Suklaamuffinssit

Leipomisvimma ei päättynyt Pojan synttäreihin.

Taannoin halloumimuffinsseja tehdessäni huomasin että muffinssit* ovat paljon helpompia ja nopeampia tehdä kuin olen luullut. Tänään leivoin vierasvaraksi näitä mahtavia suklaamuffinsseja. Muffinssireseptejä löytyy kuukkelilla pilvin pimein. Tällä kertaa valinta perustui siihen, että ainekset piti löytyä kotoa ja sekä sokeri että kananmunat olivat vähissä (loput menivätkin taikinaan aika tarkkaan).

Suklaamuffinssit (10-15 kpl)

200 g suolatonta voita

2,5 dl sokeria

3 munaa

4,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

100-150 g rouhittua tummaa suklaata

2 dl maitoa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan vatkaten huolellisesti.

Sekoita kuiva-aineet keskenään suklaata lukuunottamatta. Lisää jauhoseos taikinaan vähitellen. Lisää sitten suklaarouhe ja viimeiseksi maito. 

Nostele taikinaa lusikoilla isoihin muffinssivuokiin tai voideltuihin muffinssipellin koloihin. Paista uunissa 225 asteessa 15-20 min.

Lopputulos oli erittäin kuohkea ja riittävän suklainen. Ohjeen mukaan muffinsseja piti tulla 10 kpl isoissa irtovuoissa, mutta muffinssipellillä niitä syntyi 15.

*Tiedän: jonkun oikeakielisyyssuosituksen mukaan niiden pitäisi olla muffineita (engl. sing. muffin), mutta pidän kiinni lapsena omaksumastani muffinssista kahdellä ässällä.

Vaihtelua makaronilaatikkoon

Jostakin kumman syystä meille kertyy erilaisia pastoja. Nytkin kaapissa oli varmaankin kymmenkunta erilaista pakettia, oli täysjyvää, ruista, kauraa ja sitä ihan tavallista valkoista, ja muotoja löytyi fusilleista simpukoihin, spagettiin ja tagliatelleen. Johonkin niitä täytyi yrittää upottaa, ja kaipasin vähän vaihtelua aivan perinteiseen makaronilaatikkoon, vaikka siitä meillä koko perhe tykkääkin.

Tämän ohjeen makaronimuonaan, tai pasta al fornoon, nappasin, mistäpä muualtakaan kuin Pastanjauhajilta, jotka ovat toimineet keittiömme innoittajina jo ajalla ennen kuin pistimme omaa blogia pystyyn. Koska minulla ei ollut tomaattikastikkeiden jämiä, turvauduin maustettuun tomaattimurskaan, jota terästin vielä hiukan yrteillä, mustapippurilla ja muutamalla tipalla tabascoa. Kirjaan uunipastan nyt niin kuin itse sitä laitoin.

Uunipasta

n. 0,5 l integrali-täysjyväpastaa (jatkettuna pussinpohjallisella kaurasimpukkapastaa)

400 g naudan jauhelihaa

1 parsakaali (/pinaattia)

1 prk (200 g) raejuustoa (/ricottaa)

n. 200 g mozzarellaa raastettuna

6 rkl parmesaania raastettuna

1 tlk (370 g) valkosipulitomaattimurskaa 

1 tlk (370 g) yrttitomaattimurskaa

kuivattua basilikaa ja oreganoa

muutama tippa tabascoa

mustapippuria, suolaa

päälle:

vajaa 1 dl kuivaa vaaleaa leipää muruna (voinee korvata korppujauhoilla)

oliiviöljyä

raastettua parmesaania

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja kiehauta parsakaalinnuput. Ruskista jauheliha. 

Sekoita isossa kulhossa tomaattimurska, mausteet, raejuusto, mozzarellaraaste ja parmesaani keskenään. Lisää joukkoon parsakaalinuput, pasta ja jauheliha ja sekoita hyvin. Kaada koko komeus voideltuun uunivuokaan ja ripota päälle oliiviöljyyn sekoitettua leipämurua ja parmesaania. (Itse laiskuuttani ripotin leivänmurut ensin, suihkutin sitten oliiviöljyn niskaan ja lopuksi ripottelin parmesaanin.) 

Paista 190 asteessa noin puoli tuntia. 

Äidin lohipiirakka

Jos olin tammikuun keittojen lumoissa, helmikuussa olen saattanut kaikenlaisia aineksia kiusaukseen. Tällä kertaa syntyi lohikiusaus, mutta sen jälkeen valmiiksi viipaloitua lohta oli vielä puolen kiloa. Sille piti keksiä jokin sijoituspaikka. Turvauduin äitiin, jonka vinkeillä syntyi tämä perinteinen lohipiirakka.

Lohipiirakka 

600 g valmista voi- tai lehtitaikinaa

n. 300 g raakaa lohta viipaleina

2 dl puuroriisiä

3-4 keitettyä kananmunaa viipaloituna

100-150 g esim. ruohosipulituorejuustoa

tuoretta tilliä

musta- tai valkopippuria, suolaa

Ota taikina sulamaan. 

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita vielä lämpimään riisiin tuorejuusto ja mausteet ja anna jäähtyä.

Kaulitse sulanut taikina valmiiksi leivinpaperin päälle noin uunipellin kokoiseksi levyksi. Levitä vajaalle puolelle taikinalle kerroksittain riisiä, lohi- ja kananmunaviipaleita ja silppua päälle tuoretta tilliä maun mukaan. Jätä reunasta kaista paljaaksi. Käännä sitten taikinan toinen puoli piirakan kuoreksi ja ummista reunat. Voitele kananmunalla ja paista uunissa 200 asteessa kullanruskeaksi. 

Kauniimman piirakan vielä saat kun rakennat täytteen "nurinpäin" ja pyöräytät lopuksi piirakan leivinalustan avulla ympäri.

Parsakaalipesto

Viime perjantaina Päivätär oli vierailulla luonamme ja kokkasi lounaaksi tällaisen herkun, jota takuulla laitan uudestaankin nyt kun sain ohjeen. 

Parsakaalipestoa ja pinjansiemeniä pastan kera
(kahdelle)

170 g penne- tai fusillipastaa
225 g parsakaalia pilkottuna
2 rkl pinjansiemeniä
3 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 mieto punainen chili hienonnettuna
1/2 sitruuna
suolaa ja mustapippuria  
parmesaanilastuja

Laita pasta kiehumaan.

Keitä parsakaalia kunnes se on pehmeää. Paahda sillä välin pinjansiemenet kuumalla pannulla kullanruskeiksi ja laita odottamaan lautaselle.

Kuumenna oliiviöljy pienessä kasarissa. Kypsennä miedolla lämmöllä hienonnettua valkosipulia ja chiliä 2-3 min. Ota kasari pois lämmöltä.

Kaada vesi pois parsakaaleista, laita ne takaisin kattilaan ja surauta sauvasekoittimella soseeksi.

Valuta pasta ja kaada se siivilästä takaisin kattilaan. Sekoita pastaan parsakaalisose, valkosipuli- ja chiliöljy sekä pinjansiemenet. Purista joukkoon hiukan sitruunamehua, ja lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan.

Tarjoile parmesaanilastujen kera. 

Pojan syntymäpäivät, osa 2

Jotenkin Pojan synttäreistä pääsi tänä vuonna kehittymään viikon mittainen juhlakausi, joka alkoi viime lauantaina ja päättyi tänään. Yllätyksekseni olen myös löytänyt itsestäni ainakin aloittelevan sokerileipurin. Tämän päivän vieraille tarjottu kakku sai inspiraationsa Pingun syntymäpäiväjuhlat -jaksosta.

Pingun kakun päällä näytästäisi olevan suklaakuorrutus, jonka päällä on jonkinlainen violetti systeemi, ja koristeena lumiukkokynttilä. Suklaakuorrutus syntyi näppärästi Fazerin tummasta leivontasuklaasta, jonka sulatin pakkauksen ohjeen mukaan mikrossa ja terästin pienellä nokareella voita estämään liian nopeaa jähmettymistä. Violetti räntsäys tuotti enemmän päänvaivaa. Yritys värjätä vaaleanpunaista marsipaania sinisellä elintarvikevärillä johti loppujen lopuksi eräänlaiseen sinimarmoroituun vaaleanpunaiseen marsipaaniin, mutta onneksi Poika kelpuutti sen. Kakun kruunasi valkoisesta marsipaanista cocktail-tikkujen avulla rakennettu lumiukko lakritsihatussaan, silminä ja nappeina suklaakrokantteja, ja nenänä oikea porkkananpala (josta erittyvä neste tosin pitkän päälle sai marsipaanin liukenemaan). 

Pingun kakun tarkemmasta koostumuksesta ei ole tietoa. Tein kakkupohjan samalla ohjeella kuin Kettu Kettusen synttärikakun. Nyt kun olen oppinut kaasu-uunissa paistamisen niksit, pohja onnistui erittäin hyvin ja oli mukavan mehevä. Paistoaika oli 200 asteessa noin 25 min. Kakun täytteeksi muussasin banaania.

Kuten siilikakku, tämäkään kakku ei maistunut lapsille kovin hyvin. Yhdelle oli liian suklaista, toinen ei tykännyt marsipaanista, kolmas ei maistanut ollenkaan ja sankari itse söi pelkät kuorrutteet. Tumman suklaan ja marsipaanin liitto miellytti kyllä itseäni, mutta niin makeaa oli tämäkin kakku, että pieni pala riitti vallan mainiosti.