sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

12 kuukautta: maaliskuu

Maaliskuu on Italiassa jo parsa-aikaa, ja niinpä tämän kuukauden kohdalla Tessa Kirosin kirjassa oli lukuisia parsareseptejä. Näihin tullaan palaamaan jahka parsasesonki Suomessa pääsee käyntiin. Sitä odotellessa valintamme osui jälleen kaaliruokaan. Kiros kertoo, että tällaiset paistokset eri vihanneksista tehtynä ovat toscanassa yleisiä. Kirjassa - joka on siis englanninkielinen - tätä kutsutaan nimellä pie*, meikäläisittäin se kääntyisi ehkä parhaiten kukkakaalipaistokseksi. Minulle tästä tuli mieleen taannoin kokkaamamme patina apiciana. Olisikohan tällaisten ruokien laittaminen perua jo roomalaisilta?

Kiros mainitsee, että tämän ruokalajin voi laatia myös parsakaalista, joten yhdistin siihen molempia.

Sformato di cavolfiore

paistos:
700 g kukkakaalia tai parsakaalia tai sekä että
5 dl béchamel-kastiketta (ohje alla)
2 kananmunaa, rakenne vatkataan rikki
n. 1,25 dl parmesaaniraastetta
muskottia
suolaa, mustapippuria
voita
korppujauhoja

béchamel-kastike:
5 dl maitoa
50 g voita
60 g (n. 1 dl) vehnäjauhoja
muskottia
suolaa, mustapippuria

Kirjassa neuvotaan poistamaan kaalista kanta ja keittämään sitä 10 min suolatussa vedessä. Koska vihannesten keittämisessä mielestäni hukataan suotta makua ja vitamiineja, leikkasin kaalin nupuiksi ja höyrytin sen melko pehmeäksi.

Kaalin höyrystyessä tein béchamelin: maito kuumennetaan kasarissa (mutta ei keitetä). Samalla paistokasarissa sulatetaan voi, johon sekoitetaan vehnäjauhot niin että syntyy sileää tahnaa, jonka annetaan saada aivan kevyesti väriä (ei ruskisteta!). Kuuma maito sekoitetaan vähitellen vehnäjauho-voiseokseen koko ajan voimakkaasti sekoittaen, että kastike ei paakkuunnu. Maustetaan muskotilla, suolalla ja pippurilla ja keitellään tarpeen mukaan kokoon miedolla lämmöllä niin että lopputulos on paksu, sileä kastike.

Kun kaali on valmista, pilko se pieneksi tai soseuta karkeaksi soseeksi. Itse tilsin kaalinnuput haarukalla, ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Sekoita kaalin joukkoon kevyesti vatkatut munat, parmesaaniraaste ja béchamel-kastike. Tarkista maku; lisää tarvittaessa muskottia, pippuria ja suolaa.

Voitele uunivuoka ja jauhota se korppujauhoilla. Kaada kaaliseos vuokaan ja levitä tasaiseksi. Sirota hiukan korppujauhoja pinnalle. Paista uunissa 180 asteessa 30-40 min, kunnes paistos on saanut hiukan väriä.


En yleensä pidä maidon ja kypsennetyn kaalin yhdistelmästä, esimerkiksi kesäkeittoa en ole voinut koskaan sietää, joten suhtauduin vähän varauksella tähän ruokalajiin. Epäilykseni tulivat täydellisesti selätetyiksi: ainakin kukkakaalin ja parsakaalin yhdistelmästä tehtynä tämä oli todella maukasta. Söimme paistoksen sellaisenaan, mutta voisipa tämä taipua pääruuan lisäkkeeksikin?

* Englantilaisillahan on mm. shepherd's pie ja fisherman's pie, jotka suomalainen mieltäisi ehkä pikemminkin laatikkoruuiksi.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Rosmariiniperunat

Tämä on vanha lisäkesuosikkini ja muistaakseni alunperin Jyrki Sukulan jossain TV-ohjelmassaan julkaisema. Resepti oli aikansa TV-yhtiön nettisivuilla muttei ole ollut enää vuosikausiin. Siksikin tämä kannattaa blogata.

Rosmariiniperunat sipulilla ja paprikalla

10 perunaa (Rosamunda)
1/2 punainen paprika
1/2 keltainen paprika
1/2 vihreä paprika
1/2 musta paprika
1 sipuli
rosmariinia
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä

koristeeksi persiljaa

Pese perunat ja lohko kuorineen, ryöppää nopeasti (n. 4 minuuttia) kiehuvassa vedessä.

Leikkaa paprikat ja sipuli reiluiksi kuutioiksi tai lohkoiksi.

Kaada uunipellille tai laakeaan vuokaan oliiviöljyä, pyörittele perunat, sipulit ja paprikat öljyssä, mausta rosmariinilla, mustapippurilla ja suolalla.

Paista uunissa ylälämmöllä 220 C noin puoli tuntia välillä käännellen.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Hapankaalia pataan

Yleensä laitamme hapankaalista tätä pataa, ellemme sitten syö sitä kermatilkan ja hunajan kanssa haudutettuna bratwurstien kera. Tällä kertaa päätin kuitenkin kokeilla hiljattain Hesarin Ruokatorstaissa (tai oikeammin nykyisin "torstain Ruoka-sivuilla") julkaistua hapankaalipossupadan ohjetta.

Hapankaali-possupata

4-5 dl hapankaalia
200-300 g possunpaistisuikaleita (tai paistia, jonka suikaloit itse)
2 omenaa
1-2 porkkanaa
1 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 tl paprikajauhetta
2 tl salviaa
mustapippuria

Kuori vihannekset ja pilko ne. Laita ainekset kerroksittain uunivuokaan ja ripottele joukkoon mausteet. Kypsennä kannen alla 150 asteessa n. 1,5 tuntia.

Lisäsin myös hieman alkuperäiseen reseptiin kuulumatonta lihalientä, koska hapankaalimme oli aika kuiva versio ja pelkäsin padan kuivuvan uunissa liikaa.


Ja sitten kommentit: padasta tuli tosi pieni, sanoisin että riittää juuri ja juuri kolmelle hengelle. Enkä voi mitään sille että se tähän saakka suosimamme pata vetää vertailussa pidemmän korren, vaikka valmistus vaatiikin hiukan enemmän puuhaa. Ehkä tätäkin pataa voisi tuunata smetanalla...

lauantai 28. helmikuuta 2009

Sekametelisoppa

Poika sai jostakin päähänsä haluta rusinakeittoa. Koska kaapista löytyi rusinoiden lisäksi myös kuivattuja taateleita ja viikunoita, päätin keittää vähän monipuolisempaa sekahedelmäsoppaa. Itse en ole ikinä ollut kuivatuista hedelmistä tehtyjen keittojen tai kiisseleiden ystävä, ja täytyy tunnustaa, että ei minusta tullut sitä tälläkään kertaa, joten voi olla, että tämä jää ainutkertaiseksi kokeiluksi.

Sekahedelmäkiisseli
(alkuperäinen ohje)

200-300 g kuivattuja hedelmiä
1 l vettä
3 rkl hedelmäsokeria (ehkä vähän enemmänkin voisi laittaa makeamman lopputuloksen saavuttamiseksi)
3 rkl perunajauhoja sekoitettuna tilkkaan vettä

Liota hedelmät litrassa vettä yön yli että ne pehmenevät. Keitä niitä sitten liotusvedessään n. 20 min. Lisää hedelmäsokeri ja sekoita hyvin. Nosta kattila tulelta ja suurusta veteen sekoitetulla perunajauholla huolellisesti sekoittaen, ettei perunajauhosta tule paakkuja. Laita takaisin tulelle siksi aikaa että kiisseli juuri ja juuri kiehahtaa, ja nosta syrjään jäähtymään. Tarjoa jäähtyneenä.

perjantai 27. helmikuuta 2009

Papuja pataan

Aikomukseni oli alkujaan laittaa papupataa laskiaisena, mutta sitten olimme sekä laskiaissunnuntain että tiistain reissussa. Myös tämä resepti on Tessa Kirosin kirjasta Twelve. Kiros kertoo, että pavut ovat Toscanassa tyypillinen raaka-aine.

Kannattaa huomauttaa heti alkuun, että jos käyttää kuivattuja papuja, valmistelu täytyy aloittaa edellisenä iltana laittamalla pavut likoon.


Salsicce e fagioli

toscanalainen makkara-papupata 6:lle


500 g kuivattuja valkoisia papuja, esim. cannellini
3 valkosipulin kynttä
2 salvian oksaa, tai pari teelusikallista kuivattua salviaa
2 rkl oliiviöljyä
n. 600 g italialaista salsiccia-raakamakkaraa*
400 g tlk kaltattuja tomaatteja omassa mehussaan, silputtuna
(suolaa, mustapippuria)

*Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin käyttämään italialaista possumakkaraa. Italialaistyyppisiä raakamakkaroita ei kuitenkaan ole tarjolla pilvin pimein, joten käytimme Reinin lihan hyväksi havaittua karitsa-salsicciaa.

Huuhdo pavut ja liota niitä kylmässä vedessä yön yli.

Valuta ja huuhtele liotetut pavut. Laita ne kattilaan ja lisää kylmää vettä niin paljon että pavut peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi, kuori vaahto pois. Lisää keitinveteen kaksi kokonaista, kuorittua valkosipulin kynttä ja yksi salvian oksa (tai noin 1 tl kuivattua salviaa). Keitä papuja 1-1,5 tuntia.

Kun pavut alkavat olla kypsiä, paista makkarat oliiviöljyssä
isossa kasarissa. Pistä haarukalla pari reikää makkaran kuoreen ennen paistamista, ja paista sitten kohtuullisella lämmöllä kunnes makkarat ovat joka puolelta kauniin ruskeita. Lisää viimeinen valkosipulinkynsi ja salvianoksa tai n. 1 tl kuivattua salviaa sekä silputut tomaatit. Maista, lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria ja hauduta noin 15 min, kunnes tomaatit ovat pehmenneet.

Valuta keitetyt pavut, mutta ota n. 2,5 dl keitinlientä talteen. Lisää pavut makkara-tomaattisoosin seuraksi kasariin ja hauduta kymmenkunta minuuttia. Ohenna soosia sekoittamalla joukkoon 1,25-2,5 dl papujen keitinlientä ja hauduta vielä kymmenisen minuuttia. Tarkista maku. Tarjoile lämpimänä.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on maukas, tuhti talviruoka. Koska liotin papuja vielä työpäivänkin yli, lyhyempikin keittoaika olisi riittänyt - nyt pavut pääsivät tunnin keittämisellä vähän liikaakin muhentumaan.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails