Lasagne kesäkurpitsasta

Satokausi on parhaimmillaan. Nyt niitä saa, nimittäin kotimaisia kasviksia. Palstaltamme voimme korjata tällä hetkellä mm. kesäkurpitsaa ja pinaattia. Siispä päätin kokeilla tätä Päivättäreltä saamaani helppoa lasagnereseptiä, joka on alunperin kotoisin jostain englantilaisesta naistenlehdestä.

Kolmen juuston kesäkurpitsalasagne

iso nippu tuoretta pinaattia (vain lehdet käytetään)
100 g ricotta-juustoa
200 g mascarponea
4 kananmunaa
60 g parmesaania raasteena
lasagnelevyjä (noin 9)
oliiviöljyä
2 keskikokoista kesäkurpitsaa ohuina viipaleina
1 tölkki valmista tomaattipohjaista pastakastiketta
suolaa

Höyrytä pinaatti ja hienonna se. Sekoita pinaattisilppu, vatkatut kananmunat, murennettu ricotta, mascarpone ja puolet raastetusta parmesaanista keskenään ja mausta seos suolalla.

Paista kesäkurpitsaviipaleet nopeasti oliiviöljyssä molemmin puolin (niin että ne hieman pehmenevät mutta eivät mene täysin veteliksi).

Laita ensimmäinen kerros lasagnelevyjä uunivuoan pohjalle ja levitä niiden päälle kolmannes juusto-pinaattiseoksesta. Ripottele päälle kolmannes jäljellä olevasta parmesaanista. Lado juustoseoksen päälle kerros kesäkurpitsaviipaleita. Levitä kesäkurpitsaviipaleiden päälle puolet tomaattikastikkeesta. Tee sama uudestaan alkaen lasagnelevyistä. Lopuksi peitä jälkimmäinen tomaattikastikekerros lasagnelevyillä ja levitä niiden päälle viimeinen kolmannes juusto-pinaattiseosta sekä loppu parmesaani.

Paista uunissa 180 asteessa n. 25-30 min.

Poikkesin reseptistä sikäli että pistin mascarponea koko purkillisen (250 g). Parmesaania en punninnut vaan raastoin sen mukaan mikä hyvältä tuntui. Minulla oli turhan vähän pinaattia, se ei oikein maistunut lopputuloksessa, joka muuten oli kyllä maittavaa. Luulisin että määrä joka vastaa 150 g pakastepinaattipussia olisi varsin passeli. Käyttämäni valmis pastakastike oli Dolmion Bolognese-kastike, 500 g tölkki. Alkuperäisessä reseptissä kastikkeen määräksi oli annettu 175 g mikä tuntuu todella vähältä, koska tuo puolen kilon tölkki tyhjeni aivan vaivattomasti. 

Omenoiden aika

Lomat on lomailtu ja piknikit piknikattu, Pojan ensimmäinen kesä oli ennätysmäisen lämmin - ja kuivin 165 vuoteen. Syksy ja satokausi on alkanut kalenterinkin mukaan, ja Ketun keittiö on palannut arkeen ja hellan ääreen.

Elokuussa kävimme vielä kertaalleen kesäparatiisissamme ja korjasimme mukaan ensimmäiset kypsyneet omenat ikivanhasta omenapuusta, jonka Ketturouvan isoisoäiti on aikoinaan istuttanut. Näistä tuli kirpeähköä hilloa sekä herkullinen

Omenapiirakka

taikina:
200 g (suolatonta tai vähäsuolaista) voita
4-5 dl vehnäjauhoja
1 tl sokeria
tilkka vettä

täyte:
5-10 hapanta omenaa, koosta riippuen (poista siemenkodat ja kuori ulkomaiset omenat)
2 dl omenahilloa tai sokeroimatonta omenasosetta + 0,5-1 dl sokeria
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria

Tee taikina: nypi sekaisin pehmeä voi, sokeri ja vehnäjauhot. Lisää jauhoja niin paljon, että taikina irtoaa helposti käsistä. Tarvittaessa lisää tilkka vettä jos taikina alkaa vaikuttaa murenevalta. Taikinan voi laittaa hetkeksi jääkaappiin sillä välin kun

valmistat täytteen:
Leikkaa omenat niin pieniksi palasiksi kuin suinkin viitsit. Sekoita omenasilppu omenahilloon tai soseeseen ja lisää mausteet.

Ota taikinasta erikseen n. 1/3 piirakan kantta varten. Vuoraa lopulla taikinalla piirakkavuoka. Leivo kansi käsin painelemalla tai kaulitse - kannen nostamista paikoilleen helpottaa jos leivot kannen jauhotetun leivinpaperin päällä. Täytä piirakka omenasekoituksella ja nosta kansi päälle, ummista piirakan reunat. Pistele lopuksi haarukalla reikiä kanteen ja halutessasi voitele piirakka kananmunalla. Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia, eli kunnes piirakka on kauniin kullanruskea.

Nauti kuumana vaniljajäätelön tai hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa.

Patonkia iltapalaksi

Nämä helpot ja herkulliset iltapalapatongit valmistuvat käden käänteessä, etenkin jos käyttää paistovalmiita patonkeja ja valmista pestoa, kuten meillä on tapana tehdä.

Mozzarella-tomaattipatongit

2 (paistovalmista) pientä patonkia
vihreää pestoa
kalamata-oliivitahnaa
3 tomaattia viipaleina
2 mozzarella-juustoa viipaleina
tuoreita basilikan lehtiä

Leikkaa vastapaistetut patongit keskeltä puoliksi ja halkaise puolikkaat. Voitele puolet patongin neljänneksistä pestolla ja puolet oliivitahnalla. Lado päälle tomaatti- ja mozzarellajuustoviipaleet ja viimeistele basilikanlehdillä. 

Retkievästä grillillä

Kesähelteet eikun jatkuvat jatkumistaan... Se on vähentänyt intoamme puuhailla kotilieden ääressä, mutta pakottanut meidät miettimään ruokia joita voidaan vaivattomasti valmistaa luonnon helmassa. Retken oleellisin osahan ovat nimittäin hyvät eväät.

Näiden ruokaisien ja herkullisten aurajuustoperunoiden ohje löytyi kertakäyttögrillin kannesta. Perunat sopivat hyvin vaikkapa grillimakkaran seuraksi, mutta niistä saa täyttävän aterian myös salaatin ja patongin kanssa.

Aurajuustoperunat (viidelle)

n. 800 g uusia perunoita
150 g aurajuustoa muruna
2-3 uutta sipulia silputtuna varsineen
mustapippuria rouhittuna
(persiljaa koristeeksi)

Keitä pestyt uudet perunat kuorineen, mielellään edellisenä iltana. Sen jälkeen tämän ruokalajin voi valmistaa aamulla nopeasti juuri ennen retkelle lähtemistä, ja kypsentää kertakäyttögrillillä tai nuotiopaikalla ritilällä. Aivan mainiot perunat syntyvät kyllä kaasugrillillä pihassakin.

Viipaloi keitetyt perunat ja sipulit varsineen. Revi alumiinifoliosta yhtä monta neliskanttista palaa kuin on syöjiä ja laita niiden päälle hiukan pienemmät palat leivinpaperia. Lado näille alustoille kerroksiksi perunaa ja sipulia, ripottele päälle mustapippuria ja murennettua aurajuustoa. Kokoa folioarkki nyytiksi taittamalla kulmat yhteen ja kiepauta hieman jotta nyytti pysyy koossa. Nyytit voi pakata mukaan sellaisinaan. Paistoaika on n. 15 min, riittävän kauan jotta sipulit pehmenevät ja juusto sulaa, ja ruuan voi nauttia suoraan nyytistä. Halutessasi lisää persiljasilppua koristeeksi valmiisiin, avattuihin nyytteihin.

Vielä kerran raparperia!

Raparperi kuuluu varsinaisesti alkukesän sesonkiherkkuihin, mutta koska se tekee satoa pitkin kesää ja seuraava raparperiherkku on aivan syötävän hyvää, otetaan kerran vielä... Näin loppukesästä kannattaa raparperista valita hennompia, nuoria varsia, jotka eivät ole vielä ehtineet muuttua kuituisiksi ja puumaisiksi.

Raparperipaistos

200 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
n. 3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
n. 0,5 l kuorittua ja pilkottua raparperia
sokeria

Vatkaa sekaisin pehmeä voi, sokeri ja kananmunat. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja leivinjauhe. Säästä vajaa puolet taikinasta paistoksen kanneksi. Levitä loppu taikina syvänpuoleiseen uunivuokaan pohjalle ja pitkin reunoja - tämä sujuu kätevimmin nuolijan avulla. Laita vuokaan pilkotut raparperit ja ripottele hieman sokeria sekaan. Paista uunissa 200 asteessa n. 20-25 min eli kunnes paistos on kauniin kullanruskea. Nauti lämpimänä kylmän vaniljakastikkeen kanssa. Hard core -kokkaajat laativat vaniljakastikkeen itse, ja siitä tulee hyvää, mutta siihen Ketturouva on ainakin toistaikseksi ollut liian laiska.

Tämä paistos vastaa muutenkin vaativuusasteeltaan viitseliäisyyttäni sokerileivonnan alalla. Useimmat kakut ja pikkuleivät ovat mielestäni suhteettoman isotöisiä verrattuna lopputulokseen ja parempia taikinana kuin kypsennettynä. Käytän muuten paistoksen taikinan tekemiseen sähkövatkaimen vaahdotusvispilöitä, niillä taikinasta tulee sopivan kuohkeaa.