Marinoidut grillisienet

Marinoitujen grillisienten ohje löytyi jostain lehdestä kesäkodissa, valitettavasti en enää muista mistä. Reseptikin voi tässä olla ulkoa muisteltuna vähän sieltä tänne päin. 

Marinoidut grilliherkkusienet

200 g herkkusieniä
1 sitruunan mehu
hyvää oliiviöljyä
1 murskattu, silputtu valkosipulin kynsi
reilusti silputtua timjamia
suolaa, mustapippuria

Sekoita marinadin ainekset ja maistele maku kohdilleen. 

Grillaa sieniä kunnes ne näyttävät nahistuneilta. Kippaa sienet marinadiin ja anna maustua tovi. 

Raikkaan sitruksiset sienet käyvät alkupalaksi, tapas-setin osaksi tai grilliaterian lisäkkeeksi. Ne komppasivat mukavasti myös grillattua possun kassleria.

Perunasipulipaistos

Kyllästyttävätkö keitetyt perunat? Kaipaatko jotain juhlavampaa lisäkettä?

Tessa Kiros'in aiemminkin hyväksi havaitusta Twelve-kirjasta valmistimme taannoin tätä peruna-sipulipaistosta, joka mainitaan talvisena liharuokien lisukkeena, ja siihen mainiosti sopiikin.

Perunasipulipaistos

1,5 kg uuniin sopivia perunoita (esim. Rosamunda)
4 punasipulia
4 laakerin lehteä
60 ml valkoviiniä
60 ml vettä
voita
oliiviöljyä
pippuria, suolaa

Leikkaa kuoritut perunat n. 3 mm siivuiksi ja sipulit vielä ohuemmiksi (käytimme tähän mandoliinia, jonka ohuempi siivutustoiminto tuotti 1,5 mm sipulilättyjä).

Voitele riittävän tilava korkealaitainen uunivuoka voilla. Lado pohjalle kerros perunoita (noin puolet), mausta suolalla ja pippurilla, lado päälle sipulit ja laakerinlehdet ja sitten toinen kerros perunoita, mausta jälleen. Kaada vuokaan valkoviini ja vesi, pirskottele perunoille hyvää oliiviöljyä ja kruunaa ruoka muutamalla voinokareella.

Sitten ei muuta kuin folio päälle ja vuoka uuniin 200 asteeseen 40 minuutiksi. Sen jälkeen otetaan folio pois ja kypsennetään samassa lämmössä vielä 30 min.

Hunajaiset uunijuurekset

Hunajaiset uunijuurekset tehtiin kaveriksi keskiaikaiselle lihapadalle, mutta ne käyvät seuraksi modernimmallekin ruualle. Lähde on sama kuin lihapadallakin, eli Blomqvistin & Hakomaan Keskiajan keittiön salaisuudet. Hieman sovelsin ohjetta sen mukaan mitä meillä oli kasvimaalla kasvanut.

Uunissa haudutettuja juureksia 

200 g lanttua
400 g porkkanaa
100 g palsternakkaa (alkuperäisessä ohjeessa juuriselleriä)
2 kokonaista keltasipulia (alkueräisessä ohjeessa 100 g salottisipulia)
1 kokonainen valkosipuli
150 g voita
100 g hunajaa (saattaa olla että laitoin hieman vähemmän)
suolaa, mustapippuria

Kuori ja kuutioi juurekset noin sentin kanttiinsa oleviksi paloiksi. Kuori sipulit ja poista valkosipulista irtonaiset valkoiset kuoret, mutta jätä kynnet kiinni kantaan.

Laita juurekset ja kokonaiset sipulit syvään uunivuokaan niin että juureksia on vähintään n. 4 cm paksuinen kerros. Lisää voi pieninä paloina päälle. Paista 225 asteessa 25 minuuttia, sekoita välillä. Laske sitten lämpö 150 asteeseen ja jatka juuresten hauduttamista, välillä sekoittaen, 1,5 tuntia. Lisää suola, pippuri ja hunaja, ja hauduta vielä puoli tuntia.

Täydelliset uuniperunat

Jamie Oliver sen itse sanoo, nämä uunissa paistetut voiperunat ovat täydellisiä, ja loistava lisäke esimerkiksi paahtopaistille. Jamie ehdottaa kolmea erilaista maustamisvaihtoehtoa, joista päädyimme salvialla ja mandariininkuorella maustettuun.

Uunissa paistetut perunat

1,5 kg kuorittuja perunoita (esim. rosamunda)
merisuolaa
mustapippuria myllystä
oliiviöljyä
1 valkosipuli, kynnet eroteltu
punaviinietikkaa

mausteseos:
50 g voita pieninä kuutioina
nippu tuoreita salvianlehtiä karkeasti revittynä
1 klementiini

Aloita kuorimalla perunat ja tarvittaessa puolita isommat niin että perunat ovat mahdollisimman tasakokoisia. Huuhdo kylmällä vedellä ylimääräinen tärkkelys pois. Siirrä perunat kattilaan ja peitä kylmällä vedellä. Mausta suolalla. Kuumenna kiehuvaksi ja ryöppää 6-7 minuuttia. Kaada sitten perunat lävikköön kuivumaan pariksi-kolmeksi minuutiksi, ja ravista lävikköä hiukan. Tämä kuulemma antaa perunoille erityisen rapean pinnan!

Kippaa sitten perunat uunipellille ja levitä ne yhteen kerrokseen. Lisää kunnos loraus oliiviöljyä, pippuri ja suola. Kääntele perunoita niin että öljy ja mausteet levittyvät tasaisesti. (Tähän asti perunat voi valmistaa vaikka edellisenä päivänä, peittää kelmulla ja laittaa viileään odottamaan.) Laita perunat uuniin 190 asteeseen puoleksi tunniksi.

Puolen tunnin jälkeen ota melkein kypsät perunat uunista ja litistä ne survimella tms. Sekoita kulhossa kunnon luraus oliiviöljyä, salvianlehdet, valkosipulinkynnet ja loraus punaviinietikkaa. Kuori klementiinin oranssi kuorikerros ohuelti esim. perunankuorimaveitsellä. Lisää mausteseos, voikuutiot ja klementiininkuorisuikaleet perunoihin ja palauta uuniin vielä 40-45 minuutiksi. 

Tervetuloa kesä!

Kettuperhe on viettänyt alkukesästä liikkuvaa elämää, jonka vuoksi blogissa on ollut hiljaista.

Tässä tunnelmakuvia ja ruokahetkiä kesäkuun helteiltä Kesäkodista.

Pikkupalsternakkojako? Ei, vaan koiranputken juuria. Keitin pestyt ja kuoritut juuret suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä ja lisäsin tarjoiluun voisulaa ja persiljasilppua, mutta maku oli silti kitkerähkö. Ehkä uuni ja hunaja toimisivat?

Kesän ensimmäisen grilliaterian raikastivat nuorilla mustaherukanlehdillä maustetut hölskytyskurkut. 

 

Entrecôten eli tuttavallisemmin läskianteron seurana ikisuosikkimme lyttypotut sekä uppopaistettua kukkakaalia (on muuten ainoa tapa jolla kypsennetystä kukkakaalista saa mielestäni syömäkelpoista).

 

Pannulla paistetut pikkuahvenet ja rannalta kerätty ruohosipuli kuuluvat kesään.

Keittiöpuutarha saatiin hyvälle alulle torilta ostettujen yrtintaimien avulla.

Iltaisin meitä ilahduttivat upeat auringonlaskut.

Vappupäivällinen 2013

Sää ja mukavuudenhalu saattavat haitata brunssia Ullanlinnanmäellä, mutta sisällä syöminen ei säätä säikähdä. Meillä on perinteenä nauttia toukokuun ensimmäisenä päivänä vappupäivällistä sisareni Päivättären kanssa. Näin tapahtui tänäkin vuonna.

Alkupalalla nautimme grillattua parsaa ja kampasimpukoita salsa verden kera.

Grillatut kampasimpukat

oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Kuivaa kampasimpukat ja sivele ne oliiviöljyllä. Grillaa simpukoita tai paista niitä parilalla niiden koosta riippuen 1-3 minuuttia puoleltaan kunnes liha on valkoista ja simpukoissa kaunis pinta. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Salsa verden ohje on mukailtu tästä Nigel Slaterin ohjeesta, kuitenkin vähentäen anjovista ja kapriksia, ettei niiden maku peittäisi parsan ja kampasimpukoiden omia makuja. Basilikaa laitoimme hieman reilummin.

Salsa verde

kourallinen sileälehtistä persiljaa
hieman reilumpi kourallinen basilikaa
1 valkosipulin kynsi
2 öljyyn säilöttyä anjovisfileetä (sardellianjovista)
kapriksia
oliiviöljyä

Surraa ainekset esimerkiksi sauvasekoittimella (rustiikimpi lopputulos tulee silppuamalla kaikki käsin). Maistele maku kohdalleen. Anna kastikken maustua noin tunnin verran ennen tarjoilua. Tarkista maku.

Pääruuaksi oli muistaakseni MeNaiset -lehdestä bongattuja ihanan pehmeän mureita karitsan ulkofileitä yrtti-juustokuorrutuksella sekä Appelsiineja ja hunajaa -blogin hunajaisia maa-artisokkia, jotka saivat kaverikseen myös pikkupalsternakkoja plantaasin kevätsadosta.

Yrtti-juustokuorrutetut karitsanfileet

1 karitsan ulkofile / syöjä
suolaa, mustapippuria
timjamia
sileälehtistä persiljaa
n. 50 g fetajuustoa 
50 g voita
3 viipaletta vaaleaa leipää muruina
(oliiviöljyä) 

Murusta leipä ja justo ja silppua yrtit. Sekoita voin kanssa tasaiseksi taikinamaiseksi tahnaksi. Laita jähmettymään jääkaappiin.

Ruskista karitsanfileet pannussa ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaulitse jäähtyneestä juusto-yrttitahnasta ohut levy jokaisen fileen päälle. 

Kuumenna uuni tällä välin 200 asteeseen. Laita fileet voideltuun uunivuokaan ja paista noin viisi minuuttia kunnes lihan sisälämpötila on 55 astetta (medium).

Meille kävi sikäli hullusti että persiljaa oli turhan niukasti, koska sitä meni myös salsa verdeen. Lisäksi en saanut aikaan kovin notkeaa taikinaa pelkästä juustosta ja voista, joten lisäsin seokseen hieman oliiviöljyä.

Karitsan kypsyys onnistui aivan täydellisesti, liha oli kauniin ruusunpunaista ja aivan uskomattoman mureaa. Laittaisin seuraavalla kerralla fileiden kuorrutteeseen myös jotakin mikä toisi raikkautta makuun jota nyt hallitsivat aika tavalla voi ja juusto sekä leipä, vaikka toki siinä timjamikin tuntui. Voisi kokeilla vaikkapa lisätä hiukan raastettua sitruunankuorta ja kenties myös minttua. 

Hunajaiset maa-artisokat ja pikkupalsternakat

500 g maa-artisokkia
12 kpl pikkupalsternakkoja

2,5 rkl hunajaa
3,5 rkl oliiviöljyä
2 rkl tuoretta tai kuivattua timjamia
suolaa, mustapippuria

Kuori maa-artisokat ja palsternakat kylmään veteen. Isompia artisokkia ja palsternakkoja voi lohkoa hiukan, jotta palat ovat enemmän tasakokoisia. 

Sekoita keskenään hunaja, öljy, timjami, suola ja pippuri.

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää suolaa. Keitä noin 5 minuuttia, kunnes artisokat ja palsternakat ovat aavistuksen pehmenneet. Valuta vesi pois, siirrä ne uunivuokaan ja kaada päälle hunaja-timjami-öljy. Kypsennä 220-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Vappupäivällisen jälkiruoan  oli perinteikkäästi tehnyt Päivätär, joka toi herkuteltavaksemme ihanan raikkaan ja keväisen jäädytetyn mansikka-pistaasikakun.

 

Leikkaa lanttua

Vietimme kolmannen adventin kunniaksi kotona pikkujoulua, koska haltuumme oli päätynyt noin kilon painoinen pikkukinkku, joka piti syödä pois pakastimesta tilaa viemästä. Kinkku sai kaverikseen perunalaatikkoa (ihan kaupasta ostettua tällä kertaa) ja hunajaisia lanttukuutioita. Ohje on alunperin Mysi Lahtisen käsialaa. Korvasin alkuperäisohjeen kuivatun rakuunan tuoreella rosmariinilla, kun se vielä parvekkeella hengissä sinnittelee.

Hunajaiset lanttukuutiot

n. 0,5 l pieneksi kuutioitua lanttua

2-3 rkl voita

1 rkl juoksevaa hunajaa

2 rkl sitruunamehua

tuoretta rosmariinia

Keitä lanttukuutiot puolikypsäksi vedessä johon olet lisännyt vähän suolaa. Valuta hyvin.

Sulata pannulla voita ja sekoita siihen hunaja, sitruunamehu ja rosmariini. Anna hautua hetken. Lisää sitten lanttukuutiotja paista niitä käännellen sen aikaa, että ne saavat hieman väriä.

Kesän makuja: minttuiset hölskytyskurkut

Hölskytyskurkut (tai römpsytyskurkut) tuntuvat nousseen tänä kesänä suureen suosioon - liekö Master Chef Joonaksen ansiota? Itsekin aloin kaipailla tuota lapsuuden makua Kesäkodissa. Meillä ei kuitenkaan ollut tilliä, koska sen suunnitellun kasvimaan perustaminen jäi keväällä itsestämme riippumattomista tekijöistä johtuen tekemättä (ensi vuonna!) ja ruukkukeittiöpuutarhassamme kasvaa vain salviaa, minttua, basilikaa, timjamia ja rosmariinia.

Hetken pohdittuani ongelmaa päädyin kokeilemaan hölskytyskurkkujen maustamista mintulla ja perheemme hullaantuikin tähän kesäisen raikkaaseen pikkulisukkeeseen kertalaakista. Minttukurkut sopivat mainiosti grilliruuan kanssa tarjottavaksi.

Minttuiset hölskytyskurkut

puolikas tuoretta kurkkua

kämmenpohjallinen silputtuja, tuoreita mintun lehtiä

liraus väkiviinaetikkaa

1 tl sokeria

vettä

Kuori kurkku ja viipaloi esim. juustohöylällä ohuiksi viipaleiksi. Laita tiiviisti sulkeutuvaan rasiaan tai purkkiin. Lisää mintunlehdet, etikka, sokeri ja vettä. Ja sitten ei muuta kuin kansi kiinni ja hölskyttämään! 

Poika näyttää mallia kurkkujen hölskyttämisessä

Parhaimmillaan ja kauneimmillaan kurkut ovat saatuaan hetken maustua. Jos säästät niitä seuraavaan päivään, minttu vaihtaa värinsä ruskehtavaksi.

Pariisia muistellen

Vuoden takaisella Pariisinmatkallamme ihastuin jostakin syystä kovasti vihreisiin papuihin, joita tarjottiin usein liharuokien lisäkkeenä. Sen jälkeen olen välillä tuputtanut papuja perheelle. Pelkän höyryttämisen ja suolaamisen lisäksi kaivelin muistini pohjalta tämänä simppelin ohjeen, jonka olen vuosia sitten kirjannut talteen jostain, en vain enää muista, mistä. Oman maan papusatoa joutuu tosin odottelemaan vielä loppukesään, sitä ennen olen papujen himossani pakotettu turvautumaan ulkomaan tuontiin ja pakasteisiin.

Vihreät pavut (lisäkkeeksi kahdelle-kolmelle)

n. 200 g pakastettuja tai tuoreita vihreitä papuja

kunnon loraus oliiviöljyä

1-2 valkosipulin kynttä murskattuna

suolaa, mustapippuria

reilusti tuoretta, silputtua persiljaa

Jos käytät tuoreita papuja, ryöppää ne keittämällä muutaman minuutin ajan. Pakastepavutkin voi nopeasti kiehauttaa tai höyryttää. Valuta pavut. 

Lorauta paistinpannuun oliiviöljyä ja kuumenna se. Lisää murskattu valkosipuli ja anna sen hetken aikaa tiristä öljyssä, mutta varo ruskistamasta. Lisää pavut ja hauduta niitä valkosipuliöljyssä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes ne ovat hieman pehmenneet, mutta ovat kuitenkin vielä napakoita. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita lopuksi joukkoon persiljasilppu.

Savukalan kaveriksi

Lähi-Prismamme kalatiski yllättää väliin myönteisesti valikoimallaan. Tällä kertaa sieltä oli saatavilla rautua (eli pohjoisen nieriää).

Jotakin kautta meille oli päätynyt pari savustuspussia, toinen "perinteinen" ja toinen "grilliin lihalle". Päätin kokeilla tätä "perinteistä" mallia raudulle. Suolasin kalan ja panin ohjeiden mukaan savupussiin ja kuumaan (250 astetta) uuniin. Kohta uunista tulikin mukava leppäsavun tuoksu. Pussia pidettiin vartti kuumassa, sen jälkeen uunin lämpöä piti pudottaman reippaasti loppukypsennyksen ajaksi. Se ei käynyt ihan yksinkertaisesti, jouduin pitämään luukkua jonkin aikaa auki että sain lämmön laskemaan vaaditut 60-70 astetta lopun vajaan 15 minuutin ajaksi.

Pussista tuli avatessa miellyttävä savuinen tuoksu, mutta kala ei näyttänyt savustetulta, vaan höyryssä kypsennetyltä - no, ihmekö tuo, kun tiiviissä pussissa kypsennetään. Uitin silti kalan vielä suolavedessä ennen tarjoilua. Savun maku lopputuloksessa oli hyvin mieto. En tiedä onko tämä ihan tarkoituksellista, vai olisiko pussin sisältö päässyt vähän väljähtymään epämääräisen ajan keittiön laatikossa viereksiessään. 

"Savukala" sai kaverikseen tällaista peruna-kananmunapöperöä, johon olen ihastunut alun perin Lähi-idässä. Tämä lisuke sopii erinomaisesti lämpimän päivän lounaalle tai saunan päälle nautittavaksi.

Peruna-kananmunapöperö savukalalle (neljälle)

6-8 jauhoista perunaa, keitettynä ja kuorittuna

3 kovaksikeitettyä kananmunaa

pari kevätsipulia tai iso nippu ruohosipulia

kourallinen persiljaa

suolaa, valkopippuria

loraus neitsytoliiviöljyä

Tilsi perunat ja kananmunat haarukalla karkeaksi muusiksi. Silppua kevätsipuli/ruohosipuli ja persilja. Sekoita peruna-munamuusiin sipuli- ja persiljasilppu, suola, valkopippuri ja oliiviöljyä sen verran että perunaseos sopivasti kostuu. 

Perunarösti

Olemme yrittäneet joskus ennenkin tehdä röstiperunoita, mutta onnistumisprosentti on ollut aika huono. Perunat ovat jääneet turhan raaoiksi. Hiljattain ari oli laittamassa meillä ruokaa, ja lisäkkeeksi äijä ehdotti röstiperunoita. Koska aiemmilla ohjeilla emme ole päässeet tyydyttävään lopputulokseen, päätin kysyä googlelta, joka tarjosi meille Hellapoliisin pannunkokoisen perunaröstin.

Menimme vähän oikotietä onneen, koska emme (silkkaa huolimattomuuttamme, myönnetään) esipaistaneet raastetta. Lopputulos oli meistä kuitenkin kypsyydeltään onnistunut - ehkä salaisuus oli kypsentämisessä kannen alla? Suolaa oli alkuperäisessä ohjeessa meille ihan liikaa, koska sitä tuli melkoisesti myös käyttämästämme juustosta (mustaleimainen emmental). Siispä toisen oton teimme vähemmällä suolalla ja juustolla. Laitoimme myös seokseen paprikan sijasta muskottia, ja tällä kertaa olimme erittäin tyytyväisiä lopputulokseen. Tässä tuunattu ohje:

Perunarösti (2,5 annosta)

3-4 jauhoista perunaa

1 keskikokoinen sipuli

jauhettua muskottipähkinää

mustapippuria, suolaa

voita paistamiseen

pinnalle:

juustoraastetta

Raasta perunat ja sipuli. Sekoita joukkoon mausteet. Kuumenna paistinpannu ja sulata siinä voi. Painele perunasipuliseos pannuun melko ohueksi kakuksi ja peitä kannella. Anna paistua kannen alla kunnes alapinta on saanut kauniin ruskean värin. Käännä sitten rösti kannen avulla - tässä välissä pannuun voi lisätä hieman rasvaa. Sirota käännetyn röstin pinnalle juustoraaste ja peitä taas kannella. Paista kunnes toinenkin puoli on saanut väriä ja tarjoa heti.

Jälkijoulu

Viattomien lasten päivänä vietimme jälkijoulua Päivättären vierailun ja lahjojen merkeissä. Sen kunniaksi piti tietenkin laatia myös jälkijouluateria. 

Koska Lentävässä Lehmässä oli stilton-juustoa houkuttelevassa purkissa, aloittelimme aterian salaatilla, jossa punaisella salaattipedillä oli omenaa, saksanpähkinää - ja tietenkin stiltonia. Sekä Päivättären viime kesänä saarivaltakunnasta tuomaa England Preserves'in Pear, Date & Ale Chutney'a, jonka kehutaan sopivan erityisesti cheddarin seuralaiseksi, mutta oivallisesti se paikkaansa puolusti myös stiltonin rinnalla.

Pääruuaksi valikoitui fenkolinen karitsatagine Philippe Mérelin kauniista kirjasta Tajines, jonka ostin viime kesän Pariisinmatkalla Institut du monde araben kirjakaupasta. Pääsin siis harjoittamaan (olematonta) kyökkiranskan taitoani - onneksi Karhuherra osaa kieltä auttavasti ja saattoi kääntää ne osat ohjeista, joiden ymmärtämisestä en ollut aivan varma.

Tajine d'agneau au fenouil

1,2 kg luutonta karitsanlapaa

1 kg fenkolia

3 sipulia

3 cm pätkä tuoretta inkivääriä

3 porkkanaa

3 perunaa

10 sahramin luottia (tai jauhettua sahramia)

1 tl paprikajauhetta

1 tl jauhettua jeeraa

nippu persiljaa

0,5 dl oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

Pese fenkolit ja poista lehdet, kova kanta ja pintakerros jos se on huonoa. Pilko fenkoli hienoksi. Kuori sipulit ja inkivääri ja silppua molemmat erikseen. Kuori porkkanat ja perunat. Leikkaa porkkanat viipaleiksi ja kuutioi perunat. 

Pilko liha 3x3 cm kuutioiksi (poista kova rasva). Paista lihakuutioihin pinta tarttumattomalla pannulla ilman rasvaa (itse käytin tähän tarkoitukseen tagine-pannua). Suolaa, pippuroi ja siirrä syrjään odottamaan. 

Laita tagine tai pata tulelle. Lisää pataan oliiviöljy ja kuullota sipuli ja fenkoli öljyssä, välillä sekoitellen. Suolaa ja pippuroi. Lisää inkivääri ja mausteet (persiljaa lukuunottamatta) ja sekoita hyvin. 

Lisää lihapalat sipulin ja fenkolin päälle ja lisää tagineen vettä noin puoliväliin. Sekoita, peitä kannella ja anna kypsyä miedolla lämmöllä tunnin ajan. Lisää sitten porkkanat ja perunat. Anna hautua vielä 40 minuuttia. 

Riivi persiljasta lehdet (ja silppua niitä hieman). Ripota lehdet taginen pinnalle juuri ennen tarjoamista.

Taginen kaveriksi arvelin sopivan viimeisimmässä Ruoka & Viinissä (8/2010) olleen taatelikuskusin, jota on tehnyt mieleni kokeilla siitä asti kun lehti luukusta kolahti. Lisukkeen kohdalla kävi kuitenkin vanhanaikaisesti, eli unohdin tehdä ostoslistan, ja jouduin sovittamaan reseptin siihen mitä kaapista löytyi. Onneksi lopputulos oli  onnistunut, mutta laitan tähän kuitenkin alkuperäisen ohjeen.

Taatelikuskus  

2 dl pituussuunnassa viipaloituja taateleita

3 dl kuumaa kasvis- tai kanalientä

3 dl kuskusia

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl raastettua luomuappelsiininkuorta (tätä minulla ei ollut)

1 dl appelsiinimehua (lisäsin purkista, mutta tuorepuristettu olisi epäilemättä parempaa)

lisäksi:

1 dl paahdettuja mantelilastuja (lastujen puutteessa laitoin karkeasti veitsellä rouhittua mantelia)

n. 1 dl mintunlehtiä (ei ollut tuoretta minttua, mutta laitoin reilun ruokalusikallisen kuivattua)

oliiviöljyä

mustapippuria myllystä

Viipaloi taatelit (poista kivet). Mittaa kasvis- tai kanaliemi kattilaan, lisää taatelit ja kiehauta seos. Lisää kuskus, öljy, raastettu appelsiininkuori ja appelsiinimehu. Sekoita hyvin. Ota kattila tulelta ja anna makujen tasaantua kannen alla n. 10 min. 

Paahda mantelilastut kuivalla pannulla ja jäähdytä niitä hetki (siirrä pois kuumalta pannulta, muuten lastut palavat!). 

Sekoita kuskus ilmavaksi haarukalla. Lisää joukkoon mantelilastut ja mintunlehdet, viimeistele oliiviöljyllä ja pippurilla.

Fenkoli ja karitsa on ennenkin havaittu onnistuneeksi yhdistelmäksi, niin tälläkin kertaa. Keittoaikaa olisi ehkä voinut hieman lyhentää, tai perunat ja porkkanat jättää hivenen isommiksi paloiksi, mutta liha oli kyllä herkullisen mureaa. Vaikka pelkäsin taatelikuskusin puolesta em. syystä, se oli juuri niin hyvää kuin toivoinkin, ja oli jokseenkin täydellinen lisuke tälle miedonmakuiselle taginelle.

Pikkujoulua

Ystäväperheemme Barytonic ja Kissaemo lapsineen tekivät jo perinteeksi muodostuneen lahjojenvaihtovierailun luoksemme 22.12. 

Alkupalaksi tarjosimme suolaisia joulutorttuja - täytteenä on maustamatonta tuorejuustoa ja kylmäsavulohta.

Tortut siis valmistetaan kuin luumutortut, mutta paistetaan ilman hilloa. Uunista ottamisen jälkeen tortun keskiosa painetaan alas kylmällä lusikalla, ja torttujen annetaan jäähtyä ennen täyttämistä. Helppo, nopea ja kuitenkin aika näyttävä jouluisa alkupala.

Pääruuaksi laitoimme Hesarissa hiljattain ollutta balsamicosiirapilla glaseerattua possun filettä ja intialaisittain maustettuja bataattikuutioita.

Neilikoiden tökkiminen possun fileeseen kävi helpommin kun keksin pistää niille reiät paistolämpömittarin varrella. 

Karhuherra pääsi testaamaan joululahjaksi ostamaamme Victorinoxin paistinleikkaussettiä. Hyvin leikkaa!

Liha maistui kaikille syöjille, mutta bataattikuutiot olivat lasten makuun liian mausteisia vaikka puolitin reseptissä olleen chilin määrän. Lihan paistoliemestä valmistettu kastike oli herkullista!

Ja hyviä olivat myös jälkiruokakahvin kanssa nautitut suklaa-pekaanipähkinä-aprikoosicookiet, joita vieraat toivat tullessaan. Loputkin on syöty, kiitos vain. :)

Sitruunaiset sienet

Sienet kuuluvat venäläiseen keittiöön erottamattomasti. Oli siis aivan selvää, että jokin sieniruoka ateriallamme tultaisiin näkemään, mutta olisiko se alkupalapöydässä vai lisäkkeenä?

Käytettäväksi sieneksi valikoituivat herkkutatit, koska niitä pakastimemme pursuilee valmiiksi ruuanlaittoon sopivaan kokoon pilkottuna. Sen jälkeen lueskelin läpi Vaskiratsastajan sienisalaatti -kirjaa, ja poimin kolme ohjetta, joista kaksi sopi alkupalaksi ja kolmas pääruuan lisäkkeeksi, ja annoin Karhuherran tehdä valinnan. Tällä tavalla päädyttiin seuraavaan lisukkeeseen:

Paistetut sienet sitruunakastikkeessa (neljälle)
(Ponomareva & Ponomarev: Vaskiratsastajan sienisalaatti. 201 mainiota sieniohjetta.)

200 g tuoreita sieniä, jotka eivät vaadi esikäsittelyä (tai pakastettuja, pilkottuja sieniä)

3 valkosipulin kynttä

1 sipuli 

1 tl voita (laitoin hieman enemmän)

puolikkaan sitruunan mehu

persiljaa

Puhdistetut sienet paloitellaan. Sipuli silputaan ja valkosipulin kynnet murskataan. Sipuli ja valkosipuli ruskistetaan kevyesti pannulla. Lisätään sienet ja sitruunamehu, sekoitetaan ja keitetään kypsiksi. Ennen tarjoamista sienten pinnalle ripotellaan persiljaa. Tarjotaan kuumana lihan tai kalan kanssa.

Kuten kuvasta näkyy, minä otin ja sekoitin persiljan sienten joukkoon. Itselleni ei ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen pistää sieniruokaan sitruunamehua, mutta se raikasti kokonaisuutta. Tatit sopivat mielestäni hyvin tähän lisukkeeseen, mutta kokeilla voisi myös esim. tuoreita haperoita.

Gratinoitu tattari

Ari löysi venäläistyylisen päivällisemme pääruokalajiksi pihvit piparjuurikastikkeella (kirjasta Mannerheimin pöydässä, Risto & Ritva Lehmusoksa). Minun osakseni jäi pohtia, mitä pihvien lisukkeeksi. Duchesse-perunamuusi on toki aina hyvää, mutta pelkäsin, että se ei pärjäisi piparjuurikastikkeelle. Sattumoisin samaisesta kirjasta löytyi ohje myös gratinoidulle tattarille, jonka Ari ja Karhuherra äänestivät lisukkeeksi. Järkeilin, että voimakkaan makuinen tattari ei ainakaan hukkuisi piparjuurikastikkeeseen.

Suhtauduin itse tattariin hieman varauksella. Tattaria käytetään Venäjällä paljon, minkä olen aikoinaan omakohtaisesti tullut huomaamaan. Tattaria tuli kuukauden ajan eteen sekä puurona että etenkin pääruuan lisukkeena. Ensimmäisellä kertaa tattari oli ihan hyvää, toisella kertaa ok, kolmannellakin menetteli, mutta neljännellä alkoi tulla jo korvista ulos vaikka yritinkin hukuttaa sen ketsuppiin. Panin toivoni siihen, että reilu määrä parmesaanijuustoa peittäisi tattarin ominaismaun, joka on mielestäni aika tympeä. (Hassua, että tattarijauhosta tehdyt blinit ovat kuitenkin niin hyviä.)

Ohjeet Lehmusoksien kirjassa ovat usein alkuperäisiä ja toisinaan hyvinkin viitteellisiä, niin myös tässä tapauksessa:
"Tattarisuurimot keitetään edellä neuvotulla tavalla vedessä tai lihaliemessä. Ne pannaan sen jälkeen tulenkestävään vuokaan ja parmanjuustoraastetta ripotellaan suurmokerroksien väliin. Gratinoidaan uunissa." 

Alla oleva ohje on kuvaus siitä kuinka tämän tulkitsin. 

Parmesaanilla gratinoitu tattari

Keitä tattari (1 osa tattaria, 3 osaa nestettä, tattari lisätään veteen kun se alkaa kiehua ja keitetään noin 20 minuuttia). Keitettäessä vesi imeytyy tattariin, joten sitä ei tarvitse valuttaa. Halutessasi voit käyttää keittämiseen veden sijasta liha- tai kasvislientä (me keitimme tattarin lihaliemessä).

Ammenna voideltuun uunivuokaan kerroksittain tattaria ja raastettua parmesaania. Ripota lopuksi pinnalle parmesaania. - Työnsin raastettua parmesaania gratiiniin useita kerroksia ja vielä tuhdin kerroksen päälle, yhteensä varmaankin noin varttilitran.

Uunitin 10 minuuttia kuumassa uunissa.

Hämmästyttävää kyllä, vaikka gratiinin pinnalla oli todistettavasti juustokuori, maussa parmesaani ei juurikaan tuntunut. Kaikki vuokaan mättämäni juusto oli joko salaperäisesti haihtunut uunissa, tai sitten sitä olisi pitänyt olla paljon enemmän: tattari yksinkertaisesti jyräsi sen. Jossakin sentään osuin oikeaan: piparjuurikastike sopi tattarille loistavasti.

Plussat: helppo, sopii piparjuurikastikkeen kanssa
Miinukset: maistuu tattarilta
Kenelle sopii: ihmisille jotka pitävät tattarin mausta

Minusta ei siis edelleenkään tullut tattarifania. Nyt pitäisi keksiä mitä niille lopuille suurimoille tehdään. Maistuisikohan se linnuille?

Synttärijuhlintaa

Vietimme menneenä viikonloppuna Päivättären ja vähän allekirjoittaneenkin synttäreitä Kesäkodissa. Hellepäivän päätteeksi nautittu juhlaruoka valmistui kätevästi grillissä. 

Persiljassa marinoidut grillatut fenkolit

(Glorian Ruoka & Viini 5/2010)

4 fenkolia

1 dl lehtipersiljaa 

1 valkosipulinkynsi

1 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl hunajaa

0,75 dl oliiviöljyä 

0,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria myllystä

Halkaise fenkolit ja keitä niitä noin vartin verran suolalla maustetussa vedessä, niin että ne ovat vielä napakoita. Valuta fenkolit.

Hienonna lehtipersilja ja murskaa valkosipuli kulhoon. Lisää viinietikka, hunaja ja oliiviöljy, mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele fenkolit yrttiöljyyn ja anna marinoitua.

Grillaa fenkoleita noin 3 minuuttia molemmin puolin. Sivele ne lopuksi yrttiöljyllä. Tarjoa salaatin ja grillatun halloumijuuston kanssa*. 

*Lehdessä fenkoleiden kanssa tarjottu romesco-kastike olisi ollut hiukan liian ylivoimaista valmistaa Kesäkodin oloissa, joten sen jätimme väliin.

Pinaatti-paprikatäytteiset lampaanrullat vartaissa

(Glorian Ruoka & Viini 5/2010)

2 isoa karitsan ulkofilettä

1 rkl oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

100 g pinaattia

2 paahdettua paprikaa tai 1 dl valmiita paahdettuja paprikoita

ripaus suolaa

4 rosmariinin oksaa tai varrastikkua

2 rkl oliiviöljyä

Paahda paprikat: grillaa niitä erittäin kuumalla lämmöllä kunnes kuori on täysin mustunut. Kääntele paprikoita pari kertaa grillauksen aikana. Pane kuumat paprikat muovipussiin, sulje pussi ja anna jäähtyä puoli tuntia. Vedä mustunut kuori irti, poista kanta ja siemenet. Valele oliiviöljyllä. Leikkaa paprikat pituussuunnassa n. 1 cm suikaleiksi.

Halkaise karitsanfileet pituussuunnassa niin että saat kaksi pitkää, ohutta fileenpuolikasta. Leikkaa sitten kumpikin puolikas pituussuunnassa vielä neljäksi suikaleeksi niin että saat yhteensä 8 pitkää fileensuikaletta. (Tässä täytyy kyllä todeta että meidän fileistämme ei näin montaa reilun sentin levyistä suikaletta saanut, parhaastakin tuli 3/puolikas, onneksi olin varautunut useammalla fileellä.)

Hauduta pinaatti pehmeäksi (1-2 min) pannussa oliiviöljyssä, johon olet lisännyt murskatun valkosipulinkynnen.

Levitä ohut kerros pinaattia fileesuikaleille. Jätä n. 5 cm toisesta päästä tyhjäksi, koska täyte puristuu ulospäin rullattaessa. Pane pinaattien päälle muutama rosmariinin lehti ja laita päällimmäiseksi paprikasuikaleet. Rullaa fileet tiukasti aloittaen täytetystä päästä. Työnnä sitten rullat varrastikkuihin. Jos haluat, voit varrastaa rullat myös rosmariininoksiin, silloin tee niihin ensin reiät varrastikulla. 

Sivele rullien pinnat oliiviöljyllä ja grillaa 2-3 minuuttia/puoli.

Lisuke rullille valmistui oman palstan kesäkurpitsasta, tomaateista ja kotimaisesta chevrestä* kaasu-uunissa melkein itsestään:

Tomaatti-kesäkurpitsapaistos

(Yhteishyvä Ruoka 8/10)

1 kesäkurpitsa

2 isoa tomaattia

100 g vuohenjuustoa viipaleina

oliiviöljyä

2 tl provencale-yrttiseosta tai soveltuvia yrttejä maun mukaan

suolaa, mustapippuria

3 rkl parmesaaniraastetta

Viipaloi kesäkurpitsa, tomaatit ja vuohenjuusto. Nostele viipaleet limittäin öljyttyyn uunivuokaan ja ripottele pinnalle mausteet ja parmesaaniraaste. Kypsennä 225-asteisessa uunissa n. 25 min.

*Käytin tähän Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä ostamaani kotimaista chevreä, jossa oli kaunis, pehmeä maku.

Fenkolia lisukkeeksi

Yksinkertainen on kaunista. Usein myös hyvää. Tämä ohje kaikessa kauniissa ja hyvässä yksinkertaisuudessaan on peräisin Olivia-lehden numerosta 2/10.

Pannussa paahdetut fenkolit (neljälle)

3 fenkolia

voita

hunajaa

(kuusenkerkkä-)siirappia

Leikkaa fenkolit kolmeen osaan.

Sulata paistinpannulla voi ja aseta fenkolit pannulle makaamaan. Paista hiljaisella tulella noin puoli tuntia kunnes fenkolit ovat pehmenneet ja saaneet reilusti väriä.

Lopuksi rouhaise fenkoleille hiukan suolaa ja valuta niiden päälle hunajaa ja siirappia.

Peltopyy päärynäpuussa - SATVRNALIA MMDCCLII

26.12. Viime vuonna Saturnaliassa oli niin hauskaa, että päätimme ottaa uusintakierroksen tänä vuonna. Saturnalia oli siis tuo muinaisten roomalaisten talven suuri juhla, jota vietettiin Saturnuksen kunniaksi - no niin, pitkälti samaan tapaan kuin me vietämme joulua: syömällä, juomalla ja antamalla lahjoja.

Edellisellä kerralla olimme jääneet kaipaamaan leipää, joten tänä vuonna päätin korjata puutteen. Dalbyn ja Graingerin The Classical Cookbook sisältää yhden leipäohjeen, joka on ohrasämpylöille. Roomalaiset eivät kuitenkaan varsinkaan myöhempinä aikoina arvostaneet ohraa leipäviljana, joten korvasin ohjeen ohrajauhot täysjyvävehnällä - nykyisenlaista valkoista vehnäjauhoa ei antiikin aikana tunnettu. Valmistus täytyi aloittaa jo edellisen vuorokauden puolella, koska leivälle tehdään eräänlainen juuri, joka jätetään vuorokaudeksi tekeytymään.

ANTIIKKISET SÄMPYLÄT

juuri:

n. 1 dl kokojyvävehnäjauhoja

1 tl tuoretta tai 0,5 tl kuivahiivaa

2-3 rkl lämmintä vettä

Tee juuri: liuota hiiva ruokalusikalliseen lämmintä vettä ja vaivaa jauhot sekaan, lisää tarvittaessa 1-2 rkl vettä. Muovaa taikinasta litistetty pallo, paina sen keskelle peukalolla kuoppa ja laita kuoppaan 2 tl lämmintä vettä. Jätä tekeytymään lämpimään paikkaan kannen alle vähintään vuorokaudeksi.

taikina:

n. 7,5 dl kokojyvävehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

lämmintä vettä

Sekoita jauhoihin suola, juuri ja hunaja, ja sekoita taikinaksi lisäämällä tarpeen mukaan lämmintä vettä. Vaivaa hyvin ja jätä nousemaan lämpimässä paikassa peitettyyn kulhoon, kunnes taikinan koko on kaksinkertainen. tJaa taikina 12 osaan ja leivo pyöreiksi sämpylöiksi. Nostata jälleen lämpimässä liinalla peitettynä.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuumenna myös leivinpelti ja jokin astia, jota voit käyttää pellin kantena. Voitele pelti oliiviöljyllä ja aseta sämpylät kahdeksi ympyräksi, kuusi kumpaankin, niin että reunat juuri ja juuri koskettavat. Peitä leivinpelti kannella ja paista 15-20 minuuttia kunnes sämpylät ovat kullanruskeita ja kuulostavat koputtaessa ontoilta.

27.12. Pojan avustamana tein jälkiruuan valmiiksi jo alkuiltapäivästä.

PIPPVRINEN MAKEA KAKKV

225 g spelttijauhoja (3,2 dl)
1 tl leivinjauhetta (mahtoiko roomalaisilla olla jotain vastaavaa?)
0,5 tl rosmariinia
100 g rouhittuja manteleita
1 tl kanelia
4 rkl makeaa sherryä (käytimme rusinaviiniä)
4 rkl rypälemehua
1 rkl hunajaa

1 tl rouhittua mustapippuria
maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nesteet toisessa kulhossa keskenään maitoa lukuunottamatta. Sen jälkeen sekoita nesteet jauhoihin ja lisää niin paljon maitoa että saat löysähkön taikinan. Kaada taikina (voideltuun ja jauhotettuun) irtopohjavuokaan. Paista uunissa 190 asteessa 30 min. Lopuksi voit valuttaa kakun päälle juoksevaa hunajaa ja koristella sen rouhituilla hasselpähkinöillä.

Huolimatta kakun nimestä alkuperäisohjeestamme (English Heritagen julkaisemasta kirjasesta Roman Cookery) ei löytynyt pippuria. Niinpä lisäsin sitä teelusikallisen, joka oli Dalby&Graingerin klassillisessa keittokirjassa toisenlaisen pähkinäkakun kohdalla mainittu määrä. Roomalaiset tunkivat pippuria kaikkialle, koska se oli kaukaa tuotua, kallista ja näin ollen hienoa. (Jotkut asiat ne eivät ihmisluonnossa tunnu miksikään muuttuvan...)

klo 16.02 Ari on saapunut ja pääsemme tositoimiin. Ketturouvan vaivatessa sämpylätaikinaa Karhuherra ja Ari laativat kurkut marinoitumaan.

Mulsumia tehdessämme Ketturouva totesi Tämä alkaa lämmetä. jolloin Karhuherra ja Äijä totesivat yhteen ääneen Täälläkin alkaa lämmetä (Asterix Belgiassa). Poika halusi tälläkin kertaa viiniä, mutta tälläkin kertaa olemme julmia. Ketturouva maistoi ja totesi, että lämpötila ei ole turmellut alkoholia. Poika sai tyytyä rypälemehuun.

16.54 Poika osallistuu ruoanlaittoon huhmaroimalla omalaatuisella tekniikalla ja kirkonkelloja muistuttavalla metelillä mustapippuria.

17.10 Poika varmistaa, että kakussa ei ole myrkkyä ja samalla me aikuiset, jotka emme oikeastaan ole ehtineet syödä ennen illallista, aloitamme mulsumin nauttimisen. Bacche bene venias! eli Tervetuloa Bacchus!

17.25 Äijä vääristelee Ketturouvan sanoja sä jäät kokonaan ilman muotoon Ketturouva sanoo, että Äijä ei koskaan saa.

17.35 Mulsumin liikuttamina koimme pakottavaa tarvetta kuunnella erään hienoimmista joululauluista The Pogues & Kirsty McColl - Fairytale Of New York.

17.52 Poika pyrkii Ketturouvan hameen alle. Kovin on oidipaalista, mutta ehkä se sopii teemaan.

18.12 Sämpylät on leivottu.

18.27 Simpukoiden valmistus alkaa.

IN MITVLIS

500 g keitettyjä sinisimpukoita

0,5 dl kalakastiketta
puolikas purjo siivuina

1 tl roomankuminaa

1 dl rusinaviiniä
1 rkl kynteliä

2,5 dl valkoviiniä

2,5 dl vettä

Jos käytät tuoreita simpukoita, huuhtele simpukat ja puhdista ne. Olosuhteiden pakosta käytimme kuitenkin pakastettuja sinisimpukoita, sillä tuoreet simpukat pitäisi pystyä hankkimaan samana päivänä kuin ne on tarkoitus syödä.

Sekoita kalakastike, viini, vesi, rusinaviini ja mausteet sekä purjo. Keitä lientä noin 10 minuuttia ja lisää simpukat. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehahtaa hetken. Jos käytät tuoreita simpukoita keitä niitä 10 minuuttia ja heitä pois kaikki, jotka eivät ole auenneet keitettäessä.

In mitulis liquamen, porrum concisum, cuminum, passum, satureiam, vinum, mixtum, faciem aquatius et ibi mitulos coques.

18.39 Ketturouva tuomitsee sämpylät nousseiksi ja tyrkkää pellin uuniin, peittäen sen toisella syvemmällä uunipellillä.

Linnuissa on jonkin verran kiinni höyhenten jämiä

18.51 Simpukat ovat liemessä.

19.07 Pääsemme käsiksi alkupaloihin.

Kommentteja alkupaloista: Simpukat ovat hyviä. Kastike on hyvin suolaista. Kun käyttää valmiiksi keitettyjä simpukoita, joissa on jo suolaa, kalakastikkeen määrää voisi jonkin verran vähentää. Sämpylät olivat hyviä liemen kanssa.

19.25 Alkuruoka on syöty ja siirrymme valmistamaan pääruokaa.

PAAHDETTVA PELTOPYYTA KASTIKKEESSA

2 peltopyytä

pippuria

1 rkl liperiä eli lipstikkaa

½ tl minttua

2 tuoksuruutan lehteä

1½ dl sekoittamatonta viiniä

1 rkl kalakastiketta

3-4 rkl oliiviöljyä

(maizenaa)

Kuumenna 2-3 rkl öljyä pannussa ja pane linnut rintapuoli alaspäin pataan Kääntele lintuja kunnes ne ovat kauttaaltaan kauniin värisiä. Ripottele pintaan pippuria. Paista 175 ° uunissa 25-30 minuuttia.

Lisää viini kasariin. Lisää öljy, kalakastike ja minttu. Kuumenna. Lopuksi lisää silputtu tuore lipstikka ja tuoksuruuta ja mausta mustapippurilla sekä halutessasi suurusta.

Annettakoon varmuuden vuoksi alkuperäinenkin resepti, joka on tosin keitetylle peltopyylle:

In perdice et attagena et in turture: piper, ligusticum, mentam, rutae semen, liquamen, merum et oleum, calefacies.

19.52 Peltopyyt menivät uuniin.

20.01 Sienten kypsentäminen aloitetaan. Karhuherran käristäessä sieniä pannulla hunajassa Ketturouva laatii papulisäkkeen.

FABACIAE VIRIDES ET BAIANAE - vihreät ja Baian pavut

500 g vihreitä papuja
0,5 dl kalakastiketta
1-2 rkl oliiviöljyä
1 rkl silputtua korianteria
1 tl kuminansiemeniä
puolikas silputtu purjo

Keitä pavut muiden ainesten kanssa.

Edes Karhuherralla ei ollut mitään hajua, millaisia ovat tai olivat Baian pavut, joten käytimme viime kesänä plantaasilla kasvatettuja vihreitä papuja. 

20.13 Sienet ja pavut ovat valmiina. Tiput tuntuvat vielä melko kimmoisilta, ja päätimme mieluummin syödä ne kypsinä.

20.17 Se on hassun makuista sanoo Ketturouva peltopyyn kastikkeesta.

Haluaisin kyllä huomauttaa, että sanoin kastikkeen olevan oudon makuista. Ei hyvää tai pahaa, vaan outoa. Kastike oli pieninä määrinä ihan ok, mutta jos siitä haluaisi hyvää, pitäisi tehdä useampia kokeiluita ja viilailla määriä.

Peltopyy ei oikein vakuuttanut. Eivätkä kaasu-uunin paisto-ominaisuudet - vielä puolen tunnin paistamisen jälkeen linnut olivat hädin tuskin kypsiä. Pieniä, luisia, sitkeitä, maku muistuttaa kanaa. Konsensus taisi olla, että peltopyy saa meidän puolestamme jäädä sinne päärynäpuuhun. Sienet olivat kuitenkin hyviä, kuten aina, ja pavutkaan eivät hullumpia, vaikka ehkä vähentäisin niissäkin kalakastikkeen määrää. Arin tuoma viini oli oikein hyvää.

Päätimme aterian pähkinäkakulla, joka jostakin syystä jätti nousematta uunissa. Ensi kerralla taidan käyttää taikinan sekoittamiseen sähkövatkainta. Pojan - joka muuten karsasti koko ateriaa sämpylöitä lukuunottamatta - mielestä kakku oli tulista, ja mustapippurin puraisu siinä kyllä tuntuikin.

Klo 22 Äijä lähti kotiinsa koska oli vaarassa muuten nukahtaa sohvallemme. 

Lähdeteokset:

Apicius: Roomalainen keittokirja (toim. Tuulikki Elo et al.) (peltopyy ja kastike, latinankieliset reseptit)
Antique Roman Dishes - Collection - ilmeisesti testattuja käännöksiä Apiciuksen alkuperäisresepteistä (päätellen siitä että määrät mainitaan) (pavut ja simpukat)
Roman Cookery - Recipes & History (pähkinäkakku)
A. Dalby & S. Grainger, The Classical Cookbook (mulsum, sienet, sämpylät ja marinoidut kurkut)

Hyvää syntymäpäivää, Suomi!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelimme tehdä ruokaa mahdollisimman pitkälti kotimaisista aineksista. (No, totta puhuen suosimme niitä muutenkin mahdollisuuksien mukaan.) Tasavallan juhlapäivän itseoikeutettu pääruokalaji oli tietysti metsiemme kruunupää eli hirvi.

Hirven pyöröpaistin marinoin Harrin possumarinadista varioidulla marinadilla, jossa paisti sai kylpeä pari vuorokautta, välillä kylkeä kääntäen.

Hirven paisti

n. 800 g hirven paistia

marinadi:
n 1 dl oliiviöljyä
1 dl punaviiniä
4 tl balsamicoa
1 tl sokeria
muutama rosmariinin oksa
kymmenkunta murskattua katajanmarjaa
pari murskattua valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria myllystä
pari ruokalusikallista pihlajanmarjahyytelöä

Ruskistin paistin pannussa ennen uunittamista. Uunista sen poistimme kun sisälämpötila oli rapiat 65 astetta, jonka jälkeen paisti sai vielä hetken tasaantua sillä välin kun keitin kokoon mustatorvisienikastikkeen. Lopullinen sisälämpötila oli 70 astetta, joka vielä jätti paistin punertavaksi ja meheväksi. 

Harrin sinänsä mainio marinadi ei hirven kanssa maistunut kovin selkeästi, varmaankin johtuen siitä, että lihassa itsessään on voimakkaampi maku kuin possussa.

Lisäkkeenä toimivat uunitetut juurekset, joihin sain vinkin ties mistä lehdestä aikanaan talteen ottamastani reseptistä, jossa niitä tarjottiin hirvipullien seurana. Tässä ohje sellaisena kuin sen toteutin:

Uunijuurekset

4 porkkanaa 
puolikas lanttu
iso palsternakka
2 isoa punasipulia
oliiviöljyä
reilu 1 rkl siirappia
timjamia ja rosmariinia
pippuriseosta
(suolaa)
Kuori ja pilko juurekset haarukkapaloiksi ja lohko sipulit. Levitä uunipellille. Sekoita öljyyn siirappi ja mausteet ja valuta seos kasvisten päälle. Kääntele hyvin että kaikki kasvikset maustuvat. Paista n. 45 min 200 asteessa uunissa.

Ruokajuomassa teimme poikkeuksen kotimaisesta linjasta. Laseista löytyi tumma ja tuhti perinteisen skottilaisen alen ja portterityyppisen alen sekoituksena valmistettava Broughton Champion Double Ale, joka sopikin erinomaisesti tähän kokoonpanoon.

Jälkkäriksi popsimme - tietenkin kotimaisista ompuista tehtyjä - uuniomenoita.

Uuniomenat taikinanyytissä

1 hapahko omena / syöjä
valmista lehtitaikinaa/torttutaikinaa
mantelimassaa
(kanelia ja sokeria)

Kuori omenat ja poista siemenkodat omenaporalla. Kaulitse taikina ohueksi ja leikkaa se neliöiksi tai kolmioiksi. Tunge omenoiden siemenkodat täyteen mantelimassaa. Halutessasi voit kierittää omenat vielä kaneli-sokeriseoksessa (lue: tämän unohdin tehdä). Laita sitten omena kullekin taikinapalalle ja nosta reunat ylös, solmi ne nyytiksi. Voitele kananmunalla. Paista 225 asteessa n. 25 min ja tarjoa kuumina vaniljajäätelön kanssa. Varoitus: omenat ovat todella kuumia uunista tullessaan. Parasta olisi jos kylmän jäätelön saisi jotenkin ujutettua omenapaketin sisään ennen tarjoilua. 

Sinappihuntu on lohella yllä

Ruoka & Viinin viimeisimmästä numerosta on peräisin myös tämä ohje. Sinappikuorrutus yhdistyi päässäni auttamatta joulukinkkuun ja tuntui alkuun oudoksuttavalta yhdistelmältä kalan kanssa, mutta osoittautui yllättävän hyväksi. Koska lehti jäi kesäkotiin, resepti on kirjattu ulkomuistista, ja pahoittelen mahdollisia lipsahduksia.

Sinappi-rosmariinikuorrutettu lohi

n. 1 kg painoinen nahallinen lohifilee
karkeakiteistä merisuolaa kalan suolaamiseen

kuorrute:
0,5 dl dijon-sinappia (tätä meillä ei ollut mukana, joten lohi sai päälleen Turun sinappia)
2 rkl oliiviöljyä
kuusi rosmariinin oksaa, lehdet riivitään ja silputaan

Suolaa kala vähintään n. 3 tuntia ennen grillaamista, jotta sen rakenne kiinteytyy. Näin lyhyellä suolautumisajalla suolaa sopii kylvää kalan päälle kohtuullisen reippaalla kädellä, pidemmällä suolausajalla vähemmänkin riittää.

Pyyhi ylimääräinen suola pois ja leikkaa kala neljään palaan. Jätä nahka kalaan. Grillaa nopeasti nahattomalta puolelta kuumassa grillissä. Käännä sen jälkeen kalapalat lastan avulla ja levitä kuorrute. Grillaa nahkapuolelta kalan paksuudesta riippuen 10-15 min kunnes kala on kypsää (sisältä 42 asteista, jos paistolämpömittari on käytettävissä). Nahka saa hiiltyä. Se suojaa kalaa palamiselta.

Kalan seurana nautimme grillissä arinalla paistettuja lyttypottuja (jälleen kerran), jotka toimivat sinappikalankin lisäkkeenä kuin häkä. Keitetyt uudet perunat litataan esimerkiksi kämmenellä painamalla. Päälle lorautetaan oliiviöljyä ja sirotellaan suolaa, vastajauhettua mustapippuria ja (tuoretta) rosmariinia. Grillissä perunat kypsyivät parahultaisiksi ylätasolla sillä välin kun kalaa grillattiin, ja niihin syntyi herkullinen, rapea pinta. Jos nämä ovat hyviä uunissakin tehtynä, grilli suorastaan aateloi ne.