Vietin joulukuun alussa viikonlopun Berliinissä työn merkeissä. Ohjelma oli tiivis saapumispäiväni perjantain iltapäivästä sunnuntai-iltaan. Tiukan ohjelman ja isäntien järjestämien ruokailumahdollisuuksien takia kävin ulkona syömässä vain pari kertaa. En ollut myöskään varautunut mitenkään etukäteen tutustumalla Berliinin ravintolatarjontaan, joten kävelin vain lupaavalta vaikuttavasta ovesta sisään. Ulkoruokailu on vähäisen otokseni perusteella Berliinissä huomattavasti edullisempaa kuin Helsingissä.
Panin merkille että Berliinissä on paljon italialaisia ravintoloita. Yhden niistä kokeilinkin, ja voin lämpimästi suositella. Via Nova (2) sijaitsee Universitäts Straßen varrella vain kivenheiton päässä Humboldt-yliopistolta Spree-joelle päin. Valitsin lounaaksi ricatonia gorgonzolan ja parsakaalin kanssa, ja täytyy sanoa että annos oli täysi kymppi (en yleensä Suomessa syö ravintolassa pastaa, koska saan parempaa kotona). Pasta oli juuri sopivan al dente ja parsakaali vielä rouskahtavaa.
Ja kun kerran Saksassa olin, täytyihän minun käydä myös jossakin, missä sai paikallista ruokaa. Berlin 1840 on helppo löytää, sillä se sijaitsee Hackescher Marktin juna-aseman alla. Ja tosiaankin aivan kirjaimellisesti sen alla, vanhan rautatiesillan kaariholveissa. Yläpuolella jyristävät paikallisjunat kuuluvat kuitenkin ravintolaan vain vaimeasti. Tilasin vasikanmaksaa berliiniläiseen tapaan, ja nappiin meni. Maksa oli sisältä kauniin roosaa, erittäin mureaa ja oli viedä kielen mennessään, samoin kuin annokseen kuuluneet karamelisoidut sipulit.
Palvelu oli ystävällistä vaikka saksani onkin pahasti ruosteessa, ja lähipöytien tapahtumia seuraamalla vaikutti siltä, että palvelu sujui myös englanniksi ja ranskaksi. Lista-annoksen hinta oli noin 15 euroa, kalleimmat annokset näyttivät pyörivän täälläkin pääsääntöisesti parinkympin hujakoilla.
Hackescher Marktin rautatiesillan alla ja lähialueella on paljon muitakin ravintoloita. Seitsemän vuotta takaperin alueella oli persoonallisia pieniä vaate- ja sisustustavarakauppoja, joista saattoi tehdä hauskoja löytöjä, mutta ne näyttivät nyt korvautuneen kalliilla merkkivaatekaupoilla.
Maanantaipäivän ehdin kiertelin kaupunkia ennen kotiinpaluuta. Kuljeskellessani tutustuin muutamiin Berliinin joulutoreista, joita on paljon. Pitkälti ne olivat toistensa toisintoja. Joukosta erottui pienehkö Gendarmenmarktin tori, joka tuntui erikoistuneen erityisesti kulinaristisiin iloihin - kojuista olisi voinut ostaa erilaisia houkuttelevia, korkealuokkaisia herkkuja juustoista marsipaaniin. Ne saivat kuitenkin tällä kertaa jäädä ostamatta, koska olisin joutunut kantamaan niitä mukanani koko päivän.
Juustoja, makkaroita ja makeisia myytiin kyllä muillakin joulutoreilla, mutta niiden tarjonta ei mielestäni vetänyt vertoja Gendarmenmarktin kojuille. Näitä Potsdamer Platzin joulutorilla myytyjä "lumipalloja" oli kuitenkin pakko kokeilla.
Koska lumipallot eivät olleet sulavaa laatua, toin pari tuliaisiksi kotiin. Maku on jostain tippaleivän ja donitsin välimaastosta. Valitsemieni yksilöiden sisään oli leivottu vielä marsipaaniakin. Hyvää, mutta makeaa. Minulle riitti vallan hyvin kolmannes yhdestä noin nyrkin kokoisesta pallosta.
Pitihän se aito berliiniläinen currywurst-kokemus hankkia. Makkara oli lihaisaa. Ihan oiva hiukopala, ei mitään valittamista.Tapana tuntui olevan tarjota makkara-annos saksansämpylän kanssa.
Ja totta kai täytyi ehtiä maistella myös hehkuviiniä, Glühwein'ia, jota tarjottiin kojuissa joka puolella (samoin kuin muuten lämmitettyä munalikööriä). Hehkuviiniä Unter den Lindenin varrella siemaillen olikin mukava sulatella itseään sisältäpäin enimmäkseen ulkona kylmässä tuulessa vietetyn päivän päätteeksi ennen lähtöä lentokentälle ja kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti