Kymmenen vuotta

Hämmästyttävää mutta totta, on kulunut jo kymmenen vuotta siitä kun pienperheemme lisääntyi Pojalla, jonka syntymää meidän on oikeastaan kiittäminen siitä että tulimme aloittaneeksi ruokablogin.  

Suuren juhlan kunniaksi meille kutsuttiin kaikki luokkakaverit, joita toistakymmentä pääsikin paikalle. Tein tällä kertaa kakkupohjan ilman kananmunia Marttojen ohjeella.


Marttojen munaton kakkupohja

8 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
4 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
4 dl nestettä: vettä, mehua, maitoa tms. 
200 g sulatettua voita tai margariinia (tai vastaava määrä juoksevaa - minulla oli hiukan vajaa määrä, mutta se ei tuntunut haittaavan)

Sekoita kuivat ainekset hyvin. Lisää vesi ja sulatettu rasva ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi taikina n. 26 cm halkaisiljaltaan olevaan irtopohjavuokaan, jonka olet joko jauhottanut tai laittanut pohjalle leivinpaperin.  

Paista 180 asteessa 50-60 minuuttia. Kumoa jäähtyneenä.  

Pojan toivomuksena oli Minecraft-kakku, joten minun piti ryhtyä leikkimään sokerileipuria. Leikkasin halkaistusta pyöreästä kakkupohjasta ensin reunoilta viipaleet pois, jotta sain siitä kutakuinkin neliön muotoisen. Kakun kuorrutukseen käytin kaulittua valkoista marsipaania, jonka alle levitin kerroksen sokeri-voikreemiä. Etukäteen pelkäämäni kuorruttaminen olikin yllättävän yksinkertaista. Koristelu on tehty Dr. Oetkerin pursotettavalla punaisella kakunkoristelugeelillä. Päivänsankari oli lopputulokseen tyytyväinen, ja vaikka kakku olikin aika hurjan makeaa, se oli myös hyvää.  

Raparperijuustokakku

Karhuherran syntymäpäivillä on useimmiten syöty vadelmakakkua, mutta viimeksi yllätin itsenikin ja väsäsin Maku-lehden lukijareseptin ohjeella tämän raparperijuustokakun - taisi muuten olla elämäni ensimmäinen minkään sortin juustokakku.

Käytin "maustamattomana tuorejuustona" mascarponea. Luulen ettei se ainakaan huonontanut lopputulosta. Laitan sen nyt tähän ohjeeseenkin.

Kuin kakkumuotoista rapaperikiisseliä!

Raparperijuustokakku

pohja:
100 g voita
1,75 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria

täyte: 
350 g raparperia (kuorittuna, paloina)
1,25 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
400 g mascarpone-juustoa 
1 dl sokeria
2 kananmunaa

kuorrutus:
200 g smetanaa
4 rkl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 190 asteeseen. 

Pehmitä voi ja sekoita siihen vehnäjauhot ja sokeri. Laita 20 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan pohjan päälle leivinpaperi (kiinni vuoan reunojen ja pohjan väliin) ja painele taikina vuoan pohjalle. 

Sekoita täytteen aineksista raparperit, 1,25 dl sokeria ja vehnäjauhot ja levitä seos taikinan päälle. Paista uunin alatasolla noin 15 min. Poista vuoka uunista ja laske lämpö 175 asteeseen. 

Sekoita mascarpone, sokeri ja munat. Kaada seos vuokaan rapaperin päälle. Paista kakkua uunin keskitasolla noin 30-40 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt (kokeile tikulla). 

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja kaada kuorrutus vielä kuuman kakun päälle. Tasoita pinta. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se sitten jääkaappiin, jossa se saa olla yön yli. 

Tarjoa kylmänä.   

Banaani-maapähkinäleipä

Sain tätä herkkua alunperin Päivättären luona. Pakko oli tehdä itsekin. Alkuperäinen ohje on Donna Haylta. Loistava tapa käyttää yli-ikäiset banaanit!

Muistatteko kun ihmettelin miten banaani pakastetaan? No, nykyisin minulla on tapana heittää ne pakastimeen ja käyttää niitä sieltä tarpeen mukaan. Pakastan banaanit kuorineen, kuori lähtee helposti irti kun banaani on saanut hetken sulaa - mitä voi nopeuttaa huuhtaisemalla banaanit kuumassa vedessä.

Nimen ei pidä antaa hämätä. Vaikka leipomuksen nimi onkin leipä, on se sekä maultaan että koostumukseltaan pikemminkin kakku.

Banaani-maapähkinäleipä

125 g pehmeää voita
2,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
5 dl muussattua, ylikypsää banaania (laitoin 5 pienehköä)
1,25 dl karkeaa maapähkinävoita
n. 4 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
0,8 dl vaahterasiirappia (tai muuta tummaa siirappia)

Vaahdota voi ja sokeri keskenään, lisää kananmunat ja vatkaa vaahdoksi. Lisää vaahtoon muut ainekset, jauhot siivilöitynä. Sekoita nopeasti kaikki sekaisin. 

Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan, jonka vetoisuus saisi olla 2,5 l. Oma vuokani on hieman pienempi, mutta jätin paperin reunat pystyyn lisäreunoiksi ettei kakku karannut uunin pohjalle - se nousee aika reippaasti, kuten soodan ja leivinjauheen määristä voi päätelläkin.  

Paista 160-asteisessa uunissa n. 80-90 min kunnes kakku on läpikypsä (kokeile tikulla, itse suosin bambuista grillitikkua). Tarkkaile ettei pinta pääse kärähtämään, itse vaihdoin viimeisiksi 10 minuutiksi pelkälle alalämmölle kun pinta alkoi saada aika tumman sävyn. 

Uunista otettuasi poista vuoasta ja laita jäähtymään (ritilälle, jos omistat). Halutessasi ripota jäähtyneen leivän päälle tomusokeria. 

Koska leivoin hetken innoituksessa ja Poika oli syönyt kaiken vaahterasiirapin vohveleiden kanssa, korvasin vaahterasiirapin ruokosiirapilla. Minulla ei myöskään ollut karkeaa maapähkinävoita, joten rouhin kourallisen suolattuja maapähkinöitä taikinaan mukaan. Reilumminkin olisin voinut niitä lisätä, mutta lopputulos oli joka tapauksessa herkkua!

Kouluiässä

Se on taas tämä aika vuodesta:

 

Kerroskakku oli synttärisankarin toive. Alempi kakku on sokerikakkupohja Kinuskikissan ohjeella, ylempi puolestaan samasta lähteestä peräisin oleva vaalea kääretorttupohja. Täytteenä oli vadelmahillolla maustettua vaniljakreemikermavaahtoa ja lemon curdia, kuorrutus on vihreää marsipaania ja samasta materiaalista on piparimuotilla otettu kuuset. Kivet ovat karkkeja, autot kynttilöitä. Minä leivoin pohjat, kakkutaiteilija oli siskoni Päivätär.

Seitsemän kukan juhannuskakku

Jos kerää juhannuksena seitsemän erilaista kukkaa ja nukkuu kimppu tyynyn alla, näkee unessa tulevan puolisonsa. Joidenkin mukaan kukkia tosin pitäisi olla yhdeksän - ehkä se vaihtelee eri puolilla maata riippuen siitä paljonko erilaisia kukkia voi juhannuksena odottaa löytävänsä?

Me keksimme Päivättären kanssa laittaa kukat kakkuun, jonka toimme juhannuspäivän kahvipöytään. Kukkaset keräsimme Kesäkodin lähimaastosta.

Olisin halunnut toteuttaa kakun pavlovan tapaan eli marenkipohjalle, mutta valmiit marenkipohjat olivat kaupasta jo loppuneet kun sinne asti aatonaattona pääsimme. Niinpä kakkupohjana on torttupohja, jonka päälle laitoimme kerroksittain muussattua tuoretta mansikkaa, vaniljakiisseliä ja kermavaahtoa. Koristeena on mansikoiden lisäksi koiranputken, lemmikin, keto-orvokin sekä puna- ja valkoapilan kukkia, kurttulehtiruusun terälehtiä ja mintun lehtiä.

Lopputulos oli meistä niin kaunis, että sitä oli melkein sääli syödä, mutta niin vain söimme neljän aikuisen ja yhden lapsen voimin sen viimeistä murua myöten yhdeltä istumalta. Kakku oli raikkaan makuinen ja kaikki kukat antoivat siihen hauskasti omia makuvivahteitaan. Marenkipohjakin olisi varmasti toiminut hyvin, tosin silloin mansikkatäyte kannattaisi jättää kiinteämmäksi ja käyttää esim. siivutettuja mansikoita muussattujen sijaan.

Rekkakakku viisivuotiaalle kuskille

Poika tilasi varmaankin jo puoli vuotta sitten synttäreilleen rekkakakun. Sen jälkeen lisävaatimuksia esitettiin säännöllisin väliajoin. Googlettelin päivänä muutamana inspiraatiota, mutta yllättävän harvoja rekan muotoisia kakkuja löytyi. Useampiakin sellaisia kyllä, joissa oli rekan kuva tai rekka päällä. Määritelmän mukaan rekan tuli olla kolmiulotteinen ("siinä pitää olla rekan muoto") ja kuorrutuksen piti olla marsipaania. Onneksi minua huomattavasti taitavampi sokerileipuri Päivätär lupautui auttamaan kakun kokoamisessa ja koristelussa.

Rekka on koottu kääretorttupohjasta, josta leikkasimme sopivia paloja. Kääretorttupohjan ohje on peräisin Kinuskikissalta. Teimme taikinaa tupla-annoksen, päivänsankarin itse toimiessa ansiokkaasti sähkövatkaimen käyttäjänä, ja paistoimme kaksi pohjaa valmiiksi edellisenä päivänä.

Koska marsipaanikakku kestää huonosti säilyttämistä kuvun alla, koristelu hoidettiin samana päivänä kuin kakku oli tarkoitus syödä. Kerrosten väliin laitoimme mascarpone-vadelmavaahtoa ja kostutukseen vaniljamaitoa.

 
Sen jälkeen koko kakku voideltiin kaakao-voikreemillä, joka valmistettiin yksinkertaisesti sekoittamalla pehmeään voihin siivilöityä tomusokeria ja tummaa kaakaojauhetta kunnes syntyi riittävän kiinteä tahna.

Lopuksi rekka päällystettiin ohueksi kaulitulla, valmiiksi värjätyllä marsipaanilla, josta tehtiin myös rekan tuulilasi. Marsipaanin kaulitseminen sujuu hyvin tomusokerijauhotetulla silikonialustalla. Rekan kulmia varten marsipaaniin piti leikata viiltoja, ja se hoitui parhaiten saksilla.

Lopuksi täydensimme koristelun yhdessä. Ohuemmat koristelut on tehty Dr. Oetker -kakunkoristeluväreillä. Vilkut ja valot, jotka Poika asensi korkeimman omakätisesti, ovat viinikumeja. Olisin halunnut renkaiksi lakritsanauharullia, mutta sellaisia ei kaupasta löytynyt. Niinpä renkaiden merkki on Domino.

Hauskat pikeerikuorrutetut autokeksit ovat niin ikään Päivättären käsialaa.

Kakun kuorrutus oli melkoisen makeaa, samoin kääretorttupohja, mutta mascarpone-vadelmaseos taittoi makeutta mielestäni mukavasti niin ettei lopputulos maistunut liian imelältä. Aikuiset tuntuivatkin kakusta tykkäävän. Lapset jakautuivat 2-2 niihin, jotka tykkäsivät ja niihin jotka eivät tykänneet, yksi ei ottanut kakkua ollenkaan. 

PS. Pojalla on jo monivuotinen suunnitelma valmiina: seuraavaksi synttäriksi pitää kuulemma leipoa ratikkakakku, sitten junakakku ja sen jälkeen metro... Onneksi mieli ehtii vielä muuttua, mutta mahtaako tilalle tulla mitään sen helpommin toteutettavissa olevaa?

Suklaan ja vadelman vastustamaton liitto

Paholaisen vadelmakakku löytyi sekin Glorian Ruoka&Viini lehden tuoreimmasta numerosta (3/2010). Kondiittorimme Päivätär laati kakkupohjan edellisenä päivänä ja allekirjoittanut keitteli vadelmakastikkeen valmiiksi. Ennen ateriaa kakku vain täytettiin ja koristeltiin.

Vadelmainen paholaisenkakku

Pohja:

100 g tummaa suklaata

4 dl vehnäjauhoja

2,5 dl kaakaojauhetta

4 dl sokeria

0,25 tl suolaa

2 kananmunaa

200 g ranskankermaa

1 dl rypsiöljyä

1-1,5 tl piparminttuaromia

1 tl valkoviinietikkaa

2 dl kiehuvan kuumaa vettä

+ rypsiöljyä vuoan voiteluun

irtopohjavuoka

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele irtopohjavuoka öljyllä.

Rouhi suklaa. Sekoita se ja kuivat aineet kulhossa. Lisää kananmunat, ranskankerma, öljy, piparminttu ja viinietikka. Sekoita tasaiseksi. Lisää kuuma vesi ja sekoita hyvin.

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla n. 1 tunti 15 min. Kokeile kypsyys tikulla - kakun on tarkoitus jäädä sisältä kosteaksi! Peitä kypsä kakku foliolla, ettei kosteus pääse haihtumaan, ja anna sen jäähtyä vuoassaan puoli tuntia. Sen jälkeen nosta kakku vuoasta ja anna jäähtyä vielä vähintään 2,5 tuntia ennen täyttämistä. Huom! Tee viimeistään tässä vaiheessa vadelmakastike valmiiksi!

Vadelmakastike:

600 g (1,2 l) (pakaste-)vadelmia

1,5 dl hyytelösokeria

Keitä vadelmia kattilassa noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat soseutuneet. Siivilöi soseesta siemenet ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää hyytelösokeri ja keitä kunnes sokeri on liuennut. Kaada kastike puhtaaseen kulhoon ja jäähdytä.

Täyte:

400 g rahkaa

250 g mascarponejuustoa

3-4 rkl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

3/4 dl vadelmakastiketta

200 g (4 dl) tuoreita vadelmia

Valmista täyte sekoittamalla rahka, mascarpone, tomusokeri, vaniljasokeri ja vadelmakastike. Sekoita tuoreet vadelmat varovaisesti täytteen joukkoon. 

Kostutukseen:

0,5 dl maitoa

2 tl vaniljasokeria

Leikkaa kakku kolmeen kerrokseen ja ala rakentaa sitä kakkuvadille. Kostuta kerrokset vaniljamaidolla sitä mukaa kun kokoat kakkua. Levitä ensimmäiselle kerrokselle vadelmatäytteestä puolet. Jätä reunoille täyttäessäsi sentin verran tyhjää sillä täyte pursuaa kakun välistä ulospäin. Nosta seuraava suklaakakkukerros päälle ja täytä samalla tavalla. Lopuksi  nosta ylin kerros paikalleen, ja kuorruta kakku.

Kakun koristeeksi:

300 g vadelmia ja karhunvatukoita

2 dl vettä + 1 dl hyytelösokeria tai valmista kakun glaseerausainetta

mintun tai (sitruunamelissan) lehtiä

Valmista kakun glaseerausaine ohjeen mukaan tai tee glaseeraus keittämällä 1 dl hyytelösokeria 2 dl:ssa vettä kunnes sokeri on liuennut. Anna jäähtyä hiukan. Kasaa marjat kakun päälle ja sivele ne glaseerausaineella. Koristele kakku mintun- tai sitruunamelissan lehdillä ja tarjoa vadelmakastikkeen kanssa.

Pojan syntymäpäivät, osa 2

Jotenkin Pojan synttäreistä pääsi tänä vuonna kehittymään viikon mittainen juhlakausi, joka alkoi viime lauantaina ja päättyi tänään. Yllätyksekseni olen myös löytänyt itsestäni ainakin aloittelevan sokerileipurin. Tämän päivän vieraille tarjottu kakku sai inspiraationsa Pingun syntymäpäiväjuhlat -jaksosta.

Pingun kakun päällä näytästäisi olevan suklaakuorrutus, jonka päällä on jonkinlainen violetti systeemi, ja koristeena lumiukkokynttilä. Suklaakuorrutus syntyi näppärästi Fazerin tummasta leivontasuklaasta, jonka sulatin pakkauksen ohjeen mukaan mikrossa ja terästin pienellä nokareella voita estämään liian nopeaa jähmettymistä. Violetti räntsäys tuotti enemmän päänvaivaa. Yritys värjätä vaaleanpunaista marsipaania sinisellä elintarvikevärillä johti loppujen lopuksi eräänlaiseen sinimarmoroituun vaaleanpunaiseen marsipaaniin, mutta onneksi Poika kelpuutti sen. Kakun kruunasi valkoisesta marsipaanista cocktail-tikkujen avulla rakennettu lumiukko lakritsihatussaan, silminä ja nappeina suklaakrokantteja, ja nenänä oikea porkkananpala (josta erittyvä neste tosin pitkän päälle sai marsipaanin liukenemaan). 

Pingun kakun tarkemmasta koostumuksesta ei ole tietoa. Tein kakkupohjan samalla ohjeella kuin Kettu Kettusen synttärikakun. Nyt kun olen oppinut kaasu-uunissa paistamisen niksit, pohja onnistui erittäin hyvin ja oli mukavan mehevä. Paistoaika oli 200 asteessa noin 25 min. Kakun täytteeksi muussasin banaania.

Kuten siilikakku, tämäkään kakku ei maistunut lapsille kovin hyvin. Yhdelle oli liian suklaista, toinen ei tykännyt marsipaanista, kolmas ei maistanut ollenkaan ja sankari itse söi pelkät kuorrutteet. Tumman suklaan ja marsipaanin liitto miellytti kyllä itseäni, mutta niin makeaa oli tämäkin kakku, että pieni pala riitti vallan mainiosti.

Pojan syntymäpäiväjuhlat

Viime kesänä Irlanninmatkallamme tutustuimme siilikakkuun, joka kuuluu Pojan irlantilaisen kummitädin perheen perinteisiin.

Siili teki Poikaan suuren vaikutuksen, ja sovimme, että seuraavaksi synttärikakuksi tehdään siilikakku. Oheinen resepti on käännetty englanninkielisestä, ja määrät ja ainesosat on konvertoitu suomalaiseen keittiöön.

Siilikakku

taikina:

175 g voita

175 g (n. 2 dl) sokeria

3 munaa

175 g (n. 3 dl) vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 rkl vahvaa mustaa kahvia

1 rkl maitoa

kuorrute:

100 g voita

200 g tomusokeria

3 rkl kahvia

5 rkl tummaa kaakaojauhetta

lakritsia kuonoa ja silmiä varten

suklaanappeja tai vastaavia piikeiksi

Päällystä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele paperi ja vuoan reunat. 

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voi-sokerivaahtoon, vatkaten ainekset huolellisesti sekaisin lisäysten välissä. Sekoita leivinjauhe jauhoihin, ja lisää lopuksi maito, kahvi ja jauhot. 

Kaada taikina voideltuun vuokaan ja levitä se vuokaan, jättäen keskiosa hiukan matalammaksi.Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä ja kumoa kakku. 

Valmista kuorrute: vatkaa tomusokeri ja kaakaojauhe vähitellen pehmeään voihin kunnes saat aikaan kuohkean massan. 

Leikkaa kakku pystysuunnassa kahtia ja levitä kuorrutetta kakun sileämmälle pinnalle. Liitä kuorrutteella voidellut puolikkaat vastakkain niin että ne seisovat leikatulla sivullaan. Leikkaa terävällä veitsellä siilille kuono leikkaamalla kaareva kappale irti puoliympyrän toisesta päästä.

Leikkaa sitten sivuista pois kiilamaiset kappaleet. Siilin pää on nyt muotoiltu.

Levitä voisokerikuorrute kakun päälle ja tee siihen haarukalla raitoja. Leikkaa lakupötköjen päistä viipaleet kuonoksi ja silmiksi. 

Kiinnitä puolitettuja suklaanappeja tms. siilin piikeiksi.

Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty kahvin paikalla kahviesanssia, mutta en löytänyt sellaista kaupasta. Kahviesanssissa on ilmeisesti mukana myös väriä. Kaakaojauheella kuorrutuksesta ei tullut yhtä tummaa kuin alkuperäisessä Irlannissa syömässämme kakussa. Emme löytäneet kaupasta myöskään litteitä suklaanappeja - varmaankin sellaisia olisi jostakin saanut, jos olisi älynnyt aloittaa etsinnät aikaisemmin - joten siilimme sai piikeikseen Amerikan pastilleja.Tein sille myös tassut sydämenmuotoisista suklaapikkuleivistä, jotka puolitin.

Veikeän näköinen siili sai lasten varauksettoman hyväksynnän, mutta kakku ei maistunut muille kuin synttärisankarille kovin hyvin. Kuorrute on, kuten tomusokerin määrästä arvata saattaa, hillittömän makeaa, joten pieni pala riittää. Kakkuun voisi mielestäni laittaa hiukan muutakin täytettä, joka tasapainottaisi täytteen makeutta, tosin jos kakkua leikkelee ensin kerroksiin, sen koossapysyminen voi tulla ongelmaksi.

Peltopyy päärynäpuussa - SATVRNALIA MMDCCLII

26.12. Viime vuonna Saturnaliassa oli niin hauskaa, että päätimme ottaa uusintakierroksen tänä vuonna. Saturnalia oli siis tuo muinaisten roomalaisten talven suuri juhla, jota vietettiin Saturnuksen kunniaksi - no niin, pitkälti samaan tapaan kuin me vietämme joulua: syömällä, juomalla ja antamalla lahjoja.

Edellisellä kerralla olimme jääneet kaipaamaan leipää, joten tänä vuonna päätin korjata puutteen. Dalbyn ja Graingerin The Classical Cookbook sisältää yhden leipäohjeen, joka on ohrasämpylöille. Roomalaiset eivät kuitenkaan varsinkaan myöhempinä aikoina arvostaneet ohraa leipäviljana, joten korvasin ohjeen ohrajauhot täysjyvävehnällä - nykyisenlaista valkoista vehnäjauhoa ei antiikin aikana tunnettu. Valmistus täytyi aloittaa jo edellisen vuorokauden puolella, koska leivälle tehdään eräänlainen juuri, joka jätetään vuorokaudeksi tekeytymään.

ANTIIKKISET SÄMPYLÄT

juuri:

n. 1 dl kokojyvävehnäjauhoja

1 tl tuoretta tai 0,5 tl kuivahiivaa

2-3 rkl lämmintä vettä

Tee juuri: liuota hiiva ruokalusikalliseen lämmintä vettä ja vaivaa jauhot sekaan, lisää tarvittaessa 1-2 rkl vettä. Muovaa taikinasta litistetty pallo, paina sen keskelle peukalolla kuoppa ja laita kuoppaan 2 tl lämmintä vettä. Jätä tekeytymään lämpimään paikkaan kannen alle vähintään vuorokaudeksi.

taikina:

n. 7,5 dl kokojyvävehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

lämmintä vettä

Sekoita jauhoihin suola, juuri ja hunaja, ja sekoita taikinaksi lisäämällä tarpeen mukaan lämmintä vettä. Vaivaa hyvin ja jätä nousemaan lämpimässä paikassa peitettyyn kulhoon, kunnes taikinan koko on kaksinkertainen. tJaa taikina 12 osaan ja leivo pyöreiksi sämpylöiksi. Nostata jälleen lämpimässä liinalla peitettynä.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuumenna myös leivinpelti ja jokin astia, jota voit käyttää pellin kantena. Voitele pelti oliiviöljyllä ja aseta sämpylät kahdeksi ympyräksi, kuusi kumpaankin, niin että reunat juuri ja juuri koskettavat. Peitä leivinpelti kannella ja paista 15-20 minuuttia kunnes sämpylät ovat kullanruskeita ja kuulostavat koputtaessa ontoilta.

27.12. Pojan avustamana tein jälkiruuan valmiiksi jo alkuiltapäivästä.

PIPPVRINEN MAKEA KAKKV

225 g spelttijauhoja (3,2 dl)
1 tl leivinjauhetta (mahtoiko roomalaisilla olla jotain vastaavaa?)
0,5 tl rosmariinia
100 g rouhittuja manteleita
1 tl kanelia
4 rkl makeaa sherryä (käytimme rusinaviiniä)
4 rkl rypälemehua
1 rkl hunajaa

1 tl rouhittua mustapippuria
maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nesteet toisessa kulhossa keskenään maitoa lukuunottamatta. Sen jälkeen sekoita nesteet jauhoihin ja lisää niin paljon maitoa että saat löysähkön taikinan. Kaada taikina (voideltuun ja jauhotettuun) irtopohjavuokaan. Paista uunissa 190 asteessa 30 min. Lopuksi voit valuttaa kakun päälle juoksevaa hunajaa ja koristella sen rouhituilla hasselpähkinöillä.

Huolimatta kakun nimestä alkuperäisohjeestamme (English Heritagen julkaisemasta kirjasesta Roman Cookery) ei löytynyt pippuria. Niinpä lisäsin sitä teelusikallisen, joka oli Dalby&Graingerin klassillisessa keittokirjassa toisenlaisen pähkinäkakun kohdalla mainittu määrä. Roomalaiset tunkivat pippuria kaikkialle, koska se oli kaukaa tuotua, kallista ja näin ollen hienoa. (Jotkut asiat ne eivät ihmisluonnossa tunnu miksikään muuttuvan...)

klo 16.02 Ari on saapunut ja pääsemme tositoimiin. Ketturouvan vaivatessa sämpylätaikinaa Karhuherra ja Ari laativat kurkut marinoitumaan.

Mulsumia tehdessämme Ketturouva totesi Tämä alkaa lämmetä. jolloin Karhuherra ja Äijä totesivat yhteen ääneen Täälläkin alkaa lämmetä (Asterix Belgiassa). Poika halusi tälläkin kertaa viiniä, mutta tälläkin kertaa olemme julmia. Ketturouva maistoi ja totesi, että lämpötila ei ole turmellut alkoholia. Poika sai tyytyä rypälemehuun.

16.54 Poika osallistuu ruoanlaittoon huhmaroimalla omalaatuisella tekniikalla ja kirkonkelloja muistuttavalla metelillä mustapippuria.

17.10 Poika varmistaa, että kakussa ei ole myrkkyä ja samalla me aikuiset, jotka emme oikeastaan ole ehtineet syödä ennen illallista, aloitamme mulsumin nauttimisen. Bacche bene venias! eli Tervetuloa Bacchus!

17.25 Äijä vääristelee Ketturouvan sanoja sä jäät kokonaan ilman muotoon Ketturouva sanoo, että Äijä ei koskaan saa.

17.35 Mulsumin liikuttamina koimme pakottavaa tarvetta kuunnella erään hienoimmista joululauluista The Pogues & Kirsty McColl - Fairytale Of New York.

17.52 Poika pyrkii Ketturouvan hameen alle. Kovin on oidipaalista, mutta ehkä se sopii teemaan.

18.12 Sämpylät on leivottu.

18.27 Simpukoiden valmistus alkaa.

IN MITVLIS

500 g keitettyjä sinisimpukoita

0,5 dl kalakastiketta
puolikas purjo siivuina

1 tl roomankuminaa

1 dl rusinaviiniä
1 rkl kynteliä

2,5 dl valkoviiniä

2,5 dl vettä

Jos käytät tuoreita simpukoita, huuhtele simpukat ja puhdista ne. Olosuhteiden pakosta käytimme kuitenkin pakastettuja sinisimpukoita, sillä tuoreet simpukat pitäisi pystyä hankkimaan samana päivänä kuin ne on tarkoitus syödä.

Sekoita kalakastike, viini, vesi, rusinaviini ja mausteet sekä purjo. Keitä lientä noin 10 minuuttia ja lisää simpukat. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehahtaa hetken. Jos käytät tuoreita simpukoita keitä niitä 10 minuuttia ja heitä pois kaikki, jotka eivät ole auenneet keitettäessä.

In mitulis liquamen, porrum concisum, cuminum, passum, satureiam, vinum, mixtum, faciem aquatius et ibi mitulos coques.

18.39 Ketturouva tuomitsee sämpylät nousseiksi ja tyrkkää pellin uuniin, peittäen sen toisella syvemmällä uunipellillä.

Linnuissa on jonkin verran kiinni höyhenten jämiä

18.51 Simpukat ovat liemessä.

19.07 Pääsemme käsiksi alkupaloihin.

Kommentteja alkupaloista: Simpukat ovat hyviä. Kastike on hyvin suolaista. Kun käyttää valmiiksi keitettyjä simpukoita, joissa on jo suolaa, kalakastikkeen määrää voisi jonkin verran vähentää. Sämpylät olivat hyviä liemen kanssa.

19.25 Alkuruoka on syöty ja siirrymme valmistamaan pääruokaa.

PAAHDETTVA PELTOPYYTA KASTIKKEESSA

2 peltopyytä

pippuria

1 rkl liperiä eli lipstikkaa

½ tl minttua

2 tuoksuruutan lehteä

1½ dl sekoittamatonta viiniä

1 rkl kalakastiketta

3-4 rkl oliiviöljyä

(maizenaa)

Kuumenna 2-3 rkl öljyä pannussa ja pane linnut rintapuoli alaspäin pataan Kääntele lintuja kunnes ne ovat kauttaaltaan kauniin värisiä. Ripottele pintaan pippuria. Paista 175 ° uunissa 25-30 minuuttia.

Lisää viini kasariin. Lisää öljy, kalakastike ja minttu. Kuumenna. Lopuksi lisää silputtu tuore lipstikka ja tuoksuruuta ja mausta mustapippurilla sekä halutessasi suurusta.

Annettakoon varmuuden vuoksi alkuperäinenkin resepti, joka on tosin keitetylle peltopyylle:

In perdice et attagena et in turture: piper, ligusticum, mentam, rutae semen, liquamen, merum et oleum, calefacies.

19.52 Peltopyyt menivät uuniin.

20.01 Sienten kypsentäminen aloitetaan. Karhuherran käristäessä sieniä pannulla hunajassa Ketturouva laatii papulisäkkeen.

FABACIAE VIRIDES ET BAIANAE - vihreät ja Baian pavut

500 g vihreitä papuja
0,5 dl kalakastiketta
1-2 rkl oliiviöljyä
1 rkl silputtua korianteria
1 tl kuminansiemeniä
puolikas silputtu purjo

Keitä pavut muiden ainesten kanssa.

Edes Karhuherralla ei ollut mitään hajua, millaisia ovat tai olivat Baian pavut, joten käytimme viime kesänä plantaasilla kasvatettuja vihreitä papuja. 

20.13 Sienet ja pavut ovat valmiina. Tiput tuntuvat vielä melko kimmoisilta, ja päätimme mieluummin syödä ne kypsinä.

20.17 Se on hassun makuista sanoo Ketturouva peltopyyn kastikkeesta.

Haluaisin kyllä huomauttaa, että sanoin kastikkeen olevan oudon makuista. Ei hyvää tai pahaa, vaan outoa. Kastike oli pieninä määrinä ihan ok, mutta jos siitä haluaisi hyvää, pitäisi tehdä useampia kokeiluita ja viilailla määriä.

Peltopyy ei oikein vakuuttanut. Eivätkä kaasu-uunin paisto-ominaisuudet - vielä puolen tunnin paistamisen jälkeen linnut olivat hädin tuskin kypsiä. Pieniä, luisia, sitkeitä, maku muistuttaa kanaa. Konsensus taisi olla, että peltopyy saa meidän puolestamme jäädä sinne päärynäpuuhun. Sienet olivat kuitenkin hyviä, kuten aina, ja pavutkaan eivät hullumpia, vaikka ehkä vähentäisin niissäkin kalakastikkeen määrää. Arin tuoma viini oli oikein hyvää.

Päätimme aterian pähkinäkakulla, joka jostakin syystä jätti nousematta uunissa. Ensi kerralla taidan käyttää taikinan sekoittamiseen sähkövatkainta. Pojan - joka muuten karsasti koko ateriaa sämpylöitä lukuunottamatta - mielestä kakku oli tulista, ja mustapippurin puraisu siinä kyllä tuntuikin.

Klo 22 Äijä lähti kotiinsa koska oli vaarassa muuten nukahtaa sohvallemme. 

Lähdeteokset:

Apicius: Roomalainen keittokirja (toim. Tuulikki Elo et al.) (peltopyy ja kastike, latinankieliset reseptit)
Antique Roman Dishes - Collection - ilmeisesti testattuja käännöksiä Apiciuksen alkuperäisresepteistä (päätellen siitä että määrät mainitaan) (pavut ja simpukat)
Roman Cookery - Recipes & History (pähkinäkakku)
A. Dalby & S. Grainger, The Classical Cookbook (mulsum, sienet, sämpylät ja marinoidut kurkut)

Lumihiutalekakku

Tämän vuoden jouluaterian jälkiruokaan sain idean jo alkusyksystä, kun satuin lukemaan ensimmäisen osan Kotiliedessä julkaistusta Kinuskikissan kakkukoulusta. Joulukakkuni on hiukan mukailtu versio Kinuskikissan pihlajakakusta (Kinuskikissa kirjoittaa kakusta blogissaan täällä). Kahdenkymmenen hengen kakku olisi kuitenkin ollut liioittelua, kun syömässä oli vain kolme aikuista ja yksi nelivuotias, joten alkajaisiksi pienensin Kinuskikissan reseptin määrät puoleen. Koska kakusta tuli pienempi, päätin tehdä vain kaksi täytettä kolmen sijaan (lisäksi olin hiukan laiska).

En oikein luota liivatteen toimivuuteen ja vältän muutenkin mieluusti sen käyttämistä, joten käytin sen sijaan hyytelösokeri multia. Toisin kuin tavallisen hyytelösokerin, sen pitäisi sopia esim. pannacottan ja muiden maitopohjaisten jälkiruokien valmistamiseen (ei kuitenkaan hyytelökakkujen, joihin tarvitaan vahva hyytelö). On syytä kuitenkin varoittaa, että puolukkatäytteen sokerin määrä on melko mutu-tuntumalla arvioitu, ja liivate olisi varmasti tehnyt täytteen kiinteämmäksi. Nyt eri kerrokset eivät erottuneet kakusta aivan niin kauniisti kuin lehden mallikuvassa; kannattaakin seurata alkuperäistä reseptiä jos aikoo tehdä tämän kakun.

Mukailtu puolukkatäyte

puolet jogurtti-kermavaahtotäytteestä

n. 1 dl hyytelösokeri multia

100 g pakastepuolukkaa soseutettuna (tein survoksen haarukalla sulatetuista puolukoista)

Kuorrutteeseen käytin noin 130 g valkoista marsipaania ja Dr Oetker -sokerikoristeita. Lumihiutaleet ja helmet oli kätevä kiinnittää käyttäen valmiina tuubissa myytävää sokerikoristetta. Kinuskikissan ohjeilla tasaisen marsipaanikuorrutteen tekeminen oli yllättävän helppoa, ja silikonisesta leivonta-alustasta oli apua: marsipaani ei tarttunut siihen lainkaan. Jos ei käytä leivonta-alustaa, pöytä kannattaa ”jauhottaa” tomusokerilla, ettei marsipaani tartu siihen kiinni.

Kakku oli kaikkien mielestä herkullinen ja maistui jopa usein niin kriittiselle Pojalle (etenkin marsipaani). Jogurtti kermavaahdon seassa ja pakastepuolukat pitävät huolen siitä, ettei kakusta tule liian makea; itse tosin käytin Bulgarian jogurttia, jossa rasvaa on melko paljon vähemmän kuin ohjeen turkkilaisessa jogurtissa. Turkkilainen jogurtti olisi varmaankin tehnyt täytteestä täyteläisemmän.

- Päivätär 

Siirappikakku

Poika on jo monta kertaa esittänyt että meidän pitäisi leipoa siirappikakku. Itse en ollut koskaan mokomasta kakusta kuullutkaan, ja ajattelin että Poika on keksinyt koko kakun omasta päästään. Kun Poika sitten taas kerran ehdotti siirappikakun leipomista, päätin kuitenkin tarttua haasteeseen ja kappas vaan, kuukkelihan löysi siirappikakun ohjeita kasapäin. Herkkusuun blogissa niitä oli parikin. Mummin siirappikakku kuulosti mukavalta ja ainekset löytyivät kaapista, joten eipä muuta kuin vatkain pyörimään. Poika oli tietenkin itseoikeutettu koneenkäyttäjä ja huolehti myös vispilöiden ja nuolijan puhdistuksesta jälkeenpäin.

Mummin siirappikakku

3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl tummaa siirappia
1,5 dl kuumaa vahvaa kahvia
75 g voita (/margariinia)
4,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl kanelia
0,5 tl neilikkaa
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat, sokeri ja siirappi vaahdoksi. Lisää kahvi ja sulatettu voi. Lopuksi vatkaa joukkoon jauhot, mausteet ja leivinjauhe. Laiska kun olen, en sekoita kuiva-aineita keskenään vaan nakkasin mausteet ja leivinjauheen viimeisen vehnäjauhomitallisen kanssa kulhoon.

Valuta taikina (voideltuun ja jauhotettuun) vuokaan ja paista uunissa n. 175 asteessa 45-50 min. Voit koristella jäähtyneen kakun esim. tomusokerikuorrutteella.

Kotitalousopettajani aikanaan varoitteli vatkaamasta taikinaa pitkään enää leivinjauheen lisäämisen jälkeen. Liialla vatkaamisella taikinasta kuulemma tulee "sitkeää kuin kissanliha". Mahtaako tässä olla mitään perää?

Tässä vielä lopputulos. Koristelu on Pojan taiteellisen näkemyksen mukainen.

Kettu Kettusen syntymäpäivät

Kettu Kettunen, Pojan rakkain lelu ja alter ego, täytti tänään kuulemma kolme ja puoli vuotta. Leivoimme Ketun syntymäpäivän kunniaksi suklaakakun. Vaatimuksena ohjeelle oli, että aineksia varten ei tarvinnut lähteä kauppaan. Pikainen reseptihaku netistä sanalla "suklaakakku" ei tuottanut ainuttakaan sopivaa ohjetta, joten turvauduin vuonna miekka ja kypärä arkistoimiini resepteihin, ja johan tärppäsi. Pojan toimiessa sähkövatkaimen käyttäjänä syntyi siis Ketulle syntymäpäiväkakku.

Suklaakakku

4 kananmunaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
1,5 dl sokeria
1,25 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaakaojauhetta

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Vatkaa sitten joukkoon sokeri pienissä erissä. Vatkaa sekaan keltuaiset. Lopuksi siivilöi vehnäjauho ja kaakaojauhe kulhoon, sekoita ne hyvin keskenään ja kääntele varovaisesti vaahdon joukkoon.

Päällystä kakkuvuoka leivinpaperilla ja voitele ja jauhota se. Kaada taikina vuokaan. Paista uunissa 200-225 asteessa 8-10 min.

Kun en ole mikään sokerileipuri, en oikein ymmärtänyt tätä kakkuvuoan paperoimista, mikä näkyi lopputuloksessa - kakusta tuli omituisen kantikas kun paperin laskokset painoivat sitä uunissa. Jos joku osaa kertoa, kuinka irtopohjavuoka oikeaoppisesti paperoidaan, vinkkejä vastaanotetaan vastaisen varalta. Paperia oli hankalaa voidella vuoassa, joten lopulta otin sen pois vuoasta, voitelin, jauhotin ja laitoin vasta sen jälkeen takaisin vuokaan.

Paistoaika ei ainakaan kaasu-uunissa pitänyt paikkaansa sinne päinkään, sain käyttää reilusti kaksinkertaisen ajan kakkuni paistamiseen vähän reilun 200 asteen lämpötilalla. Oletin että kakun on tarkoitus olla kypsä läpikotaisin, koska ohjeessa kehotettiin halkaisemaan se, kostuttamaan rommilla ja täyttämään suklaavaahdolla. Meillä ei ollut suklaavaahtoa ja rommikin jäi päivänsankarin alaikäisyyden takia väliin, mutta Kettu Kettusen puhallettua kynttilät nautimme kakkupalojen kanssa vaniljakastiketta ja vadelmia.

Kurpitsajuhla

Äijäruokala ja Ketun keittiö päättivät yhdistää voimansa ja tehdä kaiken kurpitsasta - alkupalat, pääruoan ja jälkkärin. Sen kunniaksi päätimme myös polkata ruoanlaiton reaaliaikaisesti. Tämä on vastauksemme syyskuun ruokahaasteeseen.


Imaami uuniin
Pyörtyneet imaamit (Imam bayildi) valmistetaan tavallisesti munakoisosta, mutta koska teemana on kurpitsa, Ari toi raaka-aineeksi muhkean kesäkurpitsan. Sattui pieniä kommelluksia Ketturouvan intoutuessa viiltelemään ylenmäärin tomaatteja kaltattavaksi täytettä varten ennen kuin tuli kysyneeksi vastuulliselta kokilta eli Arilta montako niitä taas tarvittiinkaan - ja tämä jo ennen kuin viiniä oli päästy edes maistamaan.

Yhden imaamin valmistamiseen käytettiin:

1 isohko kesäkurpitsa, leikataan auki ja koverretaan sisus pois
1 isohko sipuli silputtuna
2 isoa valkosipulin kynttä hienoksi hakattuna
3 kaltattua ja kuorittua ja silputtua tomaattia, siemenet poistetaan
silputtua tilliä ja persiljaa
suolaa
reilu 0,5 dl oliiviöljyä

Sipuli, valkosipuli, tomaatit ja silputut yrtit sekoitettiin ja sekaan lisättiin ripaus suolaa ja tilkka oliiviöljyä. Lopuksi koko komeuden päälle kaadettiin puoli desiä oliiviöljyä. Tämä kokoonpano meni uuniin noin tunniksi. Reseptissä ei paljastettu lämpötilaa, mutta ajattelimme, että 180 astetta olisi parahultainen.




20:20 Noin 10 minuutin uunituksen jälkeen: herkullinen valkosipulin tuoksu alkaa levitä ympäristöön. Nyt on saatu jo viiniäkin laseihin (La Buxynoise Pinot Noir 2007).

klo 20:30 Possu tirisee pannulla, eli pääruokaa tehdään.

Paistettua porsasta kurpitsan kera (4:lle)

350 g suikaloitua porsasta (meillä oli n. 500 g fileetä)
300 g kurpitsanmaltoa
oliiviöljyä, voita
suolaa, pippuria
2,5 dl valkoviinia
ruokosokeria tai hunajaa

Possu ruskistetaan kuumassa pannussa vähässä voissa ja öljyssä.
Kun liha on ruskistunut, lisätään kuutioitu kurpitsa, sekoitetaan, lisätään kauhallinen lihalientä, valkoviini ja hieman ruokosokeria tai hunajaa. Vähennetään lämpöä ja annetaan hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Lisätään suolaa ja pippuria maun mukaan.




Asiaa paistinpannusta kun nyt tuli puheeksi: Hyvät ihmiset, älkää laittako paistinpannua astianpesukoneeseen vaikka se konepesun muka kestäisikin. Astianpesukoneiden pesuaineet poistavat nimittäin rasvan vähän turhankin tehokkaasti - paistinpannulle tekee hyvää säilyttää pieni rasvakerros pinnassa koko ajan.

21:16 Paikkoja siistitään ja pöydällä on enää vain kurpitsanpuolikas, oliiviöljypullo, äijakamera ja dekantteri. Lashit ovat tyhjiä. Tuoksut ovat erittäin lupaavia.

21:21 Ari lupasi tehdä jäljelle jääneestä tillistä tillilihaa. Odotamme polkkausta!

21:28 Pääsemme maistelemaan imaamia. Reseptissä neuvottiin tarjoamaan ruoka kylmänä ja puristamaan päälle sitruunamehua. Noudatimme ohjeista jälkimmäistä.

21:38 Imaami maistui oikein hyvältä. Vuoan pohjalle valunut öljy kannattaa myös nauttia leivän kanssa, siihen on tarttunut paljon hyvää makua. Siirrymme pääruokaan.

21:50 Possu on jalo eläin. Myös kurpitsan kanssa. Valmistamamme reilunpuoleinen neljän hengen annos riitti hyvin kolmelle.

21:57 Täytyy sanoa, että olemme hyviä. Ja viinikin on hyvää (portugalilainen Dom Dinis Reserva 2003). Kakkua täytyy vielä hieman odottaa.

22:28 Kakku uunista ulos. Tämä on ihka ensimmäinen kakku, jonka olen paistanut kaasu-uunilla elettyäni sellaisen kanssa vuodesta 2000, ja vaikka itse sanonkin, sehän näyttää hienolta! Tuoksu muistuttaa piparkakkua.


22:33 Arin kommentti: Tää on jännittävää.

Mausteinen kurpitsakakku

600 g kurpitsan maltoa
300 g vehnäjauhoja
200 g sultana-rusinoita
250 g sokeria
3 kananmunaa
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl kardemummaa
4 rkl oliiviöljyä
puoli pussia (n. 5 g) kuivahiivaa
tomusokeria pinnalle

Viipaloi kurpitsa n. 2 cm viipaleiksi. Laita kurpitsaviipaleet laakeassa vuoassa uuniin varttitunniksi, ja soseuta ne sen jälkeen. Sekoita kurpitsasoseeseen rusinat ja oliiviöljy.

Sekoita jauhot, mausteet ja kuivahiiva keskenään. Vaahdota toisessa astiassa kananmunat ja sokeri. Sekoita muna-sokerivaahtoon kurpitsaseos ja jauhot.

Voitele vuoka, jauhota se ja kaada taikina vuokaan. Paista n. tunnin ajan 180 asteessa.

Luonnehdinta kakun mausta ja koostumuksesta: Kuvitelkaa syövänne piimäkakun, pullan ja piparkakun yhdistelmää. Hyvin täyttävää.

Jälkiruokaviini: Ketturouvan joskus Kreikasta tuoma Samos Vin Doux 2002. Jännää sekin.

Musiikki
Synkkien laulujen maa (ruoanlaitto)
Comedian harmonists (alku- ja pääruoka)
Rajaton sings Abba with Lahti Symphony Orchestra (jälkiruoka ja jälkipuinti)
Mary Coughlan: After the Fall (hylsyjen heittely)

Lähdeteokset:
Basan, Ghillie: The Middle Eastern Kitchen
Nizzoli, Arneo: Kurpitsa. Italialaisen keittiön perinteikkäitä ohjeita.

Nieriää, parsaa ja perunamuusia

Jos joku on huomannut alkaa ihmetellä, miksi reseptien ilmestyminen ottaa viikonkin verran, selitys lienee paikallaan. Tietokonetta on kyllä mahdollista käyttää kaksikuinen vauva sylissä samalla kun imettää, mutta pidempien tekstien kirjoittaminen yhdellä kädellä on turhan työlästä. Tämä ateria syötiin siis pitkänäperjantaina.

Koska pitkäperjantai on vielä paastonaikaa, päätimme laittaa kalaruokaa. Paria viikkoa aikaisemmin Ketturouva oli havainnut kauppahallissa nieriää, ja koska emme kumpikaan olleet aiemmin syöneet kyseistä lohensukuista, uteliaisuus heräsi. Nieriän seuralaiseksi valmistettiin pinaattiperunamuusia sekä tämän kevään ensimmäiset vihreät parsat.

Uunissa paistettu nieriä (4:lle)

n. 1 kg nieriä, fileoituna
3-4 dl hienonnettua vaaleaa leipää, esim. ranskanleipää*
75 g voita tai margariinia
2 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
1 valkosipulin kynsi
suolaa, pippuria

Sekoita keskenään hienonnettu leipä, pehmeä rasva, persilja ja ruohosipulisilppu sekä murskattu valkosipuli tahnaksi. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Laita nieriäfileet nahka alaspäin voideltuun uunivuokaan ja levitä leipäseos niiden päälle. Peitä vuoka foliolla ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 15 min. Poista sitten folio ja paista vielä 10 min.

*vinkiksi: leipää kannattaa ennen murentamista kuivattaa viipaleina muutaman tunnin ajan tai paahtaa kevyesti leivänpaahtimessa



alkuperäinen resepti kirjasta Herkutellaan kalalla (kirj. Rasmusson & Lundin) on kokonaiselle peratulle kalalle, joka täytetään ja kuorrutetaan

Jälkiruuasta huolehti jälleen Päivätär, joka toi pöytään synnillisen herkullisen suklaakakun.

Taikina:

170 g (vähäsuolaista) voita
150 g tummaa suklaata
4 munaa
2 dl sokeria
2 rkl manteli/pähkinärouhetta
4 rkl vehnäjauhoja

Kuorrutus:

3/4 dl kuohukermaa
50 g tummaa suklaata
50 g maitosuklaata

(tarjoiluun kermavaahtoa)

Voitele keskikokoinen, tasapohjainen vuoka. Leikkaa pohjalle leivinpaperi ja voitele sekin. Jauhota vuoka.
Sulata taikinan voi ja suklaa vesihauteessa.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota suuressa kulhossa keltuaiset ja sokeri. Vatkaa valkuaiset toisessa kulhossa kovaksi vaahdoksi. 
 
Ota suklaa-voisula vesihauteesta ja vatkaa, kunnes se jäähtyy hiukan. Lisää reilu ruokalusikallinen valkuaisvaahtoa ja vatkaa hyvin. 
 
Sekoita voi-suklaaseos muna-sokerivaahtoon ja vatkaa jälleen voimakkaasti. 
 
Lisää mantelirouhe ja jauhot. Lopuksi sekoita valkuaisvaahto taikinaan hellästi mutta perusteellisesti.

Kaada seos vuokaan ja paista 150-asteisessa uunissa n. 50 min., kunnes kakun reunat irtoavat vuoasta. 

Jäähdytä kakku ja kumoa vasta sitten. Kakun kuuluu näyttää vähän likilaskuiselta.

Kuumenna kuorrutuksen kerma kiehumispisteeseen, älä keitä. Lisää suklaa paloiteltuna ja anna sulaa. Sekoita. Jäähdytä huoneenlämmössä silloin tällöin sekoittaen.

Poista leivinpaperi kumotun kakun pinnalta ja levitä jähmeä kuorrutus kakun päälle ja reunoille tasaisesti lastalla. Anna vetäytyä jääkaapissa yön yli (ei ihan välttämätöntä...).

Voi tarjoilla kermavaahdon (tai vaniljajäätelön?) kanssa. Jos haluaa hienostella, voi koristella esim. hedelmillä tai tomusokerilla.

Taikinan voi maustaa mantelin sijaan myös appelsiininkuorella.

Ohje Kodin Kuvalehti 8/2003. Julkaistu myös WSOY:n Herkkujen pikkujättiläisessä.