Tervetuloa kesä!

Kettuperhe on viettänyt alkukesästä liikkuvaa elämää, jonka vuoksi blogissa on ollut hiljaista.

Tässä tunnelmakuvia ja ruokahetkiä kesäkuun helteiltä Kesäkodista.

Pikkupalsternakkojako? Ei, vaan koiranputken juuria. Keitin pestyt ja kuoritut juuret suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä ja lisäsin tarjoiluun voisulaa ja persiljasilppua, mutta maku oli silti kitkerähkö. Ehkä uuni ja hunaja toimisivat?

Kesän ensimmäisen grilliaterian raikastivat nuorilla mustaherukanlehdillä maustetut hölskytyskurkut. 

 

Entrecôten eli tuttavallisemmin läskianteron seurana ikisuosikkimme lyttypotut sekä uppopaistettua kukkakaalia (on muuten ainoa tapa jolla kypsennetystä kukkakaalista saa mielestäni syömäkelpoista).

 

Pannulla paistetut pikkuahvenet ja rannalta kerätty ruohosipuli kuuluvat kesään.

Keittiöpuutarha saatiin hyvälle alulle torilta ostettujen yrtintaimien avulla.

Iltaisin meitä ilahduttivat upeat auringonlaskut.

Seitsemän kukan juhannuskakku

Jos kerää juhannuksena seitsemän erilaista kukkaa ja nukkuu kimppu tyynyn alla, näkee unessa tulevan puolisonsa. Joidenkin mukaan kukkia tosin pitäisi olla yhdeksän - ehkä se vaihtelee eri puolilla maata riippuen siitä paljonko erilaisia kukkia voi juhannuksena odottaa löytävänsä?

Me keksimme Päivättären kanssa laittaa kukat kakkuun, jonka toimme juhannuspäivän kahvipöytään. Kukkaset keräsimme Kesäkodin lähimaastosta.

Olisin halunnut toteuttaa kakun pavlovan tapaan eli marenkipohjalle, mutta valmiit marenkipohjat olivat kaupasta jo loppuneet kun sinne asti aatonaattona pääsimme. Niinpä kakkupohjana on torttupohja, jonka päälle laitoimme kerroksittain muussattua tuoretta mansikkaa, vaniljakiisseliä ja kermavaahtoa. Koristeena on mansikoiden lisäksi koiranputken, lemmikin, keto-orvokin sekä puna- ja valkoapilan kukkia, kurttulehtiruusun terälehtiä ja mintun lehtiä.

Lopputulos oli meistä niin kaunis, että sitä oli melkein sääli syödä, mutta niin vain söimme neljän aikuisen ja yhden lapsen voimin sen viimeistä murua myöten yhdeltä istumalta. Kakku oli raikkaan makuinen ja kaikki kukat antoivat siihen hauskasti omia makuvivahteitaan. Marenkipohjakin olisi varmasti toiminut hyvin, tosin silloin mansikkatäyte kannattaisi jättää kiinteämmäksi ja käyttää esim. siivutettuja mansikoita muussattujen sijaan.

Horsmahortaa ja ahventa viinissä

Tämä ruoka tuli laitettua jo aikoja sitten, mutta haluan kiikuttaa sen tänne talteen jotta muistan sen ensi keväänä. 

Kuten nykyisin kaikki Suomessakin tietävät, horta on kreikkaa ja tarkoittaa ruohoja. Mitä tahansa seudulla kasvavia, syötäväksi kelpaavia kauden villivihreitä siis. Olen jo pidemmän aikaa havitellut hortaa kotimaisista aineksista, ja kun Sillä Sipulin Merituuli meni vinkkaamaan että horsma kelpaa syötäväksi myöhemminkin kesällä, päätin kokeilla horsmanlatvahortaa.

Kreikassa syömäni horta on tarjoiltu runsaan oliiviöljyn kera sitruunalohkolla koristettuna, ja niinpä kieräytin horsmanlatvat oliiviöljyyn. Öljyni oli kuitenkin tarpeettoman kuumaa, osa horsmista meni vähän kuivanrapsakoiksi, kun hortassa yrttien pitäisi olla vielä meheviä. Siihen sitten ripaus suolaa ja sitruunamehua päälle. Osoittautui että osa horsmistamme oli jo hieman yli-ikäisiä ja kitkerähköjä maultaan, mutta periaatteessa vaikutti toisenkin kokeilun arvoiselta. 

Suolatut ahvenfileet paistoin sitruunaöljy-voi seoksessa pannulla nopsasti molemmin puolin - pieni ahvenfile paistuu todella lyhyessä ajassa! Varsinaista pikaruokaa siis. Lopuksi lorautin pannuun reilun desin verran valkoviiniä, jonka annoin kiehahtaa pannuun jääneen rasvan kanssa ja valutin paistettujen ahvenfileiden päälle. Ehdottomasti jatkojalostamisen arvoinen idea tämäkin.