Jos tässä alkuun luodaan katsausta menneeseen vuoteen Ketun keittiössä, niin voidaan todeta että viime vuonna olimme aikaisempaa ahkerampia polkkaajia. Johtuneeko sitten siitä, että Poika on kasvanut ja kehittynyt ja tullut entistä omatoimisemmaksi. Toissavuonna tahtia haitanneista muutto- ja remonttiruljansseista on niistäkin jokseenkin selvitty. Mennyt vuosi toi keittiöömme myös Kirjallisen ruokahaastekisan voiton, vielä kaunis kiitos kaikille Rouva Magotin hobittipiiraan ystäville. Isännöimämme parsahaaste tuotti sekin ilahduttavan runsaan reseptisadon, joista riittää kokeiltavaa myös tulevalle parsakaudelle.
Viime vuonna tavoitteenamme oli kerran kuussa laittaa ja polkata jokin meille aivan ennen kokeilematon ruoka. Melkein joka kuukausi siihen pääsimmekin. Elokuun tosin olin kokonaan ulkomailla, eikä miesväki sitten ollut keskenään innostunut mihinkään kulinaristisiin kokeiluihin. Tänä vuonna ajattelimme ottaa hiukan toisenlaisen haasteen: Joulupukki toi meille Tessa Kirosin kirjan Twelve, jossa on reseptejä toscanalaiseen ruokaan joka kuukaudelle. Koska pidämme kovasti italialaisesta(-kin :) ruuasta, ja reseptit vaikuttavat toinen toistaan houkuttelevammilta, koetamme tämän vuoden mittaan laittaa kirjasta ainakin yhden ruuan joka kuukausi - tietysti asiaankuuluvan kuukauden valikoimasta. Kiitos sekä kirjasta että ideasta Päivättärelle!
Sitten päivän varsinaiseen teemaan, eli silliin. Talouteemme kulkeutui Karhuherran isän kautta jo joitakin vuosia sitten Högforsin valurautainen sillipannu, tuollainen veikeä kalan muotoinen pikku astia, joka kuului v. 1820 perustetun Högforsin ruukin tuotevalikoimiin 1800-luvun lopulta saakka. Kapine lienee - mukana tulleen tieto- ja reseptiarkin mukaan - ollut pikemminkin herrasväen kuin rahvaan käytössä. Ja niinpä siinä valmistuikin
Herrasväen silli
2 kevytsillifilettä
pieni punasipuli silputtuna
tuoretta, silputtua tilliä tai persiljaa
korppujauhoja
0,5 dl kermaa
Liota kevytsillifileitä 2 h (jos käytät voimakkaammin suolattua silliä, sitä on syytä liottaa pidempään ja vaihtaa vettä välillä). Aseta sillifileet voideltuun sillipannuun (tai muuhun uunivuokaan). Ripota sillifileiden päälle reilusti silputtua punasipulia ja tilliä tai persiljaa ja hiukan korppujauhoja. Paista sillifileitä uunissa 250 asteessa 15 min. Kaada sitten kerma vuokaan sillien päälle, ja paista vielä 5 min. Nauti esimerkiksi uuniperunoiden ja salaatin kera - juomaksi sopii erinomaisesti olut. Sillistä tulee mukava suolapala vaikka saunan jälkeen.
7 kommenttia:
Hih, meillä on tuollainen samanlainen vuoka. Kala-allergisen taloudessa se on ollut lähinnä koriste-esineenä...
Tusla, meillä taas vuoka on enimmän osan ajasta kaapin perukoilla, harvoin tulee silliä laitettua.
Tuota, kun seuraavan kerran tulemme käymään, niin vieno toivomukseni on että vuoka on siellä kaapin perukoilla... En millään muotoa epäile keittotaitojanne, mutta silli vain ei ole mun juttuni. Ja tervehdys tätäkin kautta, muuten... :-)
Hyvä tietää, arvoisa Barytonic - muistelin että se oli rouvasi joka ei sillistä välitä. Ja tervetuloa Blogistaniin.
Arvoisa Ketturouva, kyllä lady Gintonic... siis allekirjoittaneelle nykyisin silli maistuu vaikka nuoruusmuistoista valitettavasti löytyy myös sillistä aiheutunutta pahoinvointia.
Barytonic ja Kissaemo, tuo pikkuruinen sillivuoka on omiaan parin aikuisen pikkusuolaisen iltapalan laittamiseen. Teidän suurperheenne koon huomioiden per nenä annoskoko olisi minimaalinen. Tuskin edes nähtävissä. ;-)
Tervetuloa minunkin puolestani blogistaniin. Hauska nähdä teitä täälläkin.
Ja muille tiedoksi: näitä kahta uutta blogia kannattaa käydä jatkossa silloin tällöin vilkaisemassa. Siinä määrin loisteliaita näyttöjä olemme heidän keittotaidostaan päässeet kokemaan. Äijäruokalan Ari varmasti jakaa mielipiteen.
Ketturouva ja Karhuherra, kiitos teille molemmille tervetulotoivotuksista blogimaailmaan!
Luulenpa että pikkuruinen sillivuokanne olisi juuri sopivan kokoinen myös suurperheemme tarpeisiin. Sillinsyöjiä kun tässä perheessä on toistaiseksi vain yksi :-)
Lähetä kommentti