Takaumia II

Ketun keittiössä on vietetty hiljaiseloa koska Karhuherra oli työmatkalla ja Ketturouva ja Poika olivat mummolassa isoäidin lihapatojen äärellä.

Poika täytti tänään kolme kuukautta. Tuoreiden kokkausten puutteessa nyt on sopiva aika kaivella seuraava Jamie Oliverin resepti, jonka toteutimme pian pojan syntymän jälkeen.

Pappardelleja, mausteista makkaraa & metsäsieniä
4 annosta

1 sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
250 g mausteisia raakamakkaroita (pursota massa kuoresta)
2 kourallista tuoretta timjamia
1-2 pientä kuivattua chiliä murennettuna
400 g erilaisia sieniä paloiteltuna
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
3 reilua nokaretta voita

pappardellea (säästä hiukan pastan keitinvettä!)
1 kourallinen persiljaa silppuna
1 kourallinen raastettua parmesania

Kuullosta sipulia, valkosipulia ja makkaramassaa oliiviöljyssä kunnes seos ruskistuu hiukan. Lisää timjaminlehdet, chilit ja sienet ja paista kunnes sienten kosteus haihtuu. Ota sitten pannu liedeltä, mausta suolalla ja pippurilla. Löysennä seosta lisäämällä voinokareet ja tilkka pastan keitinvettä. Sekoita joukkoon valutettu pasta. Ripota päälle runsaasti persiljaa ja parmesaania.

(Ohje: Jamie Oliver, Alastoman kokin paluu)

Käytimme sekalaisia metsäsieniä pakastimestamme, siinä oli ainakin rouskuja ja lampaankääpää. Käyttämämme makkara oli hallista lihakauppiaaltamme ostettua, kauppiaan valmistamaa italialaista maalaismakkaraa. Lopputulos oli aivan erinomaisen herkullinen.

Vappupäivällinen

Vappupäivän iltana nautittavaksi - ainakin tällaisessa keski-ikäistyvässä ja lisäksi lapsellisessa perheessä - sopii mainiosti seuraava meillä jo perinteeksi muodostunut ateria, joka kertoo kevään todella alkaneen.

Parsaa, ahvenfileitä ja hollandaisekastiketta

Parsan keittäminen:

1-2 nippua vihreää parsaa
iso kattilallinen kiehuvaa vettä
sokeria
suolaa

Kuori parsat niiden latvaosaa lukuunottamatta (katkaise tyvestä kuiva osa, n. 1-2 cm yleensä riittää, mutta tämä riippuu parsan paksuudesta ja iästä, ja kuori tyviosa paksummalti).

Meillä on tapana sitoa parsat yhtä moneksi nipuksi kuin on syöjiä, ja keittää ne lappeellaan isossa kattilassa. Vihreälle parsalle riittää paksuudesta riippuen 5-7 minuutin keittoaika. Veteen lisätään suolaa ja hieman sokeria taittamaan parsan kitkeryyttä.

Pannussa paistetut ahvenfileet:

3 keskikokoista ahvenfileetä per syöjä (meillä oli noin puoli kiloa kolmelle hengelle)
voita
sitruunalla maustettua oliiviöljyä
suolaa

Kuumenna voi-öljyseos paistinpannussa. Paista kalafileet molemmin puolin niin että ne hieman ruskistuvat ja kala kypsyy, mutta pysyy vielä kiinteänä (ahvenfileillä paistaminen on muutaman hassun minuutin juttu). Rouhaise suolaa myllystä kalojen päälle.

Hollandaisekastike:

3 kananmunankeltuaista
1 rkl vettä
1 rkl sitruunamehua tai valkoviinietikkaa
150 g voita
(ripaus suolaa)

Vispaa sekaisin keltuaiset, vesi ja sitruunamehu/etikka (kalan kanssa sopii hyvin sitruuna) haudekattilan haudutusosassa tai teräskulhossa jonka voi laittaa vesihauteeseen. Kuutioi voi. Laita kastikeastia vesihauteeseen ja vispaa voikuutiot joukkoon. Mausta ripauksella suolaa, ainakin jos käytät suolatonta voita. Kastikkeesta kuuluisi tulla kiiltävää ja melko sakeaa. Tarjoa kastike välittömästi. Älä anna kastikkeen alkaa kiehua äläkä jätä sitä seisomaan, koska silloin se juoksettuu ja kaikki on menetetty... sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Tämän aterian valmistuksessa eniten aikaa menee parsan kuorimiseen. Valmistus onkin melkoista minuuttipeliä. Vedet kannattaa kuumentaa kiehuviksi etukäteen. Parsa kiehuu suunnilleen saman aikaa kuin menee ahvenfileiden paistamiseen. Kastikkeen voi tehdä voita vaille valmiiksi etukäteen ja nostaa sen haudeastian päälle kun parsa ja ahvenet ovat valmiita, jolloin kastikkeen valmistuminen ei ota enää kuin pienen hetken. Lautaset kannattaa, jos mahdollista, lämmittää.

Cheese and onion sandwich

Englantilainen käsitys lounaasta on kolmioleipä, pieni pussi perunalastuja ja suklaapatukka tai vastaava. Jätimme perunalastut ja suklaan väliin, mutta lähtiessämme hoitamaan tiluksiamme Ketturouva laati evääksi juusto&sipuli -sandwichejä, toinen muistuma saarivaltakunnassa vietetystä ajasta. Sopivat nämä tietysti vaikka vappupiknikillekin.

Juusto&sipuli -sandwicheihin tarvitaan
vaaleaa vuokaleipää
n. 100 g kypsää cheddaria (esim. Pilgrim's Choice Matured Cheddar)
2 kevätsipulia
kevytmajoneesia

Silppua kevätsipulin varret ja raasta juusto. Sekoita sipuli ja juusto keskenään ja lisää majoneesia niin paljon, että lopputulos on tahnamainen ja helposti levittyvä. Levitä paksulti juusto-sipulitahnaa puolelle leipäviipaleista, ja laita toinen viipale päälle. Leikkaa terävällä veitsellä kolmioiksi.

Aamiainen englantilaiseen tapaan

Seurustelumme alkuvaiheessa Ketturouva asui vajan vuoden Englannissa, jossa kehitimme mieltymyksen englantilaiseen aamiaiseen - tuohon verisuonet tukkivaan rasvapommiin, jolla jaksaa päivän raskaita maatöitä (esimerkiksi yhteensä kahden aarin kokoisella vuokrapalstaviljelmällämme).

Pekoniviikon kunniaksi esittelemme aamiaisen tässä.

Pavut tomaattikastikkeessa lämmitetään kasarissa ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Viipaloitu tomaatti paistetaan nopeasti pannussa ja viipaleet suolataan kevyesti. Paistetaan tuoremakkarat pannulla* ja toisessa pannussa yksi kananmuna jokaista ruokailijaa kohti. Lopuksi, munien alkaessa olla valmiita, paistetaan pekoniviipaleet nopeasti molemmin puolin kuumalla pannulla. Lisäksi tarjotaan paahtoleipää marmeladin kera. Oikeaoppisesti juomana olisi kai vahvaa teetä, mutta kuvassa näkyvässä mukissa on kyllä kahvia.

Suomesta ei saa, ainakaan kaupasta valmiina, sellaista paksua fileepekonia, jota tähän annokseen oikeastaan tarvittaisiin. Myöskään englantilaistyylisiä tuoremakkaroita ei hevillä löydä, joten ne on annoksessamme korvattu hallista vakilihakauppiaaltamme ostetuilla chorizo-tuoremakkaroilla (yllättävänkin toimiva ratkaisu).

*Englannissa makkarat ja tomaatit paistettaisiin hellan grillivastuksella, joka olikin englantilaisessa keittiössä ainoa varuste, jota jäimme kaipaamaan.

Illallinen kahdelle

Perjantaina Päivätär oli lupautunut ottamaan Pojan luokseen hoitoon, jotta Ketturouva ja Karhuherra saisivat muutaman tunnin laatuaikaa ihan kahden kesken. Meillä oli siis vihdoin tilaisuus toteuttaa se pihviateria, jota oli jo raskauden aikana suunniteltu syötäväksi Pojan syntymän jälkeen. (Raskaana olevan naisen ei näet sovi syödä kuin kypsää lihaa, ja kuka hullu nyt pilaisi hyvän pihvin paistamalla sen kypsäksi.)

Pihvit kahdelle

Kaksi n. 150 g naudan ulkofileepihviä (tai sisäfileetä)

Pihvit otetaan lämpiämään hyvissä ajoin (vähintään puoli tuntia ennen paistamista). Ennen paistamista ne painellaan nyrkillä hieman litteämmiksi. Pannu kuumennetaan ja pihvit paistetaan voin ja ruokaöljyn seoksessa nopeasti kummaltakin puolelta haluttuun kypsyysasteeseen. Päälle rouhaistaan myllystä suolaa ja pippuria.

Pihvien kera nautimme sherry-sinihomejuustokastiketta, jonka valmistamisen jalon taidon Ketturouva on oppinut ystävältämme Arilta.

1-2 salottisipulia tai pienehkö keltasipuli silputtuna
voita
1 rkl sinappia
50 g sinihomejuustoa
1 dl sherryä (Amontillado)
3 dl kermaa
mustapippuria

Keitä sipuli pehmeäksi voissa, mutta älä ruskista. Lisää noin puolet sinihomejuustosta. Lisää sinappi ja sherry, sekoita ja anna kiehua hieman kokoon. Lisää kerma ja keitä reippaasti kokoon. Lisää loppu sinihomejuusto ja mausta mustapippurilla.


Kastike kannattaa tehdä jokseenkin valmiiksi ennen kuin paistaa pihvit. Juustoa olemme laittaneet hieman reilummin kuin reseptissä mainitaan. Tähän mennessä olemme aina käyttäneet kastikkeeseen Aura-juustoa, mutta tällä kertaa Ketturouva päätti tehdä kokeilun Roquefort-juustolla. Kiistatta maku oli melkolailla tymäkämpi, ja päättelimme että alkuperäisen reseptin keltasipuli voisi hyvinkin sopia Roquefortilla terästettyyn kastikkeeseen. Aura-juuston kanssa keltasipulin maku on Ketturouvan mielestä turhan hallitseva, miedompi salottisipuli sopii Auraa käytettäessä paremmin. Ensi kerralla yhdistämme siis Roquefortin ja keltasipulin - ja kenties myös Dijon-sinapin. Tämän kastikkeen vakuutetaan sopivan myös maksapihvien kanssa, pitäisi kai joskus kokeilla.