Olimme menneen viikon yhdistetyllä työ/lomamatkalla Roomassa. Tarjoilemme nyt hiukan maistiaisia ja kokemuksia matkaltamme.
Asuimme Suomen Rooman instituutissa Villa Lantessa Janiculum (Gianicolo) -kukkulalla, joka ei kuulu niihin Rooman kuuluisiin seitsemään kukkulaan. Ikkunastamme sen sijaan avautui hieno näkymä Rooman yli.
Instituutissa on kohtuullisesti varusteltu keittiö asukkaiden käyttöön, jossa laitoimme aamupalaa ja toisinaan myös lounasta tai päivällistä. Koska enimmäkseen keskityimme pikemminkin hengenravintoon eli Rooman nähtävyyksiin, sapuskat joita kokkailimme olivat simppeleitä. Useimmiten kuitenkin söimme lounaan ja päivällisen ulkona.
Lounas paikallisen valkoviinin kera
Pieniä baareja ja kahviloita on Roomassa lähes joka nurkalla. Nimitysten ei pidä antaa hämätä, molemmat tarkoittavat käytännösä samaa, kahvilassa on todennäköisemmin enemmän pöytiä, joiden ääressä istua, kun taas baari on enemmänkin pistäytymispaikka, jossa siemaistaan tiskillä espresso (italialaisittain vain
caffè) tai aperitivo taikka digestivo (edellinen nautitaan ennen ruokailua parantamaan ruokahalua, jälkimmäinen ruokailun jälkeen parantamaan ruoan sulatusta) . Tai sitten muuten vaan makuun sopiva juoma. Yleensä näistä saa kaikkea vedestä viinaan. Toki lämpimällä kaudella baarienkin edessä jalkakäytävällä tai aukealla (
piazza) on pöytiä auringonvarjojen suojassa, joissa uupunut kulkija voi huokaista vaikka oluen äärellä.
Cappuccinoa ei muuten kannata tilata enää puolen päivän jälkeen, jos ei halua antaa itsestään mistään kulttuurista tietämättömän turistin kuvaa, sillä se on italialainen aamupala, yleensä voisarven (
cornetto, ranskalaista serkkuaan normaalisti pienempi, monasti täytetty hillolla tai jollain suolaisella) tai kolmioleivän kera (
tramezzino, englantilaista serkkuaan hieman suurempi, myydään yleisimmin vitriinistä ilman minkäänlaista muovikäärettä, siis ihan oikeasti tuoreena).
Caffe della Scala Trasteveressa
Iltapäivällä on kätevää poiketa baarissa hörppäämään espressot nähtävyyksien katselun lomassa. Roomalaiseen tapaan tilaus maksetaan ensin kassalle ja sormustimenkokoinen kupillinen erittäin vahvaa kahvia juodaan nopeasti seisaaltaan tiskin ääressä. Käypä hinta kupillisesta espressoa kulmakuppilassa on vajaan euron luokkaa, keskustassa hieman enemmän. Kannattaa myös huomioida, että jos kahvin haluaa välttämättä juoda pöydässä, kupin hinta saattaa kallistua. Tunnelmallisesti sisustettu ja perinteikäs
Tazza d'Oro sijaitsee kulman takana Pantheonista. Kahvila myös valmistaa omaa kahvia, ja sieltä voi ostaa papukahvia sekä useita eri teelaatuja.
Trasteveren legendaarisessa
Bar San Callistossa lasi amaroa, viiniä tai limoncelloa ei ole merkittävästi espressokupillista kalliimpi, turistialueilla ja keskustan trendikkäämmissä/nimekkäämmissä paikoissa niistä voi sen sijaan varautua maksamaan tuntuvastikin enemmän.
Bar San Callistossa eli tuttavallisesti "Kallistuksen baarissa"
Roomassa ei tarvitse kantaa kaupasta vettä, sillä vesijohtovesi on aivan juomakelpoista, vaikka maistuukin hieman kalkilta. Kesäkuumalla hikoilevaa turistia ilahduttaa lisäksi se, että kaupungissa on antiikin parhaita perinteitä noudattaen tiheässä julkisia vesipisteitä, joiden veden laatu on hyvä. Niinpä vesipulloa voi täytellä matkan varrella.
Satunnainen turisti täyttämässä pulloaan eräällä Rooman lukuisista julkisista lähteistä
Aktiivisesti nähtävyyksiä katsellessa riittävästä juomisesta onkin syytä pitää huolta. Helteisenä kesäpäivänä virkistävää on myös monissa baareissa ja gelaterioissa (jäätelökauppa) myytävä jääsohjoinen granita sekä italialainen jäätelö, jota on aina saatavilla montaa makua. Jätskin hinta vaihtelee paikasta riippuen - ketjut ovat edullisempia kuin artesaanijätskikojut, ja turistialueet ovat tietenkin kalleimpia riippumatta jäätelön laadusta.
Vasemmalla limone (sitruuna) ja oikealla menta (minttu) granita
Teimme ilahduttavan havainnon, että vaikka ne väistämättömät hampurilaisketjut ovat sielläkin edustettuna, perinteisemmät roomalaiset pikaruokapaikat ovat pitäneet hyvin pintansa. Ylikansallisen purilaisen sijasta nopeaa vatsantäytettä kaipaavan kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa paikkaa joka mainostaa
tavola caldaa. Sieltä voi ostaa valmiskeiton tai salaatin, ja monasti substantiaalisemmankin valmisruoan, taikka vaikkapa palan
pizza al taglio'a, levypizzaa, joka on hinnoiteltu painon mukaan. 100 g maksaa 1-2,5 euroa täytteistä riippuen. Myyjälle osoitetaan minkä kokoinen pala halutaan ja se punnitaan hinnan määrittelemiseksi. Toimiva vaihtoehto on myös koota ateria kaikesta tarjolla olevasta.
Kevyempää lounasta kaipaava voi puolestaan etsiytyä tramezzinoja ja panineja tarjoavaan "baariin". Kolmioleivät maksoivat noin 1,5-2 euroa, paninit ovat 5-6 euron hintaluokkaa.
Yhden päivän vietimme aamusta iltaan antiikin raunioiden keskellä. 12 euron lipulla pääsee nimittäin näkemään sekä Forumin, Palatiumin että Colosseumin. Lippu oikeuttaa yhteen sisäänpääsyyn kumpaankin kohteeseen, ja se on voimassa kaksi päivää. Meillä oli seuraavalle päivälle jo muuta ohjelmaa, joten jouduimme urakoimaan kaiken kerralla. Samalla opimme kantapään kautta, että jos aikoo kiertää Forum Romanumin ja Palatiumin (Palatino), on syytä varautua omin eväin. Valtavalla alueella ei nimittäin ole mitään ruokintapisteitä, eikä samalla lipulla pääse enää takaisin, jos poistuu ruokailemaan. Emme voi myöskään suositella mm. Colosseumin aukiolla kojuista myytäviä ylihinnoiteltuja pizzalättyjä. Seuraavalla kerralla olemme siis kaukaa viisaita ja otamme eväät mukaan. Forum on piknikkiin turhan kansoitettu ja levoton, mutta Palatiumin alueella on puistoa, jossa eväiden nauttiminenkin onnistuu.
Koska asuimme Tiberin eli Tevere-joen toisella puolella, söimme päivällistä useimmiten Trasteveren alueella. Trasteveresta löytyy lukemattomia pieniä ravintoloita, joiden hinnoittelu on yleisesti ottaen maltillisempaa kuin keskikaupungilla. Hintahaitari tuntuu olevan noin viitosen pizzoista ylöspäin - sivumennen, viiden-kuuden euron pizza Trasteveressa pesee kevyesti jonkun kotipizzan.
Pizzeria La Scaletta (Via della Scala) voi näyttää hieman epämääräiseltä ulos,
mutta herkkutatti-salsicciapizzan hinta-laatusuhde oli enemmän kuin kohdallaan!
Optimaalisen hinta-laatusuhteen saavuttamiseksi kannattaa etsiytyä hiukan syrjemmälle turistien suosimilta aukioilta ja kaduilta ja valita sellainen paikka, jossa paikalliset käyvät. Omasta kokemuksestamme voimme suositella esimerkiksi
La Fraschettaa (Via San Francesco a Ripa 134). Ulkoapäin lähes huomaamattoman pieneltä vaikuttavassa trattoriassa on tilava takahuone, jossa roikkuu valkosipulilettejä ja chilipaprikanippuja. Ruoka on maanläheistä ja maistuvaa.
Spaghetti vongolen simpukat ovat tiettävästi tuoreita, mutta maanantaisin tätä - kuulemma perinteistä roomalaista - pastaa voi olla vaikea saada. Noin kympin hintaiset pasta-annokset ovat niin isoja että ne käyvät pääruuasta. Ateria antipastoineen, pastoineen ja viineineen kustansi kahdelta hengeltä noin kolmekymppiä. Päivälliselle mielivän kannattaa varata pöytä tai olla paikalla ajoissa, sillä ravintola on paikallisten suosiossa ja täyttyy klo 20 jälkeen nopeasti.
Turistien suosimilla Campo Marzion (Campus Martius) alueella ja Via dei Fori Imperialin ympäristössä on myös runsaasti ravintolatarjontaa, mutta ne jäivät meiltä tällä retkellä kokonaan testaamatta. Osa näistä on nähtävästi suunnattu pääasiassa turisteille - vieroksuimme kovaa hinnoittelua, sisäänheittäjiä sekä isoja ja äänekkäitä turistiseurueita. Myönnän että meitä myös epäilytti, mikä mahtaa olla ruuan taso tällaisissa syöttölöissä. Toisaalta esimerkiksi tämä v. 1939 perustettu
Taverna Antonina, joka jäi sattumalta matkamme varrelle, näytti kutsuvalta. Harmin paikka ettemme olleet silloin ateriaa vailla.
Rooman ravintola- ja kahvilatarjonnasta oli keväämmällä juttua
Glorian Ruoka ja Viini -lehdessä (3/2011). Olin ottanut lehden matkalle mukaan sillä ajatuksella, että kävisimme syömässä jossakin jutussa mainituista ravintoloista Karhuherran syntymäpäivänä. Sattumoisin päädyimme kuitenkin juuri sinä päivänä instituutin järjestämälle retkelle Rooman ulkopuolelle, jossa kävimme myös aivan erinomaisessa ravintolassa syömässä lounaan pitkän kaavan mukaan - mutta siitä lisää myöhemmin.
