Sadonkorjaajan kasvislasagne

Arla-Ingman tarjosi meille jälleen tilaisuutta tutustua kauden uutuustuotteisiin, ja mehän tietenkin tartuimme siihen innokkaasti. Tämänkertaisessa tuotepaketissa oli mukana kolmella eri juustolla maustettuja ruokakermoja, stevialla makeutettua rasvatonta jugurttia, Natura-kermajuustoa, India- ja Rucola&Pesto -maustettuja tuorejuustoja sekä täyteläistä crème fraichea ja kermarahkaa.

Maistoimme stevia-makeutettua Tropiikin hedelmät -jugurttia sunnuntaina aamupalalla ennen ulkoilmassa vietettyä päivää. Tämä oli tietääkseni ensimmäinen tuttavuuteni stevian kanssa, ja tekemättä olisi varmaan jäänyt, jos jugurtti ei olisi tullut kotiin, sillä tunnustan olevani ennakkoluuloinen kaikenlaisten sokeria korvaavien tuotteiden suhteen.  Stevia yllätti kuitenkin myönteisesti - se ei maistunut äitelältä kuten useimmat makeutusaineet minusta maistuvat. Jugurtin koostumuskin oli onnistunut, jugurtti on jokseenkin sileää mutta riittävän paksua, ja luvatut hedelmätkin maistuivat kiitettävästi. Hiukan "ohuelta" maku minusta tuntui, niin kuin rasvattomissa tuotteissa usein on, mutta se on tietysti makuasia. Poika, joka ei suinkaan tykkää likimainkaan kaikista jugurteista, veteli omansa hyvällä halulla ja kehui että hyvää on.

Iltapäivällä olimme nostamassa perunoita kahden aarin plantaasiltamme. Sato olikin huomattavasti parempi kuin parina viime vuonna. Sadonkorjuuajan kunniaksi kehittelin illalla kotiin päästyämme kasvislasagnen, johon upotin tölkin Arla Keittiö savujuusto-ruokakermaa, viimeisen palstamme tänä vuonna tuottamista kesäkurpitsoista, Kesäkodin kasvilavalta korjatut pinaatit sekä persiljaa ja basilikaa parvekkeen yrttiruukuista.

Kolmen vartin paistoaikaa lukuun ottamatta tämä ruoka valmistuu nopeasti ja on todella helppo tehdä.

Sadonkorjuulasagne (neljälle)

tomaattikastike:

oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä murskattuna

500 g paseerattua tomaattia 

n. 1,5 dl vettä

n. 1 tl (ruskeaa ruoko-)sokeria

mustapippuria, suolaa

kourallinen persiljaa, silputtuna

kourallinen basilikaa, revittynä

Kuumenna oliiviöljy ja kuullota siinä murskattua valkosipulia jonkin aikaa. Lisää paseerattu tomaatti ja huuhtaise tölkistä mukaan n. 1,5 dl vettä niin että kastike hiukan ohentuu. Sekoita hyvin ja kuumenna kiehuvaksi, anna kiehua muutaman minuutin ajan. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja pyöristä kastikkeen makua sokerilla. Lisää lopuksi tuoreet yrtit. 

pinaattikastike:

oliiivöljyä

n. 1 l tuoreita pinaatinlehtiä

2 dl savujuustoruokakermaa (Arla Keittiö)

2 dl maustamatonta ruokakermaa

mustapippuria

(suolaa)

Revi pinaatinlehdet karkeasti ja kuullosta niitä oliiviöljyssä kunnes ne pehmenevät.  Lisää savujuustoruokakerma ja tavallinen ruokakerma. Anna kiehahtaa muutaman minuutin ajan sekoitellen. Mausta mustapippurilla ja lisää tarvittaessa hyppysellinen suolaa.

lisäksi:

1 isohko kesäkurpitsa

n. 16 lasagnelevyä

juustoraastetta, esim. parmesaania

oliiviöljyä vuoan voiteluun

Leikkaa kesäkurpitsa n. 5 mm paksuiksi viipaleiksi. Voitele korkealaitainen nelikulmainen tai suorakaiteen muotoinen uunivuoka oliiviöljyllä. Pane uuni lämpiämään.

Kaada vuoan pohjalle puolet tomaattikastikeesta, lado siihen kerros kesäkurpitsaviipaleita (noin puolet) ja peitä lasagnelevyillä (minun vuokaani menee neljä levyä yhteen kerrokseen niin että reunat ovat hiukan päällekkäin). Levitä levyjen päälle puolet pinaattikastikkeesta. Lado pinaattikastikkeen päälle toinen kerros lasagnelevyjä ja sen jälkeen uudestaan kerrokset tomaattikastiketta, kesäkurpitsaa ja lasagnelveyjä. Levitä päällimmäiseksi kerros pinaattikastiketta ja ripota pinnalle reilusti juustoraastetta.

Paista n. 180 asteessa 45 minuuttia. 

Pinaattikastiketta olisi voinut huoleti olla enemmänkin, mutta minulla oli vain yksi purkki savujuustokermaa, enkä halunnut laimentaa sen makua liikaa. Seuraavaa kertaa silmällä pitäen tekisin kuitenkin em. ohjeessa mainitusta pinaattikastikkeesta puolitoistakertaisen annoksen.

Maku oli joka tapauksessa onnistunut, mukavan runsas ja täyteläinen. Savujuuston makuinen kerma toimi tässä kokoonpanossa mainiosti ja antoi makuun selvästi aistittavan oman säväyksensä. Karhuherra kehui tätä jopa parhaaksi syömäkseen kasvislasagneksi - ja niitä on sentään meidänkin keittiössämme laitettu useampaa sorttia, eikä mikään aikaisempikaan ole ollut mielestäni epäonnistunutta.