Tuli sitten kokeiltua tällaista viritystä, jota olen mielinyt laittaa siitä saakka kun söimme ihania risottotäytteisiä grillattuja sienenlakkeja Ten Fourteenissa Clontarfissa.
Valitsin pohjaksi portobellon, koska se on riittävän iso ja lakki on kuppimainen, mutta jokin ryöppäämättä syötävä metsäsienikin soveltuisi. Täytteeksi tein tällä kertaa suppisohraton. Annoksesta tuli niin reilusti että siitä syötiin täysi ateria sienten täyttämisen lisäksi - risottoa tai ohrattoa on mielestäni hankalaa tehdä pientä määrää. Tämä on myös erinomainen tapa sijoittaa sienirisoton loput.
Suppilo-ohratolla täytetyt portobellosienet (neljälle alkupalaksi)
4 portobellosientä, jalat poistetaan
Sienten jalat voi silputa ja lisätä risottoon yhdessä suppisten kanssa.
Suppisohratto:
oliiviöljyä
2 kourallista liotettuja kuivattuja suppilovahveroita + n. 2,5 dl liotuslientä tai 4-5 kourallista tuoreita sieniä silputtuna
1 kookas keltasipuli silputtuna
2,5 dl rikottuja, esikypsytettyjä ohrasuurimoita
n. 1/2 l kasvislientä + kuivattujen sienten liotusliemi (tai vajaa litra kasvislientä, jos käytät tuoreita sieniä)
pari nokaretta voita
nokare gorgonzolaa
tuoretta timjamia, lehdet riivittynä
suolaa, mustapippuria
parmesaania lastuina*
parmesaania lastuina*
Mittaa oliiviöljy isoon paistokasariin. Lisää kasariin silputtu sipuli ja sienet ja kuullottele jonkin aikaa. Lisää sitten ohrasuurimot ja pyörittele kauttaaltaan öljyssä, kuullota vielä tovi.
Ala tämän jälkeen lisätä nestettä vähän kerrassaan, samaan tapaan kuin risottoon, ja anna ohran kiehua miedolla lämmöllä. Jatka nesteen lisäämistä kunnes ohra on sopivasti kypsää, eli pehmennyttä mutta ei vielä puuroa - näppituntumani on että tämä vie hieman pidempään kuin riisin kanssa.
Lisää lopuksi voi, gorgonzolajuusto (optionaalinen) ja timjami. Suolaa ja pippuroi.
Täytä portobellon lakit ohratolla ja sijoita päälle muutamia parmesaanilastuja. Paista uunissa 200 asteessa tai grillissä kunnes sienet ovat kypsiä (uunissa noin kymmenen minuuttia).
* Meillä ei ollut parmesaania, koska unohdin sen kotiin. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti lisäämään sitä, Karhuherra testasi sitä ylijäämäsieneen myöhemmin ja se oli kuulemma piste i:n päälle.
Suoritus oli hyvä, mutta ei vielä täysi kymppi. Kokeilemme tätä ehdottomasti ensi kesänä myös grillattuna versiona!
1 kommentti:
Melkein vesi tuli kielelle, kun katsoin kuvan... tänään ennätin minäkin vihdoin metsään; tuliaisina muutamia kanttarelleja ja korillinen suppiksia.
Lähetä kommentti