Kurpitsapiirakka

Kurpitsapiirakka on amerikkalaisen kiitospäivän perinteinen ruokalaji, mutta kurpitsat näyttelevät keskeistä osaa Suomeenkin rantautuneessa Halloweenissa, ja miksei kurpitsapiirakka sopisi supisuomalaiseen kekriinkin. Mausteineen se tuoksuu herkullisen piparkakkumaiselta, etten sanoisi jouluiselta. 

Tämän noin tunnissa leivottavan kurpitsapiirakan salaisuus on valmis kurpitsahillo. Toki valmistuksen voi hillon puutteessa myös aloittaa ihan alusta, eli kuutioimalla, keittämällä ja soseuttamalla kurpitsan. Silloin piirakka ei tosin ole enää nopea, koska kurpitsan keittäminen lähes soseeksi on melkoisen aikaavievää puuhaa. 

Lopputulokseen päästäkseni yhdistelin aineksia useammasta eri kurpitsapiirakkaohjeesta. Pohjan ohjeen lainasin Maku-lehden reseptistä. 

Nopea kurpitsapiirakka

pohja: 

125 g voita

2 rkl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 keltuainen

täyte:

750 g kurpitsahilloa (ks. resepti) - voit korvata hillon keittämällä 750 g kuutioitua kurpitsaa, johon olet lisännyt sen verran vettä että kuutiot juuri peittyvät, kunnes kurpitsa on pehmeää ja soseuttaa sen* 

2 kananmunaa

1,75 dl maitoa

25 g sulatettua voita

hyppysellinen (0,25 tl) kutakin seuraavista: 

jauhettu tai raastettu muskottipähkinä

jauhettu inkivääri

jauhettu neilikka

kardemumma

*Jos keität kurpitsasoseen piirakkaa varten, tarvitset täytteeseen lisäksi 0,5 tl jauhettua kanelia ja 140 g sokeria. 

Nypi voi, sokeri ja vehnäjauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää munankeltuainen ja sekoita se taikinaan. Painele taikina pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. 

Esipaista pelkkää piirakkapohjaa 15 minuuttia 200-asteisessa uunissa (Peitä pohja leivinpaperilla ja laita päälle painoksi herneitä tms. Luin jostain hyvän vinkin, että piirakkapohjan paistamisessa voi käyttää apuna pieniä kolikoita ja niksi toimikin hyvin.) 

Piirakkapohjan paistuessa sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään. 

Ota piirakkapohja uunista ja lisää täyte. Pudota uunin lämpötila 175 asteeseen ja paista piirakkaa täytteineen vielä 35-40 minuuttia. 

Anna piirakan jäähtyä ja jähmettyä hyvin ennen tarjoamista. 

Aprikoosia aamiaisella

Seuraan Smitten Kitchen -blogia Instragramissa, ja sieltä onkin tullut bongailtua kasapäin reseptejä joita olen merkkaillut ajatuksella "tätä täytyy kokeilla". Smitten Kitchenistä on peräisin myös tämä herkullinen aamiaisaprikoosipaistos, joka kyllä kelpaa tarjottavaksi vaikka kahvin kanssa tai jälkiruokana.

Aprikoosipaistos

Pohja:
450 g aprikooseja
3 rkl sokeria
1 rkl jauhoja
hyppysellinen jauhettua muskottipähkinää

Päälle: 
115 g voita
6 rkl raakaruokosokeria (tavallinen sokerikin käy)
1,25 dl kaurahiutaleita
1,25 dl vehnäjauhoja (tai puolet täysjyvä-, puolet tavallisia vehnäjauhoja)
hyppysellinen suolaa
2 rkl mantelilastuja

Pilko aprikoosit neljänneksiin ja laita ne pienehköön uunivuokaan (vetoisuudeltaan n. 0,5-0,75 l). Sekoita joukkoon sokeri, jauhot ja muskottipähkinä. 

Sulata voi ja sekoita siihen sokeri. Kun sokeri on sulanut, lisää kaurahiutaleet, vehnäjauhot, suola ja mantelilastut. Täytteestä pitäisi tulla möykkyistä. 

Tiputtele täyte aprikoosien päälle ja paista 180 asteessa uunissa 30-40 minuuttia. Tarjoa jonkin verran jäähtyneenä maustamattoman jugurtin kera - on muuten hyvää. Jälkiruuaksi tai kahvin kanssa tämän voisi tarjota myös lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Raparperijuustokakku

Karhuherran syntymäpäivillä on useimmiten syöty vadelmakakkua, mutta viimeksi yllätin itsenikin ja väsäsin Maku-lehden lukijareseptin ohjeella tämän raparperijuustokakun - taisi muuten olla elämäni ensimmäinen minkään sortin juustokakku.

Käytin "maustamattomana tuorejuustona" mascarponea. Luulen ettei se ainakaan huonontanut lopputulosta. Laitan sen nyt tähän ohjeeseenkin.

Kuin kakkumuotoista rapaperikiisseliä!

Raparperijuustokakku

pohja:
100 g voita
1,75 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria

täyte: 
350 g raparperia (kuorittuna, paloina)
1,25 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
400 g mascarpone-juustoa 
1 dl sokeria
2 kananmunaa

kuorrutus:
200 g smetanaa
4 rkl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 190 asteeseen. 

Pehmitä voi ja sekoita siihen vehnäjauhot ja sokeri. Laita 20 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan pohjan päälle leivinpaperi (kiinni vuoan reunojen ja pohjan väliin) ja painele taikina vuoan pohjalle. 

Sekoita täytteen aineksista raparperit, 1,25 dl sokeria ja vehnäjauhot ja levitä seos taikinan päälle. Paista uunin alatasolla noin 15 min. Poista vuoka uunista ja laske lämpö 175 asteeseen. 

Sekoita mascarpone, sokeri ja munat. Kaada seos vuokaan rapaperin päälle. Paista kakkua uunin keskitasolla noin 30-40 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt (kokeile tikulla). 

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja kaada kuorrutus vielä kuuman kakun päälle. Tasoita pinta. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se sitten jääkaappiin, jossa se saa olla yön yli. 

Tarjoa kylmänä.   

Kummitusjuhlat

Olin luvannut Pojalle että voidaan järjestää Halloween-kekkerit, mutta suuren päivän koittaessa Poika olikin kipeänä. Niinpä kekkerit siirtyivät viikolla eteenpäin.

Miettiessäni karmaisevia tarjottavia päädyin kokeilemaan hopeatoffeekuorrutusta sitruunamuffinsseille. Helppo sitruunamuffinssiohje, johon minulla oli kaikki tarvittava, löytyi Leipuritar-blogista. Hopeatoffeekuorrutus tärppäsi ensimmäisenä Hannan keittiössä.

Sitruunamuffinssit (n. 15 kpl)

150 g voita
1,5 dl sokeria
2 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
1 dl maitoa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat ja vatkaa vaahdoksi. Sekoita kuiva-aineet (jos viitsit... minä yleensä en) ja lisää ne ja neste vuorotellen taikinaan. Jaa muffinssivuokiin tai pellille ja paista uunissa 200 asteessa n. 15 min. 

Hopeatoffeekuorrutus

1 pussillinen hopeatoffeita
1,5-2 dl kermaa

Laita kerma ja hopeatoffeet kasariin ja kuumenna sekoitellen, kunnes hopeatoffee sulaa kermaan ja seos tasoittuu. Anna jäähtyä hetki ja valuttele muffinssien päälle. 

Banaani-maapähkinäleipä

Sain tätä herkkua alunperin Päivättären luona. Pakko oli tehdä itsekin. Alkuperäinen ohje on Donna Haylta. Loistava tapa käyttää yli-ikäiset banaanit!

Muistatteko kun ihmettelin miten banaani pakastetaan? No, nykyisin minulla on tapana heittää ne pakastimeen ja käyttää niitä sieltä tarpeen mukaan. Pakastan banaanit kuorineen, kuori lähtee helposti irti kun banaani on saanut hetken sulaa - mitä voi nopeuttaa huuhtaisemalla banaanit kuumassa vedessä.

Nimen ei pidä antaa hämätä. Vaikka leipomuksen nimi onkin leipä, on se sekä maultaan että koostumukseltaan pikemminkin kakku.

Banaani-maapähkinäleipä

125 g pehmeää voita
2,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
5 dl muussattua, ylikypsää banaania (laitoin 5 pienehköä)
1,25 dl karkeaa maapähkinävoita
n. 4 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
0,8 dl vaahterasiirappia (tai muuta tummaa siirappia)

Vaahdota voi ja sokeri keskenään, lisää kananmunat ja vatkaa vaahdoksi. Lisää vaahtoon muut ainekset, jauhot siivilöitynä. Sekoita nopeasti kaikki sekaisin. 

Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan, jonka vetoisuus saisi olla 2,5 l. Oma vuokani on hieman pienempi, mutta jätin paperin reunat pystyyn lisäreunoiksi ettei kakku karannut uunin pohjalle - se nousee aika reippaasti, kuten soodan ja leivinjauheen määristä voi päätelläkin.  

Paista 160-asteisessa uunissa n. 80-90 min kunnes kakku on läpikypsä (kokeile tikulla, itse suosin bambuista grillitikkua). Tarkkaile ettei pinta pääse kärähtämään, itse vaihdoin viimeisiksi 10 minuutiksi pelkälle alalämmölle kun pinta alkoi saada aika tumman sävyn. 

Uunista otettuasi poista vuoasta ja laita jäähtymään (ritilälle, jos omistat). Halutessasi ripota jäähtyneen leivän päälle tomusokeria. 

Koska leivoin hetken innoituksessa ja Poika oli syönyt kaiken vaahterasiirapin vohveleiden kanssa, korvasin vaahterasiirapin ruokosiirapilla. Minulla ei myöskään ollut karkeaa maapähkinävoita, joten rouhin kourallisen suolattuja maapähkinöitä taikinaan mukaan. Reilumminkin olisin voinut niitä lisätä, mutta lopputulos oli joka tapauksessa herkkua!

Sadonkorjuupiknikillä

Viime sunnuntaina olimme Malminkartanon fruticetumissa omenankorjuupiknikillä. Meitä suosi kesäisen lämmin ja aurinkoinen sää, joten päivä sattui mitä loistavin omenoiden poimimiseen ja eväiden syömiseen puutarhassa.

Vahvistettuamme itseämme Päivättären leipomilla cheddarmuffinseilla ja Pojan suunnittelemilla ja allekirjoittaneen toteuttamilla kolmioleivillä jaksoimmekin kerätä kolme kassillista omenoita.  (Omenakassien takana piiloutuneena myös kettukeittiön uusin tulokas.)

Väänsin eväsjälkkäriksi mukaan tällaisen omena-mustaherukkacobblerin, jonka alkuperäinen ohje on täältä. Käänsin omenan ja mustaherukoiden suhteet päälaelleen. Taikinan ainesmäärät ovat vähän viitteellisiä koska alkuperäiset mitat olivat kuppeina.

Omena-mustaherukkacobbler

taikina:
n. 0,6 dl pehmeää voita (laitoin arviolta 75 g) + nokare tai pari vuoan voiteluun
n. 0,8 dl sokeria 
2,5 dl leivontakarkeita vehnäjauhoja siivilöitynä
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1,75 dl maitoa

täyte:
2,5 dl mustaherukoita
5 dl omenaa kuutioina (käytin kolme kotimaista omenaa, joista poistin siemenkodat)
1,75 dl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe (jos olet viitseliäs - jos et, voit tehdä niin kuin minä ja lisätä ne suoraan taikinaan, leivinjauheen viimeisten jauhojen kanssa) ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. 

Sekoita toisessa kulhossa marjat, omenakuutiot ja sokeri. 

Voitele piirakkavuoka ja levitä marja-omenaseos vuoan pohjalle. Nostele sitten taikina nokareina täytteen päälle - täytettä saa jäädä näkyviin taikinanokareiden välistä. 

Paista uunissa 180 asteessa n. 40 minuuttia. 

Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Omenaista piirakkaa

Arlan tuotenäytteenä tullut kermarahka päätyi omenapiirakan täytteeseen. Samaan piirakkaan tuli upotettua pari jo parhaat päivänsä nähnyttä kotimaista omppua ja purkinpohjallinen viimevuotista omenahilloa. Hävikistä herkuksi siis.

Kermarahka antoi mukavan pehmeän ja täyteläisen maun rahkatäytteeseen. Käyttämäni omenahillo ja omenat olivat aika kirpeitä, ja siksi ripotin hieman sokeria omenoiden päälle. Jos käytät makeaa hilloa, sokeria ei välttämättä tarvita. Kanelin lisäksi tai tilalle täytteeseen voisi laittaa tietysti myös vaniljasokeria, itselleni se tuli mieleen vasta jälkeenpäin, kun piirakka oli jo uunissa.

Rahkaomenapiirakka

pohja (kauramurotaikina):

150 g pehmeää voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

Aloita tekemällä taikina. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri keskenään, lisää sitten kananmuna ja sekoita hyvin. Lopuksi sekoita joukkoon jauhot ja kaurahiutaleet. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

täyte:

1 tlk (200 g) kermarahkaa

n. 1  dl omenahilloa

1 tl kanelia

Sekoita täytteen ainekset keskenään.  Levitä täyte taikinapohjalle.

lisäksi:

2-3 kotimaista omenaa 

hiukan sokeria

Pese omenat, poista siemenkodat ja leikkaa kapeiksi viipaleiksi. Lado omenaviipaleet rahkatäytteeseen omaa taiteellista näkemystäsi noudattaen. Ripota omenoille hiukan sokeria.

Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Pullakirous ja sen päättyminen

Vielä viikko sitten olisin sanonut että en osaa leipoa pullaa. Olen epäonnistunut nuoruudessani pari kertaa pullataikinan kanssa liki katastrofaalisesti, ja sen jälkeen luovuttanut taikinan tekemisen muihin käsiin. En siis ole edes yrittänyt leipoa pullaa kohta kahteen vuosikymmeneen.

Kesäkodissa ollessamme päätin paistaa mustikkapiirakan. Mustikkapiirakoissa on kahta koulukuntaa, pulla- ja murotaikinaa. Karhuherra kuuluu ensimmäiseen. Hänellä oli kuitenkin kädet täynnä työtä uuden kompostoivan ja biohajottavan huussimme viime silauksen kanssa.
Ei siis auttanut itku markkinoilla. Lähetin Pojan hakemaan mummolta ohjeen, ja sitten työhön.

En tiedä oliko salaisuus mummon ohjeella tehdyssä taikinassa vai sen nostattamisessa isotädin pellavapyyhkeen alla lämpimän vuolukiviuunin päällä, mutta taikina nousi kauniisti ja leipoutui suosiollisesti sekä piirakanpohjaksi että voisilmäpulliksi. Pullakirous on väistynyt!

Tässä vielä mummon taikataikinan ohje. Taikinasta saa yhden uunipellin kokoisen piirakan tai puolet pienemmän piirakan ja kymmenen pikkupullaa.

Mummon pullataikina 

(kuivahiivalle)

2,5 dl lämmitettyä maitoa (42 astetta, eli hieman kättä lämpöisempää)

n. 1 dl sokeria

0,5 tl suolaa

1 muna

(kardemummaa)

1 pss kuivahiivaa ja 6-7 dl vehnäjauhoja

75 g sulatettua voita

voiteluun: 1 muna

Sekoita lämmitettyyn maitoon sokeri, suola ja muna (ja kardemumma). Sekoita kuivahiiva n. 2-3 dl:aan jauhoja. Sekoita jauhot vähitellen maitoon. Jatka vaivaamista käsin ja lisää jauhoja, kunnes saat aikaan notkean, mutta käsistä helposti irtoavan taikinan. Vaivaa joukkoon sulatettu voi vähitellen, ja lisää vielä hiukan jauhoja tarvittaessa. 

Laita taikina nousemaan lämpimään, vedottomaan paikkaan liinalla peitettynä. Kun taikina on noussut noin kaksinkertaiseksi, voit ryhtyä leipomaan. 

Mustikkapiirakkaa varten kaulitse taikina levyksi. Jos teet uunipellin kokoisen piirakan, helpointa voi olla kaulita taikina suoraan leivinpaperin päälle. Pienempään piirakkaan riittää puolikas taikina. Siirrä taikinalevy voideltuun vuokaan. 

Mustikkatäyte

n. 1 l mustikoita

n. 3 rkl sokeria

2-3 rkl perunajauhoja

Survo noin puolet mustikoista karkeaksi soseeeksi, johon sekoitat muutaman ruokalusikallisen sokeria ja 2-3 rkl perunajauhoja. Levitä sose piirakkapohjalle ja kaada sen päälle kokonaiset marjat. 

Lopuksi voitele piirakan reunat munalla. Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes reunat ovat saaneet kauniin värin. Anna jäähtyä hyvin ennen syömistä.

Sesongin herkut: parsapiirakkaa ja raparperitoskaa

Onnistuinpa lopulta tekemään sitä parsapiirakkaakin, joka viimeksi muuttui sienipiirakaksi. Tämä ohje aloitti matkansa Voisilmäpelistä ja kiersi meille Soppakellarin kautta. Ja piirakka on kyllä kaikkien saamiensa kehujen arvoinen! Neljä henkeä söi tämän piirakan iltaruuaksi yhdeltä istumalta:

Niin hyvää kuin se onkin, hiukan enemmän väkeä tarvittiin tuhoamaan pellillinen Pastanjauhajien raparperi-toskapiirakkaa eli rappiotädin raparperipiirakkaa, joka tuli tietoisuuteemme Pata & Kattila -blogin kautta. Piirakka näyttää äkkiseltään isotöisemmältä kuin on - varsinkin kun käytettävissä oli lapsityövoimaa. Sähkövatkaimen käyttö on Pojan mielestä ehdottomasti miesten työtä, eikä minulla ole mitään sellaista työnjakoa vastaan.

Täydellisen rappion varmemmaksi vakuudeksi tämä turmiotäti korvasi margariinin voilla. Olen sitä mieltä, että silloin kun ylipäätään leivon, on turhaa kainostella ainesten kanssa. Kaasu-uuni paistoi pohjan näillä paistoajoilla ja lämpötiloilla mielestäni vähän turhan tummaksi, joten ensi kerralla kokeilen varmaankin miedompaa lämpötilaa. Haaveilen sellaisesta hellasta, jossa on kaasuliesi ja sähköuuni. Tai vielä mieluummin erillisestä kaasuliedestä ja uunista, joka on asennettu niin korkealle, ettei sitä käyttääkseen tarvitse pyllistellä lattianrajassa. Tämä jälkimmäinen ratkaisu vaatisi kuitenkin mittavampaa keittiöremonttia, joka puolestaan edellyttäisi lottovoittoa tai muuta äkkirikastumista.

Raparperi-toskapiirakka

4 munaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta 

100 g (=1 dl) sulatettua voita (margariinia)
1 dl maitoa 

5-7 raparperin vartta

Kuori ja pilko raparperinvarret pieniksi paloiksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää (keskenään sekoitetut) kuivat aineet*, hieman jäähtynyt rasva (jäähdyttäminen vesihauteessa nopeuttaa prosessia) ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina nuolijan avulla leivinpaperilla päällystetylle pellille ja ripottele päälle raparperinpalat. Paista piirakkaa 225 asteessa 10 minuuttia.

Piirakan paistuessa tee toskakuorrutus:

100 g voita (margariinia)
1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl maitoa
100 g mantelilastuja

Sulata voi ja sekoita siihen muut ainekset. Anna kiehahtaa, sekoita koko ajan. Lisää lopuksi mantelilastut. Levitä toska kuuman piirakan päälle ja paista vielä 10-12 minuuttia eli kunnes pinta saa hieman väriä. 

* Laiskuuttaan tämä täti ei myöskään vaivautunut sekoittamaan kuiva-aineita, totesi vain että niitä ole ennenkään tässä taloudessa sekoiteltu ja nakkasi leivinjauheen kyytiin viimeisen jauhodesin kanssa. Tämä suurpiirteinen menetelmä ei varmaankaan toimisi herkkien leivonnaisten kanssa kanssa, mutta kuivat kakut, piirakat ja pikkuleivät eivät ole nähdäkseni siitä hätkähtäneet.

Rekkakakku viisivuotiaalle kuskille

Poika tilasi varmaankin jo puoli vuotta sitten synttäreilleen rekkakakun. Sen jälkeen lisävaatimuksia esitettiin säännöllisin väliajoin. Googlettelin päivänä muutamana inspiraatiota, mutta yllättävän harvoja rekan muotoisia kakkuja löytyi. Useampiakin sellaisia kyllä, joissa oli rekan kuva tai rekka päällä. Määritelmän mukaan rekan tuli olla kolmiulotteinen ("siinä pitää olla rekan muoto") ja kuorrutuksen piti olla marsipaania. Onneksi minua huomattavasti taitavampi sokerileipuri Päivätär lupautui auttamaan kakun kokoamisessa ja koristelussa.

Rekka on koottu kääretorttupohjasta, josta leikkasimme sopivia paloja. Kääretorttupohjan ohje on peräisin Kinuskikissalta. Teimme taikinaa tupla-annoksen, päivänsankarin itse toimiessa ansiokkaasti sähkövatkaimen käyttäjänä, ja paistoimme kaksi pohjaa valmiiksi edellisenä päivänä.

Koska marsipaanikakku kestää huonosti säilyttämistä kuvun alla, koristelu hoidettiin samana päivänä kuin kakku oli tarkoitus syödä. Kerrosten väliin laitoimme mascarpone-vadelmavaahtoa ja kostutukseen vaniljamaitoa.

 
Sen jälkeen koko kakku voideltiin kaakao-voikreemillä, joka valmistettiin yksinkertaisesti sekoittamalla pehmeään voihin siivilöityä tomusokeria ja tummaa kaakaojauhetta kunnes syntyi riittävän kiinteä tahna.

Lopuksi rekka päällystettiin ohueksi kaulitulla, valmiiksi värjätyllä marsipaanilla, josta tehtiin myös rekan tuulilasi. Marsipaanin kaulitseminen sujuu hyvin tomusokerijauhotetulla silikonialustalla. Rekan kulmia varten marsipaaniin piti leikata viiltoja, ja se hoitui parhaiten saksilla.

Lopuksi täydensimme koristelun yhdessä. Ohuemmat koristelut on tehty Dr. Oetker -kakunkoristeluväreillä. Vilkut ja valot, jotka Poika asensi korkeimman omakätisesti, ovat viinikumeja. Olisin halunnut renkaiksi lakritsanauharullia, mutta sellaisia ei kaupasta löytynyt. Niinpä renkaiden merkki on Domino.

Hauskat pikeerikuorrutetut autokeksit ovat niin ikään Päivättären käsialaa.

Kakun kuorrutus oli melkoisen makeaa, samoin kääretorttupohja, mutta mascarpone-vadelmaseos taittoi makeutta mielestäni mukavasti niin ettei lopputulos maistunut liian imelältä. Aikuiset tuntuivatkin kakusta tykkäävän. Lapset jakautuivat 2-2 niihin, jotka tykkäsivät ja niihin jotka eivät tykänneet, yksi ei ottanut kakkua ollenkaan. 

PS. Pojalla on jo monivuotinen suunnitelma valmiina: seuraavaksi synttäriksi pitää kuulemma leipoa ratikkakakku, sitten junakakku ja sen jälkeen metro... Onneksi mieli ehtii vielä muuttua, mutta mahtaako tilalle tulla mitään sen helpommin toteutettavissa olevaa?

Puolukkapiirakkaa

Ystäväni tarjosi minulle tätä piirakkaa punaherukasta tehtynä, ja tykkäsin niin paljon että pyysin reseptinkin - jonka tietysti sen jälkeen hajasijoitin. Onneksi jokseenkin samanlainen ohje löytyi Elovenan reseptiarkistosta. Alkuperäisen ohjeen rasva oli nestemäistä margariinia tai leivontamargariinia, mutta leivon niin harvoin, että olkoon sitten edes voilla leivottua.

Puolukkavuosi on tiemmä ollut huono. Täytteeksi käyvät tietysti muutkin marjat, ainakin nuo mainitut punaherukat toimivat mainiosti.

Puolukkapiirakka

100 g voita

1 muna

0,5 dl sokeria

1,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl vehnäjauhoja 

1 tl leivinjauhetta

päälle:

4 dl puolukoita

0,5 dl sokeria

(+ 1,5 rkl perunajauhoja, jos käytät pakastepuolukoita)

+ muruseos:

50 g sulatettua voita

0,75 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1,5 dl kaurahiutaleita

Sulata voi, ja sekoita siihen sokeri ja muna sekä vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaurahiutaleet. Voitele pyöreä piirakkavuoka ja painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille jauhotetuin käsin.

Tee muruseos täytettä varten: Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset keskenään.

Jos käytät pakastepuolukoita, sekoita niihin perunajauhot. Levitä puolukat taikinapohjan päälle ja ripottele sokeri perään. Levitä sitten puolukoiden päälle muruseos. 

Paista uunissa 200 asteessa noin 30 min. Nauti riittävästi jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa. 

Raparperimurua

Supliikkimies onnistui puhelinmyymään minulle halvalla Glorian tilauksen. Ensimmäisessä kotiinkannetussa lehdessä oli Pipsa Hurmerinnan suosikkireseptejä, joista löytyi useampikin makuhermoja kutkuttava. Niiden joukossa oli myös aprikoosicrumble.

Crumblen juuret ovat Wikipedian mukaan II maailmansodan aikana Britanniassa. Sen syntyyn johti elintarvikkeiden säännöstely, jonka vuoksi perinteisten piirakkapohjien leipominen ei onnistunut. Crumble onkin eräänlainen piirakka ilman pohjaa.

Crumble on ihanteellinen kesäleivonnainen. Taikina on helppo tehdä askeettisemmallakin mökillä, koska sormia kummempaa sekoitinta ei tarvita. Täyte voi olla mitä hedelmiä tai marjoja tahansa, ja paistoksen pinnalle taikinan sekaan voi lisätä myös pähkinöitä. Tärkeää on fariinisokeri, jolla saadaan aikaan crumblen rapea pinta. Aprikoosien puutteessa päätin kokeilla raparperiversiota. Taikinaa tein puolet alkuperäisestä.

Raparpericrumble

125 g voita

125 g (vähän reilu 2 dl) vehnäjauhoja

125 g sokeria, josta puolet kide- ja puolet fariinisokeria

5-7 raparperin vartta

3-4 tl sokeria

Sekoita voi, jauhot ja sokerit nyppimällä hiekkamaiseksi seokseksi.

Kuori raparperit ja pilko ne. Laita raparperit korkealaitaisen uunivuoan pohjalle ja sekoita joukkoon muutama teelusikallinen sokeria. Ripottele taikinaa raparperipalojen päälle. Ravista vuokaa välillä että taikinaa sekoittuu raparperipalojen joukkoon, ja ripota loppu taikina päälle. 

Paista uunissa 190 asteessa 30-45 minuuttia kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Anna jäähtyä tovi ja tarjoa runsaan vaniljakastikkeen kera.

Crumble ennen paistamista.

Ehkä jauhoja olisi pitänyt olla enemmän tai kyse oli siitä että voi oli liian pehmeää, koska jos taikinani jotain maalajia muistutti, se oli kyllä hiekansekaista savea. Lopputulos ei kuitenkaan ollut mielestäni yhtään epäonnistunut, mukavasti hampaissa rapsahtelevan kuoren alla oli ihanan pehmeää ja makoisaa taikina-raparperiseosta. Ketun keittiö suosittelee!

Mokkaruudut

Mokkapalat, mokkaruudut, suklaaruudut, masaliisa... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä versio on munaton ja maidottomankin siitä saa, jos voin vaihtaa johonkin muuhun rasvaan. Leivoimme pojan kanssa mokkaruudut jo lauantaina ja nautimme niistä pieninä leivoksina kuohuviinibrunssilla. Äitienpäivän kunniaksi ruudut koristautuivat sydänströsseleillä. 

Mokkaruudut (puoli uunipellillistä)

pohja: 

4 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

4 tl vaniljasokeria

2-3 rkl kaakaota

100 g voita

2 dl vahvaa kahvia

Sekoita kuivat aineet keskenään huolelllisesti. Lisää sulatettu rasva ja neste. Kaada seos vuokaan ja paista 175 asteessa n. 35 min. Anna jäähtyä jonkin aikaa ennen kuorruttamista.

kuorrutus:

2 dl tomusokeria

3 rkl kaakaota

n. 2 rkl kahvia

strösseleitä, kookoshiutaleita tms. koristeeksi

Sekoita tomusokeri ja kaakao hyvin. Lisää sitten vähitellen kahvia, kunnes saat aikaan notkean tahnan. Levitä kuorrute hiukan jäähtyneen pohjan päälle. 

Suklaan ja vadelman vastustamaton liitto

Paholaisen vadelmakakku löytyi sekin Glorian Ruoka&Viini lehden tuoreimmasta numerosta (3/2010). Kondiittorimme Päivätär laati kakkupohjan edellisenä päivänä ja allekirjoittanut keitteli vadelmakastikkeen valmiiksi. Ennen ateriaa kakku vain täytettiin ja koristeltiin.

Vadelmainen paholaisenkakku

Pohja:

100 g tummaa suklaata

4 dl vehnäjauhoja

2,5 dl kaakaojauhetta

4 dl sokeria

0,25 tl suolaa

2 kananmunaa

200 g ranskankermaa

1 dl rypsiöljyä

1-1,5 tl piparminttuaromia

1 tl valkoviinietikkaa

2 dl kiehuvan kuumaa vettä

+ rypsiöljyä vuoan voiteluun

irtopohjavuoka

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele irtopohjavuoka öljyllä.

Rouhi suklaa. Sekoita se ja kuivat aineet kulhossa. Lisää kananmunat, ranskankerma, öljy, piparminttu ja viinietikka. Sekoita tasaiseksi. Lisää kuuma vesi ja sekoita hyvin.

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla n. 1 tunti 15 min. Kokeile kypsyys tikulla - kakun on tarkoitus jäädä sisältä kosteaksi! Peitä kypsä kakku foliolla, ettei kosteus pääse haihtumaan, ja anna sen jäähtyä vuoassaan puoli tuntia. Sen jälkeen nosta kakku vuoasta ja anna jäähtyä vielä vähintään 2,5 tuntia ennen täyttämistä. Huom! Tee viimeistään tässä vaiheessa vadelmakastike valmiiksi!

Vadelmakastike:

600 g (1,2 l) (pakaste-)vadelmia

1,5 dl hyytelösokeria

Keitä vadelmia kattilassa noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat soseutuneet. Siivilöi soseesta siemenet ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää hyytelösokeri ja keitä kunnes sokeri on liuennut. Kaada kastike puhtaaseen kulhoon ja jäähdytä.

Täyte:

400 g rahkaa

250 g mascarponejuustoa

3-4 rkl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

3/4 dl vadelmakastiketta

200 g (4 dl) tuoreita vadelmia

Valmista täyte sekoittamalla rahka, mascarpone, tomusokeri, vaniljasokeri ja vadelmakastike. Sekoita tuoreet vadelmat varovaisesti täytteen joukkoon. 

Kostutukseen:

0,5 dl maitoa

2 tl vaniljasokeria

Leikkaa kakku kolmeen kerrokseen ja ala rakentaa sitä kakkuvadille. Kostuta kerrokset vaniljamaidolla sitä mukaa kun kokoat kakkua. Levitä ensimmäiselle kerrokselle vadelmatäytteestä puolet. Jätä reunoille täyttäessäsi sentin verran tyhjää sillä täyte pursuaa kakun välistä ulospäin. Nosta seuraava suklaakakkukerros päälle ja täytä samalla tavalla. Lopuksi  nosta ylin kerros paikalleen, ja kuorruta kakku.

Kakun koristeeksi:

300 g vadelmia ja karhunvatukoita

2 dl vettä + 1 dl hyytelösokeria tai valmista kakun glaseerausainetta

mintun tai (sitruunamelissan) lehtiä

Valmista kakun glaseerausaine ohjeen mukaan tai tee glaseeraus keittämällä 1 dl hyytelösokeria 2 dl:ssa vettä kunnes sokeri on liuennut. Anna jäähtyä hiukan. Kasaa marjat kakun päälle ja sivele ne glaseerausaineella. Koristele kakku mintun- tai sitruunamelissan lehdillä ja tarjoa vadelmakastikkeen kanssa.

Inkivääripikkuleivät

Siivosin viikonloppuna jääkaapin. Sinne oli päässyt kertymään yhtä sun toista, esimerkiksi kaikenlaisia hilloja ja hyytelöitä, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta joita pitäisi saada syötyä vähemmäksi. Niinpä aloitin uuden projektin, jonka tarkoituksena on yhdistää viimeaikainen leivontainnostukseni ja hillopurkkien vähentäminen. Ensimmäisenä käyttöön pääsi Päivättären tekemä inkiväärihillo, joka päätyi maustamaan inkivääripikkuleipiä.

Pastanjauhajien Rosmariini hiljattain pohdiskeli reseptien tekijänoikeusasioita. Tämän reseptin kohdalla ne tulivat kovinkin ajankohtaisiksi, koska reseptin lopussa sangen selvästi sanotaan all rights reserved. En siis rohkene kopioida sitä tänne Ketun keittiöön edes suomennettuna.

Muutamia neuvoja kuitenkin lisään kotimaista kokkia varten. 1 cup on n. 2,5 dl ja yksi butter stick painaa neljännespaunan, n. 113 g, eli voita tarvitaan reilut 150 g. Päättelimme leipomisessa auttamaan tulleen Päivättären kanssa, että dark brown sugar on fariinisokeria. Allspice on tietenkin maustepippuri ja molasses puolestaan on siirappia. Ja ground mustard lienee tosiaankin sinappijauhetta, muutakaan tulkintaa en sille löytänyt. Mainitun inkiväärisäilykkeen paikalla käytin inkiväärihilloa.

Poika toimi jälleen kuiva-aineiden sekoittajana ja koneenkäyttäjänä kunnes keskittyi nuolemaan desimittaan jäänyttä siirappia ja puhdistamaan vispilöitä sekä näpistämään taikinaa heti kun muiden leipurien silmä vähän vältti. Syntyvä taikina on melkoisen murenevaista, mutta käsissä pyöritellessä se lämpenee leivottavaksi. Teimme pallerot näppituntumalla pienen lihapullan kokoisiksi ja Poika kieritti ne ohjeen mukaan sokerissa. Pallot aseteltiin riviin uunipellille. Toista jäähdytyskierrosta ennen paistamista emme vaivautuneet ottamaan vaan laitoimme pellin suoraan 190-asteiseen uuniin, jossa pikkuleivät sauvat paistua noin 20 min. Sen jälkeen niitä on syytä jäähdyttää pellillä jonkin aikaa, koska uunista tullessaan ne ovat vielä pehmeitä.

Tarkoitus on, että pikkuleivissä olisi rapea, halkeillut pinta ja pehmeänsitkeä sisus. Mausteinen maku tuo mieleen piparkakut. Inkivääriä oli riittävästi myös Päivättären mielestä. Meidän pikkuleipämme olivat selvästi pienempiä kuin ohjeessa, koska ohjeen mukaan niitä tulee 30 mutta saimme aikaan peräti 52 kpl.

 

Suklaamuffinssit

Leipomisvimma ei päättynyt Pojan synttäreihin.

Taannoin halloumimuffinsseja tehdessäni huomasin että muffinssit* ovat paljon helpompia ja nopeampia tehdä kuin olen luullut. Tänään leivoin vierasvaraksi näitä mahtavia suklaamuffinsseja. Muffinssireseptejä löytyy kuukkelilla pilvin pimein. Tällä kertaa valinta perustui siihen, että ainekset piti löytyä kotoa ja sekä sokeri että kananmunat olivat vähissä (loput menivätkin taikinaan aika tarkkaan).

Suklaamuffinssit (10-15 kpl)

200 g suolatonta voita

2,5 dl sokeria

3 munaa

4,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

100-150 g rouhittua tummaa suklaata

2 dl maitoa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan vatkaten huolellisesti.

Sekoita kuiva-aineet keskenään suklaata lukuunottamatta. Lisää jauhoseos taikinaan vähitellen. Lisää sitten suklaarouhe ja viimeiseksi maito. 

Nostele taikinaa lusikoilla isoihin muffinssivuokiin tai voideltuihin muffinssipellin koloihin. Paista uunissa 225 asteessa 15-20 min.

Lopputulos oli erittäin kuohkea ja riittävän suklainen. Ohjeen mukaan muffinsseja piti tulla 10 kpl isoissa irtovuoissa, mutta muffinssipellillä niitä syntyi 15.

*Tiedän: jonkun oikeakielisyyssuosituksen mukaan niiden pitäisi olla muffineita (engl. sing. muffin), mutta pidän kiinni lapsena omaksumastani muffinssista kahdellä ässällä.

Pojan syntymäpäivät, osa 2

Jotenkin Pojan synttäreistä pääsi tänä vuonna kehittymään viikon mittainen juhlakausi, joka alkoi viime lauantaina ja päättyi tänään. Yllätyksekseni olen myös löytänyt itsestäni ainakin aloittelevan sokerileipurin. Tämän päivän vieraille tarjottu kakku sai inspiraationsa Pingun syntymäpäiväjuhlat -jaksosta.

Pingun kakun päällä näytästäisi olevan suklaakuorrutus, jonka päällä on jonkinlainen violetti systeemi, ja koristeena lumiukkokynttilä. Suklaakuorrutus syntyi näppärästi Fazerin tummasta leivontasuklaasta, jonka sulatin pakkauksen ohjeen mukaan mikrossa ja terästin pienellä nokareella voita estämään liian nopeaa jähmettymistä. Violetti räntsäys tuotti enemmän päänvaivaa. Yritys värjätä vaaleanpunaista marsipaania sinisellä elintarvikevärillä johti loppujen lopuksi eräänlaiseen sinimarmoroituun vaaleanpunaiseen marsipaaniin, mutta onneksi Poika kelpuutti sen. Kakun kruunasi valkoisesta marsipaanista cocktail-tikkujen avulla rakennettu lumiukko lakritsihatussaan, silminä ja nappeina suklaakrokantteja, ja nenänä oikea porkkananpala (josta erittyvä neste tosin pitkän päälle sai marsipaanin liukenemaan). 

Pingun kakun tarkemmasta koostumuksesta ei ole tietoa. Tein kakkupohjan samalla ohjeella kuin Kettu Kettusen synttärikakun. Nyt kun olen oppinut kaasu-uunissa paistamisen niksit, pohja onnistui erittäin hyvin ja oli mukavan mehevä. Paistoaika oli 200 asteessa noin 25 min. Kakun täytteeksi muussasin banaania.

Kuten siilikakku, tämäkään kakku ei maistunut lapsille kovin hyvin. Yhdelle oli liian suklaista, toinen ei tykännyt marsipaanista, kolmas ei maistanut ollenkaan ja sankari itse söi pelkät kuorrutteet. Tumman suklaan ja marsipaanin liitto miellytti kyllä itseäni, mutta niin makeaa oli tämäkin kakku, että pieni pala riitti vallan mainiosti.

Laskiainen

Tilasin aikoinaan (2000-luvun alussa) Valion julkaisemaa ilmaista Kodin ruokavuosi -lehdykkää. Lehden tarkoituksena oli tietysti mainostaa Valion tuotteita (ja lisätä niiden myyntiä), mutta olipa siinä usein aivan oivallisia ruokaohjeitakin, joista muutamia on tullut myös polkattua. Nyt löysin kansioon kokoamani lehdet pitkän tauon jälkeen uudestaan ja keksin taas monta houkuttelevaa reseptiä.

Laskiaisen perinteisen hernekeiton ja pannarin sijasta meillä syötiin siis tänään näitä:

Syrnikit eli rahkaletut (n. 20 kpl pikkulettuja)

(Valio, Kodin ruokavuosi 3/2001)

250 g maitorahkaa

4 munaa

3/4 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1/2 dl vehnäjauhoja
+ vähän voita paistamiseen

Sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi ja anna turvota varttitunnin ajan. Paista lettupannulla voissa alhaisella lämmöllä. 

Rahkaletut edustavat venäläistä ruokaperinnettä. Meillä ei ole lettupannua, mutta blinipannuja on muutamakin, joten paistoin syrnikit blinipannulla, jossa niitä syntyi tasan 10 kpl. Muutama ensimmäinen paistui vähän liian tummaksi ennen kuin maltoin paistaa riittävän miedolla lämmöllä. Yksitellen paistaminen oli hidasta, kolmisen varttia sain siihen vierähtämään. Mutta lopputulos palkitsi vaivannäön: ihanan kuohkeita, pehmeän makuisia herkkulettuja omatekoisen omenahillon ja kermavaahdon kera!

 

Tässä syrnikin päällä on kaupan mansikka-vadelmahilloa värin vuoksi.

Pojan syntymäpäiväjuhlat

Viime kesänä Irlanninmatkallamme tutustuimme siilikakkuun, joka kuuluu Pojan irlantilaisen kummitädin perheen perinteisiin.

Siili teki Poikaan suuren vaikutuksen, ja sovimme, että seuraavaksi synttärikakuksi tehdään siilikakku. Oheinen resepti on käännetty englanninkielisestä, ja määrät ja ainesosat on konvertoitu suomalaiseen keittiöön.

Siilikakku

taikina:

175 g voita

175 g (n. 2 dl) sokeria

3 munaa

175 g (n. 3 dl) vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 rkl vahvaa mustaa kahvia

1 rkl maitoa

kuorrute:

100 g voita

200 g tomusokeria

3 rkl kahvia

5 rkl tummaa kaakaojauhetta

lakritsia kuonoa ja silmiä varten

suklaanappeja tai vastaavia piikeiksi

Päällystä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele paperi ja vuoan reunat. 

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voi-sokerivaahtoon, vatkaten ainekset huolellisesti sekaisin lisäysten välissä. Sekoita leivinjauhe jauhoihin, ja lisää lopuksi maito, kahvi ja jauhot. 

Kaada taikina voideltuun vuokaan ja levitä se vuokaan, jättäen keskiosa hiukan matalammaksi.Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä ja kumoa kakku. 

Valmista kuorrute: vatkaa tomusokeri ja kaakaojauhe vähitellen pehmeään voihin kunnes saat aikaan kuohkean massan. 

Leikkaa kakku pystysuunnassa kahtia ja levitä kuorrutetta kakun sileämmälle pinnalle. Liitä kuorrutteella voidellut puolikkaat vastakkain niin että ne seisovat leikatulla sivullaan. Leikkaa terävällä veitsellä siilille kuono leikkaamalla kaareva kappale irti puoliympyrän toisesta päästä.

Leikkaa sitten sivuista pois kiilamaiset kappaleet. Siilin pää on nyt muotoiltu.

Levitä voisokerikuorrute kakun päälle ja tee siihen haarukalla raitoja. Leikkaa lakupötköjen päistä viipaleet kuonoksi ja silmiksi. 

Kiinnitä puolitettuja suklaanappeja tms. siilin piikeiksi.

Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty kahvin paikalla kahviesanssia, mutta en löytänyt sellaista kaupasta. Kahviesanssissa on ilmeisesti mukana myös väriä. Kaakaojauheella kuorrutuksesta ei tullut yhtä tummaa kuin alkuperäisessä Irlannissa syömässämme kakussa. Emme löytäneet kaupasta myöskään litteitä suklaanappeja - varmaankin sellaisia olisi jostakin saanut, jos olisi älynnyt aloittaa etsinnät aikaisemmin - joten siilimme sai piikeikseen Amerikan pastilleja.Tein sille myös tassut sydämenmuotoisista suklaapikkuleivistä, jotka puolitin.

Veikeän näköinen siili sai lasten varauksettoman hyväksynnän, mutta kakku ei maistunut muille kuin synttärisankarille kovin hyvin. Kuorrute on, kuten tomusokerin määrästä arvata saattaa, hillittömän makeaa, joten pieni pala riittää. Kakkuun voisi mielestäni laittaa hiukan muutakin täytettä, joka tasapainottaisi täytteen makeutta, tosin jos kakkua leikkelee ensin kerroksiin, sen koossapysyminen voi tulla ongelmaksi.

Fredrikan tortut

Olen aina ollut laiska leipuri, mutta Pojan kanssa leipomisesta on tullut hauskempaa. Poika auttaa mielellään sekoittamaan jauhot, toimii sähkövatkaimen koneenkäyttäjänä ja tietenkin nuolee kulhot ja vispilät jälkeenpäin. Taikina syntyy siinä sivussa melkein itsestään.

Runebergintortut ovat sitä paitsi suosikkileivonnaisiani. Kansallisrunoilijan päivä meni jo, mutta nämä tortut olivatkin torstain Hesarissa Fredrikan torttujen nimellä, joten niitä voi varmaan syödä muulloinkin kuin 5. helmikuuta.

Fredrikan tortut (14-16 kpl)

200 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

100 g hienonnettua mantelia (käytin mantelijauhetta)

2 dl korppujauhoja

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

2 dl kuohukermaa

(0,5-1 tl karvasmanteliesanssia*)

kostutukseen:

punssia ja sokerivettä

koristelu:

vadelmahilloa

tomusokerikuorrutetta

Ota voi kulhoon pehmiämään hyvissä ajoin. 

Sekoita jauhot, kardemumma ja leivinjauhe keskenään.

Vatkaa voi ja sokeri keskenään. Lisää sitten munat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Lopuksi vatkaa joukkoon mantelirouhe, korppujauhot ja jauhoseos vuorotellen kerman kanssa. *Lisäsin torttuihin myös 0,5 tl karvasmanteliesanssia makua tuomaan, vaikka sitä ei alkuperäisessä ohjeessa ollutkaan. 

Voitele muffinipelti ja jaa taikina koloihin. Paista torttuja 225-asteisessa uunissa 12-20 min (kypsyyttä voi kokeilla tikulla). 

Anna torttujen jäähtyä. Kostuta ne sitten halutessasi punssilla tai punssin ja sokeriveden sekoituksella (n. 1-2 rkl/torttu). Lopuksi koristele tortut vadelmahillosilmällä, jonka ympärille pursotat sokerikuorrutteesta renkaan.

Meidän muffinssipellissämme (joka oikeastaan ei ole edes meidän, vaan Päivättären) on vain 12 koloa enkä viitsinyt alkaa paistaa torttuja useammassa erässä, joten laitoin kaiken taikinan kahteentoista torttuun. Uunissa noustuaan ne näyttävät enemmän Fredrikan muffinsseilta. Lisäksi kaasu-uunin paisto-ominaisuudet iskivät jälleen sillä seurauksella että moni kakku päältä kaunis mutta pohjasta musta. Punssi unohtui ostaa, joten käytin torttujen kostuttamiseen lapsiystävällisesti vadelmamehua.

Torttujen maku ja koostumus oli onnistunut, vaikka punssia jäimmekin kaipaamaan. Kenties paistamalla tortut vesihauteessa pohjan palamisenkin voisi välttää. Eli näitä tehdään uudestaan.