Vähä-Venäjän punajuurikeitto

Punajuuri tuntuu kuuluvan niihin ruoka-aineisiin, jotka jakavat mielipiteet - toiset tykkäävät, toiset inhoavat. Me kuulumme niihin, jotka tykkäävät. Borssi on hyvää talviruokaa ja sitä oli tehnyt mieli jo jonkin aikaa, kun haltuumme päätyi aiemmin mainittu Mannerheimin pöydässä -kirja. Kun opuksesta löytyy peräti kaksi hyvältä vaikuttavaa borssiohjetta, pääsi borssi ensimmäisenä kokeiltavaksi.Otimme ohjeista käsittelyyn ensiksi vähävenäläisen (eli ukrainalaisen) version, jonka mainitaan olevan peräisin Eva Mannerheim Sparren keittokirjasta. Laitan tähän aluksi ohjeen sellaisenaan, ja kommentit sitten.

Malorossijski borštš

1 kg rasvaista naudan lapaa

1/4 kg tuoretta sianlihaa

muutamia tuoreita prinssinmakkaroita

2 kaunista suurta punajuurta

vähän valkokaalia

1 porkkana

1 sipuli

1 selleri (tämän korvasimme palsternakalla)

5 tuoretta tomaattia

2 rkl tomaattisosetta (pyreetä)

2 rkl jauhoja

laakerinlehtiä

2 l vettä

suolaa ja pippuria

vähän etikkaa ja punajuurimehua

smetanaa

Kaali ja punajuuret leikellään suikaleiksi, selleri, porkkanat, sipuli ja tomaatit palasiksi.

Liha, sianliha, kaali, punajuuret, juurekset, jauhot, laakerinlehdet, tomaattisose, suola ja pippuri pannaan kylmään veteen ja kaiken annetaan kiehua monta tuntia keittoastia kannella peitettynä. Mitä kauemmin keitto kiehuu, sitä parempi. Voidaan hyvin keittää edellisenä päivänä ja kiehauttaa kuumaksi ennnen pöytään viemistä. Värjätään punajuurimehulla ja maustetaan lopuksi tilkalla viinietikkaa.

Liha, sianliha ja makkarat leikellään palasiksi, vähän smetanaa hämmennetään keittoon, joka tarjotaan smetanan, vatruskojen tai hyvin pienten piirasien kanssa.

Ja sitten kommentaari:

Koska punajuuremme olivat pienenpuoleisia, tuplasimme niiden määrän. Ohje tuntui viittaavan siihen, että liha keitetään kokonaisena, mutta päädyimme paloittelemaan myös lihan. Mukana oli myös pala ydinluuta tuomassa makua. Ohjeessa mausteiden määriä ei anneta tarkemmin, mutta laitoin liemeen kolmisen laakerinlehteä ja kämmenpohjallisen kokonaisia mustapippureita. Keitos sai kiehua rapiat kolme tuntia ennen kuin tarkistimme suolan, lisäsimme punajuurimehua ja etikkaa (=itse säilöttyjen säilykepunajuurten etikkalientä) ja makkarat. Sitten keittelimme vielä tovin. Prinssimakkaroina käytimme Pajuniemen pehtoorinnakkeja.

Noin neljän tunnin kokonaiskeittoajan jälkeen smetanasilmällä terästetty lopputulos saa kaksihenkiseltä raadiltamme varauksettoman hyväksynnän. Tällä kelpaa nälän häätää! Liha oli erittäin mureaa. Ja oletettavasti maku vain paranee seuraavana päivänä lämmityksen myötä.