouhittua valkopippuria

paistamiseen:

200 g amerikanpekonia

n. 3 dl punaviiniä

kastike: 

n. 4 dl paistin paistolientä

n. 1 dl kermaa

pari-kolme teelusikallista juoksevaa hunajaa

mustapippuria

Puhdista paistista kalvot. Sekoita marinadin ainekset ja kaada ne paistin päälle kulhoon. Anna lihan maustua yön yli viileässä ja kääntele paistia välillä liemessä. Vaihtoehtoisesti laita paisti marinadeineen muovipussiin, jonka suun solmit kiinni, ja laita tämä astiassa viileään; kääntele pussia välillä.

Ota liha marinadista ja kuivaa se. Laita paisti reunalliseen uunivuokaan ja peitä se pekonisiivuilla. Laita paistin paksuimpaan kohtan paistomittari.

Pane paisti 150-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. Laske sen jälkeen lämpöä 125 asteeseen ja anna paistin hautua uunissa reilu puolen tuntia, ennen kuin lisäät vuokaan punaviinin. Jos paistisi on isompi, käytä alhaisempaa lämpötilaa ja pidempää paistoaikaa.

Ota paisti uunista kun sen sisälämpötila on 65 astetta (reilun kilon painoiselle paistille reilun tunnin ajan). Ota vuoassa oleva viiniliemi talteen ja kiedo paisti folioon vetäytymään. 

Valmista kastike:

Sulata voi kasarissa ja lisää siihen vehnäjauhot. Lisää hirven paistoliemi vähitellen, koko ajan sekoittaen (n. 4 dl - jos lientä on vähemmän, voit jatkaa sitä lihaliemellä). Keitä kastiketta kokoon kymmenkunta minuuttia. Lisää maun mukaan kermaa (minulla sitä kului noin 1 dl), hiukan hunajaa (n. 2 tl) ja mustapippuria. 

Leikkaa paisti ohuiksi siivuiksi ja tarjoa kastikkeen ja lisukkeiden kanssa - seuraksi sopii mm. ruusukaali. 

Paras ikinä tekemäni hirvenpaisti. Liha oli sisältä vielä punaista mutta ihanan mureaa ja mehevää, aivan suli suussa.

Pekonilla hunnutettu hirvenpaisti

Olemme laittaneet hirvenpaistia muutaman kerran, mutta hiukan uhkarohkeasti lähdin vappuna laittamaan sitä "omasta päästäni" hiukan paahtopaistin tapaan. Pakastettu paisti sai mennä jäisenä marinadiin, jossa se hiljakseen suli vuorokauden verran. Välillä käänsin paistia jotta marinointi olisi tasainen. Jotta paisti ei kuivuisi uunissa, päätin kietoa sen pekoniin. Tämä toimi, ja lopputuloksesta tuli sangen onnistunut.

Ihan niin vakuuttunut en ollut hirvelle laatimastani kastikkeesta, jonka keittelin kokoon paistoliemestä ja punaviinistä ja vähän kaikesta muustakin mitä kaapista löytyi, vaikka muut syöjät sitäkin hyväksi kehuivat.

Marinadi hirvenpaistille

punaviiniä

rypsiöljyä

suolaa

mustapippuria

katajanmarjoja

rosmariinia

Pekonihunnutettu hirvenpaisti (3-4:lle)

n. 600 g hirvenpaisti

n. 8 siivua pekonia

Ota hirvenpaisti marinadista ja kuivaa se. Paista siihen kuumalla pannulla nopeasti paistopinta, etteivät nesteet karkaa paistista uunissa. Hiero pintaan suolaa ja mustapippuria. Kiedo sitten paisti pekonisiivuihin. Työnnä paistiin paistomittari sen paksuimpaan kohtaan. Paista 200 asteisessa uunissa kunnes paistin sisälämpötila on 60 astetta. Ota paisti uunista ja kääri folioon vetäytymään ainakin 10 minuutiksi. Ota liemi talteen. Leikkaa paisti ohuiksi siivuiksi ja siirrä lämmitettyyn tarjoiluastiaan - paistuneen pekonin voi tarjota paistin ohessa.

Kastike

hirven paistoliemi (n. 1,5 dl)

saman verran punaviiniä kuin paistolientä

maun mukaan:

1-2 rosmariinin oksaa

pari ruokalusikallista punaherukkahilloa

loraus kermaa

kuusenkerkkäsiirappia
mustapippuria

(suolaa)

Mittaa kasariin paistoliemi ja punaviini ja lisää joukkoon pari rosmariinin oksaa. Keitä reippaasti kokoon, lisää pari ruokalusikallista punaherukkahilloa ja loraus kermaa, mausta kuusenkerkkäsiirapilla ja mustapippurilla ja tarkista suola (paistoliemi on aika suolaista). 

En osaa antaa mitään tarkkoja määriä kastikkeen maustamiseen käytetyille aineksille, koska lisäilin niitä näppituntumalla, maistellen lopputulosta. 

Hirvipihvejä ja uunijuureksia

Viime viikonloppuna maakuntamatkalta palatessamme poikkesimme jälleen kerran Heilaan, ja muiden tuotteiden ohessa (mm. kuivattuja mesiangervon kukkia, Kolatun Vuohijuustolan Valma-valkohomejuustoa, Päivärinteen ruislastuja, savustettua possunfilettä ja konjakkisalamia, johon eritoten Poika on ihastunut) innostuimme ostamaan hirven filepihvit. Viikkoa myöhemmin sunnuntaina sitten nautimme nämä ostokset mustatorvisienikastikkeen ja uunijuuresten kanssa. Pihvit paistoimme niin kuin  pihvit yleensäkin, tosin nämä olivat hiukan vinoon leikattuja, mikä hankaloitti optimaalisen kypsyysasteen saavuttamista. Liha oli kuitekin mureaa, eikä mennyt kauttaaltaan läpikypsäksi. Voimakkaan makuinen mustatorvisienikastike komppasi mukavasti hirvipihviä, ja uunijuurekset olivat oivallinen lisukevalinta. Kokonaisuus oli siis onnistunut.

Uunijuurekset

3-4 porkkanaa

pieni lanttu

pulska palsternakka

muutama valkosipulin kynsi 

oliiviöljyä/rypsiöljyä

juoksevaa hunajaa

suolaa, mustapippuria

Kuori juurekset ja pilko ne suuhun sopiviksi haarukkapaloiksi. Kuori valkosipulin kynnet ja halkaise tai viipaloi ne. Laita juurespalat ja valkosipuli uunivuokaan. Valuta päälle öljyä ja pari-kolme ruokalusikallista juoksevaa hunajaa, mausta suolalla ja mustapippurilla ja sekoita. Paista uunissa 200 asteessa 40-50 minuuttia kunnes juurekset ovat sopivasti pehmenneet.
 
Jälkiruokana herkuttelimme juustoilla, kuten juuri mainitulla Valmalla. Juusto oli niin kypsää että pelkäsin sen jo muuttuneen kitkerän ammoniakkiseksi, mutta vielä mitä - maku oli hieno ja pehmeä.

7.12. Korjaus: väitin että juusto oli Verneriä. Ei ollut. Nyt on korjattu, ja tekstissä on oikean juuston nimi.

Peltopyy päärynäpuussa - SATVRNALIA MMDCCLII

26.12. Viime vuonna Saturnaliassa oli niin hauskaa, että päätimme ottaa uusintakierroksen tänä vuonna. Saturnalia oli siis tuo muinaisten roomalaisten talven suuri juhla, jota vietettiin Saturnuksen kunniaksi - no niin, pitkälti samaan tapaan kuin me vietämme joulua: syömällä, juomalla ja antamalla lahjoja.

Edellisellä kerralla olimme jääneet kaipaamaan leipää, joten tänä vuonna päätin korjata puutteen. Dalbyn ja Graingerin The Classical Cookbook sisältää yhden leipäohjeen, joka on ohrasämpylöille. Roomalaiset eivät kuitenkaan varsinkaan myöhempinä aikoina arvostaneet ohraa leipäviljana, joten korvasin ohjeen ohrajauhot täysjyvävehnällä - nykyisenlaista valkoista vehnäjauhoa ei antiikin aikana tunnettu. Valmistus täytyi aloittaa jo edellisen vuorokauden puolella, koska leivälle tehdään eräänlainen juuri, joka jätetään vuorokaudeksi tekeytymään.

ANTIIKKISET SÄMPYLÄT

juuri:

n. 1 dl kokojyvävehnäjauhoja

1 tl tuoretta tai 0,5 tl kuivahiivaa

2-3 rkl lämmintä vettä

Tee juuri: liuota hiiva ruokalusikalliseen lämmintä vettä ja vaivaa jauhot sekaan, lisää tarvittaessa 1-2 rkl vettä. Muovaa taikinasta litistetty pallo, paina sen keskelle peukalolla kuoppa ja laita kuoppaan 2 tl lämmintä vettä. Jätä tekeytymään lämpimään paikkaan kannen alle vähintään vuorokaudeksi.

taikina:

n. 7,5 dl kokojyvävehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

lämmintä vettä

Sekoita jauhoihin suola, juuri ja hunaja, ja sekoita taikinaksi lisäämällä tarpeen mukaan lämmintä vettä. Vaivaa hyvin ja jätä nousemaan lämpimässä paikassa peitettyyn kulhoon, kunnes taikinan koko on kaksinkertainen. tJaa taikina 12 osaan ja leivo pyöreiksi sämpylöiksi. Nostata jälleen lämpimässä liinalla peitettynä.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuumenna myös leivinpelti ja jokin astia, jota voit käyttää pellin kantena. Voitele pelti oliiviöljyllä ja aseta sämpylät kahdeksi ympyräksi, kuusi kumpaankin, niin että reunat juuri ja juuri koskettavat. Peitä leivinpelti kannella ja paista 15-20 minuuttia kunnes sämpylät ovat kullanruskeita ja kuulostavat koputtaessa ontoilta.

27.12. Pojan avustamana tein jälkiruuan valmiiksi jo alkuiltapäivästä.

PIPPVRINEN MAKEA KAKKV

225 g spelttijauhoja (3,2 dl)
1 tl leivinjauhetta (mahtoiko roomalaisilla olla jotain vastaavaa?)
0,5 tl rosmariinia
100 g rouhittuja manteleita
1 tl kanelia
4 rkl makeaa sherryä (käytimme rusinaviiniä)
4 rkl rypälemehua
1 rkl hunajaa

1 tl rouhittua mustapippuria
maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nesteet toisessa kulhossa keskenään maitoa lukuunottamatta. Sen jälkeen sekoita nesteet jauhoihin ja lisää niin paljon maitoa että saat löysähkön taikinan. Kaada taikina (voideltuun ja jauhotettuun) irtopohjavuokaan. Paista uunissa 190 asteessa 30 min. Lopuksi voit valuttaa kakun päälle juoksevaa hunajaa ja koristella sen rouhituilla hasselpähkinöillä.

Huolimatta kakun nimestä alkuperäisohjeestamme (English Heritagen julkaisemasta kirjasesta Roman Cookery) ei löytynyt pippuria. Niinpä lisäsin sitä teelusikallisen, joka oli Dalby&Graingerin klassillisessa keittokirjassa toisenlaisen pähkinäkakun kohdalla mainittu määrä. Roomalaiset tunkivat pippuria kaikkialle, koska se oli kaukaa tuotua, kallista ja näin ollen hienoa. (Jotkut asiat ne eivät ihmisluonnossa tunnu miksikään muuttuvan...)

klo 16.02 Ari on saapunut ja pääsemme tositoimiin. Ketturouvan vaivatessa sämpylätaikinaa Karhuherra ja Ari laativat kurkut marinoitumaan.

Mulsumia tehdessämme Ketturouva totesi Tämä alkaa lämmetä. jolloin Karhuherra ja Äijä totesivat yhteen ääneen Täälläkin alkaa lämmetä (Asterix Belgiassa). Poika halusi tälläkin kertaa viiniä, mutta tälläkin kertaa olemme julmia. Ketturouva maistoi ja totesi, että lämpötila ei ole turmellut alkoholia. Poika sai tyytyä rypälemehuun.

16.54 Poika osallistuu ruoanlaittoon huhmaroimalla omalaatuisella tekniikalla ja kirkonkelloja muistuttavalla metelillä mustapippuria.

17.10 Poika varmistaa, että kakussa ei ole myrkkyä ja samalla me aikuiset, jotka emme oikeastaan ole ehtineet syödä ennen illallista, aloitamme mulsumin nauttimisen. Bacche bene venias! eli Tervetuloa Bacchus!

17.25 Äijä vääristelee Ketturouvan sanoja sä jäät kokonaan ilman muotoon Ketturouva sanoo, että Äijä ei koskaan saa.

17.35 Mulsumin liikuttamina koimme pakottavaa tarvetta kuunnella erään hienoimmista joululauluista The Pogues & Kirsty McColl - Fairytale Of New York.

17.52 Poika pyrkii Ketturouvan hameen alle. Kovin on oidipaalista, mutta ehkä se sopii teemaan.

18.12 Sämpylät on leivottu.

18.27 Simpukoiden valmistus alkaa.

IN MITVLIS

500 g keitettyjä sinisimpukoita

0,5 dl kalakastiketta
puolikas purjo siivuina

1 tl roomankuminaa

1 dl rusinaviiniä
1 rkl kynteliä

2,5 dl valkoviiniä

2,5 dl vettä

Jos käytät tuoreita simpukoita, huuhtele simpukat ja puhdista ne. Olosuhteiden pakosta käytimme kuitenkin pakastettuja sinisimpukoita, sillä tuoreet simpukat pitäisi pystyä hankkimaan samana päivänä kuin ne on tarkoitus syödä.

Sekoita kalakastike, viini, vesi, rusinaviini ja mausteet sekä purjo. Keitä lientä noin 10 minuuttia ja lisää simpukat. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehahtaa hetken. Jos käytät tuoreita simpukoita keitä niitä 10 minuuttia ja heitä pois kaikki, jotka eivät ole auenneet keitettäessä.

In mitulis liquamen, porrum concisum, cuminum, passum, satureiam, vinum, mixtum, faciem aquatius et ibi mitulos coques.

18.39 Ketturouva tuomitsee sämpylät nousseiksi ja tyrkkää pellin uuniin, peittäen sen toisella syvemmällä uunipellillä.

Linnuissa on jonkin verran kiinni höyhenten jämiä

18.51 Simpukat ovat liemessä.

19.07 Pääsemme käsiksi alkupaloihin.

Kommentteja alkupaloista: Simpukat ovat hyviä. Kastike on hyvin suolaista. Kun käyttää valmiiksi keitettyjä simpukoita, joissa on jo suolaa, kalakastikkeen määrää voisi jonkin verran vähentää. Sämpylät olivat hyviä liemen kanssa.

19.25 Alkuruoka on syöty ja siirrymme valmistamaan pääruokaa.

PAAHDETTVA PELTOPYYTA KASTIKKEESSA

2 peltopyytä

pippuria

1 rkl liperiä eli lipstikkaa

½ tl minttua

2 tuoksuruutan lehteä

1½ dl sekoittamatonta viiniä

1 rkl kalakastiketta

3-4 rkl oliiviöljyä

(maizenaa)

Kuumenna 2-3 rkl öljyä pannussa ja pane linnut rintapuoli alaspäin pataan Kääntele lintuja kunnes ne ovat kauttaaltaan kauniin värisiä. Ripottele pintaan pippuria. Paista 175 ° uunissa 25-30 minuuttia.

Lisää viini kasariin. Lisää öljy, kalakastike ja minttu. Kuumenna. Lopuksi lisää silputtu tuore lipstikka ja tuoksuruuta ja mausta mustapippurilla sekä halutessasi suurusta.

Annettakoon varmuuden vuoksi alkuperäinenkin resepti, joka on tosin keitetylle peltopyylle:

In perdice et attagena et in turture: piper, ligusticum, mentam, rutae semen, liquamen, merum et oleum, calefacies.

19.52 Peltopyyt menivät uuniin.

20.01 Sienten kypsentäminen aloitetaan. Karhuherran käristäessä sieniä pannulla hunajassa Ketturouva laatii papulisäkkeen.

FABACIAE VIRIDES ET BAIANAE - vihreät ja Baian pavut

500 g vihreitä papuja
0,5 dl kalakastiketta
1-2 rkl oliiviöljyä
1 rkl silputtua korianteria
1 tl kuminansiemeniä
puolikas silputtu purjo

Keitä pavut muiden ainesten kanssa.

Edes Karhuherralla ei ollut mitään hajua, millaisia ovat tai olivat Baian pavut, joten käytimme viime kesänä plantaasilla kasvatettuja vihreitä papuja. 

20.13 Sienet ja pavut ovat valmiina. Tiput tuntuvat vielä melko kimmoisilta, ja päätimme mieluummin syödä ne kypsinä.

20.17 Se on hassun makuista sanoo Ketturouva peltopyyn kastikkeesta.

Haluaisin kyllä huomauttaa, että sanoin kastikkeen olevan oudon makuista. Ei hyvää tai pahaa, vaan outoa. Kastike oli pieninä määrinä ihan ok, mutta jos siitä haluaisi hyvää, pitäisi tehdä useampia kokeiluita ja viilailla määriä.

Peltopyy ei oikein vakuuttanut. Eivätkä kaasu-uunin paisto-ominaisuudet - vielä puolen tunnin paistamisen jälkeen linnut olivat hädin tuskin kypsiä. Pieniä, luisia, sitkeitä, maku muistuttaa kanaa. Konsensus taisi olla, että peltopyy saa meidän puolestamme jäädä sinne päärynäpuuhun. Sienet olivat kuitenkin hyviä, kuten aina, ja pavutkaan eivät hullumpia, vaikka ehkä vähentäisin niissäkin kalakastikkeen määrää. Arin tuoma viini oli oikein hyvää.

Päätimme aterian pähkinäkakulla, joka jostakin syystä jätti nousematta uunissa. Ensi kerralla taidan käyttää taikinan sekoittamiseen sähkövatkainta. Pojan - joka muuten karsasti koko ateriaa sämpylöitä lukuunottamatta - mielestä kakku oli tulista, ja mustapippurin puraisu siinä kyllä tuntuikin.

Klo 22 Äijä lähti kotiinsa koska oli vaarassa muuten nukahtaa sohvallemme. 

Lähdeteokset:

Apicius: Roomalainen keittokirja (toim. Tuulikki Elo et al.) (peltopyy ja kastike, latinankieliset reseptit)
Antique Roman Dishes - Collection - ilmeisesti testattuja käännöksiä Apiciuksen alkuperäisresepteistä (päätellen siitä että määrät mainitaan) (pavut ja simpukat)
Roman Cookery - Recipes & History (pähkinäkakku)
A. Dalby & S. Grainger, The Classical Cookbook (mulsum, sienet, sämpylät ja marinoidut kurkut)

Hyvää syntymäpäivää, Suomi!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelimme tehdä ruokaa mahdollisimman pitkälti kotimaisista aineksista. (No, totta puhuen suosimme niitä muutenkin mahdollisuuksien mukaan.) Tasavallan juhlapäivän itseoikeutettu pääruokalaji oli tietysti metsiemme kruunupää eli hirvi.

Hirven pyöröpaistin marinoin Harrin possumarinadista varioidulla marinadilla, jossa paisti sai kylpeä pari vuorokautta, välillä kylkeä kääntäen.

Hirven paisti

n. 800 g hirven paistia

marinadi:
n 1 dl oliiviöljyä
1 dl punaviiniä
4 tl balsamicoa
1 tl sokeria
muutama rosmariinin oksa
kymmenkunta murskattua katajanmarjaa
pari murskattua valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria myllystä
pari ruokalusikallista pihlajanmarjahyytelöä

Ruskistin paistin pannussa ennen uunittamista. Uunista sen poistimme kun sisälämpötila oli rapiat 65 astetta, jonka jälkeen paisti sai vielä hetken tasaantua sillä välin kun keitin kokoon mustatorvisienikastikkeen. Lopullinen sisälämpötila oli 70 astetta, joka vielä jätti paistin punertavaksi ja meheväksi. 

Harrin sinänsä mainio marinadi ei hirven kanssa maistunut kovin selkeästi, varmaankin johtuen siitä, että lihassa itsessään on voimakkaampi maku kuin possussa.

Lisäkkeenä toimivat uunitetut juurekset, joihin sain vinkin ties mistä lehdestä aikanaan talteen ottamastani reseptistä, jossa niitä tarjottiin hirvipullien seurana. Tässä ohje sellaisena kuin sen toteutin:

Uunijuurekset

4 porkkanaa 
puolikas lanttu
iso palsternakka
2 isoa punasipulia
oliiviöljyä
reilu 1 rkl siirappia
timjamia ja rosmariinia
pippuriseosta
(suolaa)
Kuori ja pilko juurekset haarukkapaloiksi ja lohko sipulit. Levitä uunipellille. Sekoita öljyyn siirappi ja mausteet ja valuta seos kasvisten päälle. Kääntele hyvin että kaikki kasvikset maustuvat. Paista n. 45 min 200 asteessa uunissa.

Ruokajuomassa teimme poikkeuksen kotimaisesta linjasta. Laseista löytyi tumma ja tuhti perinteisen skottilaisen alen ja portterityyppisen alen sekoituksena valmistettava Broughton Champion Double Ale, joka sopikin erinomaisesti tähän kokoonpanoon.

Jälkkäriksi popsimme - tietenkin kotimaisista ompuista tehtyjä - uuniomenoita.

Uuniomenat taikinanyytissä

1 hapahko omena / syöjä
valmista lehtitaikinaa/torttutaikinaa
mantelimassaa
(kanelia ja sokeria)

Kuori omenat ja poista siemenkodat omenaporalla. Kaulitse taikina ohueksi ja leikkaa se neliöiksi tai kolmioiksi. Tunge omenoiden siemenkodat täyteen mantelimassaa. Halutessasi voit kierittää omenat vielä kaneli-sokeriseoksessa (lue: tämän unohdin tehdä). Laita sitten omena kullekin taikinapalalle ja nosta reunat ylös, solmi ne nyytiksi. Voitele kananmunalla. Paista 225 asteessa n. 25 min ja tarjoa kuumina vaniljajäätelön kanssa. Varoitus: omenat ovat todella kuumia uunista tullessaan. Parasta olisi jos kylmän jäätelön saisi jotenkin ujutettua omenapaketin sisään ennen tarjoilua. 

Jotakin aivan hirveä

Tuli käytyä viikonloppuna Hakaniemen hallissa. Oikeastaan olimme lammasostoksilla (ks. curry), mutta kun lihakauppiaalla oli myynnissä myös tuoretta hirveä, emme voineet vastustaa kiusausta - jos kohta emme hirveän kovasti yrittäneetkään.

Kauppiaalta saimme myös seuraavan ohjeen hirven valmistamiseen. Koska jotkin ainesmäärät olivat ohjeessa hyvinkin viitteellisiä, olen lisännyt ohjeeseen sulkuihin arviot siitä kuinka paljon laitoin kutakin.

Hieno hirvihöystö
(Reinin lihan ohjeella)

marinadi:
3 dl punaviiniä
1 porkkana
puolikas purjo
2 punasipulia
laakerinlehti
6 valkopippuria
15 katajanmarjaa

höystöön:
voita/öljyä lihan paistamiseen
siivilöity marinadiliemi
1 dl vettä
loraus soijaa
hiukan homejuustoa (50 g)
mustaherukkahyytelöä (n. 1 dl)
kermaa (n. 3 dl)

Kuutioi liha ja valmista marinadi. Laita liha marinoitumaan noin vuorokaudeksi.

Valuta liha (ota marinadi talteen). Ruskista liha pannussa. Lisää siivilöity marinointiliemi ja 1 dl vettä, loraus soijaa, homejuustoa ja mustaherukkahyytelöä. Hauduta kypsäksi. Lisää lopuksi kerma ja keitä hiukan kokoon. Suurusta halutessasi jauhoilla.

Sitten kommentit: Minulla oli melko tujakkaa sinihomejuustoa, jota olisi riittänyt vähemmänkin kuin 50 g, varsinkin kun juusto oli myös melkoisen suolaista. Nyt sen mausta tuli ehkä lopputuloksessa turhan hallitseva, ja suolaakin olisi sietänyt olla vähemmän, koska suolaa tuli myös soijakastikkeesta. Lisäilin siis kermaa reilunpuoleisesti.

Maistamisen jälkeen voin lisätä, että lopputulos perunamuusin kanssa ei kuitenkaan tuntunut mitenkään ylettömän suolaiselta, ja muutkin maut pääsivät mukavasti esiin, joten ei se juustomäärä sitten metsään mennytkään.

SATVRNALIA

Johdanto: Karhuherran ehdotuksesta päätimme viettää Saturnaliaa, ja saimme Äijäruoan Arin houkuteltua mukaan suunnitelmaan. Lisäksi paikalla oli Päivätär.

Tästä se siis alkaa. Otin varaslähdön oliivirelissillä, koska sen pitää saada maustua.

OLIIVIRELISSI (4:lle)

120 g mustia oliiveja
120 g vihreitä oliiveja
4 rkl punaviinietikkaa
4 rkl hyvää oliiviöljyä
1 kukkurainen tl hienonnettua fenkolin lehteä tai fenkolin juurta
2 tl silputtua lehtikorianteria
2 rkl kuivattua tai tuoretta silputtua ruutaa
2 kukkuraista tl kuivattua tai 3 rkl tuoretta silputtua minttua

Poista oliiveista kivet ja silppua ne karkeasti. Silppua yrtit ja lisää ne oliivisilppuun. Lisää nesteet. Sekoita perusteellisesti.
Oliivirelissi hyötyisi kirjan mukaan päivän-parinkin marinoinnista.


Sitten pistin orjat töihin. Ari viipaloi sieniä ja Karhuherra kuori palsternakat ja viipaloi kurkun seuraavaa lisuketta varten:

MARINOIDVT KVRKVT

1/2 tuore kurkku
1 tl silputtua tuoretta tai kuivattua minttua
2 tl rusinaviiniä (Commandaria St.John)
1 tl kalakastiketta
1 tl punaviinietikkaa
2 tippaa asafoetidauutetta tai hyppysellinen pulveria

Kuori ja viipaloi kurkku ohuiksi viipaleiksi. Asettele kurkkuviipaleet lautaselle. Yhdistä muut ainekset, sekoita ja kaada kurkkujen päälle. Peitä lautanen kelmulla (mikähän mahtoi olla roomalainen vastine tälle? :) ja pistä pariksi tunniksi jääkaappiin marinoitumaan.


Viimeinenkin vieras saapui ja samassa Karhuherra laittoi sormensa valkosipulipuristimeen ja Ketturouva puristi. Käytiin hiukan keskustelua siitä, kenen velvollisuus on katsoa kenen sormet ovat valkosipulinpuristimessa - jossa tällä kertaa puristettiin taatelia mulsumin valmistusta varten.

Viinin nauttimisesta Apicius kertoo meille seuraavaa:

Viini laimennettiin, jopa merivedellä. Näin alkoholipitoisuus aleni, viinistä voitiin nauttia pitempään ja hinta tuli suhteellisesti edullisemmaksi. Laimentomattoman viinin juomista pidettiin antiikin aikana moukkamaisena ja halveksittavana tapana. Paitsi aterialla, viiniä nautittiin myös ruoan jälkeen illanvietoissa. Oppineiden keskustelu- ja väittelytilausuuksien nimi symposiom tai symposium tarkoittaa 'yhdessä juomista'. Viinin kulutuksessa suosittiin kohtuutta: kolme maljallista, joista ensimmäinen terveydelle, toinen nautinnolle ja kolmas "yömyssyksi". Eubuloksen mukaan neljäs aiheutti väkivaltaa, viides mellakointia, kuudes irstailua, seitsemäs mustan silmän, kahdeksas toi paikalle virkavallan, yhdeksäs aiheutti pahoinvointia ja kymmenes nostatti raivon ja esineiden rikkomisen. On esitetty, että nykyisin tavallisin viinipullon koko, 0,75 litraa, juontaa juurensa siitä, että siitä tulee oikea määrä, kolme lasillista, kahdelle hengelle.

MVLSVM

pullollinen puolikuivaa valkoviiniä
n. 1 dl juoksevaa hunajaa (alkuperäinen resepti: 170 g)
0,5 tl jauhettua mustapippuria
1 laakerinlehti
hyppysellinen sahramia
1 tuore taateli, kivi paahdetaan pannussa (10 min) ja hedelmäliha soseutetaan ja liotetaan viinissä

Laita 1,5 viiniä kattilaan. Lisää hunaja ja mausteet, kuumenna kiehuvaksi. Siirrä syrjään. Lämmintä mulsumia varten kuumenna loput viinistä ja sekoita maustettu viini joukkoon kun viini alkaa höyrytä. Älä keitä. Siivilöi mulsum kun kaadat lasiin.

Kylmää mulsumia varten sekoita mausteliemi lämmittämättömään viiniin ja jäähdytä jääkaapissa yön yli. Siivilöi tarjottaessa.


Roomalaiset tarjoilivat mulsumia aperitiivina päivällisen ensimmäisen ruokalajin kanssa. Mulsumin voi tarjota lämpimänä tai jäähdytettynä. Me tarjoilimme mulsumin glögin tapaisena alkudrinkkinä. Aika hurjalta tuntuvaa hunajan määrää vähensimme Classical Cookbookin reseptistä, johon sitä oli kirjoittajien mukaan jo vähennetty Apiciuksen alkuperäisestä ohjeesta. Lopputulos ei ollut kovin makeaa, eikä yhtään hullumpaa. Mustapippurin poltteinen jälkimaku kyllä tuntui.

HVNAIAGLASEERATVT KATKAT (2:lle)

225 g keitettyjä, kuorittuja katkarapuja
1 tl oliiviöljyä
2 rkl kalakastiketta
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl silputtua, tuoretta oreganoa
mustapippuria

Laita öljy, kalakastike ja hunaja paistinpannuun ja lisää katkat. Sauteeraa 2-3 minuuttia ja poista katkat reikälusikalla. Pidä katkat lämpiminä. Jatka liemen keittämistä kunnes siitä on n. puolet jäljellä. Lisää silputtu oregano ja kaada soosi katkoille. Jauha myllystä mustapippuria päälle.


Katkat olivat herkullisia - ja ne on helppo tehdä. Ne maistuivat myös Pojalle, joka pyysi (ja sai) lisääkin. Kurkut olivat raikkaita. Arin tuoma retsina sopi kyytipojaksi vallan mainiosti.

klo 20.20 Keittiöorjat aloittivat pääruuan valmistamisen. Poikaa piti kieltää juomasta Karhuherran retsinanjämiä.

Karhuherran ja Arin käristäessä villisikaa Ketturouva soseutti keitetyt palsternakat ja sipulin vihannespyreetä varten.

VIHANNESPYREE

2 palsternakkaa
1 keskikokoinen sipuli
1,5 dl makeaa valkoviiniä (käytimme rusinaviiniä)
2 rkl kalakastiketta
1 rkl oliiviöljyä
2 tl silputtua tuoretta lipstikkaa tai 1 tl lipstikan siemeniä
2 tl silputtua tuoretta oreganoa
0,5 tl jauhettua mustapippuria

Kuori ja pilko palsternakat ja sipuli isohkoiksi paloiksi. Keitä ne miltei kypsiksi ja valuta vesi pois. Soseuta. Laita viini, kalakastike ja öljy paistokasariin ja lisää yrtit ja mustapippuri. Keitä hiljaisella tulella muutama minuutti. Lisää vihannessose, sekoita perusteellisesti ja kuumenna.

Tämän ruokalajin voi toteuttaa myös esimerkiksi selleristä tai purjosta.

"Orgiasi ovat niin ihanan turmeltuneita, oi jumalainen Flunssavirus."

Asterixeissa syödään ja juodaan koko ajan, etenkin villisikaa.

"Otan vain keksin, jonka päällä on jotakin ihan pientä..."

FLVNSSAVIRVKSEN VILLISIKAA

n. 900 g villisikaa
oliiviöljyä

Alkuperäisessä reseptissä possu oli grillattua. Koska grilliä ei ollut käytettävissä, villisian ulkofileet leikattiin viiteen palaan ja pinta ruskistettiin pannulla oliiviöljyssä. Sen jälkeen possu sai mennä uuniin 225 asteeseen n. puoleksi tunniksi.


LÄMMIN KASTIKE VILLISIALLE

2-3 rkl oliiviöljyä
2 dl rusinaviiniä
n. 0,5 dl kalakastiketta
2 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl kuivattua tai 3 tl tuoretta silputtua minttua
kirveliä
n. 1 dl rouhittuja, paahdettuja pähkinöitä
0,5 tl jauhettua jeeraa
(hyppysellinen safron-kukan luotteja)
reilusti mustapippuria

Tämä resepti on aitoa Apiciusta. Ainoa ainesosa, jonka määrä oli mainittu, oli kalakastike - yksi acetabulum, eli n. 6 3/4 cl. Muutoin määrät on siis määritelty suutuntumalla. Timjamiakin ohjeessa mainittiin, mutta se pääsi lopullisesta toteutuksesta unohtumaan. Kastiketta maistaessa tuntui että se oli käsittämättömän suolaista, mutta yllättäen vaikutelma muuttui suolaamattoman villiporsaanpoikasen kanssa ja kastike sopi sille aivan mainiosti.

Eikä ruokaa ilman sieniä! Muinaiset roomalaiset olivat ihmisiä minun makuuni, hekin nimittäin olivat hulluna sieniin. Sienten syöminen saattoi kuitenkin olla vaarallista, koska myrkyllisiä sieniä ei osattu kovin varmasti erottaa syötävästä. Kuolipa muuan keisarikin, Claudius, sienimyrkytyksen seurauksena - tosin kerrotaan myös, että vika ei ollutkaan sienissä, vaan Claudiuksen vaimo olisi lisännyt myrkyn ruokaan valmistusvaiheessa.

Nämä sienet ovat kuitenkin ehdottoman myrkyttömiä, ja herkullinen lisäke myös muuhun kuin antiikkiseen ruokaan:

HVNAIOIDUT SIENET (tuplaa annos saman tien jos syöjät pitävät sienistä yhtä paljon kuin Ketturouva)

1 rkl oliiviöljyä
1 rkl kalakastiketta
1 rkl hunajaa
2 tl silputtua tuoretta lipstikkaa
0,5 tl jauhettua mustapippuria
225 g herkkusieniä tai muita miedon makuisia, isoja helttasieniä

Sekoita paistinpannussa öljy, hunaja ja kalakastike (mielellään tässä järjestyksessä) ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää lipstikka ja pippuri ja viipaloidut sienet. Paista reippaasti kunnes sienistä irtoava vesi on kiehunut pois.

Kuvassa vasemmasta reunasta alkaen myötäpäivään: palsternakkapyree, villisikaa lämpimällä kastikkeella, hunajoituja sieniä ja oliivirelissiä.


klo 22.40 Aletaan päästä jälkiruokaan asti. "Pullat" on otettu uunista, hunaja on kaadettu ja jälkiruoka saa hetken vetäytyä.

MAKEAT IVVSTOKAKVT

1 kuppi leivontakarkeita vehnäjauhoja
225 g ricotta-juustoa (hyvä on, laitoin koko 250 g purkin)
1 kananmuna
laakerinlehtiä
juoksevaa hunajaa

Mittaa jauhot kulhoon. Vatkaa juustoa kunnes se on pehmennyt ja sekoita juusto ja kananmuna jauhoihin. Vaivaa pehmeäksi taikinaksi ja jaa taikina neljään osaan. Leivo pullan tapaisiksi pallukoiksi ja laita jokainen "pulla" laakerinlehden päälle uunipellille. Paista 220 asteessa 25-30 minuuttia kunnes kullanruskeita. Ota pullat uunista, laita ne valmiiksi lautasille, leikkaa niihin viillot ja valuta niille juoksevaa hunajaa. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua.


Oikeat roomalaiset olisivat epäilemättä pyyhkineet hunajasta tahmeat sormensa orjapojan kähärään päähän, mutta me tyydyimme nuoleskelemaan enimmät hunajat ja pyyhkimään loput ikean servetteihin.

Lähteet:

Apicius: Roomalainen keittokirja (toim. Tuulikki Elo et al.)
Dalby, A. & S. Grainger: The Classical Cookbook
Goscinny & Uderzo: Asterix ja alppikukka, Asterix ja päälliköiden ottelu
Trimalkion pidot, suom. Edwin Linkomies

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Ensimmäiseksi tunnustus: en ole eläissäni paistanut joulukinkkua. Olen aina syönyt sitä joko omien vanhempieni tai Karhuherran vanhempien luona - sivumennen, Karhuherran äiti paistaa parhaan kinkun.

Perinteisten jouluherkkujen sijaan laitan mieluumin jotakin epätavallisempaa. Tänä jouluna Ketun keittiössä keskityttiin metsien, vesien ja kasvimaan satoon, joten jouluaaton aterialle valmistui hirvenpaistia Reinin lihan ohjeella, sekä sen seuraksi kasvisröstejä ja suppilovahverokastiketta ja jälkiruuaksi karpalokiisseliä. Röstien ja kastikkeen ohjeen olen ottanut talteen muutamia vuosia sitten jostakin lehdestä, mutta en ole kirjoittanut muistiin mistä...

Kaiketi rangaistuksena herkuttelunhalustani olen tänä jouluna myös potenut elämäni flunssaa, joten en ole pystynyt täysin nauttimaan jouluherkuista (makuaististahan suurin osa on itse asiassa hajuaistia). Karhuherra on kuitenkin vakuuttanut, että herkullista on ollut.

Hirvenpaisti
Reinin lihan ohjeella

marinadi:
2 dl öljyä
1 dl punaviiniä
1 sipuli viipaleina
2 valkosipulinkynttä murskattuna
murskattuja katajanmarjoja
laakerinlehti(ä)
tuoretta rosmariinia silputtuna
1,5 tl hienoa suolaa / kilo lihaa

1 kg hirven ulko- tai kulmapaistia

Sekoita marinadin ainekset ja laita paisti marinadin kanssa muovipussiin, purista pussista ilmat pois ennen sulkemista. Marinoi jääkaapissa tai parvekkeella yksi vuorokausi ja 3-4 tuntia huoneenlämmössä ennen paistamista.

Ota paisti marinadista ja kuivaa se. Ruskista paisti joka puolelta voissa kuumalla pannulla ennen uuniin laittamista.

Pistä paistin paksuimpaan kohtaan paistolämpömittari ja paista uunissa 165-175 asteessa ilman paistopussia kunnes sisälämpötila on 70 astetta (kilon paistille aikaa kului reilu tunti).

Kasvisröstit

Kasvisrösteissä yhdistyvät joulun perinteiset laatikkojuurekset lanttu, porkkana ja peruna.

4 perunaa
4 porkkanaa
vastaava pala lanttua (suunnilleen saman verran kuin porkkanaa)
2 viipaletta paahtoleipää
3 kananmunaa
1,5 dl emmental-juustoraastetta
mustapippuria
pippuri-yrttimausteseosta (laitoimme sen sijasta vain tuoretta, silputtua rakuunaa)

Raasta juurekset ja perunat raastinraudan hienommalla terällä. Murusta paahtoleipä sekaan, lisää juustoraaste, kananmunat ja mausteet. Sekoita perusteellisesti.

Muotoile massasta litteitä pihvejä ja paista ne pannulla molemmin puolin miedolla lämmöllä, jotta ne kypsyvät sisältä.

Suppilovahverokastike

1 l tuoreita suppilovahveroita tai pari desiä kuivattuja ja liotettuja
1 rkl voita
3 dl kuohukermaa
1 dl lihalientä
ripaus suolaa ja valkopippuria
1 dl silputtua persiljaa

Pilko sienet ja kuullota niitä voissa pannulla kunnes ylimääräinen neste on haihtunut (tuoreet sienet vaativat pidemmän käsittelyn kuin kuivatut ja liotetut). Lisää kerma ja lihaliemi ja keitä kokoon matalalla lämmöllä 15 min silloin tällöin sekoittaen. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla sekä tuoreella persiljalla.

Kastike oli hyvää, mutta se olisi voinut ilahtua pienestä terästyksestä lorauksella jaloviinaa. Kokeilemme sitä ensi kerralla.



Karpalokiisseli

vettä
3 dl karpaloita
3 dl sokeria
6-7 rkl perunajauhoja sekoitettuna tilkkaan vettä

Laita kattilaan karpalot ja sen verran vettä että ne peittyvät kokonaan. Keitä karpaloita kunnes mehu irtoaa ja marjat vaalenevat. Siivilöi mehu ja mittaa, paljonko sitä on. Lisää mehuun vettä niin paljon, että nestettä on yhteensä 1 l ja laita se takaisin kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää sokeri. Kun sokeri on liuennut, nosta kattila tulelta ja suurusta perunajauhoilla, jotka on sekoitettu vesitilkkaan. Kaada perunajauhosuurus kiisseliin ohuena nauhana, koko ajan perinpohjin sekoittaen. Palauta kattila tulelle ja odota että kiisseli kuplahtaa kerran. Nosta heti pois tulelta, sirota sokeria päälle kuorettumisen estämiseksi ja anna jäähtyä. Vatkaa seuraksi kermavaahtoa, johon voit lisätä teelusikallisen sokeria tai vaniljasokeria.