Häränhäntähöystö

Tunnustan: en ollut eläessäni edes syönyt häränhäntiä, saati laittanut niitä. Sään viiletessä tarjoutui kuitenkin oivallinen tilaisuus kokeilla niiden valmistusta Kesäkodin leivinuunissa. Avuksi valmistukseen löytyi tämä Hesarin Ruokatorstain ohje vuodelta 1992. (Kirjoitin muuten samana vuonna ylioppilaaksi.)

Leivinuunissa muhineesta häränhäntähöystöstä tuli paljon parempaa kuin osasin odottaa, nimittäin todella hyvää. Pyry arvosti puolestaan kovasti häntäluita ja piilotteli niitä pitkin mökkitonttia.

Häränhäntähöystö (neljälle)

1 kg häränhäntiä paloiteltuna
1-2 tl paprikajauhetta
3 rkl voita
noin 5 dl lihalientä
2 rkl tomaattisosetta
suolaa
6 maustepippuria
1 laakerinlehti
3 porkkanaa
2 sipulia
pala selleriä (korvasin varsisellerillä)
2 rkl vehnäjauhoja
persiljasilppua 

Ruskista häränhännät ja paprikajauhe voissa. Mausta suolalla. Lisää lihaliemi, tomaattisose ja mausteet ja anna lihan hautua hiljaa kannen alla 2-3 tuntia. - Tämän vaiheen toteutin tyrkkäämällä hännät mainituksi ajaksi padassa vajaata 200-asteiseen leivinuuniin.

Lisää kuoritut, paloitellut kasvikset, kun noin puoli tuntia kypsennysaikaa on jäljellä, ja tarkista maku.

Kun häränhännät ovat täysin kypsiä ja liha irtoaa niistä helposti, nosta ne liemestä ja anna jäähtyä sen verran, että pystyt irrottamaan lihat. 

Suurusta liemi kylmään vesitilkkaan sekoitetuilla vehnäjauhoilla. Palauta luista irrotetut lihat takaisin liemeen ja keitä vielä muutama minuutti. Tarkista maku. Ripottele kypsän ruuan pinnalle persiljasilppua. 

Marinoidut grillisienet

Marinoitujen grillisienten ohje löytyi jostain lehdestä kesäkodissa, valitettavasti en enää muista mistä. Reseptikin voi tässä olla ulkoa muisteltuna vähän sieltä tänne päin. 

Marinoidut grilliherkkusienet

200 g herkkusieniä
1 sitruunan mehu
hyvää oliiviöljyä
1 murskattu, silputtu valkosipulin kynsi
reilusti silputtua timjamia
suolaa, mustapippuria

Sekoita marinadin ainekset ja maistele maku kohdilleen. 

Grillaa sieniä kunnes ne näyttävät nahistuneilta. Kippaa sienet marinadiin ja anna maustua tovi. 

Raikkaan sitruksiset sienet käyvät alkupalaksi, tapas-setin osaksi tai grilliaterian lisäkkeeksi. Ne komppasivat mukavasti myös grillattua possun kassleria.

Hapanimelä possu

Meillä ei Ketun keittiössä onneksemme ole ruoka-aineallergioita tai muita rajoitteita ruoan suhteen, mutta viihdytämme mielellämme vieraita, ja silloin hyvä isäntäväki tietenkin huomioi tarjottavissa vieraiden tarpeet. Kunnia-asiamme on yrittää tarjota kaikille maukasta ruokaa!

Mausteallergiankaan ei onneksi tarvitse tarkoittaa että ruuan pitäisi olla mautonta. Siitä hyvänä esimerkkinä on tämä hapanimelä possu, joka on sovitettu myös sitrushedelmättömäksi.

Alkuperäinen ohjekin on muuten vaihteeksi ihan keittokirjasta (Suuri aasialainen keittokirja vuodelta 1999)!

Hapanimelä possu (neljälle)

0,5 tl suolaa
350 g suupalasuikaleiksi leikattua possun ulkofileetä
2 kevyesti vatkattua munaa
4 rkl maissijauhoja
öljyä friteeraukseen

1 ohuiksi tikuiksi viipaloitu porkkana
1 suikaloitu sipuli
160 g (tuoretta) ananasta kuutioina
0,5 punaista paprikaa suikaleina
0,5 vihreää paprikaa suikaleina
1 dl säilöttyjä bambuversoja tms. (meillä oli näiden tilalla tuoreita tuoreita sokeriherneitä ja papuja)

Hapanimeläkastike: 
3 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl soijakastiketta
2 rkl tomaattipyreetä
2 rkl sokeria
2 rkl ananasmehua (/appelsiinimehua)
2 rkl maissijauhoja sekoitettuna 1 rkl:an vettä

Suolaa lihapalat. Sekoita hapanimeläkastikkeen ainekset keskenään, lisäten viimeiseksi maissijauho-vesisuurus. 

Kuumenna friteerausöljy esim. wokkipannussa.

Kasta lihapalat ensin munaseoksessa ja pyöräytä sitten maissijauhossa. Nostele lihapalat pienissä erissä kuumaan öljyyn (180 astetta) ja paista siinä kullanruskeiksi, nosta reikäkauhalla valumaan siivilässä talouspaperin päällä. 

Kaada öljy wokista kuumankestävään astiaan, mutta jätä 1 rkl pannuun. Paista kuumassa öljyssä kunnon liekillä porkkana, ,sipulia ja ananasta pari minuuttia. Lisää sitten paprikat ja muut kasvikset ja kypsennnä vielä pari minuuttia. 

Lisää hapanimeläkastike ja sekoita, kunnes kastike kiehahtaa ja sakenee hieman. Lisää sitten friteeratut possusuikaleet ja sekoita hyvin. 

Tarjoa heti esim. keitetyn jasmiiniriisin kanssa. 

Pororaguta revontulten loisteessa

Koiran myötä perheellemme on tullut uusia harrastuksia. Reissaamme nykyisin vuosittain kevättalvella Lappiin paimentamaan poroja. Hiihtämässäkin käydään sään ja terveydentilan sallimisen mukaan (edellisenä vuonna olimme kaikki flunssassa) - siihen ei etelässä viime vuosina ole turhan paljon tilaisuuksia ollut.

Samalla reissulla on hyvä ostaa poronlihat pakkaseen suoraan porotilalta - en muuten enää ikinä osta marketista pakastettua poronkäristystä pussissa.

Viimekertaisella reissulla kokkasimme osan lihoista saman tien tämän Karhuherran sommitteleman ragun muotoon ja nautiskelimme aterian viinin kanssa revontulten loimottaessa taivaalla. 

Pororagu ja tuore pappardelle (kolmelle)

sofritto: 1 sellerinvarsi, 1 porkkana, 1 keskikokoinen sipuli, kaikki pieninä kuutioina
oliiviöljyä ja voita

500 g poron jauhelihaa
2-3 dl punaviiniä
pari rkl tomaattipyreetä
timjaminvarsia
suolaa ja mustapippuria

Hauduta pieneksi kuutioitu selleri, porkkana ja sipuli voin ja oliiviöljyn seoksessa. Ruskista sitten niiden kanssa poron jauheliha. Kaada päälle pari-kolme desilitraa punaviiniä ja sekoita joukkoon pari ruokalusikallista tomaattipyreetä. Heitä sekaan timjaminvarret ja anna hautua. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla. 

Kastikkeen muhiessa valmista pappardelle-tuorepasta itse. Vaihtoehtoisesti voit käyttää oikotietä onneen eli valmista pappardelle-pastaa - mökkioloissa me turvauduimme tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon. 

Koska merimies on eri mies, onko merimiespihvi eri pihvi?

Ohje on kotoisin Alexander ja Hanna Gullichsenin takavuosien hittikirjasta Safkaa. En kopioi ohjetta tähän ihan sanasta sanaan, mutta yritän säilyttää oleellisen.

Merimiespihvi (kuudelle)

n. 700 g naudan sisäpaistia
2 isoa sipulia
reilu kilo perunoita
mustapippuria myllystä ja 12 kokonaista mustapippuria
suolaa
2 dl keskiolutta
2 laakerinlehteä
3 dl lihalientä
voita paistamiseen
(kuumaa vettä)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 

Viipaloi liha ja nuiji paloja vähän ohuemmaksi. Puolita sipuli ja siivuta se. Leikkaa kuoritut perunat n. 5 mm siivuiksi. 

Ruskista sipuli kevyesti voissa. 

Kuumenna iso paistinpannu kunnolla, lisää n. 1 rkl voita ja ruskista lihat erissä, ettei pannu pääse jäähtymään. (Lihan pitää tiristä pannulla. Liian kylmä pannu irrottaa lihasnesteet ja liha alkaa keittyä.) Pippuroi ja suolaa lihat aina paistettuasi erän. 

Kun olet ruskistanut lihat, kaada olut pannulle ja anna kiehahtaa pannuun jääneen paistorasvan kanssa. Ota liemi talteen. 

Voitele uunivuoka ja lado pohjalle kerros perunoita, sitten kerros sipulia, suolaa ja pippuria sekä kerros lihapaloja. Laakerinlehdet ja kokonaiset pippurit väliin. Jatka latomista samassa järjestyksessä niin että päällimmäiseksi tulee kerros perunoita (meidän vuokamme oli niin iso, että saimme aikaan vain yhden kerroksen lihaa). Kaada vuokaan paistoliemi ja lihaliemi. Leikkaa pinnalle voinokareita ja laita vuoka uuniin. Paista n. 20 minuuttia.

Ota vuoka uunista, lisää kuumaa vettä niin että perunat peittyvät ja peitä vuoka foliolla. Laske uunin lämpötila 120 asteeseen ja hauduta ruokaa vielä tunnin ajan. 

Tämän veden lisäyksen olisimme näin jälkiviisaasti voineet hyvin ohittaa. Lopputuloksena merimiespihvimme nimittäin aivan ui liemessä. Älä siis lisää vettä, jos nestettä näyttää 20 minuutin paistamisen jälkeen muutenkin olevan riittämiin.

Lopputuloksena oli oikein maistuvaa viikonloppuruokaa.

Pikaruokaa

Olen taas vaihteeksi reissannut maailmalla. Opiskelija-asuntojen keittiöt tapaavat olla aika heikosti varusteltuja mitä kattila- ja astiapuoleen tulee. Parin viikon takia niitä ei myöskään viitsi ryhtyä parantelemaan kotikeittiön tasolle. Siksipä pitää kehitellä helppoja ruokia yhdellä paistinpannulla ja lautasella toteutettavaksi. Tähän tekeleeseen ihastuin niin paljon, että taidan tehdä sitä kotonakin!

Lämmin kikherne-fetasalaatti (yhdelle)

1 tlk (400 g) valutettuja kikherneitä

1 pieni kesäkurpitsa

pienehkö sipuli, tai osa isommasta

öljyä paistamiseen

100 g fetajuustoa

reilusti sileälehtistä persiljaa silputtuna 

ripaus jeeraa, jauhettua korianteria ja paprikaa kutakin

suolaa

sitruunan mehua

Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi, halutessasi puolita se ensin. Suikaloi sipuli. Kuumenna pannussa öljy ja lisää kesäkurpitsasiivut. Paistele käännellen kunnes alkavat saada väriä molemmin puolin ja lisää sipuli. Anna sipulinkin hiukan ruskistua. 

Sekoita kesäkurpitsat ja sipulit (sekä öljy) valutettuihin kikherneisiin. Heitä mukaan murenneltua fetajuustoa, mausteet, persilja ja suola ja kruunaa komeus reippaalla lorauksella sitruunamehua. Sekoita hyvin ja nauti. 

Cumberlandin kastike

Poronmaksapateen kaveriksi suositeltiin Cumberlandin kastiketta, jonka ohje löytyi samaiselta Ruoka.fi -sivustolta kuin itse pateenkin. Hapan kastike tasapainottaa kivasti pateen rasvaisuutta, ja sopisi varmaan hyvin myös rasvaiselle linnulle, kuten ankalle.

Tässä on alkuperäisestä puolikas ohje. Vähentäisin ainakin tähän tarkoitukseen sitruunan määrää, ehkäpä riittäisi yhden sitruunan mehu.

Cumberlandin kastike

2,5 dl (musta-)herukkahyytelöä
60 g sipulia (yksi isohko sipuli)
n. 2 rkl (dijon-) sinappia
1,5 sitruunan mehu ja keltainen kuori
1,5 appelsiinin mehu ja keltainen kuori
2 dl punaviiniä
1 dl madeiraa
sokeria
suolaa
paprikajauhetta tai cayennepippuria

Suikaloi sitruunan ja appelsiinin keltainen kuori, kiehauta vedessä ja valuta. Purista hedelmistä mehu ja siivilöi se kattilaan. Kuori ja kuutioi sipulit ja lisää kattilaan. Lisää myös viinimarjahyytelö ja muut ainekset (sikäli kuin ymmärrän, myös sitrusten kiehautetut kuoret). Keitä hiljalleen kokoon - valmista kastiketta tulee tästä annoksesta n. 2,5 dl. 

Jäähdytä kastike ja mausta se maun mukaan suolalla, sokerilla ja paprikajauheella/cayennepippurilla. Tarjoa kylmänä poronmaksapateen kanssa. 

Poronmaksapatee

Maksapatee kuuluu jouluun kuin nenä päähän. Tällä kertaa teimme poronmaksapateeta tällä Ruoka.fi -sivustolta löytyneellä ohjeella, joka kertoo olevansa valmistettu Smolnan tapaan. Tämä versio on siis edellisestä valmistettu Ketun keittiön tapaan.

Poronmaksapatee

500 g poron maksaa, kalvot ja suonet poistettu 

(suolaa)

500 g poron jauhelihaa

2 sipulia

nokare voita sipulin kuullottamiseen

1 muna

0,5 dl siirappia

150 g ranskankermaa

2 dl kuohukermaa

1/4 tl jauhettua valkopippuria

2 tl suolaa

2 tl oreganoa

2 tl meiramia

2 tl basilikaa

2 tl rosmariinia

pekonia n. 2 mm paksuina siivuina

Suikaloi maksa, poista kalvot ja suonet. Kiehauta maksa suolatussa vedessä 3 minuutin ajan. 

Kuori ja suikaloi sipuli. Kuullota se pannulla voissa.  

Jauha maksa, jauheliha ja sipuli yhdessä lihamyllyllä hienoksi. Sekoita keskenään kermat, muna, siirappi ja mausteet ja yhdistä seokset huolellisesti sekoittaen tasaiseksi massaksi. 

Vuoraa soikea uunivuoka pekonisiivuilla. Täytä vuoka maksapateemassalla, ja peitä myös pinta pekonilla. 

Kypsennä uunissa vesihauteessa 175 asteessa noin 1,5 tuntia. 

Kumoa patee ja kääri se huolellisesti voipaperiin ja folioon. Pane kylmään jäähtymään ja tarjoile jäähtyneenä Cumberland-kastikkeen kanssa. 

Pateen kaveriksi sopivat myös etikkasäilykkeet ja esimerkiksi rosolli.  

Perunasipulipaistos

Kyllästyttävätkö keitetyt perunat? Kaipaatko jotain juhlavampaa lisäkettä?

Tessa Kiros'in aiemminkin hyväksi havaitusta Twelve-kirjasta valmistimme taannoin tätä peruna-sipulipaistosta, joka mainitaan talvisena liharuokien lisukkeena, ja siihen mainiosti sopiikin.

Perunasipulipaistos

1,5 kg uuniin sopivia perunoita (esim. Rosamunda)
4 punasipulia
4 laakerin lehteä
60 ml valkoviiniä
60 ml vettä
voita
oliiviöljyä
pippuria, suolaa

Leikkaa kuoritut perunat n. 3 mm siivuiksi ja sipulit vielä ohuemmiksi (käytimme tähän mandoliinia, jonka ohuempi siivutustoiminto tuotti 1,5 mm sipulilättyjä).

Voitele riittävän tilava korkealaitainen uunivuoka voilla. Lado pohjalle kerros perunoita (noin puolet), mausta suolalla ja pippurilla, lado päälle sipulit ja laakerinlehdet ja sitten toinen kerros perunoita, mausta jälleen. Kaada vuokaan valkoviini ja vesi, pirskottele perunoille hyvää oliiviöljyä ja kruunaa ruoka muutamalla voinokareella.

Sitten ei muuta kuin folio päälle ja vuoka uuniin 200 asteeseen 40 minuutiksi. Sen jälkeen otetaan folio pois ja kypsennetään samassa lämmössä vielä 30 min.

Sienirisotto

Katsoimme taannoin BBC:n tuottamaa ruokaohjelmaa Intohimona italialainen ruoka (Michela's Classic Italian) jossa kokkaa Michela Chiappa. Suurena sienten ystävänä tajuntani räjähti tästä risotosta, johon tulee herkkusieniä, kantarelleja ja kuivattuja herkkutatteja. Pakko oli päästä kokeilemaan!

Risotto ylitti kaikki odotukseni. Epäilytti hiukan, että eri sienten maut sotkeentuisivat toisiinsa niin ettei risotto maistuisi oikein selkeästi miltään, mutta toisin kävi: jokainen sieni pääsi mukavasti esiin ja tuotti hauskasti vaihtelevia makuelämyksiä eri haarukallisilla.

Tätä tehdään ehdottomasti toistekin!

Sienirisotto (neljälle)

oliiviöljyä
1 keltasipuli hienonnettuna
200 g herkkusieniä
300 g kantarelleja 
350 g arborio-riisiä
reilu loraus valkoviiniä
1 litra sieni- tai kasvislientä (fondista tai kuutiosta)
20 g kuivattuja, liotettuja herkkutatteja
80 g raastettua parmesaani (+ parmesaania tarjoiluun)
0,25 tl cayennepippuria tai pepperoncino-chiliä jauhettuna
kelpo nokare voita
merisuolaa
mustapippuria
(tryffeliöljyä)

Liota herkkutatit n. 2 dl:ssa kiehuvan kuumaa vettä. 

Valmista n. 8 dl kuumaa kasvis- tai sienilientä (kuutiosta tai fondista). 

Kuumenna oliiviöljy suuressa, korkealaitaisessa pannussa ja lisää sipuli. Kuullota miedohkolla lämmöllä. Seuraavaksi lisää tuoreet sienet ja paistele sopiviksi (kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut). Sitten lisää riisi ja kuullota sitä samalla sekoitellen, ettei se pääse tarttumaan pannuun. 

Kun riisi alkaa olla läpikuultavaa, lorauta päälle valkoviiniä ja sekoita reippaasti viinin kiehahtaessa. Ala lisätä lientä kauhallinen kerrallaan, sekoittaen kunnes liemi on imeytynyt riisiin. Jatka näin kunnes olet käyttänyt puolet liemestä (4 dl). 

Ota liotetut herkkutatit vedestä ja purista niistä ylimääräinen neste pois. SÄÄSTÄ LIOTUSLIEMI! Pilko tatteja tarvittaessa hieman pienemmiksi ja sekoita ne sitten riisin kanssa. Lisää myös liotusliemi. Lisää parmesaani ja cayennepippuri ja sekoita hyvin. 

Kun tattiliemi on imeytynyt, jatka nesteen lisäämistä kauhallinen kerrallaan kunnes olet käyttänyt kaiken liemen ja/tai risotto on koostumukseltaan paksua ja kermaista, mutta riisi on vielä al dente. Lisää lopuksi kunnon nokare voita, sekoita hyvin ja anna hautua kannen alla minuutin verran. 

Tarjoa raastetun parmesaanin ja halutessasi tryfffeliöljytipan kera.  

Kurpitsapiirakka

Kurpitsapiirakka on amerikkalaisen kiitospäivän perinteinen ruokalaji, mutta kurpitsat näyttelevät keskeistä osaa Suomeenkin rantautuneessa Halloweenissa, ja miksei kurpitsapiirakka sopisi supisuomalaiseen kekriinkin. Mausteineen se tuoksuu herkullisen piparkakkumaiselta, etten sanoisi jouluiselta. 

Tämän noin tunnissa leivottavan kurpitsapiirakan salaisuus on valmis kurpitsahillo. Toki valmistuksen voi hillon puutteessa myös aloittaa ihan alusta, eli kuutioimalla, keittämällä ja soseuttamalla kurpitsan. Silloin piirakka ei tosin ole enää nopea, koska kurpitsan keittäminen lähes soseeksi on melkoisen aikaavievää puuhaa. 

Lopputulokseen päästäkseni yhdistelin aineksia useammasta eri kurpitsapiirakkaohjeesta. Pohjan ohjeen lainasin Maku-lehden reseptistä. 

Nopea kurpitsapiirakka

pohja: 

125 g voita

2 rkl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 keltuainen

täyte:

750 g kurpitsahilloa (ks. resepti) - voit korvata hillon keittämällä 750 g kuutioitua kurpitsaa, johon olet lisännyt sen verran vettä että kuutiot juuri peittyvät, kunnes kurpitsa on pehmeää ja soseuttaa sen* 

2 kananmunaa

1,75 dl maitoa

25 g sulatettua voita

hyppysellinen (0,25 tl) kutakin seuraavista: 

jauhettu tai raastettu muskottipähkinä

jauhettu inkivääri

jauhettu neilikka

kardemumma

*Jos keität kurpitsasoseen piirakkaa varten, tarvitset täytteeseen lisäksi 0,5 tl jauhettua kanelia ja 140 g sokeria. 

Nypi voi, sokeri ja vehnäjauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää munankeltuainen ja sekoita se taikinaan. Painele taikina pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. 

Esipaista pelkkää piirakkapohjaa 15 minuuttia 200-asteisessa uunissa (Peitä pohja leivinpaperilla ja laita päälle painoksi herneitä tms. Luin jostain hyvän vinkin, että piirakkapohjan paistamisessa voi käyttää apuna pieniä kolikoita ja niksi toimikin hyvin.) 

Piirakkapohjan paistuessa sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään. 

Ota piirakkapohja uunista ja lisää täyte. Pudota uunin lämpötila 175 asteeseen ja paista piirakkaa täytteineen vielä 35-40 minuuttia. 

Anna piirakan jäähtyä ja jähmettyä hyvin ennen tarjoamista. 

Suppilolasse

Juuri nyt on suppilovahveroiden aika. Suppilovahverot sopivat loistavasti mitä moninaisimpaan ruuanlaittoon. Vaihteeksi niistä tuli lasagne.

Aika monissa sienilasagneohjeissa sienet ovat ikään kuin mausteena tavallisessa lasagnessa. Halusin kuitenkin tehdä lasagnen, jossa sienet näyttelevät pääosaa. Sovelsin tähän Valion sienilasagnen ohjetta, mutta maustoin kastikkeen oman pääni mukaan. Kasvisliemikuution vaihdoin eräänlaiseen sofrittoon, johon tuli tällä kertaa palsternakkaa ja juuripersiljaa, koska selleriä ei ollut.

Sofritto ja sen sukulaiset ovat muuten loistava maun lähde erilaisille kastikkeille ja keitoille. Yhdistelmää vaihtelemalla saa vaihtelua myös makuun.

Tässä lasagnessa ei ole lainkaan tomaattikastiketta, vaan ainoastaan sienevä valkokastike.

Suppilolasse (neljälle)


n. 0,5 litraa kuivattuja suppilovahveroita, liotettuna (säästä liemi), tai 300-400 g tuoreita, puhdistettuja sieniä
voita
porkkana hienonnettuna
pieni palsternakka hienonnettuna
juuripersiljan juuri hienonnettuna
1 reilunkokoinen sipuli silputtuna
(tuoretta) timjamia
0,75 dl vehnäjauhoja
litra maitoa
2 dl (kuohu-)kermaa
250 g mustaa Koskenlaskija-juustoa (voimakas)  
suolaa, mustapippuria
hyppysellinen raastettua (/jauhettua) muskottipähkinää
tuoretta persiljaa

n. 9 lasagnelevyä
raastettua parmesaania

Jos käytät kuivattuja sieniä, liota sieniä noin puoli tuntia-tunti. Puristele niistä ylimääräinen vesi pois, mutta säästä vielä liemi. Sitä voi tarvittaessa käyttää kastikkeen ohentamiseen. Pilko sienet karkeasti. 

Jos käytät tuoreita sieniä, puhdista ja pilko sienet ja paista niistä pannulla ylimääräinen neste pois. 

Laita sienet odottamaan.

Kuori juurekset ja pilko ne pieniksi kuutioiksi. Silppua sipuli hienoksi. 

Sulata voi korkealaitaisessa n. 1,5-2 litraa vetävässä paistokasarissa. Lisää porkkanakuutiot ja kuullota niitä hetki, ennen kuin lisäät palsternakan ja juuripersiljan (voit korvata nämä myös sellerinvarrella).  Kun olet kuullottanut palsternakkaa ja juuripersilijaa jonkin aikaa, lisää sipulisilppu. 

Kun sipuli on kuullottunut, sekoita joukkoon sienet. Lisää vehnäjauhot ja riivi timjaminlehdet sekaan. Lisää vähitellen, sekoittaen koko ajan, maito ja kerma. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutaman minuutin ajan, sekoitellen pohjaanpalamisen estämiseksi. Lisää sitten joukkoon kuutioitu Koskenlaskijajuusto ja kuumenna edelleen sekoitellen kunnes juusto on sulanut. Mausta suolalla, pippurilla, muskotilla ja persiljalla.  

Kokoa lasagne voideltuun vuokaan: ensin kastiketta, sitten kerros levyjä ja taas kastiketta, niin että päällimmäisenä on kastikekerros. Raasta pinnalle parmesaania. Laita koko komeus uuniin 175 asteeseen 40-50 minuutiksi. Paistamisen puolivälissä peitä vuoka foliolla, ettei pinta paistu liikaa. 

 
Lasagnessa on hyvä, sienevä maku. Jäin kuitenkin kaipaamaan venyvää juustoa, joten seuraavaan ottoon taidan lisätä vielä raastettua emmentalia pinnalle. Suppilovahveroiden maku on vahva ja pärjää kyllä tymäkällekin juustolle. 

Siinä on reikä!

Kun olin lapsi, äitini teki toisinaan "ossonpukkoa" niin kuin tämän alkujaan pohjoisitalialaisen ruokalajin nimi korvaani kuului. Minulla on hämärä makumuistikuvakin äidin laittamasta osso bucosta, mutta se taisi perheessämme jäädä sinne 1970-luvulle isoisän suolaamista silakoista tehdyn silakkalaatikon ja kotitekoisten verilettujen kanssa.

Osso bucoon käytettävä liha on perinteisesti vasikan potkaa, joka on leikattu poikkisuuntaan niin että tuloksena on kiekkomainen lihanpala, jonka keskellä on ydinluu. Kun tämä luu sitten muhii aikansa uunissa muiden hyvien ainesten kanssa, luuydin sulaa osaksi lientä ja lopputuloksena meillä on osso buco, luu jossa on reikä.

Meidän osso bucomme syntyi tällä kertaa porosta. Ohje, jota en tietenkään malttanut olla vähän virittelemättä, löytyi pororeseptit.fi -sivustolta.

Poron osso buco (neljälle-viidelle)

1 kg poron potkakiekkoja
vehnäjauhoja (leivitykseen)
voita (paistamiseen)
2 sipulia
2 porkkanaa
palsternakka 
2 valkosipulin kynttä
1 dl tomaattipyrettä
5 dl vettä
1 lihaliemikuutio tai vastaava määrä fondia
4 laakerinlehteä
10 maustepippuria
5 tuoretta timjamin oksaa
5 tuoretta salvian lehteä
suolaa 

Ota liha lämpiämään noin tuntia ennen valmistusta. Sillä välin ehdit hyvin kuoria sipulin ja juurekset ja pilkkoa ne isohkoiksi paloiksi. 

Kuumenna voi paistinpannussa tai suoraan tulenkestävässä padassa. Jauhota potkakiekot ja ruskista ne voissa parissa erässä. Siirrä syrjään. 

Kuullota vuorostaan juureslohkot ja sipulit lihan paistamisen käyttämässäsi voissa (lisää tarvittaessa voita). Kaada vesi pannuun ja kiehauta irti siihen tarttuneet herkulliset paistomaut. Lisää kasvikset liemineen lihojen kanssa pataan, ja sekoita joukkoon tomaattipyre, lihaliemikuutio/fondi, murskatut valkosipulin kynnet sekä mausteet. Muista suola.  Kuumenna kiehuvaksi.

Hauduta pataa miedolla lämmöllä hellalla tai uunissa 150 asteessa 2-3 tuntia kunnes liha on mureaa ja irtoaa luista. 

Aprikoosia aamiaisella

Seuraan Smitten Kitchen -blogia Instragramissa, ja sieltä onkin tullut bongailtua kasapäin reseptejä joita olen merkkaillut ajatuksella "tätä täytyy kokeilla". Smitten Kitchenistä on peräisin myös tämä herkullinen aamiaisaprikoosipaistos, joka kyllä kelpaa tarjottavaksi vaikka kahvin kanssa tai jälkiruokana.

Aprikoosipaistos

Pohja:
450 g aprikooseja
3 rkl sokeria
1 rkl jauhoja
hyppysellinen jauhettua muskottipähkinää

Päälle: 
115 g voita
6 rkl raakaruokosokeria (tavallinen sokerikin käy)
1,25 dl kaurahiutaleita
1,25 dl vehnäjauhoja (tai puolet täysjyvä-, puolet tavallisia vehnäjauhoja)
hyppysellinen suolaa
2 rkl mantelilastuja

Pilko aprikoosit neljänneksiin ja laita ne pienehköön uunivuokaan (vetoisuudeltaan n. 0,5-0,75 l). Sekoita joukkoon sokeri, jauhot ja muskottipähkinä. 

Sulata voi ja sekoita siihen sokeri. Kun sokeri on sulanut, lisää kaurahiutaleet, vehnäjauhot, suola ja mantelilastut. Täytteestä pitäisi tulla möykkyistä. 

Tiputtele täyte aprikoosien päälle ja paista 180 asteessa uunissa 30-40 minuuttia. Tarjoa jonkin verran jäähtyneenä maustamattoman jugurtin kera - on muuten hyvää. Jälkiruuaksi tai kahvin kanssa tämän voisi tarjota myös lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Kantarelli-pekonipasta

Sienikausi pyörähti menneenä kesänä käyntiin tavallista aikaisemmin, ja minäkin löysin kantarelliapajiltani (lähimmät sijaitsevat muuten aivan oman tontin nurkalla) tuota metsien kultaa jo kesäkuun lopulla.

Sillä, että rakastan sieniä ja pekonia, ei taida olla enää mitään uutisarvoa.Tässä pastassa on niitä molempia.

Kantarelli-pekonipasta

puolisen litraa tuoreita, puhdistettuja kantarelleja
n. 150 g pekonia
1 keskikokoinen sipuli
voita
1,5 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
tuoretta kirveliä silputtuna
parmesaaniraastetta

n. 400 g tagliatelle-pastaa tai tuoretta nauhapastaa, esim. fettucine

Aloita laittamalla pastavesi kiehumaan. 

Veden kuumetessa pilko kantarellit karkeasti ja silppua sipuli. Suikaloi pekoni. 

Paista ensin pekoni pannussa rapsakaksi ja nosta pekoninpalat sivuun. Sen jälkeen paista pekoninrasvassa kantarellit ja sipuli - lisää tarvittaessa voita. Kippaa pekoni takaisin pannuun ja lisää kerma. Keittele miedolla lämmöllä kokoon sillä välin kun pasta kypsyy. Mausta suolalla, pippurilla ja tuoreella kirvelillä. Tarjoa lisänä parmesaaniraastetta. 

Munakoisopasta

Munakoiso on minulle melko myöhäinen mieltymys, mutta nykyisin olen noiden puikeiden ja kauniin sinipunaisten kasvisten suuri ystävä. Useimmiten koisot tulee syötyä grillattuna tai mutabbal-tahnan muodossa. Tällä kertaa grillattu munakoiso yhdistyi pastaan ja pähkinäiseen kastikkeeseen.

Herkullisen maun lisäksi tämän Smitten Kitchen -blogista bongaamani pastan erinomainen ominaisuus on myös se, että sen voi syödä joko lämpimänä tai kylmänä pastasalaattina, ja se on hyvää kummallakin tavalla.  

Munakoisopasta(-salaatti)

1 keskikokoinen munakoiso
suolaa
oliiviöljyä
vastajauhettua mustapippuria
sherry- tai punaviinietikkaa
reilu 50 g ricotta salata -juustoa
2 rkl sileälehtistä persiljaa tai basilikaa silputtuna

400 g pastaa, esim. fusilli sopii hyvin 
 
kastike:

vajaa 2 dl paahdettuja saksanpähkinöitä
3 rkl raastettua parmesaania
1 pieni valkosipulin kynsi
parin timjaminoksan lehdet
2 tl sherryetikkaa
suolaa
n. 0,6 dl oliiviöljyä  
noin 3 kpl aurinkokuivatun tomaatin siivuja
vastajauhettua mustapippuria ja/tai chilihiutaleita

Kuumenna grilli. Leikkaa munakoiso vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi. Voitele viipaleet molemmin puolin oliiviöljyllä, ripota niille suolaa ja pippuria, ja paahda niitä 5-8 minuuttia puoleltaan, kunnes ne ovat saaneet mukavan paahtuneen pinnan. Kun koisot ovat jäähtyneet, leikkaa ne kuutioiksi. (Vaihtoehtoisesti voit suorittaa paahtamisen myös uunissa.)
  
Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset teho- tai sauvasekoittimella. Maistele etikka, suola ja pippuri kohdilleen. 

Sekoita ensin kastike ja sitten munakoisot kypsään pastaan ja lisää tarvittaessa hieman oliiviöljyä ja etikkaa. Lisää lopuksi ricotta salata -juusto ja silputut yrtit.

 

Uunijuusto

Maalle muutto on mahdollistanut varsinaisen lähiruokabuumin meidän perheessämme. Karhuherran viimeisin löytö oli maitotila, josta saimme ternimaitoa.

Olin hieman epäuskoinen ohjeen suhteen - mitä, eikö siihen tule edes kananmunaa? Millä se pysyy kasassa? Mutta niin vain lpputulos oli erittäin onnistunut ja suorastaan odottamattoman herkullinen. Varsinkin mummon tekemän mustikkahillon kanssa. 

Ternimaitouunijuusto

1 l ternimaitoa
0,5 tl suolaa
1 rkl sokeria

Sekoita ainekset ja kaada korkealaitaiseen uunivuokaan. Paista 150-175 asteessa 40-50 minuuttia. 

 

Pinaattipasta

Kun kävin läpi kesältä kertynyttä polkattavien ruokalajien pinoa, totesin että tämän kesän teema keittiössämme on selvästi ollut pasta. Minkä vuoksi? Koska pasta on nopealaittoista ja sitä on helppo muunnella. Kiireisen kotikeittäjän arjen pelastus. 

Puutarhan yllättäjä puolestaan oli tänä vuonna pinaatti, joka kukoisti alkukesästä runsaana ja rehevänä. Muistan että aloittelevan opiskelijakeittiöni gurmeeta melkein neljännesvuosisata sitten oli pakastepinaatista ja fetajuustosta laadittu pastakastike tagliatellen kera nautittuna. Tässä, alun perin Anna-lehdessä ilmestyneessä ohjeessa, oli hieman enemmän yritystä. Hyvin upposi, myös Poikaan. 

Pinaattipasta (neljälle)

250 g tuoretta pinaattia

loraus oliiviöljyä

4 valkosipulin kynttä

Hienonnettu sipuli

0,5-1 tuoretta punaista chiliä

1 dl kermaa

tuoretta basilikaa

parmesaania raastettuna 

mustapippuria 

suolaa

+ spagettia 300-400 g syöjien nälän asteesta riippuen  

Huuhdo ja valuta hyvin tuoreet pinaatinlehdet. Laita pastavesi kiehumaan ennen kuin aloitat kastikkeen, koska se valmistuu todella nopeasti.

Kuumenna öljy pannussa ja lisää hienonnettu sipuli, silputtu chili (poista siemenet) ja viipaloidut valkosipulinkynnet. Kuullota. Lisää pinaatti ja pyörittele nopeasti pannussa kunnes pinaatti pehmenee. Lisää kerma, keitä vikkelästi vähän kokoon ja mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Valuta ohjeen mukaan keitetty spagetti ja sekoita se kastikkeeseen. Silppua päälle reippaasti basilikanlehtiä ja raasta huipennukseksi ronskisti parmesaania.

Etonin sotku

Eton mess eli suomennettuna Etonin sotku on se, mitä tapahtuu kun marenkipohja menee kappaleiksi kuljetuksessa eikä tule pavlovaa.

Eton mess

marenkia murusteltuna
kermavaahtoa
hedelmiä tai marjoja

Kesäinen Etonin sotku pinnallaan vasta poimittuja metsämansikoita.

Mallasleipää

Näinkin vanhaksi minun piti elää, ennen kuin uskaltauduin kokeilemaan kotikaljan valmistusta.

Mallaspussin kyljessä tuli ohje myös mallasleipään, jota voi valmistaa kotikaljan käyttämisestä syntyvästä mäskistä. Eipä siis muuta kuin kalja pulloihin ja leipomaan!

Mallas-viikunaleipä (2 limppua)

n. 3 dl kotikaljan valmistuksesta jäänyttä mallasmäskiä (tai 1,5 dl maltaita, jotka kiehautetaan 3 dl:ssa vettä)
2,5 dl piimää
0,5 rkl suolaa
25 g hiivaa (=puolikas hiiva) 
0,75 dl siirappia
4 dl ruisjauhoja
1 dl talkkunajauhoja
n. 6 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja
0,75 dl auringonkukansiemeniä
100 g kuivattuja viikunoita
n. 40 g voita tai margariinia

Sekoita mallasmäskiin hieman lämmitetty piimä - seoksen tulisi olla kädenlämpöistä. 

Lisää suola, hiirva, siirappi, talkkuna ja ruisjauhot. Leikkaa viikunat paloiksi ja sekoita ne ja auringonkukansiemenet taikinaan. 
'
Alusta taikina vehnä- tai hiivaleipäjauhoilla melko napakski. Lopuksi lisää pehmeä rasva ja anna taikinan kohota. 

Leivo taikinasta kaksi leipää, ja anna niiden kohota liinan alla. Pistele kohonneet leivät tai leikkaa niihin veitsellä viillot. Voit voidella leivät halutessasi kananmunalla ja ripotella koristeeksi auringonkukansiemeniä. 

Paista leipiä 200 asteessa 50-60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä koputtamalla leivän pohjaa. Kun koputtaessa kuuluu ontto, kumahteleva ääni, leivät ovat kypsiä. 

Mallasleivät ovat parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua.