Mangovaahto

Jälkiruuat ovat varmaankin akilleenkantapääni, laitan niitä aniharvoin. Sunnuntaina olimme kutsuneet ystäväperheen syömään, ja päätin tällä kertaa kunnostautua. Olen tehnyt tätä mangovaahtoa viimeksi joskus aikana jolloin minulla ei ollut vielä perhettä, ja laitoin useammin myös jälkiruokaa, vaikka repertuaarini olikin aika suppea. Silloin tein tämän tosin jäädykeversiona, josta jätin liivatteen pois. Nyt ajattelin laittaa vaahdon viimeisen päälle reseptin mukaan, ja yrittää murtaa minua vainoavan liivatteen kirouksen.

Mangovaahto

800 g säilykemangoa (ks. kommentit alla)

2 dl kuohukermaa

2 kananmunan valkuaista

2 tl sokeria

1 limetin mehu

1 tl liivatejauhetta (ks. kommentit alla)

Koristeluun esim. sitruunamelissan lehtiä

Soseuta mango esim. sauvasekoittimella. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vaahdota kolmannessa kulhossa kananmunanvalkuaiset. 

Jos käytät liivatetta, käsittele sitä pakkauksen ohjeen mukaan. (Minä en ala neuvoa ketään liivatteen käsittelyssä, syystä joka myöhemmin selviää.)

Lisää valkuaisvaahtoon sokeri, limettimehu ja liivate. Sekoita joukkoon mangosose ja lopuksi kermavaahto niin että tuloskena on tasaisen keltainen vaahto. Siirrä tarjoiluastiaan tai annoskulhoihin ja hyydytä jääkaapissa vähintään kolme tuntia.

Kommentit:

Mielestäni on tulkinnanvaraista on paljonko on 800 g säilykemangoa - tarkoitetaanko sillä tölkkien painoa vai hedelmälihan painoa? Itse olen menetellyt ensimmäisen vaihtoehdon mukaan. Kahdesta 425 g mangosäilyketölkistä tuli yhteensä 450 g mangoa. Tulkintaero on siis merkittävä. Jostain syystä mangosta jäi vaahtoon pieniä "karvoja" eli mangon kuituja joita en muista aikaisemmilta yrityksiltä.

Sokerin määrä voi näyttää vähältä, mutta kannattaa muistaa että sokeria tulee myös sokeriliemessä lionneista mangoista.

Mitä tulee liivatteeseen, minä ja liivate emme edelleenkään ole kavereita. Kolmannella yrittämällä sain liivatteen liukenemaan asiaankuuluvasti tilkkaan kuumaa vettä (pakkauksen ohjeen lukeminen heti ensimmäisellä kerralla olisi ehkä auttanut). Seokseen lisätyllä liivatteella ei kuitenkaan tuntunut olleen mitään vaikutusta lopputuloksen koostumukseen. Toisaalta reseptissä annettu liivatteen määrä suhteessa nestemäärään on aivan liian pieni verrattuna liivatelehtipakkauksen ohjeeseen. Jotenkin tulee mieleen epäillä, että alkuperäinen kiinteytysaine on ollut jotakin muuta, jonka kirjan kääntäjä on korvannut yhdellä teelusikallisella liivatejauhetta sen enempiä tuumimatta? Jos siis haluat vaahdosta kiinteämpää, älä usko ohjetta, vaan liivatelehtipakkausta. Minä taidan tunnustaa tappioni, ja jättää liivatteen käsittelyn jatkossakin Karhuherran huoleksi.

Maku oli sentään onnistunut, raikas ja mielestäni mukavasti mangoinen. Limetti raikasti kokonaisvaikutelmaa - myös ystävä, joka ei omien sanojensa mukaan pidä pelkän mangon mausta, santsasi.