Pikaruokaa: pehmeänmakuinen linssikeitto

Olen miettinyt jo pidemmän aikaa, mihin käyttäisin Arla-Ingmanilta testattavaksi saatua intialaismaustettua tuorejuustoa - meillä kun ei juuri syödä siipikarjaa, se ensimmäinen mieleentuleva vaihtoehto, eli kana, oli poissuljettu. Perjantaina sitten nälkäisenä kotiin tullessani keksin, että voisin kokeilla miten sujuu India-juustolta linssikeiton maustaminen.

Ensin aioin laittaa keittoon linssien lisäksi perunaa, mutta laiskuus iski, enkä viitsinyt alkaa pestä ja kuoria pottuja. Kun maistelin tuorejuustoa, mieleeni tuli jostain, että sen maku voisi toimia omenan kanssa. Eipä siis muuta kuin kotimainen omena kuutioiksi ja keittoon. Näin maistelun jälkeen laittaisin toisenkin omenan. Kurkuma antaa kauniimman värin. Lopputulosta piristin vielä sitruunamehulla.

Tuorejuusto-linssikeitto (3-4:lle)

pari-kolme ruokalusikallista rypsiöljyä
1 sipuli
2,5 dl halkaistuja punaisia linssejä 
0,5 tl kurkumaa
1 l vettä
2 tl kasviliemijauhetta (reformi) tai kuutio
1 omena (tai 2, jos ovat pienenpuoleisia)
1 rasia (200 g) Arla India-tuorejuustoa
suolaa
n. 0,5 dl sitruunamehua 

Silppua sipuli ja kuullota kattilanpohjalla öljyssä. Lisää kurkuma ja linssit ja kääntele nitä hetki, ennen kuin lisäät veden ja kasvisliemijauheen. Kun keitos alkaa kiehua, lisää kuutioitu omena (kuori omena jos käytät ulkomaisia [ei-luomu] omppuja).

Keitä n. 15 minuuttia melko miedolla lämmöllä, tai kunnes linssit ovat pehmenneet. Nosta tulelta ja soseuta. Palauta kattila tulelle ja lisää sekaan juusto, sekoita hyvin. Anna vielä kuumeta lähes kiehuvaksi ja mausta suolalla ja sitruunamehulla. 

Lopputulos oli pehmeän mausteinen keitto, jossa maistui vienosti omena. Ei yhtään hullumpaa soppaa. Mielestäni maku vielä parani seuraavaan päivään.

Vaihteeksi borssia

Laskeskelin, että blogissamme on peräti kolme borssiohjetta. Tässä tulee siis neljäs.

Tämä(kin) ohje on Lehmusoksien Mannerheimin pöydässä -kirjasta. Kuten tavallista kyseisen kirjan kanssa, tuotti ohje viitteellisyydessään hieman päänvaivaa. Lisäksi meillä ei ollut kaikkia reseptissä mainittuja raaka-aineita, ja koska oli sunnuntai-ilta, emme niitä saaneet hankituksikaan, ja raaka-ainesuhteetkin ovat erilaiset - alkuperäisessä ohjeessa oli peräti 1,5 kg lihaa! Toisaalta reseptin johdannossa todetaan, että borssi valmistetaan usein aineksista, joita kotona sattuu olemaan. Niinpä emme antaneet ruokakaapin pienten puutteiden haitata. Ohessa on suluissa mainittu ne ainekset, joita meiltä ei löytynyt, mutta kehotamme lukijaa kaikin mokomin lisäämään nekin.

Borssi on melko isotöistä, mutta palkitsee syöjänsä vain paranemalla pari seuraavaa päivää, joten keitä saman tien iso annos.
 
Borssi (kuudelle)


0,5 kg hyvälaatuista naudan keittolihaa (esim. rintaa - meillä sattui olemaan lapaa) 
3 l vettä
(150 g savukylkeä)
2 isoa porkkanaa
pieni selleri
(2 palaa lanttua)
1 palsternakka
2 sipulia
8 keskikokoista punajuurta
1 pieni tlk tomaattipyrettä
100 g voita
suolaa, kokonaisia mustapippureita
2 rkl vehnäjauhoja
5 (lihaisaa) nakkimakkaraa tms. - käytimme minibratwursteja, joita oli 10 kpl
3 laakerinlehteä 

tarjoiluun: smetanaa

Laita lihapala kokonaisena kylmään veteen ja kuumenna kiehuvaksi, kuori vaahto pois. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää karkeasti paloiteltuna 1 porkkana, puolikas selleri, puoli palsternakkaa, puolikas sipuli (sekä savukylki ja lanttu), laakerinlehti ja suolaa. Keitä miedolla lämmöllä kunnes liha on mureaa - me keitimme lihapalaamme pari tuntia.

Pese punajuuret huolellisesti ja laita ne kuorineen toiseen kattilaan, lisää niin paljon kylmää vettä että juuret peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä reippaasti kunnes punahiiret ovat melkein kypsiä mutta eivät vielä täysin pehmeitä. Nosta punajuuret kattilasta (pidä punainen keittoliemi vielä tallessa) ja kuori ne sekä leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Leikkaa loput liemijuurekset samalla tavalla. Leikkaa loput 1,5 sipulia ohuiksi viipaleiksi.

Kun liha on valmista, ota se syrjään ja siivilöi liemi talteen. 

Sulata isossa kattilassa 50 g voita ja kuullota sipulit ja kaikki muut juurekset paitsi punajuuret. Kun liemijuurekset alkavat notkistua, lisää suikaloidut punajuuret.

Sulata pienemmässä kattilassa toiset 50 g voita, lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi (=voi-jauhosuurus). Sen jälkeen lisää vähitellen n. 2,5 dl lihalientä suurukseen koko ajan sekoittaen. Seoksen pitäisi pysyä koko ajan kiehuvana. Lopputuloksena pitäisi oleman sakeahko kastike. Lisää  purkillinen tomaattipyrettä ja sekoita hyvin.

Kun punajuurisuikaleet ovat pehmenneet, lisää suuruste punajuurikattilaan. Lisää myös kokonaiset mustapippurit ja pari laakerinlehteä. Lisää kattilaan loput lihaliemestä ja anna kiehua vielä noin 10 minuuttia. Tarvittaessa lisää punajuurten keitinlientä, jos lientä tuntuu olevan liian vähän.

Paloittele makkarat, savukylki ja keitetty liha ja lisää ne borssiin. Tarkista suola ja anna kiehahtaa. Vaihtoehtoisesti voit laittaa keiton odottamaan seuraavaa päivää, ja kiehauttaa sen ennen tarjoamista.

Tarjoa smetanan kanssa.

Kylmä borssi kuvattuna hät'hätää lautasella ennen töihinlähtöä.

Roppakaupalla soppaa

Tämä on variaatio laiskan emännän kaalikeitosta. Savupotka ja tomaatti antavat keittoon oivan säväyksen. 

Punainen kaalikeitto

n. 1 kg valkokaalia

iso sipuli

2 l kasvislientä

1 tlk tomaattipyrettä

pari laakerin lehteä

meiramia

suolaa, mustapippuria

savupotkan luu

puolet savupotkan lihoista paloiteltuna 

Suikaloi kaali ja sipuli. Laita kaikki ainekset savupotkaa lukuunottamatta kattilaan. Liemen kuumetessa kiehuvaksi irrottele savupotkan lihat kamarasta ja luusta ja nakkaa luukin soppaan makua tuomaan. Keittele miedolla lämmöllä tunti tai pari. 

Lisää puolikkaan savupotkan lihat suuhun sopivaksi paloiteltuna ja keittele vielä tunnin verran.

Parhaimmillaan soppa on seuraavana päivänä, tai sitä seuraavana.

Kevyesti keskellä päivää

Tässä vaiheessa kevättä on hyvä syödä pois pakastimesta loput viime vuoden sadosta. Tällä ajatuksella päätin tehdä selvää pussillisesta keltaista kesäkurpitsaa muuntamalla sen sosekeitoksi. Ja koska meillä on tällä hetkellä suorastaan ylitarjontaa tuorejuustosta, päädyin upottamaan keittoon myös rasiallisen Apetina-tuorejuustoa valkosipuli&yrtit. Ajattelin, että juustolla saisin aikaan mukavan pyöreämakuisen keiton ja välttäisin kesäkurpitsakeiton perusongelman, joka on se että vetiseen kasvikseen ei tahdo saada tarpeeksi makua vaikka päällään seisoisi.

Keitto oli tosi kauniin keltaista varsinkin ennen kuin lisäsin tuorejuuston. Maku ei sitten oikein säväyttänytkään. Valkosipuli maistui kovin vähän, eivätkä yrtitkään ihmeemmin. Lisäilin suolaa, mustapippuria, yrttejä, chipotle-tabascoa, tuoretta chilipalkoa ja kurpitsansiemenöljyä ja pääsin lopulta mielestäni syömäkelpoiseen joskin edelleen kovin miedon makuiseen lopputulokseen. Rakenne oli kyllä onnistunut, mutta tämä soppa vaatii selvästi hieman kehittelyä. Tuore kesäkurpitsa ja yrtit olisivat epäilemättä auttaneet asiaa, samoin runsaampi valkosipuli ja tuoreen chilin lisääminen samalla kertaa sipulin kanssa. Alla hiukan korjailtu versio (älkää tehkö niin kuin minä tein vaan...)

Keltainen kesäkurpitsakeitto

2 keskikokoista keltaista kesäkurpitsaa

0,5 l vettä

2 tl kasvisliemijauhetta

(rypsi-)öljyä

1 isompi tai 2 pienempää keltasipulia

2 tai useampia valkosipulin kynsiä

1 punainen chilipalko

1 pkt (200 g) valkosipuli-yrttituorejuustoa

n. 20 tippaa chipotle-tabascoa

tuoreita tai kuivattuja yrttejä, esim. rakuunaa, kirveliä tai provencale-sekoitusta

suolaa, mustapippuria

Laita paloitellut kesäkurpitsat kiehumaan kasvisliemessä. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli (ja chilipalko), kippaa kattilaan. Keitä kesäkurpitsat kypsiksi ja soseuta tasaiseksi. 

Palauta kattila tulelle ja lisää tuorejuusto. Kuumenna keittoa sekoitellen kunnes juusto on sulanut ja keitto on taas tasaista. Mausta tabascolla, yrteillä (jos käytät kuivattuja yrttejä, lisää ne aikaisemmin) ja mustapippurilla ja tarkista suola.

 

Taas yksi tomaattikeitto?

Olen varmaan vuosia pyöritellyt tätäkin reseptiä ajatellen, että se pitäisi joskus testata. Nytpä sain hyvän syyn, kun kotona oli pari jo parhaat päivänsä nähnyttä tomaattia, jotka piti saada hyötykäyttöön. Hieman tuunailin ohjetta raaka-aineiltaan Suomen talveen paremmin sopivaksi. Ohje on Classic Indian -keittokirjasta, joka oli ensimmäinen hankkimani intialaisen ruuan keittokirja.

Tomaatti-korianterikeitto

2 tlk säilöttyjä luumutomaatteja (+ 2 tomaattia) - alkuperäisessä ohjeessa 675 g kaltattuja (luumu-)tomaatteja

2 rkl esim. rypsiöljyä

1 laakerinlehti

1 keltasipuli silputtuna/neljä silputtua kevätsipulia

1 murskattu valkosipulin kynsi

2 rkl tuoretta korianteria silputtuna

suolaa, mustapippuria

7,5 dl vettä

1 rkl maissijauhoa + tilkka vettä

(hiukan ruokakermaa koristeluun)

Jos käytät tuoreita tomaatteja, kalttaa ja kuori ne ja laita jäähtymään ennen pilkkomista. Pilko tomaatit. Silppua sipuli ja murskaa valkosipuli. 

Lorauta öljyä kattilaan ja kuumenna se. Kuullota öljyssä sipulia ja tomaatteja laakerinlehden kanssa kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää suola, pippuri, valkosipuli ja silputtu korianteri sekä vesi. Sekoita hyvin, kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua miedolla lämmöllä n. 15-20 min. 

Sekoita maissijauho tilkkaan vettä. Nosta kattila tulelta ja soseuta keitto sileäksi. Palauta soppa tulelle ja lisää maissijauho-vesiseos. Kuumenna miedolla lämmöllä sekoitellen noin kolme minuuttia kunnes keitto sakenee. Tarkista vielä suola.

Halutessasi koristele keitto tarjolle tuotaessa kermalla: valuta kermaa lusikan avulla esim. renkaaksi keiton pinnalle, ja pyyhkäise siihen sitten veitsen kärjellä tms. kapeammalla välineellä kuvioita. 

Yksinkertainen on tässä keitossa kaunista. Tomaatti ja korianteri muodostavat loistavan makuyhdistelmän.

Mustatorvisienikeitto

Emme yleensä käytä maustettua ruokakermaa, mutta saimme tätä soppaa ollessamme Valion vieraana ja se oli niin hyvää, että päätimme tehdä sitä itsekin. Valiolla syömämme keitto tehtiin kantarelleista, mutta siihen sopivat testatusti hyvin myös suppilovahverot tai mustatorvisienet. Jokaisesta tulee keittoon oma, mainio makunsa.

Me teimme torvisienikeittoa evääksi syksyiselle metsäretkelle ja kuljetimme keiton metsään ruokatermoksessa. Hyvin pysyi kuumana ja herkkua oli!

Resepti löytyy myös Valion reseptisivuilta, mutta tässä vielä ohje.

Aura-sienikeitto (neljälle)

250 g (n. 2,5 dl) esikäsiteltyjä metsäsieniä TAI pari kourallista liotettuja, kuivattuja sieniä (esim. mustatorvisieniä, suppilovahveroita tai kanterelleja)

1 sipuli

1 rkl juoksevaa oivariinia (tai nokare voita/voimariinia)

0,5 dl vehnäjauhoja

1 l täysmaitoa / laktoositonta täysmaitojuomaa

1 kasvisliemikuutio

1 tlk (2,5 dl) Aura-ruokakermaa

mustapippuria

0,5 dl silputtua ruohosipulia tai persiljaa 

Jos käytät kuivattuja sieniä, aloita liottamalla sienet tilkassa vettä. Valuta sienet hyvin ja purista ylimääräinen vesi pois. 

Silppua sienet ja sipuli. Paista niitä kattilassa rasvassa, kunnes sipuli on läpikuultavaa ja pehmeää.

Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää maito vähitellen, koko ajan sekoittaen. Murenna sekaan liemikuutio. Anna kiehua hiljalleen n. 10 min välillä pohjaa myöten sekoitellen - jauhot tuntuvat hanakasti painuvan pohjaan ja jäävän sinne. Lisää Aura-ruokakerma. Mausta mustapippurilla ja ripota valmiin keiton päälle silputtua ruohosipulia tai persiljaa.

Kikhernekeitto

Tämän kikhernekeiton tie reseptistä polkkaukseksi on ollut tavallista pidempi.

Iskin nimittäin silmäni Tessa Kirosin Twelve-kirjasta peräisin olevaan ohjeeseen jo viime talvena ja kikherneetkin tuli hankittua. Ongelmaksi muodostui ohjeessa mainittu mangoldi, jota ei niin vain kaupasta löydäkään. Täytyi siis ensin kasvattaa mangoldit itse. Näin jälkiviisaana voisin todeta, että mangoldin voi vallan hyvin korvata tuoreella pinaatilla.

Kuten tavallista Tessan resepteille, ohjeesta tulee soppaa koko suvulle, joten aloita joko ottamalla käyttöön viiden litran kattila tai puolittamalla ainekset.

Kihernekeitto (6-8:lle)

Zuppa di ceci

500 g kuivattuja kikherneitä

1 keskikokoinen sipuli silputtuna

2 porkkanaa, kuorittuna ja pilkottuna

1 sellerin varsi pilkottuna

1 valkosipulin kynsi silputtuna

2 rosmariinin oksaa

1 kokonainen pieni punainen kuivattu chili

100 g vihreää mangoldia suikaloituna

2 kypsää tomaattia tai 150 g säilöttyjä tomaatteja soseutettuna

neitsytoliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

Liota kikherneet yön yli (6-7 tuntia) kylmässä vedessä.

Laita valutetut herneet, porkkana, sipuli ja sellerinvarsi isoon kattilaan ja lisää 3,5l vettä. Kuumenna kiehuvaksi. Poista vaahto. Vähennä lämpöä ja keitä ilman kantta n. tunti ja vartti. Mausta suolalla ja pippurilla, kun keittoaikaa on jäljellä puoli tuntia.

Erota kolmannes kikherneistä, ja soseuta kaksi kolmannesta keittoliemensä kanssa. Palauta kaikki kikherneet kattilaan. Lisää hieman kuumaa vettä, jos keitto vaikuttaa liian paksulta.

Silppua valkosipulin kynsi. Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa. Lisää valkosipuli, rosmariininoksat ja kokonainen chili. Kun valkosipuli alkaa tuoksua, lisää suikaloitu mangoldi ja hauduta pari minuuttia keskilämmöllä ennen kuin lisäät tomaattisoseen. Mausta suolalla ja pippurilla ja jatka hauduttamista kunnestomaatti pehmenee (jos käytät tuoretta tomaattia). Poista rosmariininoksat ja chili - ellet halua soppaan todella vinkeää sattumaa - ja lisää tomaatti-mangoldiseos kikhernekattilaan. Hauduta vielä muutama minuutti että maut sekoittuvat, ja tarkista suola ja pippuri.

Ihan kelpoisa talvinen soppa tästä syntyi, mutta jäin kaipailemaan hiukan enemmän chilin puraisua. Ainakin osan vedestä voisi myös harkita korvaavansa kasvisliemellä. 

Liotuksineen ja pitkine keittoaikoineen - pidempäänkin olisi mielestäni voinut keittää - tämä ei tosiaankaan ole mitään pikaruokaa. Valmistusaikaa voisi tietysti lyhentää käyttämällä säilöttyjä kikherneitä.

Kesäkurpitsakeitto

Tekemistäni kesäkurpitsakeitoista on tullut yleensä jollakin tapaa laihan makuisia, mutta nyt olen vihdoin löytänyt todella maukkaan kesäkurpitsakeiton ohjeen. Tämä löytö on BBC Foodista. Keitto käy kevyestä ruuasta neljälle, mutta sopisi varmaankin myös alkukeitoksi jolloin siitä riittäisi useammallekin.

Kesäkurpitsa-parmesaanikeitto (4-6:lle)

60 ml neitsytoliiviöljyä (laitoin hieman vähemmän)

2-3 valkosipulin kynttä silputtuna

1 kg vihreitä kesäkurpitsoita n. 1x1 cm kuutioina

kourallinen basilikan lehtiä silputtuna

750 ml kanalientä (tai kasvislientä)

60 ml ruokakermaa

jauhettua valkopippuria

kourallinen (sileälehtistä) persiljaa silputtuna

50 g raastettua parmesaania

suolaa

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa keskilämmöllä. Lisää valkosipuli, kesäkurpitsa ja basilika ja kypsennä noin 10 minuuttia kunnes kesäkurpitsat saavat hiukan väriä ja pehmenevät. Mausta valkopippurilla. Lisää sitten kanaliemi ja keitä vielä 8 minuuttia ilman kantta. 

Poista kattila tulelta. Ota syrjään 1/3 keitosta ja soseuta loput 2/3 sileäksi. Palauta  molemmat keiton osioit kattilaan. Lisää kerma, persilja ja parmesaani ja anna vielä keiton kuumeta kiehuvaksi, mutta älä enää keitä. Tarkista suola.

Tarjoa suolan, mustapippurin ja krutonkien tai hyvän leivän kanssa. Me laitoimme keittoon Ruislandian savupororuislastuja, jotka toimivat sen kanssa kuin häkä.

Kesäkodin ahvenkeitto

Kesäkodissa viikonloppua viettäessämme meillä oli onnea saada lahjaksi vastapyydettyjä ahvenia. Päätin keittää niistä sellaisen kalakeiton, jota muistan lapsena saaressa syöneeni kesäisin. Ahvenessa on paljon pieniä ruotoja, mikä tekee siitä vähän hankalan keittokalan. Tässä keitossa ahvenet kypsennetään kokonaisina ja ruoditaan kypsinä, mikä helpottaa ruotojen poistamista.

Ahvenkeitto (neljälle)

8-10 perunaa

iso sipuli

pari porkkanaa

vettä

maustepippuria

merisuolaa

5 keskikokoista, perattua ahventa (suomut, sisälmykset ja kidukset poistettu)

tilliä

1-2 dl maitoa/kermaa

(silputtua ruohosipulia/sipulin vartta)

(voideltu ruisleipäviipale) 

Kuori ja pilko perunat muutamaan osaan. Kuori ja pilko porkkanat. Lohko sipuli. Laita perunat, porkkanat ja sipulilohkot isoon kattilaan ja lisää vettä sen verran että ne peittyvät kokonaan. Lisää jokunen maustepippuri ja suolaa. Pane kattila tulelle ja keitä kunnes perunat ovat puolikypsiä.

Lisää sitten kokonaiset ahvenet keittoon päällimmäiseksi ja keitä miedolla lämmöllä kunnes kalat ovat kypsiä, eli liha on valkoista ja irtoaa helposti ruodoista, mutta ei vielä niin pehmeää että kala hajoaa. Nosta kypsät ahvenet keitosta tarjoiluvadille ja pidä lämpiminä. Lisää maito/kerma, reilusti tuoretta tilliä ja halutessasi silputtua ruohosipulia (minulla sitä ei nyt sattunut olemaan). Kuumenna liemi ja tarkista suola. Voit voidella viipaleen hapanleipää ja asettaa sen voipuoli alaspäin keiton pinnalle tuomaan makua ennen kuin tuot keiton pöytään.

Kata pöytään sekä syvät että matalat lautaset. Jokainen syöjä ruotii ahvenensa ja voi lisätä sen keittolautaselleen tai syödä kalan ja keiton erikseen.

Kermainen parsasosekeitto

Alunperin ajattelimme laittaa parsasosekeiton lampaan alkukeitoksi, mutta sattumusten kautta kävi niin, että päädyimmekin keittelemään keittoa vasta pääsiäismaanantaina. Aioin ensin käyttää jotain reseptiä uudesta Parsa-keittokirjassamme, mutta siinä keitot olivat lähes kaikki valkoisesta parsasta tai eivät muuten houkutelleet, joten lopulta päädyin tuunailemaan viime keväänä koeponnistettua Jamien parsasosekeittoa kermalla ja valkoviinillä. Tällaista viritellystä keitosta tuli:

Kermainen parsasosekeitto (3-4:lle)

500 g vihreää parsaa

n. 0,5 l kasvislientä

1 keltasipuli silputtuna

oliiviöljyä

1 dl kuohukermaa

0,5 dl valkoviiniä

suolaa, mustapippuria

Leikkaa parsoista pois puumaiset tyvet ja leikkaa nuput poikki ja siirrä ne syrjään odottamaan. Pilko parsan varret pätkiksi. Silppua sipuli.

Kuullota sipuli öljyssä kattilan pohjalla. Lisää parsanvarret ja kasvisliemi ja keitä n. 20 minuuttia. 

Soseuta keitto. Nosta sitten kattila takaisin liedelle ja lisää kerma, valkoviini ja parsan nuput. Anna kiehahtaa ja tarjoa.

Tein muuten sen virheen, että yritin - ensimmäistä kertaa ikinä - soseuttaa keiton tehosekoittimella. Erittäin huono ajatus. Saatuani keittoroiskeita seinille ja lievän palovamman vasempaan käteen palasin vanhaan kunnon sauvasekoittimeen ja jätän tehosekoittimen jatkossakin suosiolla pirtelöiden sun muiden kylmien juomien sekoitteluun.

Keittoon olen kuitenkin erittäin tyytyväinen. Siihen tuli juuri sellainen pehmeän täyteläinen parsainen maku kuin halusinkin.

Syökää kalaa!

Olen viettänyt lapsuuteni kesät vuoroin meren ja järvenrannalla, ja rakastan kaikkia kaloja - ahventa, kuhaa, siikaa, muikkuja, lohta sukulaisineen, haukea, silakkaa ja kilohailia. Maistuupa minulle lahna ja särkikin, varsinkin jos sitä sattuu saamaan tuoreeltaan savustettuna. Hiljattain kokeilemamme tomaattikastikkeeseen säilötty särki hakkasi mielestäni sardiinin mennen tullen. Kala on terveellistä, ja useimmiten kotimainen kala on myös ekologinen vaihtoehto, kuten WWF:n uudesta kalaoppaasta selviää.

Kotimaisessa kalassa on kuitenkin yksi ikävä puoli - hinta. Kilo kotimaista kuhaa tai siikaa fileenä, jos sitä välillä löytyykin, maksaa neljättäkymmentä euroa. Edullisemmaksi tulee - ja isomman valikoiman ääreen pääsee - jos ostaa kalansa hallista kokonaisena, mutta kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta. Markettien kalatiskeissä uiskentelee useimmiten lähinnä kirjolohta ja norjalaista kassilohta. Silakkaakaan ei kuulemma kannata enää pitää valikoimassa, kun sitä ei osteta kuin jouluna. 

Otan nyt tämän Ketun keittiön kuudennen vuoden tehtäväksi laittaa ruuaksi vähintään kerran kuussa kotimaista kalaa, vuoden mittaan mahdollisimman montaa lajia, eri tavoin, ja pienemmällekin budjetille. Alkajaisiksi maailman yksinkertaisesti paras lohikeitto. Jaa miksikö paras? Tietysti siksi että ohje on omalta äidiltäni. Ja niin kuin näette, se on myös äärimmäisen yksinkertainen. 

Mummon lohikeitto (n. 6 annosta)

8-10 perunaa

sipuli

vettä

suolaa

6-8 maustepippuria

600-800 g lohta tai kirjolohta, josta ruodot ja nahka on poistettu

2 dl (ruoka-)kermaa

tuoretta tilliä

Kuori ja kuutioi perunat. Kuori ja lohko sipuli. Laita ne kattilaan, kaada päälle sen verran vettä, että ne peittyvät, ja heitä sekaan muutama maustepippuri ja noin teelusikallinen suolaa. Keitä perunat melkein kypsiksi (kokeile kypsyyttä tikulla). Lisää sen jälkeen  ruokakerma ja paloiteltu kala. Keitä vielä n. 10 min. miedolla lämmöllä, kunnes kala on läpikypsää. Tarkista suola, ja mausta keitto tuoreella tillillä. 

PS. Saimme väliaikatietoja Canonin voinnista. Jokin virtapiiri on hiiltynyt. Varaosan pitäisi ehtiä ensi viikoksi.

Made in keitto

Madekeittoa on pitänyt tehdä jo aikapäiviä sitten, mutta vuodet ovat vierineet ja madesesongit ehtineet aina päättyä ilman että olen saanut soppaa aikaiseksi. Tänä vuonna päätin olla hukkaamatta tilaisuutta. Tuumasta toimeen, kävin ostamassa Hakaniemen hallista pienehkön mateen, kun sille suunnalle oli muutenkin asiaa. Ystävällisesti made nyljettiin ja suolistettiin minulle valmiiksi, ja muhkeat mätipussit ja maksa pakattiin toiveitteni mukaisesti kalan kanssa samaan pakettiin.

Nyljetty made ei ole kovin kaunis ilmestys, ja Poika suhtautui epäilevästi puuhiini, kun ryhdyin keiton valmistukseen.

Ohjeet soppaan olin etsinyt Maku-lehden ja Hesarin sivuilta. Yhdistin mielestäni parhaat puolet näistä kahdesta reseptistä, ja keitin keiton seuraavasti:

Madekeitto

liemi:

1 noin kilon painoinen nyljetty made (maksoineen)

1 litra vettä

pieni sipuli

laakerinlehti

muutama maustepippuri

2 tl merisuolaa

keitto:

mateen keitinliemi

sipuli

n. 8 perunaa

1 dl kuohukermaa + 1 dl maitoa (2 dl kermamaitoa) ja 1 rkl vehnäjauhoja

1 rkl voita

tuoretta tilliä

suolaa

Paloittele made n. 10 cm pätkiksi. 

Keitä liemi: Mittaa kattilaan vesi. Kuumenna se kiehuvaksi ja lisää mausteet ja paloiteltu made päineen ja maksoineen. Keitä n. 20 minuuttia. Nosta kypsät kalapalat ja maksa liemestä ja siivilöi liemi talteen. Ruodi kalapalat. Säästä maksa.

Kuori ja pilko sipuli ja perunat. Lisää ne kattilaan madeliemeen ja keitä keittoa noin 15 min. kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Sekoita vehnäjauhot kermamaitoon ja sekoita se keittoon, kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua vielä viitisen minuuttia. Lisää kypsät, ruoditut mateen palaset ja kuumenna vielä hetki. Lisää nokare voita, tilliä ja suolaa maun mukaan. Tarjoa viipaloitu mateen maksa keiton kanssa erikseen.

Kun keitto oli valmista, suostui Poikakin sitä maistamaan, ja huomasi, että sehän olikin tosi hyvää. Mateen maksaa Poika ei kuitenkaan huolinut. Minä sen sijaan söin, ja herkkua oli.

Entä mitä sille mädille tapahtui? Tuhlausta sitä olisi ollut keittoon heittää. Maku-lehden ohjeen mukaan lypsin mädin talteen, sekoitin sen haarukalla ja pakastin kahdessa erässä käytettäväksi myöhemmin blinien päällä. Mätiä oli miltei 300 g.

Flunssanhäätökeitto

Flunssaiseen oloon auttaa kuuma, mausteinen keitto. Mausteet avaavat myös tukkoisen nenän ja saavat ruuan maistumaan edes jollekin nuhanenänkin suussa.

Tomaatti-bataattikeitto

1 iso bataatti

tölkki tomaattimurskaa + tölkki vettä

pari murskattua valkosipulin kynttä

3 rkl inkiväärimurskaa tai hiukan vähemmän raastettua tuoretta inkivääriä

--

2 dl kookosmaitoa

1 limetin mehu

kunnon loraus makeaa thai-chilikastiketta

Kuori ja pilko bataatti. Laita kattilaan pilkottu bataatti, tomaattimurska, vesi, valkosipulinkynnet ja inkivääri ja keitä kunnes bataatti on pehmeää. Ota kattila tulelta ja soseuta.

Palauta kattila tulelle ja lisää kookosmaito, limettimehu ja chilikastike. Kuumenna vielä kiehuvaksi, mutta älä enää keitä. 

Soppaa omasta päästä

Kun sää kylmenee ja tuuli puree, kuuma keitto lämmittää.

Mausteinen linssikeitto

(Ketturouvan omasta päästä) 

1 iso sipuli

valkosipulin kynsi

3-4 rkl rypsiöljyä

3 tl inkivääriä raasteena

mustia sinapinsiemeniä, jeeraa, kurkumaa ja jauhettua korianteria 1 tl kutakin

1 kuivattu, pieni habanero-chili murskattuna (chiliä maun mukaan)

500 g tomaattimurskaa

2,5 dl punaisia linssejä

1 l kasvislientä (Reformi-jauheesta)

(tuoretta korianteria)

Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Paistele niitä hetki rypsiöljyssä kattilassa. Lisää sitten inkivääri ja mausteet ja paistele sekoitellen muutama minuutti. Sen jälkeen lisää tomaattimurska ja sekoita joukkoon linssit. Lopuksi lisää kasvisliemi. Keitä puolisen tuntia välillä hämmentäen. Jos sinulla on tuoretta korianteria, silppua sitä valmiin keiton pinnalle mielesi mukaan.

Syö lisänä hyvää leipää tai sämpylää - palkokasvien proteiinit imeytyvät parhaiten, kun samalla aterialla syödään viljatuotteita.

Yksi pieni habanero teki sopasta sangen tulisen, peittämättä kuitenkaan muita makuja alleen.

Hitsi näitä pimeitä iltoja... kuvistakin tulee pimeitä.

Jamien parsasosekeitto

Parsapiiraista jäi yli melkein puoli kiloa parsaa. Ei sillä että se olisi mikään ongelma. Ylijäämäparsoista syntyi juuri sopivasti puoli annosta Jamie Oliverin parsasosekeittoa. Alkuperäisessä ohjeessa käytetty sipuli, white onion, on ilmeisesti Suomessa salaattisipulin nimellä myytävää valkokuorista sipulia. Korvasin sen pienehköllä keltasipulilla. 

Jamien parsasosekeitto (neljälle)

400 g vihreää parsaa

oliiviöljyä

1 keskikokoinen valkoinen sipuli (/keltasipuli)

1 purjo

1 sellerin varsi

1 l kasvislientä (Reformi)

suolaa, mustapippuria

Poista parsoista puumaiset tyvet. Leikkaa nuput ja pane ne syrjään odottamaan. Pätki parsan varret. 

Silppua sipuli ja viipaloi purjo ja sellerinvarsi. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja hauduta sipulia, purjoa ja selleriä kymmenkunta minuuttia kunnes ne pehmenevät. 

Lisää parsanvarret ja kuuma kasvisliemi. Keitä parsoja ja muita aineksia miedolla lämmöllä 20 minuuttia kannen alla. Ota sitten kattila tulelta ja soseuta keitto. Mausta suolalla ja pippurilla maistellen sopivaksi. Palauta keitto tulelle ja lisää parsannuput. Anna kiehahtaa vielä muutaman minuutin ajan että nuput pehmenevät. 

Tein keiton ohjeen mukaan. Itse pidän hieman sakeammasta  sosekeitosta, joten vähentäisin liemen määrää esim. ottamalla osan liemestä sivuun ennen soseuttamista ja sitten lisäämällä sitä sopivan sakeuden aikaansaamiseksi. 

Jamie tarjoaa parsakeiton ciabattan ja uppomunien kanssa, me nautimme keiton keralla tuoretta patonkia.

Muisteluita ja maapähkinäkeittoa

Minulla on - useiden melkein käyttämättömien keittokirjojen lisäksi - valtavat arkistot melkein kahden vuosikymmenen ajalta lehdistä talteen otettuja ja kavereilta saatuja reseptejä. Vaikka nykyisin reseptihakuni tapahtuu useimmiten syöttämällä hakusana googleen, en näistä analogisista arkistoistanikaan raaski luopua.

Sitä paitsi reseptit heijastavat hauskasti aikaansa. Esimerkiksi ennen EU-aikaa talteen otetusta linssikeiton reseptistä löytyy vinkki, että punaisia linssejä  kannattaa etsiä hyvin varustettujen kauppojen luontaistuoteosastolta. Nykyisinhän linssejä ja papuja ja monia eksoottisempiakin aineksia saa suunnilleen jokaisesta lähimarketista isommin etsiskelemättä.

Olen enimmäkseen aika suunnitelmallinen ruuanlaittaja, mutta toisinaan on kivaa toimia spontaanimmin (lue: aina ei viitsi lähteä käymään kaupassa). Silloin selailen arkistoitani innoitusta hakien, ja saatanpa toteuttaakin jonkin reseptin, kuten tämän siskolta saadun maapähkinäkeiton. Ohjetta piti hiukan mukauttaa siihen, mitä kaapeissa sattui löytymään.

Maapähkinäkeitto (neljälle)

2 sipulia silputtuna

2 rkl maapähkinäöljyä

1 tlk valkosipulimaustettua tomaattimurskaa (370 g)

8 dl vettä

2 rkl makeaa chilikastiketta

1 rkl tuoretta inkivääriä raasteena/ 2 rkl inkivääritahnaa

0,75 dl maapähkinävoita*

suolaa

250 g kypsää broileria kuutioina (alkup. reseptissä 400 g hunajamarinoituja suikaleita)

Kuullota silputut sipulit öljyssä. Lisää tomaattimurska (maustamatonkin käy vallan mainiosti mutta silloin haluat ehkä lisätä kynnen tai pari tuoretta valkosipulia), vesi ja mausteet ja keitä noin vartin ajan. 

Halutessasi soseuta keitto. 

Lopuksi lisää maapähkinävoi nokareina ja kypsä, kuutioitu broileri, ja sekoittele kunnes maapähkinävoi on liuennut. Kuumenna kiehuvaksi. Jos käytät raakaa broileria, hauduttele keittoa miedolla lämmöllä n. 10 min kunnes broileri on kypsää. 

*Minulla oli maapähkinävoita purkin pohjalla jäljellä noin puolet siitä mitä alkuperäisessä reseptissä (1,5 dl). Täydellä määrällä keitosta olisi varmasti tullut sakeampaa ja makeampaa, mutta mukava, paahteinen maapähkinän maku siihen syntyi tälläkin määrällä. Oli niin hyvää että piti ottaa toinenkin lautasellinen.

Valkosipulikeitto

Taas keittoa! Mutta minkäs teet kun keitättää.

Tämä yrttinen valkosipulikeitto on ollut tarkoitus polkata jo pidemmän aikaa. Tosin se voisi yhtä hyvin olla nimeltään myös tomaattikeitto tai vaikka sienikeitto, vaikka valkosipuli siinä tuhdisti maistuukin.

Valkosipulikeitto 

oliiviöljyä

3 sipulia

10 valkosipulin kynttä

2 tlk (á 400 g) kaltattuja tomaatteja (tai 8 kypsää, tuoretta tomaattia)

300 g (pienehköjä) herkkusieniä

1 l vettä

2 kasvisliemikuutiota tai 4 tl kasvisliemijauhetta (Reformi)

2 rkl maizenaa + tilkka vettä 

reilusti tuoreita silputtua yrttejä, esim. rakuunaa, meiramia, basilikaa, persiljaa, timjamia, lipstikkaa

muutama tippa tabascoa

suolaa, mustapippuria

tilkka valkoviiniä

Viipaloi herkkusienet ja paista ne pannulla oliiviöljyssä. Suikaloi kuoritut sipulit ja viipaloi valkosipulinkynnet. Pilko tomaatit. Lorauta oliiviöljyä kattilaan ja hauduta sipuleita ja tomaattia öljyssä 10 min. Lisää sitten vesi ja kasvisliemikuutiot tai -jauhe. Keitä toiset 10 min. Soseuta kasvikset, palauta kattila tulelle ja suurusta keitto maizenalla. Lisää lopuksi mausteet, yrtit, valkoviini ja paistetut sienet. Kuumenna keitto, mutta älä keitä enää. Tarjoa lisänä paahdettuja leipäkuutioita tai syö tuoreen leivän tai sämpylöiden kanssa.

Lihakeitto

Olen nyt varsin ihastunut näihin pitkään keiteltäviin, ruokaisiin keittoihin. Periaatteessa olen sitä mieltä että kun eläimiä syödään, niistä pitäisi syödä muutkin osat kuin fileet ja paistit. Ja pitkällä keittämisellä (tai muulla hauduttamisella) suhteellisen vaatimattomastakin lihasta tulee mureaa.

Olin jo jonkin aikaa sitten korjannut pakastimeen parempaan talteen puoli kiloa naudan keittolihaa. Nyt, kun nuha vaivaa ja Poikakin on vähän kuumeinen, vaikutti hyvältä ajatukselta keitellä ravitsevaa lihasoppaa meille kotimiehille lounaaksi. Hain inspiraatiota Ranskalaisen keittiön salaisuuksista, mutta lihakeitto-ohjetta en sieltä löytänyt. Niinpä yhdistelin arkistoistani löytyneitä kahta eri ranskalaiseksi mainittua lihakeitto-ohjetta, joista toinen on peräisin jostain tuntemattomaksi jääneestä naistenlehdestä - kenties Kodin kuvalehti? - ja toinen vanhasta kunnon Ruokavuosi-kirjasta. Ja sitten oikeastaan vain laitoin joukkoon kaikkea mitä mieleni teki.

Lihasoppaa ranskalaiseen malliin

puoli kiloa naudan keittolihaa + ydinluupala

valkosipulinkynsi

iso sipuli

purjo

n. 150 g lanttua

2 isoa porkkanaa

pienehkö palsternakka

laakerinlehti

muutama persiljanoksa

muutama timjaminoksa

5 mausteneilikkaa

parikymmentä kokonaista mustapippuria

suolaa

Laitoin kokonaisen lihan kylmään veteen ja kuumensin kiehuvaksi, kuorien vaahdon pois. Sitten lisäsin murskatun valkosipulin, silputun sipulin, rengastetun purjon ja kuutioidut juurekset. Niiden seuraksi pataan saivat mennä mausteet. Ja sen jälkeen vain keittelin soppaa hiljaisella tulella kolmisen tuntia. Lopuksi ongin lihan pois, annoin sen hiukan jäähtyä, paloittelin ja palautin keittoon, ja koko komeus kylmään. 

Seuraavana päivänä ei tarvitse kuin kuumentaa keitto uudestaan kiehuvaksi, ja se on valmista syötäväksi.  

Päivä pulkkamäessä

Voisin vaihtaa Ketun keittiössä tammikuun nimeksi keittokuu, sillä tahdilla kaikenlaista soppaa tulee näköjään taas keiteltyä. Jostakin syystä kylmät talvisäät vain saavat minut himoitsemaan kuumia keittoja. 

Tänään vietimme hauskan päivän pulkkamäessä Barytonicin ja Kissaemon perheen kanssa. Hurjan mäenlaskun ja kasvoille tuiskunneen lumen jälkeen lämmittelimme ensin rinteen juurella kuumalla mehulla ja Kissaemon leipomilla pullilla, ennen kuin siirryimme sisätiloihin jatkamaan ateriointia.

Pitäisi varmaan kutsua tätä joksikin punaposkien kuumaksi kupposeksi, mutta olkoon se tylsästi vain 

Tomaatti-paprika-kookosmaitokeitto

pari ruokalusikallista öljyä

silputtu sipuli

muutama valkosipulin kynsi

3 silputtua paprikaa, punaisia ja oransseja

1 tuore, viipaloitu chili (valitse tulisuusaste maun mukaan)

500 g tomaattimurskaa pahvitetrassa

0,5 l (tomaattimurskan tetrallinen) vettä

3 rkl kasvisliemijauhetta (Reformi)

1 tl kurkumaa

1 tl jeeraa (juustokuminaa)

mustapippuria

5 dl paksuhkoa kookosmaitoa

suolaa

reilusti silputtua, tuoretta korianteria

Kuullota sipuli, paprikat ja chili kattilassa öljyssä. Lisää tomaattimurska, vesi, kasvisliemijauhe ja mausteet mustapippuriin saakka. Keitä noin puoli tuntia. Soseuta. Lisää kookosmaito, kuumenna kiehuvaksi (mutta älä keitä), tarkista suolaisuus sopivaksi ja lisää lopuksi kourallinen tuoretta korianterisilppua. Tarjoile.

Lapsille tämä oli kaikesta päätellen vähän turhan eksoottisen makuista, vaikka laitoinkin vain miedon punaisen chilin, josta olin poistanut siemenet. 

Selvennykseksi vielä, soppaa ei siis ole noissa ylläolevassa kuvassa näkyvissä kupeissa, joiden täytteenä on mustaherukkamehua. Soppakuvat onnistuivat surkeasti, taitaisi olla aika vaihtaa tuoreempi akku.

Laiskan emännän kaalikeitto

Vähävenäläisen borssin valmistuksesta jäi yli kaksi kiloa kaalia, jolle piti jotakin tekemän ennen kuin se menee piloille. Pelastukseksi löytyi tämä ohje löytyi Mannerheimin pöydässä -kirjasta. Kirjan mukaan venäjänkielinen nimi lenivyje štši eli laiska keitto johtuu siitä, että emännän ei tarvinnut aloittaa keiton keittämistä hapankaalin valmistuksesta.Aika yllättävästi keittoon käytetään sianlihaa ja makkaroita (nakkeja). Tämäkin ohje on alkujaan Eva Mannerheim-Sparren keittokirjasta.

Venäläinen kaalikeitto

2 l lihalientä

1/4 kg tuoretta sianlihaa

1/4 kg prinssinmakkaroita

1 valkokaalinkerä (n. 2 kg)

2 rkl tomaattisosetta

2 rkl vehnäjauhoja*

hiukkasen kuivattuja tai säilykesieniä

1 sipuli

laakerinlehtiä ja vähän meiramia

suolaa ja pippuria

* Reseptissä oli 2 rkl vehnäjauhoja kahteen kertaan, mutta kyseessä lienee painovirhe.

Kaali, sienet ja sipuli leikellään hienoiksi suikaleiksi ja pannaan kasariin tai savipataan yhdessä lihaliemen, sianlihan, makkaroiden, jauhojen, tomaattisoseen, laakerinlehtien, meiramin ja suolan sekä pippurin kanssa. Kaiken tämän annetaan kiehua monta tuntia kannen alla. Mitä kauemmin keitto saa keihua, sitä parempaa siitä tulee. Se voidaan avallan hyvin keittää edellisenä päivänä ja ennen tarjoilua kiehauttaa uudelleen.

Ennen kuin keitto tuodaan pöytään, sianliha ja makkarat paloitellaan.

Tarjoillaan hyvin kuumana vatruskojen tai pienten piirasien kera.  

Tästä ohjeesta käy selvästi ilmi että liha ja makkarat on tarkoitus keittää kokonaisena, joten tällä kertaa teimme niin. Entisajan makkarat lienevät olleet erilaisia. Chef Wotkinsin Sörkan nakit räjähtelivät keitettäessä omia aikojaan kappaleiksi, ja näin jälkiviisaasti pilkkoisin makkarat valmiiksi ja lisäisin ne vasta keittämisen loppupuolella. Borssissa käyttämämme Pajuniemen pehtoorin nakit kestivät muuten keittämistä paljon paremmin, mutta ne olimmekin pilkkoneet valmiiksi.

Ohjeessa mainittiin säilötyt tai kuivatut sienet, joten laitoin hiukan sekä että: kourallisen liotettuja suolattuja rouskuja ja pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita kevyesti murennettuna. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, koska suolaa tulee keittoon myös lihaliemestä ja nakeista (ja suolasienistä, jos käytät niitä). 

Keittelin tätäkin soppaa neljättä tuntia.Sen jälkeen panin sen parvekkeelle pakkaseen yön yli. Kaalikeitto kuuluu niihin ruokiin, jotka vain paranevat kun ne lämmittää uudelleen seuraavana päivänä.