Me laitamme usein pastaa, koska se on nopeaa, helppoa ja koko perhe pitää siitä. Tämä pasta ei tosin maistunut Pojalle, joka söi sen sijaan pastansa kanssa lihapullia, mutta me aikuiset tykkäsimme. Ohje on peräisin Enkovaara-Astraldin Pastatieto-kijasta, mutta viritimme sitä vielä hiukan. Kastike on nopea ja lukuunottamatta munakoison itkettämistä tämä ruoka syntyy käden käänteessä.
Munakoiso-tattipasta (neljälle)
pienehkö munakoiso
suolaa
muutama kourallinen kuivattuja herkkutattiviipaleita tai 250 g tuoretta herkkutattia
oliiviöljyä
laakerinlehti
suolaa ja mustapippuria
persiljaa
hyvää neitsytoliiviöljyä
parmesaania
400 g tuorenauhapastaa, esim. fettucine
Kuori ja kuutioi munakoiso. Laita kuutiot siivilään ja ripottele päälle reippaasti suolaa. Jätä munakoisokuutiot "itkemään" puoleksi tunniksi. Laita kuivatut sienet likoamaan, tai jos käytät tuoreita sieniä (joita meillä ei tähän vuodenaikaan sattuneesta syystä ollut), puhdista ja viipaloi sienet.
Kun koisokuutiot ovat saaneet itkeä katkeruutensa ulos ja samalla hiukan pehmenneet, huuhdo ne hyvin ja kuivaa esim. puhtaan astiapyyhkeen päällä (taita pyyhkeen toinen puoli kuutioiden päälle ja painele kevyesti).
Laita pastavesi tulelle.
Kun vesi on jo lähes kiehuvaa, kuumenna oliiviöljy laakerinlehden ja kokonaisen kuoritun valkosipulinkynnen kanssa isossa pannussa tai kasarissa. Kaada sekaan munakoissokuutiot ja ruskista kevyesti. Lisää tatit, mausta suolalla ja mustapippurilla ja kypsennä noin kolme minuuttia.
Kastikkeen kypsyessä keitä tuorepasta kevyesti suolatussa vedessä - siihen menee aikaa pari-kolme minuuttia. Valuta pasta mutta älä liian perusteellisesti, siihen saa jäädä hiukan keitinvettä, ja kaada se kastikkeen päälle. Pirskota päälle vielä hyvää oliiviöljyä ja tarkista suola. Sekoita pasta ja kastike keskenään kunnolla. Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa ja tarjoa heti. Annoksen päälle voi raastaa vielä hiukan parmesaania.
4 kommenttia:
Enkovaaran kirjat ovat kyllä täynnä hyviä ohjeita.
Luin jostain muutama vuosi sitten, että nykyisiä munakoisolajikkeita ei tarvitse itkettää. Lopetimme touhun eivätkä koisot ole kertaakaan maistuneet kitkeriltä.
luimupupu, ihan tosi? Minä olen uskollisesti itkettänyt kaikki koisot, teinpä niistä mitä vain. Toisaalta se vaikuttaa myös rakenteeseen; itkettäminen pehmentää koisoa mikä on hyvä varsinkin jos se ei ole ihan kypsä (niin kuin usein on Suomessa tilanne kun koison ostaa kaupasta).
Jep. Meillä koisot menevät ruokiin usein uunin kautta, jossa ne pehmenevät - viipaleiksi, päälle sipaisu oliiviöljyä ja 200 asteessa noin 20 min, vähän kauemmin jos ne syödään sellaisenaan öljyllä ja balsamikolla maustettuna. Uunitettuja koisoja voi sitten laittaa esim. pastakastikkeeseen.
luimupupu, en pitäisi mahdottomana että tuo uunitus ajaa saman asian kuin itkettäminen, koska kuumassa uunissa nestettä haihtuu. Sehän pehmentää myös rakennetta mukavasti. Kiitos vinkistä, täytyy kokeilla!
Lähetä kommentti