Torstain perinteisen uudet vaatteet

Hernekeitto ja pannari ovat perinteistä torstairuokaa. Tapa syödä hernekeittoa torstaisin juontaa tiemmä juurensa jo katolilaiselta keskiajalta, jolloin perjantai oli paastopäivä. Samasta syystähän soppa on myös laskiaisruokaa.

Tällä kertaa meillä kävi torstaina keittiöhengetär, joka loihti hernekeitosta ja pannarista vähän erilaiset versiot. Olipa juhlavaa istua työpäivän jälkeen valmiiseen ruokapöytään. Kiitokset Päivättärelle vielä kerran!

Hernesosekeitto (2:lle)

200 g pakasteherneitä
nippu kevätsipulia (n. neljä vartta)
3 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
1 dl (ruoka)kermaa
rakuunaa
suolaa, pippuria

Keittele herneitä ja silputtua sipulia kasvisliemessä noin vartin ajan. Soseuta. Lisää kerma ja mausteet ja kuumenna tarvittaessa uudestaan (älä keitä). Keitto on valmista nautittavaksi.


Hedelmäpannukakku

3 munaa
6 dl maitoa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä/sulatettua margariinia
1-2 hapanta omenaa (esim. Granny Smith)
1-2 banaania
kanelia & fariinisokeria

Riko munat ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää puolet maidosta ja vispaa joukkoon jauhot, suola ja sokeri. Lisää loppu maito ja rasva ja anna turvota hetki. Kuori sillä aikaa hedelmät ja poista omenista siemenkodat. Viipaloi hedelmät. Hiero omenarenkaiden pintaan kanelin ja fariinisokerin sekoitusta.

Kaada taikina korkealaitaiselle voidellulle tai leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja lado omena- ja banaaniviipaleet pinnalle. Ripota vielä kaneli-fariinisokeriseosta banaanien päälle. Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia ja nauti vielä lämmin pannari vaniljakastikkeen kanssa.


Pitää vielä kommentoida, että tämä hernekeitto oli niin kauniin keväisen vihreää ja pehmeän makuista, että siitä voisi laatia vaikka pääsiäisaterian alkukeiton.

12 kuukautta: maaliskuu

Maaliskuu on Italiassa jo parsa-aikaa, ja niinpä tämän kuukauden kohdalla Tessa Kirosin kirjassa oli lukuisia parsareseptejä. Näihin tullaan palaamaan jahka parsasesonki Suomessa pääsee käyntiin. Sitä odotellessa valintamme osui jälleen kaaliruokaan. Kiros kertoo, että tällaiset paistokset eri vihanneksista tehtynä ovat toscanassa yleisiä. Kirjassa - joka on siis englanninkielinen - tätä kutsutaan nimellä pie*, meikäläisittäin se kääntyisi ehkä parhaiten kukkakaalipaistokseksi. Minulle tästä tuli mieleen taannoin kokkaamamme patina apiciana. Olisikohan tällaisten ruokien laittaminen perua jo roomalaisilta?

Kiros mainitsee, että tämän ruokalajin voi laatia myös parsakaalista, joten yhdistin siihen molempia.

Sformato di cavolfiore

paistos:
700 g kukkakaalia tai parsakaalia tai sekä että
5 dl béchamel-kastiketta (ohje alla)
2 kananmunaa, rakenne vatkataan rikki
n. 1,25 dl parmesaaniraastetta
muskottia
suolaa, mustapippuria
voita
korppujauhoja

béchamel-kastike:
5 dl maitoa
50 g voita
60 g (n. 1 dl) vehnäjauhoja
muskottia
suolaa, mustapippuria

Kirjassa neuvotaan poistamaan kaalista kanta ja keittämään sitä 10 min suolatussa vedessä. Koska vihannesten keittämisessä mielestäni hukataan suotta makua ja vitamiineja, leikkasin kaalin nupuiksi ja höyrytin sen melko pehmeäksi.

Kaalin höyrystyessä tein béchamelin: maito kuumennetaan kasarissa (mutta ei keitetä). Samalla paistokasarissa sulatetaan voi, johon sekoitetaan vehnäjauhot niin että syntyy sileää tahnaa, jonka annetaan saada aivan kevyesti väriä (ei ruskisteta!). Kuuma maito sekoitetaan vähitellen vehnäjauho-voiseokseen koko ajan voimakkaasti sekoittaen, että kastike ei paakkuunnu. Maustetaan muskotilla, suolalla ja pippurilla ja keitellään tarpeen mukaan kokoon miedolla lämmöllä niin että lopputulos on paksu, sileä kastike.

Kun kaali on valmista, pilko se pieneksi tai soseuta karkeaksi soseeksi. Itse tilsin kaalinnuput haarukalla, ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Sekoita kaalin joukkoon kevyesti vatkatut munat, parmesaaniraaste ja béchamel-kastike. Tarkista maku; lisää tarvittaessa muskottia, pippuria ja suolaa.

Voitele uunivuoka ja jauhota se korppujauhoilla. Kaada kaaliseos vuokaan ja levitä tasaiseksi. Sirota hiukan korppujauhoja pinnalle. Paista uunissa 180 asteessa 30-40 min, kunnes paistos on saanut hiukan väriä.


En yleensä pidä maidon ja kypsennetyn kaalin yhdistelmästä, esimerkiksi kesäkeittoa en ole voinut koskaan sietää, joten suhtauduin vähän varauksella tähän ruokalajiin. Epäilykseni tulivat täydellisesti selätetyiksi: ainakin kukkakaalin ja parsakaalin yhdistelmästä tehtynä tämä oli todella maukasta. Söimme paistoksen sellaisenaan, mutta voisipa tämä taipua pääruuan lisäkkeeksikin?

* Englantilaisillahan on mm. shepherd's pie ja fisherman's pie, jotka suomalainen mieltäisi ehkä pikemminkin laatikkoruuiksi.

Rosmariiniperunat

Tämä on vanha lisäkesuosikkini ja muistaakseni alunperin Jyrki Sukulan jossain TV-ohjelmassaan julkaisema. Resepti oli aikansa TV-yhtiön nettisivuilla muttei ole ollut enää vuosikausiin. Siksikin tämä kannattaa blogata.

Rosmariiniperunat sipulilla ja paprikalla

10 perunaa (Rosamunda)
1/2 punainen paprika
1/2 keltainen paprika
1/2 vihreä paprika
1/2 musta paprika
1 sipuli
rosmariinia
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä

koristeeksi persiljaa

Pese perunat ja lohko kuorineen, ryöppää nopeasti (n. 4 minuuttia) kiehuvassa vedessä.

Leikkaa paprikat ja sipuli reiluiksi kuutioiksi tai lohkoiksi.

Kaada uunipellille tai laakeaan vuokaan oliiviöljyä, pyörittele perunat, sipulit ja paprikat öljyssä, mausta rosmariinilla, mustapippurilla ja suolalla.

Paista uunissa ylälämmöllä 220 C noin puoli tuntia välillä käännellen.

Hapankaalia pataan

Yleensä laitamme hapankaalista tätä pataa, ellemme sitten syö sitä kermatilkan ja hunajan kanssa haudutettuna bratwurstien kera. Tällä kertaa päätin kuitenkin kokeilla hiljattain Hesarin Ruokatorstaissa (tai oikeammin nykyisin "torstain Ruoka-sivuilla") julkaistua hapankaalipossupadan ohjetta.

Hapankaali-possupata

4-5 dl hapankaalia
200-300 g possunpaistisuikaleita (tai paistia, jonka suikaloit itse)
2 omenaa
1-2 porkkanaa
1 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 tl paprikajauhetta
2 tl salviaa
mustapippuria

Kuori vihannekset ja pilko ne. Laita ainekset kerroksittain uunivuokaan ja ripottele joukkoon mausteet. Kypsennä kannen alla 150 asteessa n. 1,5 tuntia.

Lisäsin myös hieman alkuperäiseen reseptiin kuulumatonta lihalientä, koska hapankaalimme oli aika kuiva versio ja pelkäsin padan kuivuvan uunissa liikaa.


Ja sitten kommentit: padasta tuli tosi pieni, sanoisin että riittää juuri ja juuri kolmelle hengelle. Enkä voi mitään sille että se tähän saakka suosimamme pata vetää vertailussa pidemmän korren, vaikka valmistus vaatiikin hiukan enemmän puuhaa. Ehkä tätäkin pataa voisi tuunata smetanalla...