Jostakin syystä aloin himoita ruisrevityn päälle rakenneltua "pizzaa", jota lapsuudenkodissani syötiin aika useinkin hamalla 80-luvulla. Pettymysten pettymys, kaupasta ei löytynyt sitä aitoa ruisrevittyä, joka oli iso pyöreä ja - tämä on tärkeää - reiätön. Ilmeisesti sen valmistus on loppunut, päätellen siitä että kaikkitietävä googlekin tarjoili ruisrevityn nimellä vain erilaisia pieniä leipäpaloja ja reikäleipiä.
Ehkä ruisrevitty on poistunut valikoimista siksi, ettei sille ole luokitusta. Meidän lähihyperagorastamme löytyy nimittäin luokka "reikäleivät", joissa, yllätys yllätys, luokitusperusteena on leivän keskellä sijaitseva reikä, sekä luokka "tumma palaleipä", joka typologisessa mielessä kattaa sekä viipaloidut limput että reissumies ja ruispala -tyyppiset leivät, mutta jonka edustajille yhteistä näytästää olevan leipien/viipaleiden pieni koko.
Täytyi siis tyytyä reissumieheen ja tehdä pizzaleivistä pienempiä, mikä saa ne visuaalisesti muistuttamaan entistäkin enemmän lämmintä voileipää ja vähemmän pizzaa.
Ruisleipäpizzat
1-2 kpl reissumiestä tms. pyöreitä keskeltä halkaistuja ruisleipiä per syöjä
tomaattipyreetä
täytteitä, esimerkiksi:
hyvää palvikinkkua pilkottuna + sinihomejuustoa
savulohta + sipulirenkaita + anjoviksia
tomaattiviipaleita
juustoa (meillä juuston virkaa hoiti 18 kk kypsytetty mustaleima-Emmental, ja hyvin hoitikin)
oreganoa, että tietää kyseessä olevan pizzankaltainen ruokalaji
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Pitäisiköhän yrittää välillä laittaa myös oikeaa ruokaa?
Etulalla kinkkuversio, taka-alalla kalaversio. Oregano unohtui kuvasta.
6 kommenttia:
Oi, minä opettelin näitä 90-luvun alussa kokkikerhossa. Oli muuten melkein jokapäiväinen välipala. Pitäiskö taas, nam!
kyllä näitä syötiin vielä hamalla 90-luvullakin
Oi ihana gurmeelapsuus!
Muistan, muistan muistan!!!!
Mummolassa aina tein näitä vieraille hyvin perustäytteillä varmaan (kinkku ja juusto) mutta mieleen on jäänyt yksi aine jota ei heti tänä päivänä tulisi ehkä kokeiltua nimittäin tuore kurkku siivuina. Ja kyllä, se laitettiin oikein uuniin juuston alle. Mulla on sellainen mielikuva, että se oli järkyttävän hyvää, monesti olen tuumannut että pitäisi hankkia revittyä leipää ja tehdä kurkun kanssa. Oi kasari!
Hih, nämähän herättivät paljon muistoja. :D Meillä kotona näihin laitettiin usein purkkitonnikalaa. Nuo kurkut kuulostavat kyllä aika erikoiselta...
Voi sen siihen reiälliseen pyöreään revittyynkin tehdä. Niin mä aina teen. Eihän noi pikkupalaleivät ole ollenkaan sama asia. Ja niin mun äitikin teki jo hamalla 70-luvulla, kun Suomessa ei edes pizzaa vielä tunnettu.
Lähetä kommentti