torstai 19. helmikuuta 2009

Asia on pihvi

Kun blogimme oli vielä tuore, Poika, tuolloin 2,5 kk, oli ensimmäistä kertaa tätikummillaan Päivättärellä hoidossa muutaman tunnin. Sen kunniaksi laitoimme pihvejä sherrysinihomekastikkeen kera. Nyt Poika, joka täytti juuri 3 vuotta, on ollut viettämässä hiihtolomaa mummolassa, ja juhlistimme tänä iltana tilannetta samalla ruokalajilla. Voisi todeta, että siitä on tullut jo perinne.

Naudan sisäfileestä valmistetut pihvit olivat juuri sopivia, sisältä lämpimiä mutta eivät kypsiä. Seurakseen pihvit ja kastike saivat höyrytetyn parsakaalin lisäksi Pastanjauhajien esittelemät lytätyt potut (olisiko tämä alkukielellä smashed potatoes?), joista tuli hiljattaisen kokeilun perusteella kertaheitolla kestosuosikki Kettulan keittiössä. Juomana nautimme argentiinalaista Ketturouvan nimikkoviiniä.

Muistaako joku vielä jäätelöannoksen nimeltä Banana Split? Siihen kuului puolikas banaani ja kolme jäätelöpalloa sekä koristeena paperinen päivänvarjo. Taisi siinä jotain kastikettakin olla päällä. Lapsuudessani tuo päivänvarjo oli aivan erityisen hieno juttu, koska niitä ei voinut ostaa jokaisesta itseään kunnioittavasta marketista niin kuin nykyisin. Säilytin yhtä vuosikausia.

Jälkiruoka tuli Tuulentuvasta, josta pihistin nämä banaanit kinuskikastikkeen ja jäätelön kera.

Kinuskibanaanit (2:lle)

3 kypsänlaista banaania
valmista kinuskikastiketta
vaniljajäätelöä
(kanelia, mantelirouhetta)

Kuori banaanit, puolita ne pituussuunnassa ja aseta mikronkestävään astiaan. Valuta kinuskikastiketta päälle oman taiteellisen näkemyksesi mukaan ja höystä halutessasi kanelilla ja mantelirouheella (emme käyttäneet kumpaakaan). Mikrota täydellä teholla 3 min. Nauti vaniljajäätelön kanssa. Yksinkertaista ja hyvää.


(Onnistuihan se kuvan lataaminenkin lopulta.)

tiistai 17. helmikuuta 2009

Makeannälkään

Niin kuin olen aiemminkin kertoillut, olen aina pitänyt leipomista jotenkin työläänä ja vaivalloisena. No, tuli jälleen huomattua, ettei se sitä välttämättä olekaan. Mieleni teki jotakin hyvää työpäivän päälle, mutta enpäs tarttunutkaan kaapissa majailevaan Fazerin siniseen vaan pyöräytin marjapiirakan. Ei tämä varmaankaan Kotilieden reseptikilpailua voittaisi, mutta syntyy kaapissa olevista aineksista kädenkäänteessä ja minun makeannälkäni se sopivasti tyydyttää.

Hirmuhelppo marjapiirakka

150 g voita tai leivontamargariinia (tai n. 1,5 dl nestemäistä rasvaa)
1 dl sokeria
1 kananmuna (ei liene välttämätön)
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
lisäksi esim. 1 tl kanelia tai vaniljasokeria
täytteeksi pakastemarjoja
hiukan sokeria
tarjoiluun vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta

Vatkaa rasva ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa vaahdoksi. Lisää vaniljasokeri/kaneli jos haluat, ja jauhot vähitellen. Kotitaloustunnilla opetettiin sekoittamaan leivinjauhe jauhojen sekaan, mutta itse laiskana heitän sen viimeisen jauhodesin kanssa kulhoon.

Kaavi taikina nuolijalla piirakkavuokaan ja painele piirakanpohjaksi. Sirottele päälle pakastemarjat ja lisää halutessasi niiden päälle hiukan sokeria. Paista uunissa 200 asteessa n. 25 min ja nauti kuumana vaniljajäätelön tai jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa.


perjantai 6. helmikuuta 2009

Naudanliharullat

Sunnuntaipäivälliseksi tuunasin Mysi Lahtisen naudanliharullia. Paistovaihetta lukuunottamatta nämä syntyvät nopeasti. Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty koskenlaskijajuustoa ja lihaliemen lisäksi nesteenä valkoviiniä. Ei se viini varmaan hukkaan olisi mennyt tässäkään.

Naudanliharullat vuohenjuustotäytteellä (kahdelle)

n. 300 g naudan sisäpaistia (n. 150 g/syöjä)
voita
salottisipuli hienoksi silputtuna
0,5 dl silputtua tuoretta persiljaa
n. 1 rkl silputtua tuoretta timjamia
vuohenjuustoa sormenpaksuisina tikkuina
3 dl lihalientä
suolaa, mustapippuria

kastikkeeseen lisäksi:

loraus kermaa
ruskeaa maizena-suurustetta
mustapippuria, tarvittaessa suolaa

Leikkaa naudanliha melko ohuiksi siivuiksi ja nuiji niitä kevyesti, tai jos käytät valmiiksi leikattuja pihvejä, nuiji niitä tarvittaessa hiukan ohuemmiksi. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

Valmista sipuliseos: kuullota salottisipulisilppu pannulla voissa. Sekoita lopuksi sipulisilppuun persilja ja timjami. Levitä sipuliseos pihveille. Rouhi päälle hieman mustapippuria ja hiukan suolaa. Aseta pihville myös noin sormenpaksuisina tikkuina vuohenjuustoa niin että se jää rullatessa rullan keskelle. Rullaa pihvit ja kiinnitä cocktail-tikulla. Ruskista ne pannulla voissa tai voi-öljyseoksessa ja laita uunivuokaan, johon lisäät 3 dl lihalientä (teimme liemen naudanliha-punaviinifondista, jota käytimme 3 desilitraan 1,5 rkl). Pane vuoka uuniin 180 asteeseen ja paista n. 50 min. Kääryleet kannattanee paistamisen aikana välillä kääntää nesteessä (tätä ei tullut tehtyä, mikä johti yläpinnan lievään kuivumiseen).

Laadin rullien oheen kastikkeen yksinkertaisesti paistoliemestä: Ota rullat uunista ja siirrä liemi uunivuuasta kasariin. Pidä rullat lämpimänä kun kiehautat lihaliemen. Lorauta sekaan kermaa, suurusta maizenalla ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mustapippuria ja suolaa.

Olen huomannut että jos lihan kanssa syö jonkin hiilihydraattipommin, olo on usein aika ähkyinen. Niinpä rullat saivat kaverikseen höyrytettyjä ruusukaaleja ja hunajoituja sieniä. Herkkusienet oli ostoskoriin lisännyt Poika, joka ei kuitenkaan halunnut edes maistaa niitä. Ilmeisesti Poika oli koko ajan ajatellutkin minua, sillä syödessämme hän tuumasi:"Äiti, sinä pidät sienistä."

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Spaghetti alla carbonara

Tämä pastakastike on peräisin Lazion maakunnasta Keski-Italiasta. Sen synnystä ja nimestä on varmaan enemmän teorioita ja legendoja kuin mistään muusta pastakastikkeesta vaikka se lienee melko tuore tulokas. Yhtä kaikki mainio ja ravitseva ruoka talviselle päivälle täällä hankien keskellä Suomessakin.

Resepti on tälläkin kertaa peräisin Maarit Enkovaara-Astraldin Pastatieto-kirjasta, hieman säädettynä.


Spaghetti alla carbonara

4 annosta

400 g spagettia (tai linguineä tahi bucatinia)
100 g amerikanpekonia pieneksi viipaloituna (tai guancialea tahi pancettaa, jos sattuu löytymään)
1 rkl oliiviöljyä
3 huoneenlämpöistä kananmunaa
1 dl raastettua pecorino-juustoa
suolaa
mustapippuria
3-4 rkl ruokakermaa
50 g voita

Ruoan onnistumiselle on erityosen tärkeää, että kaikki ainekset ovat huoneenlämpimiä. Munat erityisesti kannattaa ottaa hyvissä ajoin lämpenemään samoin sekoitusastia kannattaa lämmittää esimerkiksi kuumalla hanavedellä.

Valmistaminen kannattaa aloittaa kiehauttamalla pastavesi ja laittamalla pasta kiehumaan. Muut vaiheet tehdään pastan kiehuessa.

Pekoni ruskistetaan öljyssä ja pidetään lämpimänä. Munat sekoitetaan tarjoiluastiassa kevyesti vatkaten ja niiden joukkoon lisätään juustoraaste, hiukan suolaa, mustapippuria ja kerma. Voi sulatetaan erikseen ja sen annetaan ruskistua kevyesti.

Sekoita keitetty spagetti kananmuniin sekoitusastiassa ja kaada päälle kuuma pekoni ja voisula. sekoita hyvin niin, että kananmunat kypsyvät ja tarjoa heti. Tarkoitus on saada munat kypsiksi mutta ei kokkelimaiseksi. Toisaalta liian viileässä tarjoiluastiassa munat jäävät veteliksi. Pienellä harjotuksella tämäkin alkaa luistaa nopeasti ja se vaiva kyllä kannattaa nähdä. Tämä on oikein hyvä kastike. Myös Poika piti tästä kovasti.




lauantai 31. tammikuuta 2009

12 kuukautta: tammikuu

Uuden vuoden lupauksena tuli sanottua, että kokkaisimme kerran kuukaudessa joululahjaksi saadusta Tessa Kirosin toscanalaisreseptien kirjasta Twelve, jonka reseptit on jaettu kuukausien mukaan. Menimmepä vielä lupaamaan, että kokkaamme aina asiaankuuluvan kuukauden resepteistä. Tammikuun kokkaus meni viime tippaan, mutta nyt Ketun keittiö esittää:

Gorgonzolatäytteiset polentakolmiot

6,5 dl vettä
suolaa
125 g polentaa
hiukan oliiviöljyä
n. 70 g gorgonzola-juustoa

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää n. 0,5 tl suolaa ja vispaa polenta joukkoon jotta siihen ei muodostu paakkuja. Alenna lämpöä ja keitä sekoitellen.
Kirjan ohjeessa kehotetaan keittämään 30 min. Suomessa kaupasta löytyvä polenta tuntuu kuitenkin olevan järjestään esikeitettyä, ja valmistuu huomattavasti nopeammin, 5-6 minuutissa. Noudata siis pakkauksen ohjetta keittoajan suhteen.

Voitele uunivuoka oliiviöljyllä. Kaada polenta siihen ja levitä tasaiseksi n. 1 cm paksuiseksi kerrokseksi. Jätä jäähtymään.

Kun polenta on täysin jäähtynyt ja jähmettynyt kakkumaiseksi, leikkaa se 7-8 cm kantiltaan oleviksi neliöiksi. Voitele neliöt kevyesti oliiviöljyllä ja grillaa ne parilapannulla tai grillillä kunnes pinta saa väriä. Jaa gorgonzola polentaneliöille ja laita ne uunipellille tai vuokaan. Paista kuumassa uunissa (tai grillillä, jos uunistasi sellainen toiminto löytyy) muutama minuutti kunnes gorgonzola hiukan sulaa. Poista uunista, leikkaa kolmioiksi ja tarjoile heti.


Huomioita: Tämä ohje on puolet kirjan reseptistä - kaikki reseptit tuntuvat olevan suurperhe- tai illanviettokokoa. Käytin puuron hyydyttämiseen n. 20x29 cm uunivuokaa, ja leikkasin polentakakun kuudeksi neliöksi. Pöytägrilli ei tuottanut oikein kaunista paistopintaa. Joko polentaneliöt olivat liian ohuita tai olisi pitänyt malttaa paistaa pidempään. Polenta myös repeytyy melko helposti. Maissipuuro itsessään ei maistu miltään, joten gorgonzolaa kannattaa laittaa riittävästi.

Gorgonzolakolmiot kehotetaan tarjoilemaan alkupalana, mutta sopivat ne hyvin saunaillan suolapalaksikin. Polentapuuron voi jättää jäähtymään saunomisen ajaksi. En näe mitään syytä miksei polentaneliöitä voisi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä. Loppuviimeistelyssä ei kauaa nokka tohise.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails