Omenaista piirakkaa

Arlan tuotenäytteenä tullut kermarahka päätyi omenapiirakan täytteeseen. Samaan piirakkaan tuli upotettua pari jo parhaat päivänsä nähnyttä kotimaista omppua ja purkinpohjallinen viimevuotista omenahilloa. Hävikistä herkuksi siis.

Kermarahka antoi mukavan pehmeän ja täyteläisen maun rahkatäytteeseen. Käyttämäni omenahillo ja omenat olivat aika kirpeitä, ja siksi ripotin hieman sokeria omenoiden päälle. Jos käytät makeaa hilloa, sokeria ei välttämättä tarvita. Kanelin lisäksi tai tilalle täytteeseen voisi laittaa tietysti myös vaniljasokeria, itselleni se tuli mieleen vasta jälkeenpäin, kun piirakka oli jo uunissa.

Rahkaomenapiirakka

pohja (kauramurotaikina):

150 g pehmeää voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

Aloita tekemällä taikina. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri keskenään, lisää sitten kananmuna ja sekoita hyvin. Lopuksi sekoita joukkoon jauhot ja kaurahiutaleet. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

täyte:

1 tlk (200 g) kermarahkaa

n. 1  dl omenahilloa

1 tl kanelia

Sekoita täytteen ainekset keskenään.  Levitä täyte taikinapohjalle.

lisäksi:

2-3 kotimaista omenaa 

hiukan sokeria

Pese omenat, poista siemenkodat ja leikkaa kapeiksi viipaleiksi. Lado omenaviipaleet rahkatäytteeseen omaa taiteellista näkemystäsi noudattaen. Ripota omenoille hiukan sokeria.

Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Täytetyt sienet

Vietimme menneen viikon loppupuolen Kesäkodissa laittamassa paikkoja talvikuntoon. Aikaa jäi kuitenkin myös muuhun, mm. sienestämiseen ja ruuanlaittoon. Metsä oli valehtelematta täynnä suppilovahveroita.

Tuli sitten kokeiltua tällaista viritystä, jota olen mielinyt laittaa siitä saakka kun söimme ihania risottotäytteisiä grillattuja sienenlakkeja Ten Fourteenissa Clontarfissa.

Valitsin pohjaksi portobellon, koska se on riittävän iso ja lakki on kuppimainen, mutta jokin ryöppäämättä syötävä metsäsienikin soveltuisi. Täytteeksi tein tällä kertaa suppisohraton. Annoksesta tuli niin reilusti että siitä syötiin täysi ateria sienten täyttämisen lisäksi - risottoa tai ohrattoa on mielestäni hankalaa tehdä pientä määrää. Tämä on myös erinomainen tapa sijoittaa sienirisoton loput.

Suppilo-ohratolla täytetyt portobellosienet (neljälle alkupalaksi)

4 portobellosientä, jalat poistetaan 

Sienten jalat voi silputa ja lisätä risottoon yhdessä suppisten kanssa.

Suppisohratto:

oliiviöljyä

2 kourallista liotettuja kuivattuja suppilovahveroita + n. 2,5 dl liotuslientä tai 4-5 kourallista tuoreita sieniä silputtuna

1 kookas keltasipuli silputtuna

2,5 dl rikottuja, esikypsytettyjä ohrasuurimoita

n. 1/2 l kasvislientä + kuivattujen sienten liotusliemi (tai vajaa litra kasvislientä, jos käytät tuoreita sieniä)

pari nokaretta voita

nokare gorgonzolaa

tuoretta timjamia, lehdet riivittynä

suolaa, mustapippuria
parmesaania lastuina*

Mittaa oliiviöljy isoon paistokasariin. Lisää kasariin silputtu sipuli ja sienet ja kuullottele jonkin aikaa. Lisää sitten ohrasuurimot ja pyörittele kauttaaltaan öljyssä, kuullota vielä tovi. 

Ala tämän jälkeen lisätä nestettä vähän kerrassaan, samaan tapaan kuin risottoon, ja anna ohran kiehua miedolla lämmöllä. Jatka nesteen lisäämistä kunnes ohra on sopivasti kypsää, eli pehmennyttä mutta ei vielä puuroa - näppituntumani on että tämä vie hieman pidempään kuin riisin kanssa. 

Lisää lopuksi voi, gorgonzolajuusto (optionaalinen) ja timjami. Suolaa ja pippuroi.

Täytä portobellon lakit ohratolla ja sijoita päälle muutamia parmesaanilastuja. Paista uunissa 200 asteessa tai grillissä kunnes sienet ovat kypsiä (uunissa noin kymmenen minuuttia).

* Meillä ei ollut parmesaania, koska unohdin sen kotiin. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti lisäämään sitä, Karhuherra testasi sitä ylijäämäsieneen myöhemmin ja se oli kuulemma piste i:n päälle.

Suoritus oli hyvä, mutta ei vielä täysi kymppi. Kokeilemme tätä ehdottomasti ensi kesänä myös grillattuna versiona!

Juhlat Hobittilassa

Lauantaina 22. syyskuuta Ketunluola muuttui hobittikoloksi, kun vietimme Bilbo ja Frodo Reppulin syntymäpäivää nyyttäriperiaatteella. Hobittimaiseen tapaan ruokaa oli tarjolla runsaasti.

Alkumaljoissa helmeili Repunpään omenasadosta valmistettu mehu, jota aikuisille oli hiukkasen terästetty jalolla juomalla.

Alkumaljan kanssa napostelimme Päivättären leipomia juustoisia siemenkakkuja.

Aloittelimme ateriaa kevyesti salaatilla Repunpään puutarhan antimista,

 
rouva Magotin mainekkaalla sieni-pekonipiirakalla

 
sekä Äijäruoan Arin stoutilla höystetyllä cottage piella.

Pääruokana tarjottiin Sam Gamgin pupumuhennosta Ithilienin yrttien kera (pupun tilalla oli tosin tällä kertaa pala luomunaudan paahtopaistia, koska emme ilman Klonkun apua saaneet pupuja kiinni).

Lisämakua lihalle toivat karviaischutney ja mustaherukkahyytelö.

Muhennoksen keralla oli tarjolla papuja ja pekonia...

...sekä tietenkin hunajoituja sieniä!

Palan painikkeeksi nautimme Vihreän Lohikäärmeen mainioita oluita ja siidereitä sekä kuulua Vanhaa Viinitarhaa. 

Aterian kruunasi Päivättären makoisa mustikkacrumble.

Lähdekirjallisuus: J.R.R. Tolkien, Hobitti, Taru Sormusten herrasta
Illan musiikki: Taru sormusten herrasta 1-3 -elokuvien soundtrack.

Papuja, pennejä, pekonia

Kilkkeet, jotka nostavat vanhoja bloggauksia esiin, ovat minusta hauskoja. On kivaa nähdä mitä Ketun keittiöstä on viime aikoina haettu - suosiossa ovat viime viikkoina olleet varsinkin mustatorvisienikeitto ja -kastike.

Myös muiden blogeissa silmään voi sattua jotain, mitä ei muuten olisi osannut edes tulla etsineeksi. Tällä tavalla löysin Pastanjauhajilta v. 2006 ilmestyneen ohjeen pavuille, penneille ja pekonille. Pidän pavuista, ja plantaasimme papusato on ollut tänä vuonna ennätysmäinen, joten tuumasta toimeen. Hiukkasen muokkasimme ohjetta mennessämme. Lopputulos oli siinä määrin onnistunut, että ansaitsee postauksen.

Pennejä pekonin ja papujen kera (kahdelle-kolmelle)

pennepastaa

n. 250 g tuoreita kotimaisia vihreitä papuja

oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä
n. 150 g pekonikuutioita (tai viipaloitua amerikanpekonia)
mustapippuria
suolaa

pecorino romano -juustoa raastettuna

Aloita laittamalla pastavesi tulelle. 

Poista pavuista kannat ja pätki ne suupaloiksi. Laita pavut, liiskattu valkosipulin kynsi ja ripaus suolaa isoon paistinpannuun mahdollisimman vähään kiehuvaan veteen. Laita pasta kiehumaan. 

Kun pavut ovat kiehuneet n. 6 minuuttia ja ovat vähän napakoita, poista ne pannusta. Tässä vaiheessa pannulle on jäänyt vielä hieman kiehuvaa vettä. Lisää loraus oliiviöljyä, toinen valkosipulinkynsi ja pekoni. Paista pekonia kunnes se on rapeaa ja rasvaa on irronnut mukavasti. 

Lisää sekaan pavut ja pyörittele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisää valutettu pasta ja sekoita huolella. Raasta päälle pecorinojuustoa.

Sadonkorjaajan kasvislasagne

Arla-Ingman tarjosi meille jälleen tilaisuutta tutustua kauden uutuustuotteisiin, ja mehän tietenkin tartuimme siihen innokkaasti. Tämänkertaisessa tuotepaketissa oli mukana kolmella eri juustolla maustettuja ruokakermoja, stevialla makeutettua rasvatonta jugurttia, Natura-kermajuustoa, India- ja Rucola&Pesto -maustettuja tuorejuustoja sekä täyteläistä crème fraichea ja kermarahkaa.

Maistoimme stevia-makeutettua Tropiikin hedelmät -jugurttia sunnuntaina aamupalalla ennen ulkoilmassa vietettyä päivää. Tämä oli tietääkseni ensimmäinen tuttavuuteni stevian kanssa, ja tekemättä olisi varmaan jäänyt, jos jugurtti ei olisi tullut kotiin, sillä tunnustan olevani ennakkoluuloinen kaikenlaisten sokeria korvaavien tuotteiden suhteen.  Stevia yllätti kuitenkin myönteisesti - se ei maistunut äitelältä kuten useimmat makeutusaineet minusta maistuvat. Jugurtin koostumuskin oli onnistunut, jugurtti on jokseenkin sileää mutta riittävän paksua, ja luvatut hedelmätkin maistuivat kiitettävästi. Hiukan "ohuelta" maku minusta tuntui, niin kuin rasvattomissa tuotteissa usein on, mutta se on tietysti makuasia. Poika, joka ei suinkaan tykkää likimainkaan kaikista jugurteista, veteli omansa hyvällä halulla ja kehui että hyvää on.

Iltapäivällä olimme nostamassa perunoita kahden aarin plantaasiltamme. Sato olikin huomattavasti parempi kuin parina viime vuonna. Sadonkorjuuajan kunniaksi kehittelin illalla kotiin päästyämme kasvislasagnen, johon upotin tölkin Arla Keittiö savujuusto-ruokakermaa, viimeisen palstamme tänä vuonna tuottamista kesäkurpitsoista, Kesäkodin kasvilavalta korjatut pinaatit sekä persiljaa ja basilikaa parvekkeen yrttiruukuista.

Kolmen vartin paistoaikaa lukuun ottamatta tämä ruoka valmistuu nopeasti ja on todella helppo tehdä.

Sadonkorjuulasagne (neljälle)

tomaattikastike:

oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä murskattuna

500 g paseerattua tomaattia 

n. 1,5 dl vettä

n. 1 tl (ruskeaa ruoko-)sokeria

mustapippuria, suolaa

kourallinen persiljaa, silputtuna

kourallinen basilikaa, revittynä

Kuumenna oliiviöljy ja kuullota siinä murskattua valkosipulia jonkin aikaa. Lisää paseerattu tomaatti ja huuhtaise tölkistä mukaan n. 1,5 dl vettä niin että kastike hiukan ohentuu. Sekoita hyvin ja kuumenna kiehuvaksi, anna kiehua muutaman minuutin ajan. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja pyöristä kastikkeen makua sokerilla. Lisää lopuksi tuoreet yrtit. 

pinaattikastike:

oliiivöljyä

n. 1 l tuoreita pinaatinlehtiä

2 dl savujuustoruokakermaa (Arla Keittiö)

2 dl maustamatonta ruokakermaa

mustapippuria

(suolaa)

Revi pinaatinlehdet karkeasti ja kuullosta niitä oliiviöljyssä kunnes ne pehmenevät.  Lisää savujuustoruokakerma ja tavallinen ruokakerma. Anna kiehahtaa muutaman minuutin ajan sekoitellen. Mausta mustapippurilla ja lisää tarvittaessa hyppysellinen suolaa.

lisäksi:

1 isohko kesäkurpitsa

n. 16 lasagnelevyä

juustoraastetta, esim. parmesaania

oliiviöljyä vuoan voiteluun

Leikkaa kesäkurpitsa n. 5 mm paksuiksi viipaleiksi. Voitele korkealaitainen nelikulmainen tai suorakaiteen muotoinen uunivuoka oliiviöljyllä. Pane uuni lämpiämään.

Kaada vuoan pohjalle puolet tomaattikastikeesta, lado siihen kerros kesäkurpitsaviipaleita (noin puolet) ja peitä lasagnelevyillä (minun vuokaani menee neljä levyä yhteen kerrokseen niin että reunat ovat hiukan päällekkäin). Levitä levyjen päälle puolet pinaattikastikkeesta. Lado pinaattikastikkeen päälle toinen kerros lasagnelevyjä ja sen jälkeen uudestaan kerrokset tomaattikastiketta, kesäkurpitsaa ja lasagnelveyjä. Levitä päällimmäiseksi kerros pinaattikastiketta ja ripota pinnalle reilusti juustoraastetta.

Paista n. 180 asteessa 45 minuuttia. 

Pinaattikastiketta olisi voinut huoleti olla enemmänkin, mutta minulla oli vain yksi purkki savujuustokermaa, enkä halunnut laimentaa sen makua liikaa. Seuraavaa kertaa silmällä pitäen tekisin kuitenkin em. ohjeessa mainitusta pinaattikastikkeesta puolitoistakertaisen annoksen.

Maku oli joka tapauksessa onnistunut, mukavan runsas ja täyteläinen. Savujuuston makuinen kerma toimi tässä kokoonpanossa mainiosti ja antoi makuun selvästi aistittavan oman säväyksensä. Karhuherra kehui tätä jopa parhaaksi syömäkseen kasvislasagneksi - ja niitä on sentään meidänkin keittiössämme laitettu useampaa sorttia, eikä mikään aikaisempikaan ole ollut mielestäni epäonnistunutta.