Kiissoppaa

Kun olin lapsi, meillä oli aina viikonloppuisin jälkiruokaa, yleensä äidin keittämää marjakeittoa, kiisseliä tai vispipuuroa. Ylijäämät syötiin sitten alkuviikosta väli- ja iltapaloina. Itse olen aika laiska jälkkäreitä laittelemaan, mutta toisinaan kiissoppaa tulee tehtyä välipalana nautittavaksi.

Nimitys "kiissoppa" johtuu siitä, etten ole oikein oppinut hallitsemaan erilaisten marjojen happamuuden ja perunajauhojen määrän, sen juuri oikean keittoajan sekä täysin mahdollisesti myös auringonpilkkujen määrän ja kiertotähtien asentojen herkkää vuorovaikutusta, joten on aina sattuman kauppaa, kuinka sakeaa keitoksesta tulee. Teoriassa kiissopalle on kuitenkin olemassa seuraava ohje, joka ei ole peräisin kotitaloustunnilta (tiivistemehusta tehty terveellinen mehukiisseli johon pakastemarjat lisätään vasta keittämisen jälkeen jolloin C-vitamiini säilyy) vaan äidiltä (Marjakiisseli). 

Kiissoppa

1 l vettä

4 dl pakastemarjoja

1,5 dl sokeria / litra

3-4 rkl perunajauhoja (keitto) tai 5-6 rkl perunajauhoja (kiisseli)

Ota n. 2/3 nesteestä kattilaan ja kippaa hyiset marjat kylmään veteen ja kuumenna kunnes kiehuu. Vähennä lämpöä, lisää sokeri ja sekoita kunnes se on liuennut. Sekoita perunajauhot loppuun nestemäärään (n. 2,5 - 0,5 l vettä riippuen kiissoppasi tilavuudesta)* ja lisää perunajauho-vesiseos marjakeitokseen ohuena nauhana jatkuvasti pohjia myöten sekoittaen. Kun kiissoppa pulpahtaa kerran, se on valmista, jos tavoitteena on sakeampi lopputulos. Nestemäisemmän kiissopan synnyn kannalta pulpahdusten määrällä ei ole juuri merkitystä.

No, jos ihan totta puhun, niin tuo maaginen pulpahdusten määrä ei tunnu vaikuttavan lopputulokseen ainakaan omalla kohdallani yhtään mitenkään.

*Tämä vinkki on sisareni Päivättären ystävältä, ja se toimii oikeasti paremmin kiissopan kanssa kuin pikkutilkka vettä.

Käytän toisinaan kiissopan liemenä veden sijasta sopivassa suhteessa laimennettua höyrymehua, ja sinäkin voit tehdä niin. Jos mehu on sokeroitua, vähennä sokerin määrää.

Laihan kiissopan voi halutessaan syödä vaikkapa puuron kanssa tai murustella sekaan viimeiset joululta jääneet piparit. Tylsät kaupan kaurakeksit ovat myös ihan parhaimmillaan tässä tarkoituksessa. Paksumpi kiissoppa sopii syötäväksi sellaisenaan, kenties kermavaahdolla koristeltuna, tai sen seuraksi voi laatia vaniljakiisselin ja tarjota sen herraskaisesti kerroskiisselinä.

Jos et viitsi keittää kiisseliä, vielä helpompi jälkiruoka syntyy laittamalla pakastemarjat kulhoon ja antamalla niiden sulaa jonkin aikaa. Lopputuloksen päälle rutkasti paksua vaniljakastiketta ja niitä keksin- tai piparinpaloja. Maistuu todistetusti niin lapsille kuin aikuisillekin.

Sekametelisoppa

Poika sai jostakin päähänsä haluta rusinakeittoa. Koska kaapista löytyi rusinoiden lisäksi myös kuivattuja taateleita ja viikunoita, päätin keittää vähän monipuolisempaa sekahedelmäsoppaa. Itse en ole ikinä ollut kuivatuista hedelmistä tehtyjen keittojen tai kiisseleiden ystävä, ja täytyy tunnustaa, että ei minusta tullut sitä tälläkään kertaa, joten voi olla, että tämä jää ainutkertaiseksi kokeiluksi.

Sekahedelmäkiisseli
(alkuperäinen ohje)

200-300 g kuivattuja hedelmiä
1 l vettä
3 rkl hedelmäsokeria (ehkä vähän enemmänkin voisi laittaa makeamman lopputuloksen saavuttamiseksi)
3 rkl perunajauhoja sekoitettuna tilkkaan vettä

Liota hedelmät litrassa vettä yön yli että ne pehmenevät. Keitä niitä sitten liotusvedessään n. 20 min. Lisää hedelmäsokeri ja sekoita hyvin. Nosta kattila tulelta ja suurusta veteen sekoitetulla perunajauholla huolellisesti sekoittaen, ettei perunajauhosta tule paakkuja. Laita takaisin tulelle siksi aikaa että kiisseli juuri ja juuri kiehahtaa, ja nosta syrjään jäähtymään. Tarjoa jäähtyneenä.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Ensimmäiseksi tunnustus: en ole eläissäni paistanut joulukinkkua. Olen aina syönyt sitä joko omien vanhempieni tai Karhuherran vanhempien luona - sivumennen, Karhuherran äiti paistaa parhaan kinkun.

Perinteisten jouluherkkujen sijaan laitan mieluumin jotakin epätavallisempaa. Tänä jouluna Ketun keittiössä keskityttiin metsien, vesien ja kasvimaan satoon, joten jouluaaton aterialle valmistui hirvenpaistia Reinin lihan ohjeella, sekä sen seuraksi kasvisröstejä ja suppilovahverokastiketta ja jälkiruuaksi karpalokiisseliä. Röstien ja kastikkeen ohjeen olen ottanut talteen muutamia vuosia sitten jostakin lehdestä, mutta en ole kirjoittanut muistiin mistä...

Kaiketi rangaistuksena herkuttelunhalustani olen tänä jouluna myös potenut elämäni flunssaa, joten en ole pystynyt täysin nauttimaan jouluherkuista (makuaististahan suurin osa on itse asiassa hajuaistia). Karhuherra on kuitenkin vakuuttanut, että herkullista on ollut.

Hirvenpaisti
Reinin lihan ohjeella

marinadi:
2 dl öljyä
1 dl punaviiniä
1 sipuli viipaleina
2 valkosipulinkynttä murskattuna
murskattuja katajanmarjoja
laakerinlehti(ä)
tuoretta rosmariinia silputtuna
1,5 tl hienoa suolaa / kilo lihaa

1 kg hirven ulko- tai kulmapaistia

Sekoita marinadin ainekset ja laita paisti marinadin kanssa muovipussiin, purista pussista ilmat pois ennen sulkemista. Marinoi jääkaapissa tai parvekkeella yksi vuorokausi ja 3-4 tuntia huoneenlämmössä ennen paistamista.

Ota paisti marinadista ja kuivaa se. Ruskista paisti joka puolelta voissa kuumalla pannulla ennen uuniin laittamista.

Pistä paistin paksuimpaan kohtaan paistolämpömittari ja paista uunissa 165-175 asteessa ilman paistopussia kunnes sisälämpötila on 70 astetta (kilon paistille aikaa kului reilu tunti).

Kasvisröstit

Kasvisrösteissä yhdistyvät joulun perinteiset laatikkojuurekset lanttu, porkkana ja peruna.

4 perunaa
4 porkkanaa
vastaava pala lanttua (suunnilleen saman verran kuin porkkanaa)
2 viipaletta paahtoleipää
3 kananmunaa
1,5 dl emmental-juustoraastetta
mustapippuria
pippuri-yrttimausteseosta (laitoimme sen sijasta vain tuoretta, silputtua rakuunaa)

Raasta juurekset ja perunat raastinraudan hienommalla terällä. Murusta paahtoleipä sekaan, lisää juustoraaste, kananmunat ja mausteet. Sekoita perusteellisesti.

Muotoile massasta litteitä pihvejä ja paista ne pannulla molemmin puolin miedolla lämmöllä, jotta ne kypsyvät sisältä.

Suppilovahverokastike

1 l tuoreita suppilovahveroita tai pari desiä kuivattuja ja liotettuja
1 rkl voita
3 dl kuohukermaa
1 dl lihalientä
ripaus suolaa ja valkopippuria
1 dl silputtua persiljaa

Pilko sienet ja kuullota niitä voissa pannulla kunnes ylimääräinen neste on haihtunut (tuoreet sienet vaativat pidemmän käsittelyn kuin kuivatut ja liotetut). Lisää kerma ja lihaliemi ja keitä kokoon matalalla lämmöllä 15 min silloin tällöin sekoittaen. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla sekä tuoreella persiljalla.

Kastike oli hyvää, mutta se olisi voinut ilahtua pienestä terästyksestä lorauksella jaloviinaa. Kokeilemme sitä ensi kerralla.



Karpalokiisseli

vettä
3 dl karpaloita
3 dl sokeria
6-7 rkl perunajauhoja sekoitettuna tilkkaan vettä

Laita kattilaan karpalot ja sen verran vettä että ne peittyvät kokonaan. Keitä karpaloita kunnes mehu irtoaa ja marjat vaalenevat. Siivilöi mehu ja mittaa, paljonko sitä on. Lisää mehuun vettä niin paljon, että nestettä on yhteensä 1 l ja laita se takaisin kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää sokeri. Kun sokeri on liuennut, nosta kattila tulelta ja suurusta perunajauhoilla, jotka on sekoitettu vesitilkkaan. Kaada perunajauhosuurus kiisseliin ohuena nauhana, koko ajan perinpohjin sekoittaen. Palauta kattila tulelle ja odota että kiisseli kuplahtaa kerran. Nosta heti pois tulelta, sirota sokeria päälle kuorettumisen estämiseksi ja anna jäähtyä. Vatkaa seuraksi kermavaahtoa, johon voit lisätä teelusikallisen sokeria tai vaniljasokeria.